♥ Ensikkojen viikot 19 & 20 ♥

Mushu: Ihanaa kuulla sinusta! Ja ajatella rv 15 jo menossa, miten aika rientäkään.. Vastahan muistan kun plussailit! Käy vaan ihmeellä kertoilemassa kuulumisia aina täällä "meilläkin". Upeaa kuulla, että kaikki etenee hienosti siellä! Joo, meillä siis tämä todellakin toinen inssi ja meni vähän eri lailla kuin edellinen. Edellisessä kierrossahan kerkesin pistää menopuria peräti 10krt 75IU ja laitoin vielä irrotuspiikinkin. Johtofolli oli tosi iso n. 22mm ja lääkäri oli sitä mieltä, että irtoaisi varmaan itsekseenkin, mutta määräsi kuitenkin Pregnyl piikin pistettäväksi n. vrk ennen seuraavana päivänä ollutta inssiä. Ja inssin aikaan munis oli vielä paikallaan irrotuspiikistä huolimatta tossa ekassa kierrossa. No, siitä kuitenkin tuloksena puhdasta negaa. No, tällä kertaa siis ehdin pistää menopuria 7krt samalla annoksella 75IU, kun ovistesti näytti plussaa. Tuona päivänä olis ollut ultra, mutta jätettiin väliin, koska ovistestiin tuli tuo plussa ja sovittiin inssi seuraavalle päivälle. No, silloinpa munis oli jo hävinnyt, että aika eri lailla menee nää kierrot näköjään. Ekassa siis kasvateltiin pidempää ja sai irrotella siitäkin huolimatta ja nyt kasvateltiin vähemmän aikaa ja irtoili ihan itsekseen. No, ihan sama miten menee kunhan vain sen plussan saisi aikaiseksi! Oliko teille Mushu muuta tukea insseissä noiden lugejen lisäksi? Vai ihan luomukiertoonko muuten teitte inssit? Kovasti lämpimiä ajatuksia sinulle ja perässä tullaan toivottavasti jossain vaiheessa ainakin...



Killa: Voi Killa nuo hetket on aivan kauheita! Itse en ole vielä pääsyt tuohon vaiheeseen, että olisi kerennyt laskettu aika olla tiedossa, mutta voin vai kuvitella tunteen. Toki joskus on lipsahdellut lasketun ajan laskuriin menkkoja odotellessa, kun ajatellut josko vaikka plussaisin.. Mutta nuo ajat ei ole jääneet tarkemmin mulla mieleen, kun en sitä plussaa ole siis koskaan tällä taipaleella onnistunut saamaan. Mutta kyllä nuo hetket on jo aivan kauheita, kun esim. viime kierossa piinailu päättyi lopullisesti äitienpäivään. Taisiko sinulla olla sama juttu. Mulla luget siirsi menkkojen alkua 4vrk ja olo aivan kauhea. Itse asiassa silloin lauantaina (oli lapsettomien lauantai) alkoi pienesti tuhrutella, ja olin alustavasti suunnitellut testaavani seuraavan kerran juuri äitienpäivän aamuna jos vuoto ei ala. Mutta siis silloin lauantaina vuoto ei alkanut vielä kunnolla, mikä mulle epätyypillistä. Joten pienesti pidin toivoa vielä yllä, vaikka testasin jälleen negaa silloin lauantainakin. Ja sit seuraavana aamuna eli äitienpäivän aamuna hanat aukes sit ihan kunnolla. Kiva oli vielä olla töissä ja toivotella kaikille äideille hyvää äitienpäivää ja lisäks työkaveri oli viimeisillään raskaana, toiseks viimeistä päivää töissä... Kyllä oli itkussa pitelemistä sinä äitienpäivänä... Soitin äidille äitienpäivä onnitteluja ja ei ollut kaukana, että alan äidillekin parkua, että "äiti, musta ei ikinä tuu äitiä!". Edelleen nousee mullakin kyyneleet silmiin.. Ja meillä myös mies tosi isätyyppiä. Monesti kyselee, kun käydään tuttavien vauvoja kattoo tms., et milloin meille tulee tommonen... Mä vaan sanon, että en tiedä, en tiedä... Tai tuleeko yleensä koskaan. Ja tossa ekassa hoitokierrossa alkoi jo puhua "Santerista", kun suunniteltiin tulevaisuutta, että "mites "Santeri"?" Vaikka lomamatkaa suunnitellessa sanoi, että otetaan "Santeri" sit mukaan.. Siis todellakin miehet kaipaa samalla lailla isyyttä kuin naiset äitiyttä, vaikka se tunnutaan monesti sivuutettavan. Ihan samalla lailla tämä on raskasta miehellekin ja se tuntuu särkevän entistä enemmän sydäntäni. Meillä myös mies todella vihainen aina näistä raskauksista, joissa vanhemmat tai toinen vanhempi ei sitoudu vanhemmuuteen. Toteaa, että "miksi tuokin saa lapsia, mutta me ei.." Rutistus sinulle minulta Killa. Anna tunteiden tulla, kun ne ovat tullakseen... Ei niitä tuntteita voi ohittaakaan..



s-k-: Kärsivällisyyttä teille hoitojen alun odotukseen. Kyllä tässä voi sanoa jo tähänkin vaiheeseen edenneenä, että odottaminen on toinen luontoni...:) Alkaako teillä siis tutkimuksetkin vasta tuolloin vuoden alussa vai onko tutkimukset jo tehty ja pääsette alkamaan suoraan hoidoilla?



Mette ja pp1 (kylläpä aika juokseekin...:))

KILLAlle täältäkin suuren suuri lohtuhalaus! Osaanpa hieman kuvitella miltä susta tuntuu. Itsellänikin on tuo samainen päivä tiedossa lokakuulla... Toivon minäkin tosi kovin että olisin jo uudestaan raskaana silloin, mutta en kyllä oikeasti jaksa uskoa siihen. Meillä oli tämän ensimmäisenkin raskauden saaminen niin suuren työn takana, että ei kai ole realistista odottaa että heti tärppäisi uudestaan.



MUSHU ihanaa kuulla että teillä on kaikki hyvin! Hassua muuten, miten toisten raskaudet (niin oikeassa elämässä kuin täällä netissäkin) tuntuvat etenevän ihan vinhaa vauhtia. Mutta sitten kun itse oli raskaana niin jokainen päiväkin tuntui ikuisuudelta, kun odotti niin kovasti pääsevänsä sinne "turvallisille viikoille", jos sellaisia nyt tässä touhussa edes on. Mutta sinnehän ei sitten koskaan ikävä kyllä päästy. :(



S-K muistan kyllä sinut, tervetuloa takaisin joukkoon ja kärsivällisyyttä odotteluun!



METTE tsemppiä piinailuun! Onhan täällä monelle muullekin käynyt niin, että plussa on tullut juuri silloin kun lähtökohdat on olleet jotenkin huonot eikä sitä ole yhtään osannut odottaa. Toivotaan että teillekin käy niin!



Omassa navassa ei vielä uutta kerrottavaa. Neljäs hoito lähestyy hitaasti mutta varmasti. Nyt on kp 8, ja kp 21 varmaankin alkaa Synarelan sumuttelu. En ole vielä saanut läkäriltä aikataulua enkä reseptejäkään, ne pitäis tulla postissa. Mutta eiköhän se aikataulu mene samalla tavoin kuin edellisessä hoidossakin.



Vilkutukset kaikille muillekin enskoille ja oikein rentouttavaa ja aurinkoista viikonloppua!

Moikka!



Nella kirjoitit: " Miten muuten sun limiksen kävi, tiivistyikö ohuemmaksi lugejen aloittamisen jälkeen? Mulla tiivistyi ja sain sitten kommentiksi, että minun limistä ei voi edes lääkkeillä kasvatella muhkeaksi..."



Siis tämä on juuri sama tilanne mikä mulla oli tai siis on. Viimeisessä ultrassa limis oli 7,2 mm ja siirrossa vaan 6,5. Miehen kanssa olllaan tästä limakalvoasiasta puhuttu ja hän tietää kuinka paljon sitä jännitin. No siinä alkion siirrossa makasin tutkimuspöydällä jalat telineissä, mies siinä vieressä mutta mun (ylä)pääpuolella. Lääkäri sanoi limakalvon paksuuden, niin mieheni nousi vähän penkistä ja sanoi kovalla äänellä "MITÄ, EI VOI OLLA!" Mua alkoi naurattaa ihan kauheasti, kun se tilanne oli niin hassu. Lääkäri yritti sitten selitellä, että limis voi siitä vähän tiivistyä ja se on ihan ok.... Mies oli vaan mun puolesta niin pettynyt, kun limis ei ollutkaan paksuuntunut ;)



Mette: Me saadaankin piinailla suunnilleen samoissa päivissä, eiköhän nyt hypätä sen plussajunan kyytiin! Milloin sulla on testipäivä? Ja ne luget on ällöjä...



Mushu: Onnea 15. raskausviikosta ja kiva kuulla kuulumisiasi!



Killa: Voin vain kuvitella, millainen päivä sulla on ollut! Eihän tässä muu auta kun itkeä ja surra kun siltä tuntuu ja sitten vasta siirtyä eteenpäin. Onneksi olet valoisia tyyppi ja näet asioissa monia puolia. Vaikka tätä tilannetta ei lievitä eikä helpota mikään. Myös meillä on täällä kotona yksi "isä ilman lasta" ja kyllä sen katsominen särkee sydäntä valtavasti! Jaksamista ja halauksia!



S-K: Totta kai sut muistan! Siellä on hoitopäätös tehty, toivotaan että luonto hoitaisi asian jo ennen kuin veronpalautukset kolahtavat tilille. Voitte sitten sijoittaa ne vähän kivemmalla tavalla vauva-asioihin, kun hoitoihin.



Brooke: Kohta teilläki asiat taas etenevät, hieno juttu!





Voisko joku pyöräyttää kalenteria pari viikkoa eteenpäin... Tänään PP5. Vasta! Ja mulla on kyllä ihan sellainen olo, että tämä ei voi onnistua.... Mutta vielähän ei tiedä mitään ja kaikki on mahdollista...



Nyt ulos lenkille ;)



-Diina the Piina pp5-

Ärsyyntyneenä palstan tökkimiseen ja kyllä muistakin syistä, perustin niin "muodikkaan" blogin tämän teeman äärelle. Lisäksi siellä on/tulee olemaan sporttijuttuja. Jos kiinnostaa, käy vilkaisemassa: http://sofia-1980.vuodatus.net/. Muistathan myös kommentoida, niin tiedän että olette käyneet ;)



-Diina-

(.) Eipä uutta auringon alla tällä raskautumisrintamalla... Mitään kummempia oireita ei ole, joskin tuskin näillä päivillä mitään kuuluu ollakaan. Luget aiheuttaa ne vähäiset oireet mitä on eli tuo valkkarin valahtelu aamupäivisin, pientä rintakipuilua ja ärtymystä (liekkö lugeista sit vai onko vain hyvä tekosyy:)).. Mutta odottavan aika on pitkä... joten piinailua jatkaen..



-Diina-: Makeet blogisivut sulla:)! Kävin jo kurkkailee ja käyn varmasti jatkossakin... Ja lupaan toki kommentoidakin siellä. Ja musta saat sporttikaverin myös, jos täälläkään ei plussata. Oon saman pituinen kuin sinäkin, mutta viime vuosina opiskelujen yms. myötä paino hilautunut jo ylipainon puolelle ja hitaasti, mutta varmasti ois aikomus saada se takaisin edes normaaleihin rajoihin. Pari kiloo on jo lähtenyt tässä keväällä ja jos kesällä saisin vaikka toiset pari pois niin oisin ihku tyytyväinen. Nyt mulla painoa tuollaiset 72kg. Kesä ois siis hyvää painoa saada tuonne alle 70kg ajatellen syksyn hoitojen jatkoakin...



MM

Diina: Ihana blogi ja hienoa pohdintaa elämänmenosta!

Minulla on tuo sportti-juttu ollut kanssa koko ajan mielessä, sillä teen töitä liikunnan parissa ja näiden hoitojen myötä sekä tämän viheliäisen taudin kanssa on joutunut antamaan muutamaankin kertaan periksi itsestä huolehtimisessa, kun voimavarat eivät ole riittäneet reenaamiseen. Onneksi kuitenkin voi huonoimpina päivinä nauttia rauhallisesta ulkoilusta tai vaikka venyttelystä!

Voi sun miestäsi, kun elää niin täysillä mukana tätä kuviota:). Hyvä juttu! On kyllä huisin hienoa, että meillä kaikilla miehet osallistuu tähän touhuun vakavasti. Yksin olisi niin vähän voimavaroja jaksaa hoitoja ja kaikkea hormonihuuruja.



Kunpa unesi tietäisivät hyvää! Itse en ole hoitojen aikana nähnyt raskausunia tms. Vaikka muuten kyllä katselen paljon unia ja pää tekee yöllä töitä kovasti..



MM: Tsemppiä piinailuun. Hienoa, että pääsitte etenemään inssin saakka kaikesta mutkikkaasta matkasta huolimatta! Pitäisi muuten uusia tuo esittelöy vähän laahaa perässä... Joo, endoa hoidellaan jarrupiikeillä. Eli koko kesä mennään ilman kuukautisia! Muuten ihan luksusta, mutta nuo estrogeenikorvaushoidot on vähän hankalia, meinaa kiristää pinnaa ja käydä muutenkin herkillä... Luulin, että olisivat tasanneet oloa, mutta toisin kävi.. Yllätyksiä täynnä tämä taival!



S-K: kiva kun olet takaisin palstalla ja hoitosuunnitelmatkin selvillä! Ehdin jo sinua kaipaillakin mielessäni. Aika kuluu lopulta nopsaan. Nyt on jo toukokuun loppu ja kesä lomineen alkamassa. Syksy tupsahtaa kuitenkin ennen aikojaan ja päästään taas hoitorumbaan itse kukin käsiksi! Nyt täytyy vaan nautiskella kaikesta, mitä saa kokea!



Killa: Lämmin halaus sinne! Minulle kävi samoin kuin Metelle, etten ollut ajatellut miten raskas asia tuo laskettu aika on, silloin kun takana on ku tai km. Päivä on varmasti ollut rankka ja pelkästään tunteiden siirtäminen työnteon alta on vienyt voimia ja saanut elimistön reagoimaan voimakkaasti! Toivottavasti olet saanut voimia jatkaa taas eteenpäin.

Hienoja ajatuskulkuja miehelläsi. Meillä mies ei vielä ääneen haaveile isyydestä mutta tarkkaillee kyllä ympärillään lapsia ja perheitä ihan eri silmin kuin ennen tätä lapsettomuusprojektia.



Mushu ja toukka! Mukavaa kun kävitte meitä moikkaamassa! Itsellä on välillä kovasti iso kynnys käydä kurkkaamassa teidän plussanneiden pinoa! Kiitos kannustuksesta ja tsempistä. Yritellään nauttia kesästä kaikin aistein! Itsellä tekee paljon jo se, että endo on paremmin hoidossa ja kivuilta pääsee matkustamaan ja uimaan ja nauttimaan... tuskaisia päivä on vähemmän!



Brooke: Mielenkiintoisia nuo teidän lääkekuviot. Minulle annettiin ymmärtää, että meillä munasolujen laadussa olisi ollut jotakin vikaa, sillä saatiin ekasta hoidosta 13, joista lähes kaikki hedelmöittyi mutta jakautumisen kanssa kävi huonommin. Sanottiin kuitenkin, että sille ei ole tehtävissä mitään, mutta kuulostaa hyvältä, jos eri lääkkeillä voidaan kuitenkin yrittää saada parempi laatu..



Nyt on pakko käynnistää työpäivä, ettei veny yötöiksi tämä etäpäivä...



nella

Nyt tulee pikaisesti pelkästään omaa napaa... Eli tuhruttelu alkoi eilen, tänään jo enemmän. Menkat odotettavissa huomenna. Olisi ollut niin ihanaa plussata miehen synttäripäivänä, joka on perjantaina <3



Mutta olo on hyvä, menkoista huolimatta! Syynä seuraava pääpiirteissään: miehen kanssa ollaan juteltu parin päivän aikana melko paljon tästä meidän tilanteesta. Itse asiassa tämä tuli miehen aloitteesta! Mulle tuli yllätyksenä se, että sekin tosiaan on miettinyt tutkimuksiin lähtöä jne. Sperma-analyysi tuntui olevan miehelle melkein kirosana aikaisemmin; jos sen otin puheeksi niin mies meni hiljaiseksi & sanoi sen olevan vastenmielistä... Mutta nyt on puhunut, että testeihin on valmis tulevaisuudessa menemään.



Tämä tuntuu niin isolta askeleelta, vaikka ei sen tarkemmin olla mietitty, milloin tutkimuksiin lähdetään! Kiire meillä ei edelleenkään ole ja todennäköisesti luomuna yritetään vielä jonkun aikaa... En ole missään vaiheessa halunnut "pakottaa" miestä testeihin, tiedän että se on asiaa miettinyt & sulatellut, mutta kun ei ole tuosta puheliaimmasta päästä (tunteiden suhteen), niin olen kokenut tilanteen olevan hyvä näin. Mies sanoi, että vauvoja nähdessään tulee tunne, että "olisi niin kiva jos meilläkin olisi semmoinen" :) Ja mun mahaa se on nyt alkanut silittelemään & pusuttelemaan <3



Me Ensikot ollaan siis kovin eri vaiheissa omilla taipaleillamme... Voimia kaikille omissa koitoksissaan <3



-baulie-

Jee, mun blogilla on kaksi lukijaa ;) Kiitos Nella & Mette!

Hienoa kuulla, että Baulien mies lämpenee hoitoajatuksille. Toivotaan kuitenkin. että ette niitä tarvitsisi. Ja sun miehesi kuulostaa kyllä ihanalta pakkaukselta.. Kyllä tämä lapsettomuus on yhtä iso asia miehellekin, vaikka se kulminoituukin enemmän naiseen.



En teitä ole teitä Ensikkoja hylkäämässä, vaikka oman nettipäiväkirjan perustinkin... Mutta mitäs tänne, ihan kamalaa jännittämistähän tämä alkaa olemaan. Viikonpäästä voisi testata, keskiviikko on pp 15 ja silloin varmaan jo näkyisi jos on näkyäkseen. Testaaminen ihan oikeasti pelottaa.



Missähän vaiheessa niitä kuuluisia oireita pitäisi olla, jos tästä jotain tulisi...?



Huiskutuksia kaikille muillekin Ensikoille, missä oikein olette? On niin hiljaista pinossa...



-Diina (pp 8)-

Hei ystäväiset!



DIINA täällä ilmoittautuu yksi lukija lisää! Mulla on samaisessa vuodatus-blogipalvelussa ollut jo vuoden verran blogi, tosin hevosharrastukseni liittyvä eikä tähän vauvailuun. En taida kehdata antaa osoitetta kun sieltä näkyis sitten kuvat ja henkilötiedotkin. Paljon tsemppiä sinne piinailuun! samoin METTE peukut on pystyssä että tikkuun pätkähtäisi ne kaksi ihanaa viivaa!



Mun liikuntaharrastus painottuu lähinnä noihin hevosiin, lisäksi harrastan juoksua vähän kausiluontoisesti. Nyt on ollut taas aika aktiivinen kausi menossa. Hommasin sykemittarin äskettäin, ja se on antanut kovasti uutta potkua treenaukseen!



BAULIE hyvä että miehesi on lämpenemässä tutkimuksille ja hoidoille. Usein miehet taitaa tarvita vähän pitemmän ajan näiden asioiden sulatteluun kuin me naiset. Niin meilläkin oli aikoinaan. Mutta nyt mun mies on melkeinpä innokkaampi osapuoli näihin hoitoihin kuin minä, ja kylläpä siitä sperman purkittamisestakin on tainnut tulla jo rutiinihommaa, kun sitä on jo niin monta kertaa joutunut tekemään. Ja vaikka ei miestä mitenkään pakottaisi tai painostaisi, niin kyllähän sitä voi hienovaraisesti vihjailla, että kyllä me naiset kuitenkin joudutaan kokemaan paljon ikävämpiä juttuja näissä hoidoissa, miehet pääsee todella helpolla! Niin itse ainakin tein, ja kyllä mies on sen tajunnutkin.



Meillä on mies ollut aina se lapsirakkaampi osapuoli, minä olen sellainen että toisten vauvat tai lapset ei herätä oikein minkäänlaisia tunteita. En ole koskaan tainnut pitää vauvaa edes sylissä! Mutta mun mies ei kyllä koskaan puhu mitään siihen tyyliin että "milloinkas meillekin tulee tuollainen" tms. ,vaikka varmasti mielessään ajattelee niin. Minusta se on oikeastaan mukavaa, sillä en tiedä ajattelenko jotenkin hassusti, mutta tuntuu että sellaisista puheista tulisi itselleni vain enemmän paineita tämän asian suhteen. Eihän siihen kysymykseen kuitenkaan voi kukaan mitään varmaa vastausta antaa.



NELLA meillähän on ollut samaa ongelmaa, soluja tulee hyvin ja ne hedelmöittyy, mutta jakautuminen on huonoa. Mulla joudutaan kohonneen FSH:n takia pitämään aika isoja pistosannoksia (300 IU), ja noin iso annostus saattaa kuulemma huonontaa munasolujen laatua. Mutta pienemmällä annostuksella mulla ei ehkä tulisi soluja ollenkaan...Mutta tosiaan nyt koitetaan sitten kahden eri lääkkeen cocktaililla (Gonal 150 ja Menopur 150), jos sillä saataisiin parempia soluja. Joillakin on kuulemma käynyt niin. Tosin en tiedä auttaako tuo meidän tapauksessa mitään, kun pahempi vika oletettavasti on miehen simpoissa. Mutta ihan hyvä mielestäni, että kokeillaan jotain uutta!



Tänään sain juuri reseptit. Sumut alkaa 6.6. ja eka ultra on 24.6. Silloin alkaa sitten pistokset, jos menkat on jo silloin olleet. Viimeksi mulla Synarela viivytti niitä, eli olen varautunut siihen että aikataulut venyy. Punktio ja siirto on kaavailtu viikolle 28.



Vaikka en olekaan kauhean innoissani enkä toiveikas, niin kyllä se kummasti parantaa mielialaa kun tietää, että pääsee kuitenkin taas uuteen yritykseen!



Mä en pysty käymään tuolla plussanneiden puolella ollenkaan. Olisi vain itsensä kiusaamista mennä sinne lukemaan pinoa, jossa itsekin jo kerran olin. :( Mutta ei voi kuin toivoa että vielä jonain päivänä pääsisin sinne takaisin. Ja että te kaikki muutkin ystävät pääsisitte!



Brooke (kp 12)

Moi enska-siskot!



Ihan pikaisesti vaan ilmoittelen olevani hengissa. Meidan muuttomme siis varmistui, ja suuntamme nokkamme kohti Keski-Suomea heinakuun alussa. Saa nahda minkalaisen kulttuurishokin saan aikaiseksi. Suomesta lahti 21-v vannoutunut sinkkutytto, takaisin palaa rouviintunut 30.v, lapsettomuudesta karsiva nainen. Vahan karjistetysti, mutta siperia on opettanut minuakin vuosien varrella. Miehella onkin sitten viela sopeutumista ihan kielen takia, onneksi yliopistolla hanen pitaa ottaa suomi 1 kurssi heti syksylla.



Diina, mahtava blogi sulla...tosi kaunis. Sun runot on niin koskettavia aina. Kiinnittymissateita teidan vauvanaluille. Oletteko muuten yksityisella vai julkisella hoidossa? Multa on mennyt ohi.



Brookelle jaksuja uuteen hoitoon. Heinoa, etta olet jo postiivisemmalla mielella, ja jaksat aloittaa uuden yrityksen.



Killalle hali...toivottavasti olo on jo parempi.



Metelle myos plussasateita.



Nellalle moi!



Baulie, hyva, etta saitte asioita setvittya, sita jaksaa paljon paremmin kun on selvat savelet ja suunnitelmat.



s-k;lle myos vilkutukset



Nyt pitaa jatkaa toita!



Halit kaikille, ja sori jos joku unohtui valista. Olette ajatuksissa!



Nuutti

Pikaiset huiskutukset Nuutille pitkästä aikaa!



Tervetuloa takaisin Suomeen! Eihän noin isosta elämänmuutoksesta selviä ilman kulttuurishokkia, mutta toivotaan että se on mahdollisimman positiivinen :) Onneksi on kesä ja valoisia aika, olisi varmasti aika kamalaa tulla keskelle kaamosta...



Kiitos blogikehuista :) Olemme julkisella puolella hoidoissa ja ihan tyytyväisiä asiakkaita. Tosin ei meillä ole kokemusta yksityisestä puolesta, joten vaikeaa verrata. Mutta siis tällä hetkellä asumme täällä Keski-Suomessa, enpä ole varma olenko muistanut muuttoa päivittää tuonne esittelylistaan. Täällä saa ihan hyvää hoitoa julkisella ilman kohtuuttomia jonoja.





Jaahas, jos sitä tekisi taas töitä välillä... Kyllä näillä piinapäivillä ajatukset seikkailee ihan jossain muualla kuin budjetin laskemisessa ;)



Diina pp 9 (vielä viikko testipäivään...)

mekin asustellaan Keski-Suomessa! Meitä on siis ainakin kolme Ensikkoa samoilla huudeilla ;) Muistelen, olisikohan Kathy ollut neljäs...?



-baulie-

kp 1

ja nella myöskin! Piti ihan tarkistaa tuolta esittelypinosta... :)

Olen minäkin Keski-Suomesta, niin kuin baulie muisteli.



T: Ronnuli (Entinen Kathy@, mutta jouduin vaihtaan nimimerkkiä, kun vanha ei toimi ton @-merkin takia.)



Diina: sun blogisi on ihana, on tullut sielä kerran piipahdettua.



Vilkutuksia kaikille!

Kylläpä meitä onkin täältäpäin moni...!



Mites muut sydänsuomen asukit, oletteko Keski-Suomen Keskussairaalan asiakkaita? Ja In-Tiimissä ainakin meillä on tehty julkisen lähetteellä se syksyinen IVF ja nyt tämä PAS.. Ajatelkaa, jos ollaan joskus nähty vaikka klinikalla tai sairaalalla :)

Me ollaan hoidossa Keski-Suomen keskussairaalassa, tosin ollaan oltu viime syksystä asti hoitotauolla ja se taitaa näillä näkymin jatkua vuoden vaihteeseen. Silloin luultavammin on sitten edessä ivf.



Tauon aikana oon yrittänyt pudottaa painoo, ekat 8 kuukautta sujui suht hyvin ja painokin tippui peräti 12 kg, mutta tammikuusta lähtien homma ei sitten ole sujunut ja paino onkin sahaillut kohta 5 kuukautta ees taa, onneksi ei ole kuitenkaan hirveesti noussut, taitaa olla jonkinlainen tasannevaihe, mutta olis ihana jos paino lähtis taas putoomaan. Motivaatio on ihan totaalisesti ollut hukassa. Jostain se pitäs nyt löytää, sillä toinen 12 kg olis ainakin vielä edessä. Katsotaan miten tämän akan käy.

baulie: Voi kökkö, että se täti vain kurvaili, vaikka eikös touhuilut osuneet hyvin yksiin ovisplussailun kanssa? Muistanko oikein? Mutta hyvä, että hyvillä mielin siellä kaikesta huolimatta. Ja tuo on todellakin iso askel, että mies alkaa olla suostuvainen myös tutkimuksiin ja hoitoihin. Eihän se milloinkaan ole helppo tai kevyt päätös kenellekään. Ja mieluiten sitä toivoisi, että luonto hoitaisi homman ennen sitä. Sitä toivon myös teidän kohdallanne. Toivon itsekin vielä varovaisesti luomuplussankin mahdollisuutta meidän omallakin kohdalla, vaikka hoidot on jo alkaneet. Tosin hoito hoidolta uskon siihen luomuplussaan entistä vähemmän tai plussaan yleensä.. Valitettavasti. Aika tekee tehtäväänsä, meillä kuitenkin jo kuutisen vuotta toiveita pidetty yllä, vaikka hoidot alkoikin vasta nyt. Mutta sinällään, kun lääkäritkin antaneet ymmärtää, että luomuplussa pitäisi olla meidän kohdalla tutkimusten perusteella täysin realistinen, mutta paino todellakin sanalla pitäisi... Vaan kun ei tunnu olevan. Taitaa nää oikeesti olla jotain henkimaailman juttuja välillä. Mutta teille, baulie, valtavasti plussasäteitä, jotta tutkimukset ja hoidot kävisivät turhiksi!



-Diina-: Blogisi on todellakin herkistävää luettavaa ja katsottavaa! Varmasti tulee päivittäinen vierailukohde itselleni. By the way, me varmaan testaillaan sit samana päivänä, jos säkin oot testaamassa ens viikon perjantaina. Mä en muuten testais vielä silloin (mulla pp14), mutta vissiin meidän klinikka vikaa päivää auki enne kesätaukoa ja pitää ilmoittaa tulos silloin sinne. Onhan siinä tietysti pieni mahdollisuus, että ei välttämättä vielä näkys mahdollinen plussa. Viime kierrossa ainakin sanoivat klinikalta, et jossain päin Suomee virallinen testipäivä vasta pp16. Mutta toisaalta luulis et jotain haamua ainakin vois jo tuolloin näyttää.. Sikäli ei nappais kyllä testaus yhtään vielä silloin, sillä lugethan venytti mun edellistä kiertoo peräti 34 päiväiseksi. Normisti ehdoton max ollut 32 ja enimmäkseen 29-30. Ja hyvä, että pysyttelet myös täällä palstalla ihanasta blogistasi huolimatta! Plussatuulia sinulle! Yritetään jaksaa..



Brooke73: Onpa kiva kuulla, että uusi hoitokierros pääsemässä alkuun! Ymmärrän kyllä, että tunteet kaiken koetun jälkeen ovat ristiriitaiset, mutta kummasti sitä vain tuntuu löytävän sitä kuuluisaa toivoa aina uuteen kiertoon aiemmista pettymyksistä huolimatta. Jospa tämä kierto olisi nyt se, joka päättyisi toivottuun plussaan! Plussatuulia teillekin! Plussanneiden puolella käynnistä vielä: itse joskus siellä käyn vilkuilemassa, mutta välillä kieltämättä kirpaisee, riippuen missä tilanteessa itse sattuu kulloinkin olemaan. Mä en ole sinne asti itse vielä koskaan pääsyt ja välillä miettii, et tulenko koskaan pääsemäänkään...



Nuutti77: Tervetuloa back to Finland! Varmasti on sopeutumista noinkin pitkän Suomi-tauon jälkeen! Ja miehellä varsinkin, jos pitää kielikin opetella. Jospa se plussa pätkähtää, kun pääset juurillesi kotoSuomeen. Mä olen kanssasi puolestaan samaa vuosimallia kuin sinäkin, joskin en asu Keski-Suomessa, vaan Itä-Suomessa..



ronnuli: Hienosti olet saanut painoa alas! Mäkin täällä kovasti yrittelen.. Mulla ylimääräistä sellaiset 5-7kg. Tänään just kävin vaa'assa ja ne pari kiloo, jotka sain jo täs keväällä pois, on tulleet huomaamatta takas..Kele! Oon taas alkupisteessä, ärsyttää! Tosin mullakin toi paino vaihtelee herkästi 1-2kg ja nyt oli työpaikan vaihdosta yms. ja tietty alkoi nää lapsettomuushoidot, enkä pääsyt vähään aikaan liikkumaan toivomallani tavalla. Nyt kuitenkin uusi työ tuntuu jo omalta ja olen pääsyt taas urheilun makuun. Tällä viikolla alkanut taas lenkkeilläkin useamman vuoden tauon jälkeen. Tsemppiä vain sinulle sekä painokampanjassa, että tällä raskautumisrintamalla...



(.): PP6 ja ei yhtään mitään mainitsemisen arvoista täällä. Ei taida olla taaskaan hyvän edellä... Varovaisesti yritän pitää kaikesta huolimatta toivoa yllä, mutta toisaalta odotan jo kesätaukoa näistä hoidoista ja ajatukset tahtoo jo alustavasti karkailla syksyn hoitoihin päin.. Silti mahdollisessa negassa on varmasti surtavaa ja sulateltavaa. Mutta tässä vaiheessahan kaikki on vielä voitettavana tässäkin kierrossa, joten turha surra etukäteenkään!



Huiskutuksia ja kesäisiä plussatuulia ihan kaikille ihanille enskattarille, vaikka en kaikkia tässä erikseen maininnutkaan!



MetteMari

Enskattaria on siis aikas monta Keski-Suomessa. Ehka me jossain vaiheessa voidaan pistaa kokoontumisajot pystyyn...viimeistaan kun kaikilla on salamatkustaja mukana:)



Ma olen pk-seudulta kotoisin, ja en ole aikaisemmin asunut Jyvaskylassa, joten sekin tuo oman totuttelunsa mukaan kuvioihin. Mun vanhemmat asuvat siella nykyaan, ja pidan Jyvaskylasta paljon. Ja jos totta puhutaan, niin en olis edes halunnut Helsinkiin takaisin.



Ronnulille ja MM:lle tsemppia painonpudotukseen...mullakin on naita ameriikan kiloja kertynyt muutama, josko Suomessa paasis taas vahan enemman kavelyn makuun, ja vahemman autossa istumiseen, niin vois kilotkin karista. *aika epatodennakoista*



Halit kaikille!

Ihan lyhyesti tulin kommentoimaan. Kiva huomata, että Keski-Suomi kokoontuu täällä palstalla. Ja mukava lukea, että suurin osa on tyytyväisiä hoitoon julkisella. Minä taidan olla ainut jääräpää vaatimassa parempaa...:)

Kohtuu ajassa pääsee hoitoihin, mutta tauot koulujen loma-aikaan tuntuu välillä ihan kohtuuttomilta. Ja minulla tekee tämän endon kanssa asiointi tuikkaa, kun en koe tulleeni kuulluksi kuin lapsettomuusasioissa, vaikka tarvitsisin paljon tukea ja apua myös tämän sairauden kanssa. On vaikea luottaa alati vaihtuviin lääkäreihin, kun on kerran saanut väärän diagnoosin. Kovasti saa myös olla aktiivinen ja kysellä, aika vähän kertoillaan tilanteista, jos ei kovasti itse kysele ja koskaan ei kukaan ole onnea toivottanut yritykseen tai pahoitellut epäonnistumisia. Sellainen liukuhihna olo tulee usein... ehkä mä olenkin vaikean asiakkaan leimalla varustettu yksilö...:)

Yksityisellä klinikalla on kyllä oltu tosi mukavia ja kannustettu tämän vaikean asian tiimoilla joka kerta kun on käyty.



Piinistelijöille kovasti plussatuulia!



Baulie: Hienoa, että mies lämpenee hoito ja tutkimustouhuille. Olet ollut tosi kärsivällinen ja se tuottaa tulosta! Kuten Brooke sanoikin, usein homma kääntyy niin päin, että mies on lopulta se joka tsemppaa eteenpäin, kun itseltä meinaa loppua toivo.



Ronnulille tervehdys: Hienosti olet onnistunut painon pudotuksessa! Tasannevaiheita tulee aina ennen kuin pääsee uuteen yritykseen ja löytää motivaation jatkaa haastavalla taipaleella.



Ja Nuutille voimia muuttopuuhiin! Täällä kannatetaan kokoontumisajoja!



nella

Moikka taas!



Täällä alkaa olla jo kuumat paikat testaamisen suhteen, mutta vielä yritän kovasti laittaa jäitä hattuun. Pelottaa, jännittää yhtä aikaa, enkä tiedä kumpaa enemmän. Viikonloppuna rinnat kipeytyivät, mutta nyt tuntuu että sekin olisi mennyt vähän ohi. Apua siskot, mä ylianalysoin itseni kohta kuoliaaksi!



Tahtoo olla raskaana. Piste.



-Diina pp13 (blogissa lissää;)