Äitini on harhaluuloinen. Mitä sairautta tämä voisi olla?

Nin kovin tutulta kuulostaa, Ap. Harhaluuloisuushäiriöhän se on, ja se vaivaa minunkin äitiäni :( Hän on mm. vakuuttunut siitä, että tietyt sukulaiset ja naapurit ovat organisoineet kampanjan, johon kuuluu mm. hänen puhelimensa kuuntelua, hänen seuraamistaan ja jopa hänen televisioonsa lähetettäviä häirintä/pelottelukuvia. Jos lähettyvillä näkyy vartiointiliikkeen auto, äitini mielestä se on tilattu hänen peräänsä. Hän on asennuttanut pihapiiriinsä liiketunnistimia ja ulko-ovelleen kameran. Hän kirjoittaa ylös rekisterinumerot autoista, jotka hänen mielestään seuraavat häntä, ja ottaa selville niiden omistajat. Hänelle ei kukaan voi vahingossa soittaa väärään numeroon, vaan kyseessä on aina jokin urkinta tms. Eläkekuitit ja puhelinlaskut hän syynää aina läpi ja usein niistä löytyykin viitteitä siitä, että jotain välikäsiä on muka kähmäilemässä hänen asioissaan. Pari vuotta sitten äitini hankki tietokoneen voidakseen seurata ja estää sitä, miten ne tietyt ihmiset mustamaalaavat häntä netissä... Mikään yllätys ei ollut, että netti olikin hänen näkökulmastaan niin epäilyttävä juttu, että uusi kone päätyi nopeasti kaappiin lukkojen taakse, ettei kukaan vaan pääse sen kautta tarkkailemaan häntä :/ Hänen tilaansa kuuluu lisäksi suuruuskuvitelmia omasta erinomaisuudesta ja aggressiivista uhmakkuutta siitä, että hän on joka tapauksessa oikeassa - hän kyllä kuulemma vielä todistaa, miten asiat ovat... Hän on kaikkien sairauksien yläpuolella (tietenkin etenkin mielenterveydellisten). Hirveän raskasta ja turhauttavaa tämä on lähipiirille ja pidän yhteydenpidon minimissään. En vaan jaksa loputtomiin hakata päätä seinään yrittämällä selittää rauhallisesti tosiasioita, kun hänelle ainut totuus on kuitenkin ne harhaluulot :(

En lukenut muita kommentteja, mutta eksälläni oli noita "salaliittoteorioita" ja päätelmiä että kaikki ovat häntä vastaan, juonivat hänen selkänsä takana ja kuvitteli että aina joku kuulee meidän keskustelut. Ja mikään ei johtunut hänestä, vaan tosiaan ihmiset ympärillä juonivat häntä vastaan muka kateudesta. Töissä, ihmissuhteissa, jopa kaupassa käydessä. Mies olikin narsisti.

Mulla taitaa olla hieman tuota harhaluuloisuutta. Luulen ihmisten olevan mua vastaan. Just jouluna olin satavarma, että appivanhemmat ei tarkoituksellisesti puhu mulla. Yhtenä aamuna sitten kilahdin ja aloin kovaan ääneen toistaen kertoa joululounaan menua.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:27"]En lukenut muita kommentteja, mutta eksälläni oli noita "salaliittoteorioita" ja päätelmiä että kaikki ovat häntä vastaan, juonivat hänen selkänsä takana ja kuvitteli että aina joku kuulee meidän keskustelut. Ja mikään ei johtunut hänestä, vaan tosiaan ihmiset ympärillä juonivat häntä vastaan muka kateudesta. Töissä, ihmissuhteissa, jopa kaupassa käydessä. Mies olikin narsisti.
[/quote]

Oliko diagnosoitu?

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 13:37"]

Kyseessä on ihmisen kuudes aisti, ei sairaus. Tämä yliaisti on lapsena meillä jokaisella, mutta koska se on aikuisiällä suurimmalla osalla meistä ns. uinuvassa tilassa, niin törmätessämme henkilöön, joka käyttää vaikkapa vain osittainkin kuudetta aistiaan olemme ymällään ja koemme tilanteen outona.

Kuudes aisti on eräänlainen sympaattinen aisti ja tarkoittaa kykyä aistia ympäristössämme olevia asioita intuitiivisesti. Nähdä näkymätöntä mailmaa ja kokea yliluonollisia asioita. Se ei ole mikään psyykkinen sairaus, vaan yliaistin mukanaan tuoma kyky. 

Joillain meistä saattaa olla myös seitsemäs, telepaattinen aisti, tai paremminkin kyky  uinuvana. Tämä kaikki on ehkä outoa ja pelottavaa suurimmalle osalle palstalaisia, mutta he, ketkä ovat kohdanneet esim. enkeleitä, tai aistivat muuten henkimailmaa ja kokevat etiäisiä. Heille se on jo tutumpaa.

[/quote]

Vai niin, että sellainen aisti.

Sukulaiseni aisti myös, että hänet yritetään myrkyttää. Tämä harhaluulo pysyi pitkään aika hyvin tässä, ja vaikutti vain siihen, että mitään ei suostunut vierailuilla syömään. Oli aina omat eväät mukana.

Myöhemmin ko henkilö kyllä joutui sairaalaan, kun rupesi oikein kunnolla vainoharhaiseksi eikä päästänyt enää ketään kotiinsa. Paranoidinen skitsofrenia dg:na, koska selvisi myöhemmin, että kuuli myöskin ääniä.

Minun äidillä ihan samaa. Milloin syyttää ketäkin varastelusta ja kyttäämisestä. Luulen että yhdistettynä pieneen yksinkertaisuuteen (heikot loogisen päättelykyvyn lahjat) ja vaikeaan lapsuuteen jossa perusturvallisuus on järkkynyt (väkivaltaa ja alkoholismia) syntyy tuollaisia vainoharhaisia ihmisiä.

Lisäksi jos kerrostalossa kuuluu koputusta, se ei johdu naulan lyömisestä seinään tai naapurin remontista, vaan se on viesti että hänellä on telkka liian kovalla tms. Aamulla ei saa pihaustakaan kuulua kotoa lähtiessä, muuten tulee naapurin juoruämmät valittamaan että on lämmittänyt teeveden mikrossa tms.

Naapurin ukko kyttää ja ihmettelee kun hän vie roskia, hakee puita tai mitä vaan.

ulospäin ja vieraille asiallinen. Kukaan ei voisi kuvitella hänestä tuollaista.

Ap.

W

Munkaan äidistä ei ulkopuoliset välttämättä huomaisi mitään. Äidilläni on kotona usein noita raivareitakin mitä joku mainitsi. En usko rttä on skitsofreniaa vaan tuo häiriö. Mutta joo, raskasta elää moisen kanssa ja vaikeaa. Ketään ei viitsinyt kutsua kylään lapsena yms. Äidille itselleen olen kyllä tehnyt selväksi että täysin höpöjä puhuu ja että hänen raivoamisensa ei todellakaan ole ok mutta ei mikään mene perille.

Dementtia, voi alkaa yllättävän varhainkin. Oma mummini oli samanlainen ja äitissäkin samoja piirteitä. Kun mummoni sitten eksyi todettiin, että aivoissa oli dementian aiheuttamia muutoksia useiden vuosien jopa vuosikymenten ajalta. Tämä tuli meille kaikille vähän yllätyksenä, toki tiedettiin että mummulla on joitakin mt-ongelmia, mutta että kyseessä olikin fysisempi sairaus.. Ja

Skitsofreniasta oli joskus joku tutkimus nerouden ja hulluuden häilyvyydestä. Sen mukaan ihmiset, joilla on taipumusta skitsofrenialle kykenevät hyvällä älykkyysosamäärällä pitämään skitsofrenian poissa. He saavat yhdistettyä hulluihin ajatuksiinsa loogisuutta. Skitsofreniaan taipuvaisten kannattaa ainakin välttää päihteitä, varsinkin huumeita. 

2

Vitsi, ihan kuin omasta kynästäni, ap! Mun äiti nyt 65 v ja ihan samanlaisia harhoja. Joku kuuntelee ja kyttää jne. Nuorempana harhat oli lievempiä, ajattelin että vaan liioittelee naapureiden kyttäystä tms.Äidillä on ollut myös masennusta aika ajoin. Muuten on ihana, normaalisti toimintakykyinen mummi. Ei puhu harhoistaan julkisesti, mulle ja isälle vaan. 

Nyt ei ole pitkään aikaan puhunut mitään omituisia juttuja, liekö joku parempi vaihe... 

Kun tätäkin palstalle hyvin tyypillistä ketjua taas lukee, niin huomaa, että suurin osa teistä taitaa olla itse avun tarpeessa. Kirjoittelunne on erittäin harhaista. Olette itse lääkityksen ja avun tarpeessa noine maallikko diagnoosinenne kanssa. Jotkut joutaisivat ehkä jopa pakkohoitoon.

Minulla myös äitini on ollut aina selväjärkinen ja kävi töissä eläkeikään asti. Tutuille ja sukulaisille on ihan normaali. Mutta minulle näyttänyt aina sen kamalimman puolensa. Kun aloin 18v seurustelmaan nykyisen mieheni kanssa (edelleen yhdessä 20v myöhemmin), hän haukkui ja huoritteli minut.

Hän epäili isääni kaikesta mahdollisesta syyttä suotta. Isäni otti lopulta eron ollessani teini. Kertoi myöhemmin, että hänen olisi tehnyt mieli lopulta tehdä kaikkea mistä äitini häntä epäili, koska oli vuosi jo niistä saanut kuulla kunniansa syyttä suotta. Minua äiti aina haisteli ja epäili tupakan poltosta, juomisesta, huoraamisesta jne vaikka olin mitä kiltein kympin oppilas.

Aikuisena ollessani äitini keskeyttää puheeni, jos haukun esim. Venäjää puhelimessa (ettei tule venäläiset ovelle). Tai jos kirjoitan omassa s.postissani jotain negatiivista työpaikastani, niin äitini varoittelee ettei vain firma saa tietää. Kyseessä siis henk.koht. sähköposti, ei työs.posti. Aina puheissaan viittaa kaikenlaisiin kummallisuuksiin ja jättää lauseet auki "tiedäthän sinä..." eikä jatka loppuun eli aivan kuin minä ymmärtäisin ketkä kaikki voisi kuulla/hyötyä/lukea/käyttää hyväksi tms. meidän puheita. Hänenkin ikkunan takanaan on muka aina hiippailijoita ja pihassa jalan jälkiä. Ja hänen kotonaan on hänen poissa ollessaan joku käynyt suihkussa tai varastanut koruja (jotka löytyvät täpö täydestä asunnosta jostain ihan muualta loppujen lopuksi).

Listä on loputon. Aina hän epäilee jotain. Tai syyttää minua, että yritän hyötyä hänestä ja viedä hänen rahojaan. En todellakaan yritä. En halua hänen ostavan minulle mitään turhuuksia, mitä hän tekee paljon. Jos en suoraan huoli, hän laittaa tavaran väkisin lahjapakettiin. Teininä sain rahan vaikka farkkuihin ja jouduin viemään vaihtorahat kuitin kanssa hänelle etten vain yritä hyötyä loppusummasta.

Ja kukaan tuttu ei ymmärrä, millainen hän on. Varmaan ihmettelevät miksi niin herttaisella naisella on niin hankala ja kiittämätön lapsi. Kuvittelee omien puheidensa mukaan maksaneensa koulutukseni (ei todellakaan, vaan tein koko ajan töitä opintojen ohessa), kannustaneeni minua nykyisen mieheni kanssa alkutaipaleella, olevansa suunnaton apu lasten kanssa (ei hoida heitä koskaan).

Eikä tuota millään hoitoon saa. Hän pitää ennemmin muita hulluina kuin itseään. Kukaan muu ei näe häntä vinksahtaneena osaa esittää niin normaalia muille. Hirvittää miten tilanne pahenee hänen vanhetessaan...

Vaikka edellisistä kommenteista on jo vuosia, halusin kirjoittaa tästä aiheesta ja ehkä nostaa ketjua samalla.

Äidilläni on myös harhaluuloisuushäiriö. Hänen kanssaan on vaikea keskustella, kun joutuu olemaan koko ajan ikään kuin varuillaan, milloin juttu kääntyy oudoksi. Meillä ei ole yhteyttä, samaa aaltopituutta. Surettaa, että olen nuorempana joutunut noiden epäluuloisten ja pelottavienkin juttujen vaikutuksen piiriin. Nyt pidän häneen melko suurta henkistä etäisyyttä. Hän ei myöskään kykene olemaan ihana mummo lapselleni, vaan hänen ajattelunsa tuntuu kiertyvän yhä enemmän vinotuneiden luulojen puolelle.

Hoitoon häntä ei saa, eikä kukaan oikein voi tehdä mitään. Oikeastaan toivon, että hänen somaattinen kuntonsa olisi huonompi, niin olisi joku hoitokontakti jonne ilmottaa myös tästä psyykkisestä oireilusta. Antipsykoottilääkityksellä hänen vointinsa paranisi, mutta ei varmasti suostu sellaiseen.

Mietin, kuinka itsestäänselvänä pidetään aikuisen lapsen vastuuta vanhemmistaan. Joskus etäisyys on itsesuojelua ja vanhuksen yksinäisyys hänen oman käytöksensä aiheuttamaa. Pelkään myös, että joku päivä sairastun itse. Olen käsitellyt lapsuuttani psykoterapiassa ja uskon, että omilla valinnoilla, oman historian työstämisellä ja terveillä ihmissuhteille on voima kääntää tämä painolasti.

Paljon voimia kaikille omaisille. Toivon teille raikasta ilmaa hengittää, vapautta elää hyvää elämää rakkauden ympäröimänä!

Vanhuuden paranoia yhdistettynä harhaluuloisuushäiriöön. Ei sellainen voi asua yksin vaan tarvitsee 24/7 tarkkailua/ hoitoa.

Olisi järkevää antaa äitien olla rauhassa, ei ole pakko olla tekemisissä koko ajan, soittele joskus. Monella on hankala tai sekava äiti, ollut koko ikänsä, on ihan turha vanhana alkaa säikäyttämään äitejä jollain vaatimuksilla asian suhteen. Muutenkin pitäisi olla aika hienotunteinen noissa asioissa, jos hänellä ei ole ollut elämässä henkistä tukijaa omasta äidistään, ehkä hän on kokenut vääriä käytäntöjä joissakin paikoissa. 

Ap:n kuvauksesta tuli tosiaan enemmän mieleen harhaluuloisuushäiriö kuin paranoidinen skitsofrenia, koska tilanteet joissa harhaluuloja esiintyy ovat sisällöltään tavallisia ja arkisia, vaikka ovatkin perusteettomia ja suhteettomia. Lisäksi toimintakyky on ollut suht normaali (on pystynyt töissäkin käymään), toisin kuin skitsofreniassa.

Olisi kiinnostavaa tietää, pysähtyykö harhaluuloinen koskaan miettimään, että aiemminkaan luulot eivät ole pitäneet paikkaansa ja siten ne tuskin nytkään pitävät. Esim. harhaluuloinen saattaa kuulemma etsiä kotonaan jotain esinettä ja epäillä, että joku on vienyt sen, kunnes se löytyykin, taas. Pyyhkiytyvätkö nuo "ei epäilys ollutkaan totta"-kokemukset pois harhaluuloisen mielestä.

Kuulostaa tutulta (ei ole äitini eikä iäkäs) . Mikään ei ole tälle henkilölle sattumaa. Jos valitan kiireistä työpäivää, kiire johtuu kuulemma siitä, että minut yritetään savustaa ulos työpaikasta liialla työmäärällä. Jos hän saa kaupasta viallisen tuotteen, on kyseessä tarkoituksellinen, häntä vastaan suunnattu teko. Vartiointiliikkeen autot ajavat tarkoituksella hänen ohitseen jne. Suurimman osan ajasta on normaali. Järjen puhuminen pahentaa asiaa ja saa aikaan yhä suurempaa epäluuloa ja raivostumisen.