Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi pahin virhe?
06.12.2014 |
Mikä on osoittautunut elämäsi suurimmaksi virheeksi?
Kommentit (262)
Pikkulikkana pahoinpitelin erästä kissaa :( ja useita kertoja. sitä kadun koko loppuelämäni. En pysty antamaan itselleni sitä koskaan anteeksi. En edes ansaitse anteeksiantoa, se teko oli anteeksiantamaton!!! :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin aivan väärään mieheen, hän osoittautui juopoksi, sydän särkyi, vieläkin hajalla.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:34"] Eräs seurustelusuhde, tai kaverisuhteen muuttaminen seurusteluksi... Siinä meni paras ystävä, "sielunkumppani" erorytäkässä. Jos saisin yhden asian menneisyydestä muuttaa niin tuo olisi se :( [/quote] Voi että. Eikö mitään ole tehtävissä? Ette ole puheväleissäkään enää, vai? [/quote] Ei olla oltu eron jälkeen, välit tulehtui pahasti kun ollaan molemmat aika "intohimoisia" (eli temperamenttisia) ihmisiä ja miehellä on vielä mt-ongelmia jotka tuohon eroon vaikutti. Muistan miten ihanaa oli kun välimme oli kunnossa, mutta eron jälkeen päälimmäisin tunne mitä miestä kohtaan jäi on viha ja inho, ja toinen osapuoli tuntee ilmeisesti samoin... En ole löytänyt vielä toista ihmistä joka olis saanut tuntemaan olon yhtä "täydelliseksi" tai jonka seurassa olis yhtä luontevaa olla :( hitto että alkoi taas masentaa kun ajattelin asiaa.
[/quote]
*halaus*
Pettäminen. Mitään muuta en elämässäni kadu.
Pahin virhe on ollut seurustelu pahasti vaillejääneen, henkisesti köyhän ja väkivaltaisen ihmisen kanssa. Sellaisen, jolla ei ole varaa myöntää toisen ansioita, ja antaa kunniaa sille jolle kunnia kuuluu. Sellaisen, joka vaalii itse tekemäänsä väkivaltaa kalleimpana aarteenaan loppuelämänsä. Tämä on ollut minulle vaikea asia, koska olen muuten elämässäni ollut selkärankaisempien ihmisten ympäröimä, enkä olisi osannut etukäteen edes kuvitella saati varoa tällaista pienisieluisuutta ja pahuutta.
Se, että pahin virheeni on ollut joku mennyt seurustelu, kertoo tietysti elämäni menneen varsin hyvin:). Jännästi joittenkin virheet aiheuttavat hirveästi pahaa lähinnä muille, kun taas esim. minun virheeni on aiheuttanut harmia vain itselleni. Tämä kaikki kertoo siitä, millaisia tekoja ihminen sallii itselleen ja mitä vaatii itseltään, ja viime kädessä miten hyvä ja arvokas ihminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin ja tein lapset ihan väärän miehen kanssa. Jatkuvaa tappelua, nälvimistä ja toisen aliarvostamista. Tyttö 5v alkanut oireilla ja nyt senkin takia pitäisi saada asiat järjestymään. Lapset rakkaita ja niitä en kadu. Kaikkea muuta tässä suhteessa kyllä.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:29"]
Eilispäivä.
[/quote]
Nyt jäi kyllä kiinnostamaan... Mitä tapahtui?
[/quote]
No siinä oli vähä kaikkee. Menetin elämästäni yhden ihmisen. Haluan vajota maan alle typeryyteni tähren.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:51"]
Pettäminen. Mitään muuta en elämässäni kadu.
[/quote]Olisikohan syytä katua muutakin - pettäminenhän ei millään logiikalla voi olla muusta persoonallisuudesta ja olemisesta erillinen ja irrallinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on noita virheitä tullut tehtyä, mutta muistan asioita todella huonosti. olisi hienoa, jos olisin joskus kirjoittanut rehellisesti päiväkirjaa. kadun, etten ole kirjottanut.
Vahinkolapsen pitäminen. Toivon, että jonain päivänä ajattelen toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tehnyt enemmän töitä sen eteen, että olisin päässyt opiskelemaan kuvataidetta ja sen myötä ehkä saavuttanut unelma-ammattini kuvittajana. Tuskastuin, kun en muutaman yrittämisen jälkeen päässyt kouluun. Päätin, että en halua vuosikausia yrittää ja yrittää, koska mistä sen tietää, olisinko ikinä päässyt sisälle.
Valitsin "turvallisen" tien, eli päätin kouluttautua ammattiin, jossa varmasti on töitä tarjolla. Vaikka en ikinä aikaisemmin olisi voinut kuvitella edes soveltuvani hoitoalalle, ajattelin, että kasvan siihen ammattiin opiskelujen ja harjoitteluiden myötä. Nyt on hoitoalan opiskelujen lähetessä loppuaan on alkanut vahvemmin tuntua siltä, etten persoonani puolesta sovellu alalle. Nautin kyllä käsillä tekemisestä ja siitä, kun saan touhuta osastolla ja jutella mukavia potilaiden kanssa. Silti en koe olevani niin sosiaalinen ja ihmisläheinen hoitajatyyppi. Ennemminkin jännittää sosiaaliset tilanteet ja vieraille ihmisille puhuminen!
En ole edes yhtä nokkela ja kokonaisuuksia hahmottava, kuin monet opiskelutoverini. Välillä ihmetyttää, että miten he tietävätkin ja oivaltavat asioita niin hyvin, kun itsestä tuntuu, etten tajua mistään hoitoalan jutuista yhtään mitään. Kuvataide on aina ollut minun vahvuuteni ja siinä minä tunnen onnistumisen kokemuksia. Oon niin paljon enemmän yksin puuhasteleva introvertti taiteilija, kuin tiimissä työskentelevä sairaanhoitaja. Siitä huolimatta en halua enää tässä vaiheessa keskeyttää opintoja ja vaihtaa alaa. Toivon, että ammatillinen kasvu tapahtuu sitten työn tekemisen myötä.
Lapsen saaminen. Idiootti kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:49"]
Pikkulikkana pahoinpitelin erästä kissaa :( ja useita kertoja. sitä kadun koko loppuelämäni. En pysty antamaan itselleni sitä koskaan anteeksi. En edes ansaitse anteeksiantoa, se teko oli anteeksiantamaton!!! :'(
[/quote] Miten kisun kävi? Oliko oma?
naimisiinmeno ja perheellistyminen. vapaus päättää päättää menemisistään ja tekemisistään täysin oman mielensä mukaan on jotain sellaista, mitä osaa arvostaa vasta sitten kun on sen menettänyt peruuttamattomasti. Avioliiton voi lopettaa, mutta lapsia ei voi peruuttaa...
Olin liian ujo iskeäkseni tytön, joka taisi myös olla tosi kiinnostunut, mutta odotti minun vievän asiaa eteenpäin. Teinirakkaudet jäivät kokonaan kokematta.
Pettäminen. Oma parisuhde kesti sen, onneksi, mutta vaikeaa oli kauan ja teetti paljon työtä. Toisin kävi pettäjäkumppanillani, hänen liittonsakariutui, meidän suhteemme päättyi. Hän jäi ihan yksin. Tämä ihminen sairastui psyykkisesti niin, että on tällä hetkellä eläkkeellä. Tästä tunnen koko loppuelämäni syyllisyyttä
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:50"]Nussin etelän matkoilla turkkilaisia jne. Meni kyky saada lapsia ja sen jälkeen yksikään normaali suomalainen mies ei ole enää halunnut olla kanssani, olen ns mamuloukussa.
[/quote]
Hyi hitto
Menin eksän kanssa sänkyyn ja tulin raskaaksi. Vituttaa.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 15:34"]
Eräs seurustelusuhde, tai kaverisuhteen muuttaminen seurusteluksi... Siinä meni paras ystävä, "sielunkumppani" erorytäkässä. Jos saisin yhden asian menneisyydestä muuttaa niin tuo olisi se :(
[/quote]
Voi että. Eikö mitään ole tehtävissä? Ette ole puheväleissäkään enää, vai?
[/quote]
Ei olla oltu eron jälkeen, välit tulehtui pahasti kun ollaan molemmat aika "intohimoisia" (eli temperamenttisia) ihmisiä ja miehellä on vielä mt-ongelmia jotka tuohon eroon vaikutti. Muistan miten ihanaa oli kun välimme oli kunnossa, mutta eron jälkeen päälimmäisin tunne mitä miestä kohtaan jäi on viha ja inho, ja toinen osapuoli tuntee ilmeisesti samoin... En ole löytänyt vielä toista ihmistä joka olis saanut tuntemaan olon yhtä "täydelliseksi" tai jonka seurassa olis yhtä luontevaa olla :( hitto että alkoi taas masentaa kun ajattelin asiaa.