Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset eivät viitsi ollenkaan sisustaa?
05.12.2008 |
Meillä on paljon tuttavaperheitä ja ehkä 1 10:stä on viitsinyt edes vähän katsoa, sopivatko huonekalut, tekstiilit ja muu sisustus yhteen ja että kokonaisuus on kaunis ja harmoninen. Yleisin tyyli on sillisalaatti ja lähestulkoon männyn- tai pyökinväriset kalusteet ja siellä seassa mummon vanhaa nojatuolia ja räsymattoa. Kukka roikkuu virkatussa amppelissa ja seinällä saattaa olla posliinilautasia. Verhoina kappa 80-90 luvun kuosilla tai suorat lähinnä paksua lakanaa muistuttavat olemattomat verhot. Keittiön pöytä on niin kolhiintunut, että lika ja tahma jää naarmuihin pinttymään. Vessassa roikkuu eriväriset käsipyyhkeet, kaikki eri kuosia ja väriä. Muovinen vessaharja ja pyykkikori koristaa tilaa.
Kuka viihtyy tällaisessa kodissa? Hyvä jos viihtyy, mutta ihmettelen. Itselleni on ainakin tärkeää, että ympärillä on kaunista ja kaikki värit ja materiaalit on mietitty toisiinsa sopiviksi. Kaikki ei voi tietysti olla täysin yhteensopivia (esim. kalusteet), mutta yhtenäinen linja yritetään pitää sitten muilla keinoilla. Pienilläkin asioilla saisi kauniimpaa, vaikka ostamalla uudet trendikkäät matot ja muut tekstiilit.
Kommentit (68)
panostettu sisustukseen. Sotkuisia kodit kyllä usein ovat - niin myös meidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Budjetti on ehkä tuollaiset 150 € enintään, sitäkin varten saamme vähän aikaa säästää, kun on tärkeämpiäkin menoja.
Mutta ei hätää, meille on tulossa sisustussuunnittelija. Haluan päästä eroon tästä epäviihtyisyydestä.
Ei edes huvita siivota tätä huushollia, kun kaunista ei tule vaikka kuinka puunaa.
kirpparilta voi tehdä löytöjä ja ikeassa on halpaa. Kaunis ei tarkoita samaa kuin kallis. Olettehan te kuitenkin joskus hankkineet nykyiset kalusteet ja muut sisustukseen kuuluvat? Olisitte silloin katsoneet, että sopivat yhteen.
Budjetti on ehkä tuollaiset 150 € enintään, sitäkin varten saamme vähän aikaa säästää, kun on tärkeämpiäkin menoja.
Meidänkin tutuilla vain ihan liiankin sliipattua ja hillittyä tyyliä. Kaikki vain samanlaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...toiset onnistuvat, toiset taas melkein :) mutta makunsa kullakin
Ei ole suuri investointi vaihtaa vaikka ruma muovinen vessaharja uuteen teräksiseen, käytävän räsymatto pois (ei maksa mitään), uudet verhot saa Anttilasta muutamalla kympillä ja mummon vanhan rottinkituolin voi myydä kirpparilla ja saat siitä rahaa vaikka uuteen tv-tasoon, mikä ei sekään maksa ihmeitä ikeassa. Turhat koristeet ja taulut pois seinältä, ei maksa mitään, tilalle vaikka yksi itse tehty kangastaulu katseenvangitsijaksi, joka seinällä ei tarvita tauluja ja piirustuksia + muuta sälää. Monikaan muutos ei oikeasti maksa, usein näissä huusholleissa ulkonäkö paranisi pelkästään sillä, että vähentää turhaa tavaraa!
kirpparilta voi tehdä löytöjä ja ikeassa on halpaa. Kaunis ei tarkoita samaa kuin kallis. Olettehan te kuitenkin joskus hankkineet nykyiset kalusteet ja muut sisustukseen kuuluvat? Olisitte silloin katsoneet, että sopivat yhteen.
Budjetti on ehkä tuollaiset 150 € enintään, sitäkin varten saamme vähän aikaa säästää, kun on tärkeämpiäkin menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä mun mielestä oikea puu on kauniimpaa mitä joku kalustelevy mitä on joka kodissa ja halppis huonekaluissa...
Sisustetaan vain kaikki omia kotejamme, eikä mennä naapuriin arvostelemaan. Tyylittömyys ei onneksi ole vamma, toisten turha arvostelu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hyvännäköisen ei todellakaan tarvitse maksaa maltaita. Eräänkin sisustuslehden sivuilta bongasin upean olohuoneen, jonka sohvapöytä oli koottu neljästä Ikean puupöydästä (maksaa n. 9 €kpl) oli maalattu valkoisiksi ja pinta korkeakiiltoiseksi.
Samoin kadehdin fakiireja, jotka saavat vanhasta lankusta tai puretuista tiilistä tehtyä upean sisustuselementin.
ja se kuuluu niin, että mummin itsetekemiä räsymattoja en vaihtaisi mistään hinnasta johonkin sisustukseen täydellisesti sopiviin design-mattoihin!!! Meidän sisustukseen kuuluu sellaisiakin elementtejä, joilla on tunnearvoa. Minulle se siisteys on huomattavasti tärkeämpää kuin sisustuksen muu täydellisyys... Olettekos muuten tulleet ajatelleeksi, että eri ihmisillä on erilaisia käsityksiä kauniista ja viihtyisästä asunnosta? Meidän koti on sekoitus uutta ja vanhaa, hallitsevana värinä tosin sininen, joten värimaailma niitä räsymattoja lukuunottamatta varsin yhtenäinen ihan sattumalta... Olen joskus vieraillut sellaisessa viimeisen päälle sisustetussa asumuksessa ja täytyy todeta, että eipä tullut erityisen kotoisa olo... Minusta tärkeintä on kodin lapsiystävällisyys ja se, että ITSE viihtyy omassa kodissaan, muiden mielipiteillä ei juurikaan ole merkitystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tosiaan ole silmää (väreille, mittasuhteille jne.) eikä makua tai viitseliäisyyttä. Tosin sisustussuunnittelun lähtökohta tulisi aina olla toimivuus, se on ykkösasia. Kauneusarvot ovat toki tärkeitä nekin. Mutta ap:n viestissä pisti kyllä pahasti silmään vakava amatöörimäisyys, eli se että sisustus olisi pelkkää silmäniloa. Tämän käsityksenhän saa helposti sisustuslehdistä ja ohjelmista. Ihan kuin trendikkyys olisi yhtä kuin kauneus, ja tämä trendikkyys sisustuksen pääasia! Ei to-del-la-kaan!
Mikä johtuu hyvin pitkälti siitä, että meidän koti on kasattu mun ja miehen opiskeluaikaisista kalusteista, jotka taas on peritty lapsuudenkodeista tai kämppiksiltä tai ostettu kirpparilta. Eikä meillä kertakaikkiaan ole varaa nyt vaihtaa yhtäkään niistä. Ja toisaalta taas ei me voida niitä pois heittääkään (paitsi viime muutossa yksi sohva sai kenkää) kun pakkohan kirjoille on olla kirjahyllyä ja lapsen leluille lipastoa. Ynnä toisekseen tää kaikki tuntuu vain väliaikaiselta, kun haaveissa on kuitenkin oman kodin ostaminen (nyt asutaan vuokralla) ja tarkoituksena on sisustaa se ihan OMA koti sitten kauniisti. Jos sitten olisi vaikka varaakin enemmän... :)
Kyllä mua välillä ärsyttää tää sekametelisoppa, ja välillä käy kateeksi ystävien ja tuttavien kauniit kodit, mutta sitten taas... Pääasia että on lämpöä, ruokaa ja rakkautta. Ei ne Ikean hyllyt siinä asiassa auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin yhden tuollaisen kodin ja koska kodin omistaja on paras ystäväni - superihana ihminen, niin annan "tyylittömyyden anteeksi". ;o) Minusta ihmiset panostavat todella paljon nykyään kodin viihtyisyyteen... En tiedä koska viimeksi olisin nähnyt tuollaista sekametelisoppaa, paitsi ehkä jonkun mökillä! Millaisessa porukassa sinä oikein pyörit? (tosin tämä ei ole tuttujasi arvosteleva kysymys, koska minusta tyylitajuttomuus omassa kodissa ei ole mikään rikos...)
Kukka roikkuu virkatussa amppelissa ja seinällä saattaa olla posliinilautasia. Verhoina kappa 80-90 luvun kuosilla tai suorat lähinnä paksua lakanaa muistuttavat olemattomat verhot. Keittiön pöytä on niin kolhiintunut, että lika ja tahma jää naarmuihin pinttymään. Vessassa roikkuu eriväriset käsipyyhkeet, kaikki eri kuosia ja väriä. Muovinen vessaharja ja pyykkikori koristaa tilaa
esim. seinän päälystysvaihtoehtoja on niin miljoonia etten yksinkertaisesti osaa päättää! Jos niistä ei tulisikaan sellaiset kuin haaveilin, hirveä työ olisi tehty ja rahaakin satsattu. Parempi antaa vain olla.
Ja joku design-matto tai teräksinen vessaharja vain korostaisi tätä muuta sillisalaattia.
Ei huono sisustus ole mitenkään merkki välttämättä jostain juntteudesta. Esimerkiksi naapurin professoriperheellä asunto on 30 vuoden takaa ja huonekalut sen mukaiset. Muutenkin ovat tyypillisiä akateemikkoja, joilla ei vasara pysy kädessä ja talo on sieltä täältä boheemisti rempallaan. Heitä ei silti voi mitenkään junteiksi sanoa vaan ovat hyväkäytöksisiä, maailmaa nähneitä ihmisiä. Samoin usein näkee lehtihaastatteluissa näiltä sivistysihmisiltä (kirjailijoita, tutkijoita, filosofeja jne.), että kirjoja on röykkiöittäin ja huonekalut sinnepäin.
Ap, sisustus on vain yksi osa ihmisen elämää ja jotkut ei köyhyyttään sisusta. Toiset taas ei välitä tuollaisista asioista vaan arvot on jossain muualla, vaikka rahaa olisikin.
panostettu sisustukseen. Sotkuisia kodit kyllä usein ovat - niin myös meidän.
siis samassa asunnossa mummon vanha tuoli, räsymatot ja posliinilautaset seinällä ei ole mun mielestä "sillisalaattia" vaan ihan johdonmukainen tyyli. sen sijaan jos tähän heittäisi trendikkään maton ja ikean pelkistetyn tv-tason, niin voitaisiin jo puhua sillisalaatista.
sisustustyylejä on monenlaisia, jos ns. mummolatyyli ei miellytä omaa silmää niin harmin paikka, se ei kuitenkaan tarkoita ettei tyyliä olisi olemassakaan. Moderni ja pelkistetty ei ole absoluuttisesti ainoa oikea tyyli, vaan tyylejä on monenlaisia.
itseäni ottaa silmään se, kuinka joku tietty asia kohoaa sisustuksessa "ainoan oikean " asemaan, ns viralliseksi tyylikkyyden ilmentäjäksi, ja sitten sitä samaa kopioidaan joka maailman taloon ja torppaan, ilman että huomioidaan muuta sisustusta tai muutakaan omaa. tyypillinen esimerkki tällaisesta on valkoiset, korkeakiiltoiset keittiökalusteet.
Tiedän kyllä silti, mistä puhut. Katson joskus asuntoilmoituksia netistä ja vaan ihmettelen samaa, kun ei viitsitä katsoa yhtään.
En minäkään ole kaikkea kerralla ostanut, vaan noin 20 vuoden saatossahan näitä huonekaluja olen opiskeluajoista lähtien hankkinut. Silloin piti ostaa kirjoituspöytä ja työpöydän tuoli. Ajattelin jo silloin, että sijoitan laatuun niin arvo ja ulkonäkö säilyy. Kodin sisustuksessa saa mielestäni näkyä "kerroksellisuus" ja "historia". Mulla on joskus ollut suorastaan funkis-kausi (taisi olla itse asiassa koko 90-luku). Sen jälkeen sisustus on mennyt hieman talonpoikaistyyliin vivahtavaksi. Se ei haittaa: työhuone on tiukan funktionalistinen, mutta eteinen ja olohuone talonpoikaistyyliä. Sitten ripottelen hyvän maun rajoissa toisen tyylisuunnan juttuja toisiin huoneisiin. Siitä syntyy kotini ilme, joka mielestäni ei ole hassumpi.
Alue: Aihe vapaa
ruma, kirjava ja tyylitön. Jotkut kutsuvat tätä "tyyliä" kodikkuudeksi.