Millä tavalla läheisesi uskoontulo on vaikuttanut väleihinne?

sikäli kokemusta että olen itse se uskoontullut. Esim. sisarukset teki heti selväksi että ei tarvitse tulla heitä "käännyttämään" ja tätä periaatetta noudattaen on tultu hyvin juttuun jo toistakymmentä vuotta. En ylipäänsä usko että ihmistä voi "käännyttää" silloin kun hän ei tunne yhtään vetoa uskonasioihin. joten ehkäpä sinunkin pitäisi sanoa suoraan että ei nyt kiinnosta.

haluat kyllä olla hänen kanssaan tekemisissä mutta et halua puhua etkä kuulla hänen puhuvan noista uskonasioista. Ei kai sitä nyt heti tarvi alkaa uhkailemaan välien katkaisulla?

He ryhtyivät vapaakirkkolaisiksi. Nimestään huolimatta ei ole kovin vapaa suuntaus. Sain lahjaksi kristillistä kirjallisuutta, jotka lukuhimoisena luin kyllä. Väjän ihmejuttuja olivat kyllä.

Kummisetäni on samalla anoni. Hän on nykyään varsinainen "aabrahammi", joka saarnaa sormi pystyssä muille näiden virheistä. Näkee akanan naapurinsa silmässä vaan ei malkaa omassaan. Väittelee ja pysyy kannassaan, vaikka olisi ilmiselvästi itse väärässä. Siis ihan maallisissakin asioissa. Mukulansa eivät saa mennä naimisiin kuin saman kirkon jäsenten kanssa. Ja sitten lisäännytään ja täytetään maa.

Itse olen "tapa-ev.lut-kuuluvainen", en uskovainen. Mieheni ateisti. Saimme ainokaisemme oleesamme avopari. Joo, ei oikein olla samalla aaltopituudella kummin kanssa. Hän ei ymmärrä muita, eivätkä muuta häntä.