Lue keskustelun säännöt.
Uskoako kritiikkiä vai vaistoaan?
02.05.2008 |
Pari tuttavaperheen äitiä pitää selkeästi minua liian pehmeänä (suojelevana ja joustavana) vanhempana meidän 2,5-vuotiaalle tyttärelle, silti oma vaistoni sanoo että toimin oikein. Vai olenko vain kuuro kritiikille?
Kyse on siitä että tytöllä on minusta sellainen hitaastilämpiävä luonne, että hänen pitää saada pohtia asioita ensin, hän ei ikään kuin pysty kääntämään toimintansa suuntaa puolessa sekunnissa. Niinpä minä toki komennan häntä mutta annan yleensä aikaa tehdä niin kuin käsken ennen kuion alan rankaista tms. Tyyliin " laita sukat takaisin jalkaan, nyt on kylmä" . " Laita sukat takaisin jalkaan, lasken kolmeen ja sitten minä laitan ne jos sinä et ole laittanut - yksi, kaksi ,kolme"
Minusta tuntuu oudolta että minua pidetään löysänä kasvattajana, kun en kuitenkaan usko mihinkään sellaiseen että lapsi saa aina päättää tms.
Kommentit (6)
esim. itse en huuda kuin todella harvoin, mutta käytän toki sellaista syvää ja vatsanpohjasta tulevaa itsevarmaa ääntä.. Kuitenkin sitä, etten huuda, pidetään hyvin kummallisena päähänpinttymänä.
Tämä taas varmaan liittyy siihen, että minulla on ollut koiria, enkä räjähdä koirillekaan kuin ihan poikkeustilanteessa - koska uskon että oman maltin jatkuva menettäminen aiheuttaa inflaation ja sitten saa olla ihan koko ajan kiljumassa..
Mutta noin niin kuin käytöstapojen ja tottelevaisuuden tasolla nämä lähiperheiden samanikäiset ja meidän samanikäinen on minusta samaa tasoa: kaikki melkoisia villikkoja, joukossa tyttöjä sekä poikia.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perustella/selittää/toistaa käskyä sukkien pukemisesta. Sen pitäisi olla asia, jonka hän tekee, koska vanhempi käskee, eikä siihen tarvitse liittyä mitään lapsen omia pohdintoja tai lämpiämisiä.
Mutta jos lapsi kuitenkin järkevässä ajassa ne sukat tuollakin metodilla todella itse jalkaansa saa, niin asia on minusta ihan ok.
mutta joskus perusteleminen auttaa ymmärtämään maailmaa - pukeminen ja ruumiinlämpö ovat yhteydessä toisiinsa, kaikille 2-vuotiaille tämä ei ole selvää.
tuo toimii oikein hyvin. En itsekään käytä " sukat jalkaan ja heti" tyylistä käskyttämistä jossa sukat " piti jo olla jalassa" vaan yleensäkin annan aikaa (tiettyyn rajaan) asti. Pyrin siis toimimaan samaan tyyliin kuin sinäkin.
Vierailija:
Kuitenkin sitä, etten huuda, pidetään hyvin kummallisena päähänpinttymänä.t. ap
Jos teillä on vaan kasvatuskulttuurissa ero?