Lue keskustelun säännöt.
Mies inhoaa kissojani!
27.01.2009 |
Tilanne on siis se, että mies ei voi sietää kissojani (2 kpl). Kissat ovat 10-vuotiaita, ja me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kuutisen vuotta. Kissat ovat siis olleet miehen elämässä jo aika kauan. Aikaisemmin mieskin piti kissoista ja osallistui niiden hoitoon yhtä paljon kuin minäkin. Kissat olivat siis tavallaan perheenjäseniä.
Tilanne muuttui sen jälkeen kun meille syntyi lapsi. Mies ei ole voinut sietää kissoja: vihaa kissankarvaa joka paikassa, ei osallistu kissojen hoitoon (enkä ole sitä häneltä enää edes pyytänyt kun tiedän miten hän asiaan suhtautuu), manaa päivittäin miten elämä olisi helpompaa ilman kissoja. Auta armias jos kissa on yön aikana oksentanut johonkin... mies on suoraan uhannut että jos kissa vielä kerran oksentaa jollekin hänen tavaralleen niin hän ei suostu enää asumaan samassa taloudessa. Monesti on ehdottanut suoraan, että kissat vietäisiin piikille tai niille etsittäisiin uusi koti. Kissat eivät enää oikein edes mene miehen lähelle, sillä mies ajaa ne heti pois. Väistelevät vaan ja juoksevat karkuun.
Itse en voi käsittää tätä tilannetta. Myönnän itsekin, että suhtautuminen kissoihin on muuttunut lapsen syntymän jälkeen: aiemmin kissat olivat selvästi "lapsen korvikkeita" ja niitä lellittiin valtavasti, nyt ne ovat vain lemmikkejä. Silti haluan hoitaa kissat hyvin, enkä hyväksy sellaista että lemmikki hylätään heti jos sitä ei jakseta/haluta enää hoitaa.
Pelkään tosissani mitä tapahtuu, jos jompi kumpi kissa erehtyy tekemään jotain mistä mies menettää lopullisesti hermonsa...
Kommentit (33)
kissa oli tullut taloon kun esikoinen oli vajaa 2v.
En viime kädessä tiedä, missä hänellä oikein vippasi. Ihan kuin tarina jonka kertoi työkaverin vaimosta: oli heittänyt kissan seinään, kun mies sai sydänkohtauksen, olisi pitänyt kissan osalta kopioida meille.
Minun sydämeni särkyi, kun kerran heitti kissan pinnasängystä illalla lattialle ja vein kissan lopetettavaksi.
Mitään näin typerää minusta ei koskaan kenenkään pitäisi tehdä kissan "suojelemiseksi". Useita vuosi myöhemmin saimme vanhemman kissan ja siihen mies suhtautuu ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haisevat, karvoja joka puolella, raapivat... Kissat ovat kamalia!
Kissat oli ennen sua ja on sun jälkeenkin.
Sillä hiljeni mun ukko kun narisi koirista.
Kissat oli ensin, ja ne tulee olemaankin.
jos ei kissat kelpaa niin ulos vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hermo tosi tiukalla meidän kissojen kanssa. Ne käyttäytyy niin arvaamattomasti. Saa koko ajan olla kyttäämässä lasta ja kissoja, sulkea ja aukoa ovia jne. Siivota oksennuksia, PISSOJA ja KAKKOJAKIN silloin tällöin. Helvetti!
En haluaisi tuntea näin, mutta oman jaksamiseni kannalta toivoisin ettei niitä olisi. Toivottavasti tää menee mulla ohi, kun en oo enää raskaana ja lapset on isompia.
Mä oon myös niin neuroottinen puhtauden suhteen silloin kun oon raskaana. Koko ajan sais olla siivoamassa, kun etenkin niitä karvoja on joka paikassa. Ja se kissanruoan (ja laatikon haju)... Yök! Voiko tässä enää itseään eläinrakkaaksi kutsua!?!
tulipahan purkauduttua!
vasta sen jälkeen lapsirakas. En olisi koskaan voinut mennä naimisiin ihmisen kanssa joka ei ole eläinrakas. Ja tämä ei tarkoita sitä että eläimet menisi lasten edelle, mutta kyllä eläinrakkaus tai -rakkaudettomuus kertoo ihmisestä kaikista eniten.
En oo mikään eläinvihaaja, mutten enää koe olevani eläinrakaskaan. Mua ärsyttää ihmiset jotka asettavat eläimet samaan arvoon ihmisen kanssa! Tai pitävät koiriaan vapaana tai antavat niiden paskoa mihin vaan eivätkä kerää jätteitä mukaansa. Tai antavat räksyttää ja hyppiä ja riehua mielin määrin eivätkä yhtään tajua ettei kaikki tykkää elukoista. tai kaiken huipuksi ottavat eläimet parin tunnin kyläilyreissulle mukaan ettei niiden tarvis olla yksn kotona! meille ei ainakaan koiria tuoda PISTE. Ennemmin tykkään kissoista ku koirista, koirat on yökyökyök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo todellista! Tää on samanlainen teksti, minkä pari kuukautta sitten kirjoitin toiselle foorumille. Siis aloitus.
Täysin samanlainen tilanne, mies juttelee päivittäin, että kissat piikille. Tosin me ollaan oltu vasta 3,5 vuotta kimpassa ja kissat mulla 10 v.
Vauvan syntymän jälkeen tää lähti lapasesta ja tuossa pari kk sitten mulla kilahti kunnolla nuo jutut kun mies alkoi riemuitsemaan kun luuli toisen kissoista olevan sairas > "Nyt se kuolee, jes!" oli kommentti. Aivan käsittämätöntä...
Minä ilmoitin silloin, että kissat on ja pysyy, herra voi lähteä ovesta jos ei jaksa niitä katsoa. Nyt on sitten lopettanutkin kommentoinnin. Eli kova kovaa vastaan, jollei hiljene.
Tuntuu jotenkin vaan älyttömältä, että aikuinen ihminen haluaa loukata elämänkumppaniaan päivittäin noilla jutuilla.
Jaksamista, äläkä tee sitä virhettä että viet kissat piikille. Yksi kaverini miehen tahdosta näin teki. Erohan siitä jälkeenpäin tuli ja kaveri kantaa lopun elämänsä huonoa omaatuntoa asiasta.
en koskaan kehtais kyllä ihmistä ja eläinta etes laittaa saman arvoiseksi.
Itse kyllä pidän eläimistä ja mielellään eläimen kotiini laittaisin, esim kissan. Mutta nyt kun on lapsia niin en kyllä jaksaisi tähän yhtään mitään ylimääräistä.
Kissat oli ennen sua ja on sun jälkeenkin.
Sillä hiljeni mun ukko kun narisi koirista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 koiraa, 2 kissaa, lapset 2,5 ja 4v.
Eikä ole yhtään raskasta.
vasta sen jälkeen lapsirakas. En olisi koskaan voinut mennä naimisiin ihmisen kanssa joka ei ole eläinrakas. Ja tämä ei tarkoita sitä että eläimet menisi lasten edelle, mutta kyllä eläinrakkaus tai -rakkaudettomuus kertoo ihmisestä kaikista eniten.
En oo mikään eläinvihaaja, mutten enää koe olevani eläinrakaskaan. Mua ärsyttää ihmiset jotka asettavat eläimet samaan arvoon ihmisen kanssa! Tai pitävät koiriaan vapaana tai antavat niiden paskoa mihin vaan eivätkä kerää jätteitä mukaansa. Tai antavat räksyttää ja hyppiä ja riehua mielin määrin eivätkä yhtään tajua ettei kaikki tykkää elukoista. tai kaiken huipuksi ottavat eläimet parin tunnin kyläilyreissulle mukaan ettei niiden tarvis olla yksn kotona! meille ei ainakaan koiria tuoda PISTE. Ennemmin tykkään kissoista ku koirista, koirat on yökyökyök.
tuollainen on ihmisen tyhmyyttä. Mä en voi sietää ihmisiä, jotka eivät ole eläinrakkaita. Mielestäni heissä vaan on jotain outoa, ei voi olla täysin "hyvä", jos ei pidä eläimistä. Ja päinvastoin, eläinrakas ihminen ei voi olla täysin paha koskaan, hänestä löytyy kuitenkin aina vähän sitä hyvyyttäkin (olkoon vaikka mikä rikollinen). Eläinrakkaus on niin pyyteetöntä ja epäitsekästä, että se kertoo ihmisestä enemmän kuin tuhat sanaa. Ja tämä taas ei tarkoita sitä, että eläimet menisi jotenkin ihmisten yläpuolelle. Mutta eivät ne kuitenkaan mene ihmisen alapuolellekaan, se on ihan täysin ihmisen omaa keksintöä. Ihminenkin on eläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa mun mielestä täysin normaalilta ihmiseltä. En minäkään (nainen) haluaisi eläimiä kotiin, jos olisi lapsia.
Vaikuttaa mun mielestä täysin normaalilta ihmiseltä. En minäkään (nainen) haluaisi eläimiä kotiin, jos olisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin kun on kyse eläimistä. Kissat ovat viettäneet pitkän taipaleen kanssasi ap. On todella loukkaavaa ja ajattelematonta pyytää nyt luopumaan niistä.
Pari kissaa ei ole mikään riesa. Kuinkahan ihmiset maatiloilla pärjää ollenkaan..?
Sanot miehelle että kissat oli ennen sua ja kissat myöskin tulee olemaan ja piste. Jos ei kelpaa niin tuossa on ovi.
Minun sydämeni särkyi, kun kerran heitti kissan pinnasängystä illalla lattialle ja vein kissan lopetettavaksi.
Kissan paikka EI ole pinnasängyssä, hyi h*****ti. Tän on pakko olla provo!!!
että meillä oli kotona sekä yksi kissa, yksi marsu että akvaario, enkä koe, että mun omaan kotiin pitäisi koskaan perustaa vastaavaa eläintarhaa. Eläimet oli ihan tolkuton riesa, mutta onneksi muut (veli, sisko, äiti ja isä) hoitivat ne. Juu, ei kiitos vastaavaa sirkusta mun omaan kotiin.
Kyllä se niin menee, että ihmiset ensin ja sitten eläimet, jos mahtuvat. Jos eläimet ja puoliso ei mahdu samaan kotiin, niin sitten lähtee eläimet.
Lapselta pitäisi rikkoa koti, kun pitää kissoja olla...?
Sanot miehelle että kissat oli ennen sua ja kissat myöskin tulee olemaan ja piste. Jos ei kelpaa niin tuossa on ovi.
kyllähän siihen on joku syy että on noin muuttunut, siitä olisin eniten huolestunut. Mutta, en kyllä kissoistakaan luopuisi. On se nyt ihme, jos ei ihmiset ja eläimet mahdu saman katon alle, sitten voi jo mennä itseensä.
että kissan hellyydenkaipuukin tuntui VAATIMUKSELTA, teki mieli heittää katti huuthelkuttiin, kun pyrki syliin. Se tunne meni kyllä ohi, kun väsymyskin hellitti.