Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana seksin ja hellyyden puute
05.05.2008 |
Toivottavasti jaksaatte lukea tämän. Minun täytyy nyt purkaa tuntojani tänne.
Kaikki oli hyvin ennen ensimmäistä lasta. Nyt noin 5 vuotta olen ollut enemmän tai vähemmän puutteessa. Olen hoikka ja kohtuu hyvässä kunnossa. Raskauksista ei ole jäänyt jälkiä vartalooni. Olen myös yrittänyt kuntoutaa syviä lihaksia.
Mies vetää käteen mieluummin kuin harrastaa seksiä kanssani. Se loukkaa tunteitani, mutta olen siihen jo tottunut. Omat seksihaluni ovat pysyivät korkealla viimevuoteen saakka. Olen ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen joutunut opettelemaan itsetyydytyksen. Ennen en sitä harrastanut: minulle riitti normaali seksi.
Meillä on kuitenkin seksiä noin 10-20 kertaa vuodessa. Olemme onnekas pari siinämielessä, että toinenkin lapsi on saatu näin vähällä – eihän siihen tarvitse kuin yhden kerran suojaamatonta seksiä.
Seksin laatukin oli aluksi hyvää, sitten kohtuullista, kunnes se romahti ja pikkuhiljaa parani taas. Minun tunteeni ovat vain kamalat. Tuntuu, että mies hoitaa vain velvollisuuden.
Joskus kauan sitten otin asian puheeksi miehen kanssa. Kerroin hänelle kuinka minua loukkaa, ettei hän ole kiinnostunut seksistä kanssani vaan hoitaa homman mieluummin itse. Hän ei osannut siihen mitään kummempaa sanoa. Kysyin, kiinnostaako häntä seksi ylipäätään naisen kanssa. Hän vastasi, että saattaa kiinnostaakin. Mies on haluton keskustelemaan tästä asiasta – itse hän ei ole ottanut asiaa puheeksi koskaan.
Yritin aikani ja sain monen monta kertaa pakit. Siinähän itsetunto kärsii aika tavalla ja lopulta lopetin aloitteen teon ja meillä harrastetaan seksiä silloin kun miestä jostain syystä kiinnostaa.
Joskus kuukausi sitten otin seksi asian taas puheeksi. Kerroin, että tämä jatkuva puute on vihdoin hyydyttänyt myös minun halut. En enää joudu edes tyydyttämään itseäni. Ei kiinnosta. Mutta jotain tarttis varmaan tehdä – ei näin voi jatkua loputtomiin. Mies kertoi opiskelleensa kaiken naisen tyydyttämisestä nuorena. Hän pyysi, että minä opiskelisin kirjoista ja netistä erillaisia temppuja miehen tyydyttämiseen. (Minulle riittäisi tavallinen seksi. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa temput.) Itse hän ei ole halukas neuvomaan mitä hän haluaa. Hän myös halusi, että tekisin joskus aloitteen. Kerroin saaneeni tarpeeksi pakeista, etten halua enää saataa itseäni samaan tilanteeseen.
Halaaminen ja suuteleminen on myös jäänyt kuvioista jo kauan sitten. Niitä kaipaan eniten. Näen joskus unta, että halaan miehen kanssa oikein hellästi ja herään siihen kun mies pyytää siirtymään... olen unissani lähennellyt häntä.
Edellisestä rakastelusta on jo kauan. Huomasin, että vaikka en kärsi enää haluista, niin silti minua häiritsee tämä. Huomasin myös sen, että mies varmaan odottaa aloitetta minulta, koska tuli siitä sanoneeksi viimeksi.
Asia on mennyt jo niin vaikeaksi, että ujostelen omaa miestäni näissä asioissa ja tuntuu todella vaikealta aloittaa asian parantaminen. Oikeastaan minua ei edes huvittaisi tehdä asialle mitään, mutta pelkään, että perheemme hajoaa joskus tämän asian vuoksi. Meillä on siis kaikki muut asiat hyvin.
Mitä meidän pitäisi tehdä?
ps. jos tästä sai sen kuvan, että tavallinen seksi tarkoittaa vain miehen alla makaamista, niin en tarkoita sitä. Mielestäni tavallinen seksi on monenlaisissa asennoissa ja käsiä ja suuta käytetään.
Kommentit (19)
mutta tuollaiseen joudun keräämään rohkeutta todella pitkään. Enkä tiedä, että osaanko enää antaa niin hyviä kyytejä. Harjoituksen puutetta ja enpä voi sitä mennä muiden kanssa harjoittelemaan ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan miehesi naisversiona. Ennen lapsia meidän seksielämä oli loistavaa mutta silloinkin muistan erilaisten stressitekijöiden haitanneen mun halukkuutta. Lasten jälkeen (ja siitä on nyt viisi vuotta, kun kuopus syntyi) ei seksi miehen kanssa voisi vähempää kiinnostaa. Rakastan miestäni mutta en vain kertakaikkiaan jaksa sitä sähläystä. Itsekseni saan nopeasti ja kivuttomasti eikä tarvitse ottaa toista huomioon.
Tuntuu kurjalta minustakin, enkä tiedä, miten tästä eteenpäin.
että meidän seksielämä on ihan lukossa ja mua ahdistaa se, että koen, ettei kukaan enää pidä mua haluttavana.. Ja nyt jo omakin motivaatio yrittää on laantunut.
Mä pelkään kanssa, että miten tässä muka näin loppuelämä uskollisina selvitään.. :(
Kato mitä siitä seuraa, tuskin nyt kuitenkaan pakkeja...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro se miehellesi. Ja tehkää sopimus, että hän olisi antamatta niitä. Tekisi itsekin parhaansa saadakseen itsensä sille tuulelle. Kun saat positiivisia kokemuksia ja uskallusta, niin miehesi saisi sellaisen naisen, joka uskaltaa kokeilla ja olla itsevarmempi. Mutta se vaatii nyt myös miehen panosta.
sama tilanne toisin päin. Itse oikeasti todella kaipaisin, että joskus olisi hellyyttä, jokä ei liity seksin saamisen varmisteluun. Jos sitä olisi edes silloin tällöin, luulen että se seksuaalinen kanssakäyminenkin sieltä palaisi.
Vaan ei, jos joku paijaa jotakuta hellästi, rapsuttelee tms, se ole aina minä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma
Olemme nuoria ihmisiä, mutta olemme kuitenkin seurustelleet päälle viisi vuotta. Meillä ei ole lapsia, mutta tämä oli ainoa keskustelu, josta löysin juuri samoja ongelmia, joita itselläni on. Läheisyys ja seksi ovat käytännössä kadonneet kokonaan. Yritän aina silloin tällöin, nykyisin enää todella harvoin, tehdä varovasti aloitetta, mutta miestäni ei tunnu kiinnostavan laisinkaan. Olen ollut aina itsevarma ja vahva ihminen, mutta nykyisin tunnen itseni luotaantyötäväksi ja jotenkin vialliseksi. Miksi minä en enää kiinnosta? Olen myös aina ollut todella huono puhumaan tunteistani. En osaa kuvitellakaan nostavani seksiä keskustelun aiheeksi mieheni kanssa. Nyt olen kuitenkin tullut kärsivällisyyteni kanssa aivan ääripisteeseen, enkä enää jaksa tätä yksinäni asioiden pohdiskelua ja itsetunnon huononemista entisestään. En ole onnellinen, mutta mieheni on minulle äärimmäisen tärkeä ja rakas - olemme kasvaneet teineistä aikuisiksi yhdessä ja toimineet toistemme tukipilareina. Hän myös osaa omalla tavallaan viestittää välittävänsä minusta, lähinnä hän keksii lempinimiä ja lässyttää kuin lapselle. Tiedän että hän tarkoittaa hyvää, mutta olen alkanut ottaa nämäkin tavat jonkin sortin loukkauksina itseäni kohtaan. Olenko todella niin pentu, että minulle pitää vieläkin lässyttää ja keksiä lempinimiä? Tarvitsisin kipeästi neuvoja, miten saisin varovasti aloitettua tämän asian purkamisen ja käsittelyn mieheni kanssa. Vihjailu on ollut tähän saakka ainoa keinoni koittaa saada ratkaisua, mutta se ei tunnu yksinkertaisesti auttavan.
Meillä on läheisyyttä ja huumoria, mutta seksi on surkeaa. Mieheni ahdistuu jos häneltä mitään rajumpaa pyydän ja koska haluan kuitenkin pitää -muuten onnellisen- liittoni, joudun alistumaan sitten siihen että perusjyystöä saan pari kertaa viikossa. Mies on ennalta-arvattava esileikissään, aina samat kourimiset ja nännien imemiset, viimeksi en meinannut kostua ollenkaan. :( Kun päästiin vauhtiin, teki ihan hyvää mutta mieheltä tuli niin nopeasti etten ehtinyt syttymään kunnolla...tätä se on sitten vissiin seuraavat 50 vuotta. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi voisit vaatia siltä mieheltäsi puhetta. Sano, että teidän on pakko puhua tästä asiasta, koska se vaivaa teitä molempia.
Sieltä voi paljastua jotakin, mitä et ajatellutkaan tai ajattele nytkään. Kuolivatko miehen tunteet, kun jätit hänet yksin ja puutteeseen kun olit lapsen kanssa? Se on mielestäni todennäköisin skenaario. Minulle itselleni kävi niin. Kun olet halunnut seksiä jonkun ihmisen kanssa ja saanut ne sadat pakit, niin kyllä se tappaa ne positiiviset tunteet.
Sitten voit opetella itsekin puhumaan. Sano sille miehelle, että mä olen ihan märkä, mä haluan rakas että sä panet minua. Tai että näytä mulle sun juttu, mä haluan sitä.
Tässä noin nopeasti mitä tulee mieleen. Puhukaa ihmiset toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja minä en itse jaksanut tuota. Kun seksiä oli kolmanne vuoden alle kaksi kertaa vuodessa aloin hakea satunnaista seuraa ja vuoden tästä erosin.
t. 5
Te kaksi viimeisintä, joilla ongelmia seksissä. Itse olen nelikymppinen nainen ja kaikenmoista kokenut. Uskokaa tai älkää, niin miehiä on todella monenlaisia. Vaikka olisivatkin henkisesti älykkäitä, empaattisiakin, niin voivat olla tunneälyltään keskeneräisiä ja seksuaalisesti ujoja. Teidän pitää rohkaista avoimeen seksiin ja yhdessäoloon. Kerrotte, että rakastatte miestä sellaisena kuin se on ja haluatte, että hän antautuu kokonaan ja itsenään. Hyväksytte hänet kaikkine virheineen ja erheineen (niin fyysisesti kuin henkisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kaksi viimeisintä, joilla ongelmia seksissä. Itse olen nelikymppinen nainen ja kaikenmoista kokenut. Uskokaa tai älkää, niin miehiä on todella monenlaisia. Vaikka olisivatkin henkisesti älykkäitä, empaattisiakin, niin voivat olla tunneälyltään keskeneräisiä ja seksuaalisesti ujoja. Teidän pitää rohkaista avoimeen seksiin ja yhdessäoloon. Kerrotte, että rakastatte miestä sellaisena kuin se on ja haluatte, että hän antautuu kokonaan ja itsenään. Hyväksytte hänet kaikkine virheineen ja erheineen (niin fyysisesti kuin henkisesti).
Minäkään en osaa sanoa mitään muuta neuvoa sinulle ap kuin että puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Sido se mies kettingeillä sohvaan, ettei se pääse kiemurtelemaan pois ja vaadi keskustelemaan.
Niin joo, ja sitten voisit näyttää hänelle tämän aloittamasi vauva-palstan ketjun.
Lukekaa Anna-Leena Härkösen Ei kiitos ;) Tästä tulee myös leffa tammikuussa.
Mua pelottaa jo etukäteen tuo raskauden jälkeinen aika seksin suhteen. Meillä on kyllä hellyyttää ja välittämistä ja paijaamista, mutta olemma molemmat vähän seksuaalisesti laiskoja. Nyt raskausaikana tunnen itseni ujoksi ja rumaksi, vaikka maha on pieni ja raskausarpia ei ole vielä ollenkaan. Ujostelen vartaloani, vaikka mies sanoo että haluaa minua ja kelpaan juuri tällaisena kuin olen. Olemme molemmat huonoja tekemään aloitteita ja asiasta on puhuttukin ja molemmat myöntää että olisi kiva kun seksiä olisi useammin, mutta silti se aina jotenkin jää. Ei tästä nyt mikään erokysymys ole tosiaankaan tulossa, mutta enpä olisi uskonut että minä vahvalla itsetunnolla varustettu nainen ujostelisin omaa miestäni. Onneksi sentään sylittelyä ja suukottelua ja muuta läheisyyttä riittää.
Minä näen tämän niin, että ihminen, joka vaatii paljon myös muilta häpeää sitten omia pieniäkin puutteitaan. Sama armottomuus kohdistuu itseen ja muihin ja jäykistää koko suhteen.
Tämä on siis sellainen taitekohta, jossa on kasvettava itse.
Aloita hellyydellä, siis suukottelemalla ja hivelemällä, jos mies vaikka muistaisi kuinka hyvää se teki. Päätä kokeilla myös jotain kivaa pientä uutta, pukeudu vaikka kivasti tai sitaise miehen kädet sängyn päätyyn kiinni.
Anna niin upea kokemus, että pakko haluta lisää! ;)
Jos ei toimi, niin sitten pallo on miehellä, sä olet ainakin yrittänyt.