Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Missä vihanhallintakursseja tmv.?

Vierailija
30.04.2008 |

Elän avioliitossa, jossa tapahtuu jonkinasteista henkistä väkivaltaa, ekä lievää rumiilllistakin. Luokittelisin mieheni luonteeltaan ainakin lievästi narsistiseksi. Varsinkin stressaantuneena ja väsyneenä hän on melkoisen herkkä suuttumaan. Hän saattaa nimitellä minua suuttuessaan ja huutaa. Myöhemmin selittelee tekemisiään stressin piikkiin, harvemmin kovin herkästi on anteeksi pyytämässä. Joitakin kertoja on hajottanut tavaroita suuttuessaan ja käyttäytynyt uhkaavasti. Varsinaisesti ei ole uhannut välivallalla sanallisesti, mutta suuttuessaan vaikuttaa niin räjähdysalttiilta, että ei se väkivaltakaan ole kaukana. Jos siinä tilanteessa menisin tahallaan ärsyttämään, niin varmasti tulisi päälle.



Meillä on kaksi lasta (2,5-vuotias ja 3 kk). Mies on vanhemmalle suuttunut joitakin kertoja liian kovasti ja pyydellyt sitten kyllä anteeksi. Hän saattaa pitää liian kovakouraisesti otteessaan (painaa sänkyä vasten) tai heittää lapsen minun syliini tai tönäistä kumoon. Sanallisesti kimmastuu useammin ja saattaa nimitelläkin. Kerran (ennen lastemme syntymää) mies kohteli kaltoin siskonpoikaansa. Olin itse tilanteessa sivusta seuraajaana, eikä minulla ollut voimia estää tapahtunutta. Hän kimmastui noin 3-vuotiaalle pojalle kun tämä ei suotunut lähtemään pois kyläpaikasta. Pojan vanhemmat eivät olleet paikalla, vaan meille oli annettu tehtäväksi hakea poika mummulaan takaisin. Mies nosti rimpuilevan ja huutavan pojan sisävaatteissa (ei suostunut pukeutumaan) kainaloonsa, tyrkkäsi pimeään pakettiauton konttiin ja käski minut viereensä eteen. Tilanteesta jäi minulle hirveä olo ja poika vieläkin pelkää pimeää. Nyt pelkään, että tilanteet pahenevat ja jatkuvat. Miehen kanssa pystyy välillä puhumaan asiasta ja uskon, että hän saattaisi hakeutua ehkä jopa hoitoon. Hän sanoo, ettei pysty tilantessa hillitsemään itseään. En uskalla antaa miehen hoitaa lapsiamme pitkiä aikoja varsinkaan väsyneenä itsekseen. Muuten hän on ihan loistava isä ja hänellä on tosi läheinen suhde poikaansa. Poika myös on kiintynyt isäänsä ja odottaa innolla hänen kotiin paluutaan.



Eli: Millaista apua olisi tarjolla? Onko kellään tietoa tai kokemusta vastaavasta? Voiko mies muuttua?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
17.05.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei.  Viestietju on vanha mutta asia ei vanhene. Toivottavasti olette saaneet apua. Minulla on kokemus samasta tilanteesta missä elät, silloisten pienten lasten kanssa.

Vasta nyt pystyn tarkastelemaan asioita etäämmältä. Uskothan sen, että väkivalta vaikuttaa lapsiisi. Vaikka lapset vielä vaikuttavat siltä että pärjäävät, väkivalta vaurioittaa heitä. Näen että selität asioita parhain päin ja tuet miehesi vanhemmuutta. Mutta, kohtalotoverini, teet sen lastesi henkisen hyvinvoinnin kustannuksella.

Voit pysäyttää tämän, mutta se edellyttää sinulta valtavasti vahvuutta, rohkeutta, itsenäisyyttä, vaivannäköä, ja ennenkaikkea kykyä nähdä ja tarkastella asioita sellaisina kuin ne ovat.

Voi kuinka suuri toivo minussakin eli.

Vierailija
2/7 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mitä miehesi käytökseen tulee sitä kolme vuotiasta kohtaan, niin AIVAN PÖYRISTYTTÄVÄÄ ; ( Onko pojan omat vanhemmat tietoisia asiasta? Onko pimeän pelko tullut tapauksen jälkeen, pelkääkö poika edelleen setäänsä? Siis jos vanhemmat eivät tapauksesta tiedä niin mielestäni TEIDÄN KAHDEN se tulisi ehdottomasti kertoa. Hyi, ihan puistattaa pojan puolesta. Mistä tiedät mitä kaikkea miehesi kykenee tekemään, kun naksahtaa. Ehdottomasti jonnekin " hoitoon "



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, se oli pöyristyttävää. Lapsen äiti tietää tapauksesta, eli mieheni sisko. Mieheni kertoi hänelle tapauksesta kun pakotin hänet kertomaan. En ole varma onko tuo lapsen äiti kertonut miehelleen tapauksesta, on saattanut ehkä suojella veljeään miehensä vihalta. Lisäksi tapauksesta tietää appivanhempani sekä mieheni täti perheineen, eli perhe, jolla tuo poika oli kyläilemässä. Pimeää poika kuulemma pelkäsi hiukan jo ennen tapaustakin, mutta pimeänpelko voimistui tuosta. Matka pakettiautossa ei ollut onneksi kuin kilometrin mittainen ja sen mies ajoi tosi rauhallisesti. Tilannetta pahensi kuitenkin se, että tämän matkan päätyttyä mies kantoi pojan kovakouraisesti sisälle, aivan kuin tuo matka ei olisi jo ollut riittävän järkyttävää. Pahalta tuntuu edes kirjoittaa koko asiasta, itkettää.



Joskus hän uhkaa poikaamme, että kun vähän kasvat, niin kyllä pieksen sinut jos et meinaa totella. Poika on niin pieni, ettei edes tajua koko sanan merkitystä. Minä aina sanon, että noin et saa edes sanoa, että sen sanominenkin on jo ihan väärin. Mutta niin se aina aika ajoin toistuu :(



Mutta siis, neuvolan kautta on ainut reitti. Tuntuisi jotenkin helpommalta edetä muuta kautta..

Vierailija
4/7 |
30.04.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo sukulaispoika ei mielestäni pelkää miestäni eikä mitenkään käyttäytymisellään sitä osoita. En tiedä, onko pojalla tarkkoja muistikuvia tapahtuneesta, tarkkaa ikääkään en muista. Luultavasti 2-3 v tienoilla, koska melkoista uhmaa pojalla toki oli. Nyt tuo poika on 8-vuotias. Tosin hänenkin isänsä on melko kova suuttuessaan, että samantyyppisiä tilanteita on saattanut sattua hänen omankin isänsä kanssa, en tiedä.

Vierailija
5/7 |
01.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisko yksityisellä? En tiedä, koita hakea netistä tietoa. t. olinkohan nro 2

Vierailija
6/7 |
01.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

espoossa ainakin toimii sellainen paikka kuin lyömätön linja ja sieltä saa apua tuon tyyppisiin juttuihin ja toki myös perheneuvolasta kannattaa kysyä apua osaavat sieltä neuvoa eteenpäin. Hyvä että lähdet apua hakemaan nyt jo. netti osoitteita en osaa antaa mutta perheneuvoloita löytyy joka paikkakunnalta ja tuo toinenkin paikka löytyy varmaan googlettamalla.



itselläni on ollut samantyyppinen isä kuin miehesi on ja minä todella vihasin isääni teininä ja olin valmis vaikka tappelemaan kunnolla jos hän olisi joku kerta käynnyt kunnolla päällä. Näin ei koskaan onneksi tapahtunut, mutta aina oli pelko eikä koskaan tiennyt mitä tapahtuu.



hae apua miehellesi ajoissa!!!!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
02.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanteeseen kannattaa puuttua välittömästi, ennenkuin se pahenee. On olemassa lyömättömän linjan lisäksi ainakin sellainen paikka kuin Miessakit (tai vastaava) joka on tarkoitettu väkivaötaisille miehille. Myös neuvolasta saa apua. Ja kolmannella sektorilla on olemassa myös naisille apua jotka ovat kokeneet henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Googlettamalla löydät varmasti apua johon ottaa yhteyttä.

Puutu ajoissa asiaan, että tilanteet eivät lähde pahempaan suuntaan.

Voimia sinne!