Elämäsi pahin virhe?

Juomisen aloittaminen.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:28"]

Mikä on osoittautunut elämäsi suurimmaksi virheeksi? 

[/quote]

Tiedä häntä onko tämä varsinaisesti virhe vai tiedostamaton valinta, mutta jonkinlaita elämän välitilinpäätöstä tehdessä pulpahti ilmoille tällainen skenaario. Rohkeuden puute kait päällimmäinen syy, tai voisihan tuohon lisätä loputkin kulunee kliseet ujouden, arkuuden ja riittämättömyyden tunteet kaikesta mahdollisesta.

Kun 90-luvun laman aikoihin teininä iski semmoinen varovaisuus noihin kotileikkeihin, että vähintään armeija pois alta ennen minkään valtakunnan seukkaamisia. Armeijan jälkeen töihin, määräaikainen pesti joka kesti muutaman vuoden ja juurikin tuo määräaikaisuus kait sai painamaan edelleen jarrua kaiken elämisen suhteen, joten homma jälleen lykkäytyi vuosilla.

Ei se onnekas vakinaistaminenkaan paljoa asian tilaa muuttanut, mitä nyt sai arvuuttelemaan, jotta kauanko tämmöinen "joulu" voi kestää yhden ihmisen elämässä. Sitten yhtenä kauniina aamuna peilistä katsoo "yllättävän" äkkiä harmaantunut naisten silmissä kaiken markkina-arvonsa menettänyt äijä. Ja varsinainen järkytys iski siinä vaiheessa, kun laski kaikki nuo omasta mielestään "epävarmat" työvuodet yhteen. Pesue ois lähes maailmalle valmis, jos vain olisi uskaltanut ajoissa.

On kovin vaikeaa nähdä enää mitään muutosta tulevaisuudessakaan. Alkaa tuo ikäkin jo tuoda omat haasteena korjaaviin liikkeisiin. Jos mitään kummempaa ei ole tullut elämässään saavutettua, niin suvun "ämmien" vihat nyt kuitenkin saldona, kun jäi ne sukatkin kutomatta.

M40

Nykyistä vaimoani ja lapseni äitiä. Huonoin nainen mikä mulla ikinä on ollut ja minä hölmönä meen naimisiin ta teen lapsia sen kanssa. En syytä vaimoa vaan itseäni :-(

Valitsin nuorena (19v) väärän opiskelualan, kulutin siihen monta vuotta ja monta tukikuukautta, ja nyt kun ei ole enää paljon jäljellä opintoja olen 100% varma siitä että en pidä tästä enkä sovellu tälle ja kaiken lisäksi työllistyminen alalla on käytännössä mahdotonta ellei ole aivan äärimmäisen innostunut ja taitava. Luulen että minun on pakko keskeyttää nämä opinnot ja vaihtaa alaa, mutta taloudellisesti tuo on todella, todella vaikeaa, koska töitä on niin vaikea saada ja tuetkin loppuu, joten käytännössä hirveä lainahan se on otettava oman typeryyden takia. 

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:27"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:49"]

Pikkulikkana pahoinpitelin erästä kissaa :( ja useita kertoja. sitä kadun koko loppuelämäni. En pysty antamaan itselleni sitä koskaan anteeksi. En edes ansaitse anteeksiantoa, se teko oli anteeksiantamaton!!! :'(

[/quote] Miten kisun kävi? Oliko oma?

[/quote]

katkoimme jalat ja lopulta poltimme sen turkin ja jätimme kitumaan puunoksaan. Äidille sanoimme, että kisua ei enää näy.

[/quote]

Siis voi saatana miten sairasta porukkaa.Jos olisin ollut paikalla olisin vetänyt turpaan teitä.

Voi, mistähän aloittaisin... Kadun sitä, että annoin koulukiusaamisen vaikuttaa elämääni niin paljon. Nuoresta pitäen olen ollut niin masentunut, etten ole saanut tehtyä asioita kunnolla. Opinnot venyivät jne. Nyt olen yli 30, teen pienipalkkaista osa-aikatyötä ja välillä koen turhautumista. Toisaalta minun pitänee muistaa, että huonomminkin voisi olla. Kaikesta huolimatta olen edistynyt jonkin verran - esim. vuosi sitten en ollut missään työssä. Nyt olen rohkeampi ja itsevarmempi. Nuorena annoin kiusaamisen vaikuttaa itsetuntooni, mutta ei kai sellaiseen kukaan osaa varautua. En osannut muutakaan.

Kadun joitain seurustelusuhteita: tuhlasin aikaa "vääriin" ihmisiin, jotka pyrkivät haavoittamaan ja loukkaamaan. Kadun myös sitä, että olen itse loukannut ihmisiä. En ole ihan varma, mikä se pahin virheeni on: jotenkin tuntuu, että yksi virhe on johtanut aina toiseen ja saanut minut entistä enemmän sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 23:25"]

Lihominen. Minulla oli raskas ajanjakso lukion jälkeisenä vuonna ja lihoin yli 30 kiloa. Se pilasi koko elämäni, koska vaikka sittemmin laihduin, iho venyi, eikä palautunut kunnolla. Muutaman kuukauden virheen takia en voi koskaan seurustella, harrastaa seksiä, saada lapsia, jne. Aika kallis hinta maksettavaksi yhdestä virheestä. 

[/quote]

Miksi tämä on saanut kahdeksan alapeukkua??? Tiedän, että mokasin, mutta mielestäni silti joudun maksamaan liian kalliisti! :/

Huono avioliitto huonon miehen kanssa. Ei olisi pitänyt. 

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 21:18"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 21:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 20:15"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 23:25"]

Lihominen. Minulla oli raskas ajanjakso lukion jälkeisenä vuonna ja lihoin yli 30 kiloa. Se pilasi koko elämäni, koska vaikka sittemmin laihduin, iho venyi, eikä palautunut kunnolla. Muutaman kuukauden virheen takia en voi koskaan seurustella, harrastaa seksiä, saada lapsia, jne. Aika kallis hinta maksettavaksi yhdestä virheestä. 

[/quote]

Miksi tämä on saanut kahdeksan alapeukkua??? Tiedän, että mokasin, mutta mielestäni silti joudun maksamaan liian kalliisti! :/

[/quote] varmaan siksi että mulla on 90 kg ylipainoa, säännöllinen hyvä seksielämä, neljä lasta, onnellinen avioliitto...

[/quote]

Joo no, 30-vuotias nainen 80-vuotiaan kropalla ei ole kovin haluttua seuraa. 

[/quote] Mä oonkin jo 45v.

[/quote]

Ei kun tarkoitin itseäni, en sinua. 

[/quote] Kai sä tiesit että toi ongelma on vaan sun päässäs.

[/quote]

Miehille deal-breaker on jo jotkut pienet raskausarvet tai hieman veltot rinnat, saati sitten kunnon roikot. 

Meillä oli parhaan kaverini kanssa tapana harrastaa seksiä humalassa aina silloin tällöin. No kaveri löysi naisen ja minuun ei enää pidä yhteyttä, ilmeisesti siksi että nainen pitää minua uhkana. Kaipaan ystävääni todella paljon. Lisäksi vakiinnuin ns. Kakkos vaihtoehdon kanssa, lapset ja talo hommattuna mutta nyt kymmenen vuoden jälkeen huomaan taas kaipaavani tätä nuoruuden sielunkumppania.

Että koskaan tutustuin kahteen valehtelevaan mieheen. Että löysin tämän palstan.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 16:38"] [quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:49"] Pikkulikkana pahoinpitelin erästä kissaa :( ja useita kertoja. sitä kadun koko loppuelämäni. En pysty antamaan itselleni sitä koskaan anteeksi. En edes ansaitse anteeksiantoa, se teko oli anteeksiantamaton!!! :'( [/quote] Miten kisun kävi? Oliko oma? [/quote]   katkoimme jalat ja lopulta poltimme sen turkin ja jätimme kitumaan puunoksaan. Äidille sanoimme, että kisua ei enää näy. [/quote] Tää en ollut minä!!! Ei kai nyt pikkulikka sentään tollasta tee, toivottavasti :( sairasta oli sitten aikuisen tai ihmisen tekemä. Taisi olla jonkun kissanvihaajan tekstiä >:( Ei vaan kissa ei ollut oma, en tiedä mistä se tuli, ilmestyi kerran pihaamme ja kävi meillä välillä syömässä. Heittelin sitä leikkimökissäni. Muistan kuinka se itki. Sain siitä jotain sairasta nautintoa!!! :( helvetti että tekee pahaa edes muistella :( Tehtyäni näin yhden kerran liikaa (joo vittu se joka ikinen kerta oli liikaa!!!) se lähti eikä enää koskaan palannut. Fiksu kissa sinänsä. Eli selvisi minun käsittelyistäni hengissä. Toivottavasti kuoli aikanaan mukavalla tavalla. Tästä on aikaa 20+ vuotta. Voi kunpa voisin muuttaa menneen siltä osin!!!! :'( häpeän ihan hirveästi ja kadun, syytä onkin. [/quote] Minä ehdotan, että annat anteeksi itsellesi. Tässä maailmassa tapahtuu paljon pahempaakin. Ymmärrän, että tunteesi ja kokemuksesi on subjektiivinen, mutta me kaikki teemme virheitä. Et ole yhtään pahempi :)

[/quote]

Tuon psykopaatin ei kuulu antaa itselleen anteeksi. Vain äärettömän paha ja pahasti aivoistaan viallinen mielipuoli kiusaa viatonta olentoa. Hyi vittu mikä kuvotus. :(

Menee läpi suodattamatta. Tulkinta ongelma.

Te, jotka sanotte, että pahin virhe oli tehdä lapset väärän miehen kanssa, niin kumpi on pahempi:

1) Tehdä lapset väärän miehen kanssa ja sitten erota.

2) Odottaa, kunnes oikea tulee vastaan siinä iässä, jolloin lapsia ei enää saakaan?

Tietysti kaikkein paras vaihtoehto olisi, jos olisi tavannut sen oikean siinä iässä, kun lasten saanti on vielä mahdollista. Mutta kaikki ei aina elämässä mene niin kuin suunnittelee. Jotkut eivät tapaa sitä oikeaa koskaan ja ovat loppu elämän yksin ja katkeria. 

avioliittoni. tuntuu etten pääse yli syyllisyydestä jota tunnen kun hankin lapset sellaisen ihmisen kanssa. heidän elämänsä kahdessa kodissa on nyt risaista ja sekavaa, kun exän vaimot ja asunnot vaihtuu parin vuoden välein (ja ne vaihtuu aina lennossa uuteen). heillä on ollut jo monet "siskot ja veljet" - aina kun liitto vaihtuu, vaihtuu vauhdilla kasvatustyyli ja maailmankatsomus uuden naisen mukaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:47"]

Te, jotka sanotte, että pahin virhe oli tehdä lapset väärän miehen kanssa, niin kumpi on pahempi:

1) Tehdä lapset väärän miehen kanssa ja sitten erota.

2) Odottaa, kunnes oikea tulee vastaan siinä iässä, jolloin lapsia ei enää saakaan?

Tietysti kaikkein paras vaihtoehto olisi, jos olisi tavannut sen oikean siinä iässä, kun lasten saanti on vielä mahdollista. Mutta kaikki ei aina elämässä mene niin kuin suunnittelee. Jotkut eivät tapaa sitä oikeaa koskaan ja ovat loppu elämän yksin ja katkeria. 

[/quote]

olennaista on, onko se väärä mies itselle vai lapsille. jos eei ole isänä hyvä vaan suorastaan vahingollinen lapsille, niin kyllä se kerta kaikkiaan on väärä valinta.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:47"]

Te, jotka sanotte, että pahin virhe oli tehdä lapset väärän miehen kanssa, niin kumpi on pahempi:

1) Tehdä lapset väärän miehen kanssa ja sitten erota.

2) Odottaa, kunnes oikea tulee vastaan siinä iässä, jolloin lapsia ei enää saakaan?

Tietysti kaikkein paras vaihtoehto olisi, jos olisi tavannut sen oikean siinä iässä, kun lasten saanti on vielä mahdollista. Mutta kaikki ei aina elämässä mene niin kuin suunnittelee. Jotkut eivät tapaa sitä oikeaa koskaan ja ovat loppu elämän yksin ja katkeria. 

[/quote]

olennaista on, onko se väärä mies itselle vai lapsille. jos eei ole isänä hyvä vaan suorastaan vahingollinen lapsille, niin kyllä se kerta kaikkiaan on väärä valinta.

[/quote]

Teillä on kuitenkin ne lapset saldona viivan alla :)

M40

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 19:47"]

Te, jotka sanotte, että pahin virhe oli tehdä lapset väärän miehen kanssa, niin kumpi on pahempi:

1) Tehdä lapset väärän miehen kanssa ja sitten erota.

2) Odottaa, kunnes oikea tulee vastaan siinä iässä, jolloin lapsia ei enää saakaan?

Juurikin näin. Valitsin vaihtoehto ykkösen. Luultavasti olisi jäänyt lapset saamatta. Paitsi että en koskaan saa tietää. Mutta mitäs siitä, on ihanat lapset. 

Tietysti kaikkein paras vaihtoehto olisi, jos olisi tavannut sen oikean siinä iässä, kun lasten saanti on vielä mahdollista. Mutta kaikki ei aina elämässä mene niin kuin suunnittelee. Jotkut eivät tapaa sitä oikeaa koskaan ja ovat loppu elämän yksin ja katkeria. 

[/quote]

Varmaan tämä parisuhteeni. Mies käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa, enkä osaa lähteä. Viimeistään sitten jalat edellä.

Kaikki pidemmät parisuhteeni.