Lue keskustelun säännöt.
Musta ois ehkä ollu parempi, ettei niitä insesti-isän lapsia ois löydetty
30.04.2008 |
Kun ihminen on syntynyt ja elänyt 20 vuotta kellarissa, ei se ole enää mikän traaginen tapahtuma, se on sen ihmisen elämä.
Tuollaisessa ympäristössä tämä ihminen voi olla onnellinen, voi iloita, leikkiä, kuten myös kärsiä, ihan niinkun missä tahansa muuallakin. Tuohon ympäristöön se ihminen on tottunut, aivan niinkun me omaamme.
Kun tämä ihminen sitten tuodaankin tuolta omasta elämästään ja ympäristöstään pois, meidän elämäämme, se voi olla juurikin se traaginen tapahtuma, aivan niinkun meille olisi, jos joutuisimme omasta ympäristöstämme heidän ympäristöönsä.
Yhtäkkiä ihminen pakotetaan sopeutumaan rajattomaan maailmaan, sen oman kellarin tilalta. Ihmiselle nytetään aivan kaikki autosta norsuun ja nurmikosta aurinkoon, paljon enemmän, kun se ikinä ehtii sisäistää.
Ihmiselle kerrotaan, että se hänen koko elämänsä onkin ollut kidutusta, hänen elämästään jauhetaan ja uutisoidaan vielä pitkään, ja hän itse ei pysty koskaan ymmärtämään menneisyyttään, elämäänsä.
Tietenkin on todella väärin, että ihminen yleensäkään ksokaan pakotetaan elämään tuolla tavalla, en minä sitä sano. Kamalaahan se on. Mutta jos järjellä mietin, niin musta tuntuu, että se ihminen voi elää täysin onnellisen elämän, kun syntyy,elää ja kuolee, vaikkakin sitten siinä pienessä kellarissa perheensä kanssa. Ei se tiedä paremmasta.
Kommentit (92)
Ainakin jos minä olisin syntynyt siellä kellarissa, elänyt siellä koko ikäni
tietämättä, että muunlaista elämää on olemassa, en tahtoisi lähteä sieltä kellarista, vaikka kuinka yritettäisiin pakottaa. Mielummin kuolisin. Ja tätä pitäisi kohdallani paikkansa myös, jos olisin siellä kellarissa eläessäni tiennyt, että se ei ole normaalia elämää ja että on olemassa muunkinlaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aftonbladetissa luki nyt että jopa poliiseilla oli vaikeuksia viipyä TUNTIA PIDEMPÄÄN tuolla kellarissa kun siellä oli niin huono ilmanvaihto! Siis ajatelkaa, ja nuo ihmispoloiset ovat olleet siellä vuosikausia!!
Varmasti tarvitsevat lopun elämää tukea selviytyäkseen nämä lapset, samoin kuin äitinsä:(
ylipäätään voivat nyt tehdä ratkaisuja oman mielensä mukaan ja jollakin lailla hallita elämäänsä, mikä ei luullakseni ole huono asia heillekään.
tämä viestiketju oli kyllä parasta huumoria, mitä olen tänään kuullut. En ole koko päivänä nauranut niin makeasti kuin kuvitellessani, kuinka lapset palaavat nostalgisin mielin rakkaaseen kellariloukkoonsa muistelemaan vanhoja hyviä aikoja, jolloin saivat asua siellä keskenään, kohokohtana ne hetket, kun oma isä tulee paneskelemaan kuin jokin tuhma joulupukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsin Expressenissä psykologi joka oli tavannut lapset, sanoi että nämä eivät koskaan voi elää normaalia elämää. Eli elämä kellarissa on jättänyt heihin ikuiset henkiset ja psyykkiset vauriot.
sama mitä ihmiset kirjoittavat, he kirjoittavat vain omaa pahaa oloaan auki. Joten tämä jaarittelu siitä miten onnellisia kellarilapset olivat tai tulevat olemaan on aivan toissijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan muka viisaudessaan järjestänyt lapsilleen onnellisen ja rakastavan elämän kellariin. Että mitä aivottomia täällä kirjoittelee! Miten nuoruudessaan vangittu, jatkuvasti raiskattu, pahoinpidelty ja heikossa fyysisessä kunnossa oleva äiti ensinnäkään pystyy ja jaksaa tarjota lapsilleen niiissä olosuhteissa kovinkaan erikoista lapsuutta? Eli käsittämätön ajatus, että nämä lapset olisivat saaneet olla onnellisia kellarissaan. Ajatelkaa, että lapset ovat luultavasti nähneet kaikki raiskaukset ja jopa äitinsä synnytyskivut ja synnytykset.
Mulla on niin paha olo tämän asian takia. En pysty järjellä ajattelemaan, miten pitkä aika 24 vuotta on vankeudessa. Voisi ajatella, että suurimman osan minun elämästäni äiti ja vanhin lapsikin on virunut kellarissa. Kaikki joulut, kaikki kesät, kaikki syntymäpäivät. Tosi surullista :-(.
ei niitä heti " pasikata maailmaan" , vaan totutetaan pikku hiljaa " uuteen elinympäristöön"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se ei tarkoita, että hyväksyisin teon tai ajattelisin, että se on oikeasti hyvää elämää tms..
Pointti on se, että ei ne lapset ole siellä kellarissa joka ikinen päivä surkutelleet, kun ovat vankina kauhujen kellarissa jne; se on ollut heidän elämäänsä ja heille normaalia, se ainoa elämä, jonka he tuntevat.
En silti toivo, että heidät olisi sinne kellariin jätetty tai että isä saisi kulkea vapaana.
Vierailija:
Vierailija:
Me ymmärrämme, että jos meidät raiskataan, niin se on väärin, ymmärrämme, että oman isän kanssa seksin harrastaminen on väärin, mutta se ei ole mikään ihmisen vaisto, vaan ne on opittuja asioita, joita tuossa ympäristössä ei ole opittu
että isä ja isoisä on sama henkilö, että on syntynyt raiskauksen seurauksena eli epätoivottuna jne. Voikp ihmisen psyyke sulattaa tämän? Lisäksi shokeerava tulo kellarista yhteiskuntaan, jossa on omat lainalaisuunsa.