Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mulle piti tulla sellainen kohtalo, että elämässä on tapahtunut paljon ikäviä asioita joille en ole itse voinut mitään
14.12.2025 |
On ollut vakavia sairauksia kuten syöpää, on sydänvika jota ei olisi voinut mitenkään ennalta ehkäistä. Lapsen sairaus ja siitä seurannut iso leikkaus. Silloisen puolison työtapaturma ja siitä aiheutuneet erinäiset ongelmat. Todella kipeä avioero ja siitä seuranneet ahdistus, masentuneisuus, univaikeudet. Rakkaan lemmikin vakava sairaus ja lopettaminen. Siinä nyt osaa mun elämästä yli 25 vuoden ajalta.
En jaksaisi enää. Aina kun jotakin kivaa on elämässä ja on helpompaa elämää, niin aina tulee jotakin todella ikävää. Eilinen ilta oli taas ahdistava ja mieli oli musta. Mulla on kyllä ystäviä ja sukulaisia joille puhua, mutta en ole pystynyt kaikkia omia tunteita ja ajatuksia kertomaan. En ole kertonut sitä, että vuosi sitten synkkinä hetkinä mietin ajavani autolla päin kalliota.
Kuinka paljon yhden ihmisen pitää jaksaa? Mitä pahaa mä olen muka tehnyt, että olen ansainnut tällaisen kohtalon? Kaikki alkoi jo silloin kun olin 19-vuotias ja sairastuin ensimmäisen kerran syöpään.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.
Olet ääliö. Mitä hyötyä ap:lle on tuosta sun vittuilusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.
Olet ääliö. Mitä hyötyä ap:lle on tuosta sun vittuilusta?
Ei ollut vittuilua vaan totta. Jos hankkii ison tuttavapiirin, niin joutuu kärsimään enemmän murhetta heidän kohtaloistaan kuin jos olisi yksin. Toisaalta se tuo myös paljon iloa ja onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.
Olet ääliö. Mitä hyötyä ap:lle on tuosta sun vittuilusta?
Ei ollut vittuilua vaan totta. Jos hankkii ison tuttavapiirin, niin joutuu kärsimään enemmän murhetta heidän kohtaloistaan kuin jos olisi yksin. Toisaalta se tuo myös paljon iloa ja onnea.
Olet äärettömän tyhmä ja empatiakyvytön ihminen. Mikä hemmetin aivopieru sulta on kirjoitella tuollaisia ihmiselle joka on selvästi masentunut ja miettinyt itsemurhaa aiemmin! Olisit vain ollut hiljaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.
Olet ääliö. Mitä hyötyä ap:lle on tuosta sun vittuilusta?
Ei ollut vittuilua vaan totta. Jos hankkii ison tuttavapiirin, niin joutuu kärsimään enemmän murhetta heidän kohtaloistaan kuin jos olisi yksin. Toisaalta se tuo myös paljon iloa ja onnea.
Olet äärettömän tyhmä ja empatiakyvytön ihminen. Mikä hemmetin aivopieru sulta on kirjoitella tuollaisia ihmiselle joka on selvästi masentunut ja miettinyt itsemurhaa aiemmin! Olisit vain ollut hiljaa!
Tuo tyyppi on varmaan joku autisti jolla ei ole tunneälyä eikä omaa sosiaalisia taitoja.
Muillakin on ollut. Moni ei vaan kerro tai ei ole kelle sanoa se. Osasta pitää irrottaa. Jotain kai miettiä eri näkökulmasta. Tai käsitellä pois jotkut. Keskittyä nykyiseen ja tulevaan. Yrittää saada pelko pois. Epäreiluus voi tulla kyllä mieleen ja miksi juuri minä. Tuntuu muillakin että aina on uusi ongelma tai kipu. Ellei ole hyvä terveys. Lapset tarvitsevat ainakin vanhempia, se on varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan et kuollut siihen syöpään vaan olet saanut elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.
Olet ääliö. Mitä hyötyä ap:lle on tuosta sun vittuilusta?
Ei ollut vittuilua vaan totta. Jos hankkii ison tuttavapiirin, niin joutuu kärsimään enemmän murhetta heidän kohtaloistaan kuin jos olisi yksin. Toisaalta se tuo myös paljon iloa ja onnea.
Olet äärettömän tyhmä ja empatiakyvytön ihminen. Mikä hemmetin aivopieru sulta on kirjoitella tuollaisia ihmiselle joka on selvästi masentunut ja miettinyt itsemurhaa aiemmin! Olisit vain ollut hiljaa!
Mene muualle haukkumaan, jos sinulla ei ole muuta annettavaa. Elämä on sitä miten asioihin reagoi. Voi surkutella epäonnea ja vastoinkäymisiä tai sitten voi olla kiitollinen kaikista hyvistä asioista mitä on ja on ollut. Lemmikin ottaja tekee valinnan siitä, että joutuu väistämättä kohtaamaan luopumisen, mutta voi olla kiitollinen hyvistä hetkistä. Voi olla kiitollinen omista valinnoista, jotka ovat tuoneet iloa ja onnea hetkiin, vaikka myöhemmin on tullut myös surua ja murhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämässä mikään ole reilua eikä kukaan ansaitse rankkoja asioita.
Olet myös selvinnyt asioistasi, eli kohtalaisen hyvä asia kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet selviytyjä. Anna itsellesi armoa ja kannustusta.
Ei ole olemassa mitään kohtaloa, joten tuollainen miksi -ajattelu on aika turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tullut nähtyä maailmaa jo 60 vuotta mutta omalla kokemuksella joillekin päätyy Huonoa Onnea ihan liikaa. Ja vaikka elämässään menestyneet miten väittävät niin puhtaalla onnellakin pärjää, eikä peritty varallisuus/suhteet ole siinä yhtään vähäisessä osassa. Eivätkä nimenomaan nämä onnekkaat koskaan näytä törmänneen minkäänlaisiin ongelmiin, vaan kaikki ei-menestyjät eivät vain ole "tehneet jotain oikein". Kuten syntyneet varakkaina tai ikuisesti terveinä. Nykypäivänä se varallisuus kun mahdollistaa sairauksien hoitamisenkin, köyhällehän ei nyky-Suomessa enää ole terveydenhoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään kohtaloa, joten tuollainen miksi -ajattelu on aika turhaa.
Ja mitäs jos yrittäisit ajatella vaihteeksi positiivisesti? Olet elossa kuitenkin, olet saanut elää. Sinulla on lapsikin, se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.
Olet ääliö. Mitä hyötyä ap:lle on tuosta sun vittuilusta?
Ei ollut vittuilua vaan totta. Jos hankkii ison tuttavapiirin, niin joutuu kärsimään enemmän murhetta heidän kohtaloistaan kuin jos olisi yksin. Toisaalta se tuo myös paljon iloa ja onnea.
Olet äärettömän tyhmä ja empatiakyvytön ihminen. Mikä hemmetin aivopieru sulta on kirjoitella tuollaisia ihmiselle joka on selvästi masentunut ja miettinyt itsemurhaa aiemmin! Olisit vain ollut hiljaa!
Mene muualle haukkumaan, jos si
Mene sä lukutaidoton ja empatiakyvytön tollo itse muualle. Et sitten tollo osannut lukea ap:n tekstistä, että hän ei enää jaksa kun kaikkea ikävää tapahtuu. Kyllä sitä ihmisellä tulee jossakin kohtaa mitta täyteen.
Olen pahoillani puolestasi. Paljon voimia sinulle!
Mä jouduin ensimmäisen kerran kaltoinkohdelluksi vauvana. Ei ihan siihen loppunut, sanotaanko nyt näin.
Koulukiusaaminen on rankkaa, sain siitä paniikkihäiriön kaveriksi.
Mielenterveys oli pilalla jo ennen aikuisuutta, mutta hölmönä ja naiivina luulin että kyllä se tästä. Tapasin mukavan pojan, mentiin naimisiin. Saatiin vaikeasti vammainen lapsi, joka ei nukkunut, ei tykännyt kosketuksesta sekä oli fyysisesti aggressiivinen erityisesti minua kohtaan. Psyyke sanoi tässä vaiheessa heipat useammaksi vuodeksi, mies meinasi tehdä samoin.
Tässä sitä vielä ollaan, tosin nyt sairastuneena loppuelämän sairauteen jonka puhkeamiseen kuulemma vaikuttaa eniten jatkuvalle stressille altistuminen. :D Ei tälle elämälle voi kuin nauraa enää...hyvin vähän oli mahdollisuuksia mihinkään vaikuttaa, olin tyhmä ja kuvittelin että elämä kantaa minutkin (ja siksi hankin lapsen). Aika kananlennoksi jäi!
Riippuu mihin vertaat. Tuttu menetti perheensä tsunamissa, se on aikamoinen kohtalo.
Vuosi 2023 oli mulle todella raskasta aikaa.
Ensin kuoli isä ja puol vuotta tosta poikani. Kaikki mahdolliset viranomaiset kävin läpi kun etsin apua lapselleni.
Tossa samalla paljastu exän kaksoiselämä, ero tuli mun alotuksesta.
Löysin uskon ton kaiken keskellä, helpotti.
Ap on muillakin raskaita hetkiä elämässä. Ihmiset eivät vaan näistä avaudu.
Täällä voi tuntemattomana avautua.
Olen murehtinut samanlaisia. Koko aikuisiän kestänyt krooninen kipusairaus joka vienyt elämänilon lähes täysin. Siitä, ja lapsuuden kaltoinkohtelusta, seuranneet masennus ja ahdistus. Avioliitto väkivaltaisen miehen kanssa ja ero tuosta miehestä, paljon pelkoa. Lapset joilla on ollut omat, isotkin ongelmansa. Paljon (liikaa) pärjäämistä. Olen käynyt kouluni, olen hyvässä työssä, olen yrittänyt ja jaksanut, korjannut ja rakentanut, pitänyt itsestäni huolta, elänyt niinkuin kuuluisi, jotta olisi hyvä. Kaiken koetun paino alkaa vaan olla niin suuri että en tiedä onko missään enää mitään ideaa. Keveys on lopullisesti menetetty ja tätä painoa ei jaksa. Olen selvinnyt, kyllä. Hinta vaan tuntuu olevan niin kova että onko sen arvoista.
Alue: Aihe vapaa
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.