Lue keskustelun säännöt.
Musta ois ehkä ollu parempi, ettei niitä insesti-isän lapsia ois löydetty
30.04.2008 |
Kun ihminen on syntynyt ja elänyt 20 vuotta kellarissa, ei se ole enää mikän traaginen tapahtuma, se on sen ihmisen elämä.
Tuollaisessa ympäristössä tämä ihminen voi olla onnellinen, voi iloita, leikkiä, kuten myös kärsiä, ihan niinkun missä tahansa muuallakin. Tuohon ympäristöön se ihminen on tottunut, aivan niinkun me omaamme.
Kun tämä ihminen sitten tuodaankin tuolta omasta elämästään ja ympäristöstään pois, meidän elämäämme, se voi olla juurikin se traaginen tapahtuma, aivan niinkun meille olisi, jos joutuisimme omasta ympäristöstämme heidän ympäristöönsä.
Yhtäkkiä ihminen pakotetaan sopeutumaan rajattomaan maailmaan, sen oman kellarin tilalta. Ihmiselle nytetään aivan kaikki autosta norsuun ja nurmikosta aurinkoon, paljon enemmän, kun se ikinä ehtii sisäistää.
Ihmiselle kerrotaan, että se hänen koko elämänsä onkin ollut kidutusta, hänen elämästään jauhetaan ja uutisoidaan vielä pitkään, ja hän itse ei pysty koskaan ymmärtämään menneisyyttään, elämäänsä.
Tietenkin on todella väärin, että ihminen yleensäkään ksokaan pakotetaan elämään tuolla tavalla, en minä sitä sano. Kamalaahan se on. Mutta jos järjellä mietin, niin musta tuntuu, että se ihminen voi elää täysin onnellisen elämän, kun syntyy,elää ja kuolee, vaikkakin sitten siinä pienessä kellarissa perheensä kanssa. Ei se tiedä paremmasta.
Kommentit (92)
Mitään muuta heillä ei siellä ole. Mutta silti lapset ovat onnellisia. Aikuiset ovat niitä, joilla pännii, jos näin on. (Olen ollut tutustumassa Intian slummeissa, eli tiedän mistä puhun).
Mutta ne köyhät lapset eivät miellä, että he voisivat saada itselleen sen, mitä telkkarissa näytetään. Se on abstraktia.
Tässä valossa voi ajatella, että nämä kellarilapset eivät ole myöskään osanneet kaivata niitä asioita itselleen. Ellei sitten äiti ole kertonut kokemuksistaan tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotain slummien lapsia ei nyt voi verrata kellarilapsiin, koska slummissakin lapsilla on mahdollisuus ja vapaus liikkua, toteuttaa itseään, tavata ihmisiä ja olla yhteydessä suureen ihmisyhteisöön, leikkiä ja tutkia uusia paikkoja jne. Kaikkia slummilapsia ei myöskään jatkuvalla syötöllä eristetä, raiskata, pahoinpidellä ja uhkailla. Slummissa voi elää ihan perusturvallista elämää.
ISn keskusteluistakin huomaa, että Madeleine-ketjun pedofiilit ovat kauhuissaan kuin Itävallan tapaus tuli julki. Eivät haluaisi, että tällaisista asioista ylipäätään puhuttaisiin tai näitä tulisi julki, kun osuu heidän omille näpeilleen. Yksikin valitti, kun lehdet kirjoittavat tästä Itävallan tapauksesta.
Näitä pedofiilihirviöitä on kaikkialla. Lukemattomia lapsia kituu nytkin kellareissa näiden hirviöiden armoilla
koko slummikäsite on mukana sen vuoksi, että myös se osoittaa television merkityksen.
Eikö mitään saa kyseenalaistaa?
En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa toivotaan, että tyrmässä viruneet lapsiparat eivät olisi koskaan löytyneet ja olisivat kuolleet sinne tyrmäänsä. Aivan uskomatonta, että joku voi ajatella niin kieroutuneesti, että edes kehittää tällaisen aloituksen.
En usko, että muilla on. Suoraan sanottuna tämän avauksen tekijä jakaa saman ajatusmaailman hirviö-isän kanssa.
Miksi slummilapset välittäisivät televisiosta jos he ovat vapaita elämään ulkona normaalia lasten elämää. Ei lapsia kiinnosta televisio eivätkä he kaipaa mitään juttuja televisiosta itselleen ja elävät tyytyväisesti köyhissäkin oloissa jos he ovat vapaita ja heillä on perusturvallisuus kunnossa. AV-mammojenkin lapset istuvat telkkarin edessä vain siksi, koska heidän on opetettu siihen. En minä ainakaan tajunnut edes haluta lapsena mitään, koska minulla oli aina naapurin lapsijoukko ympärilläni ja tehtiin ulkona mitä milloinkin. Aloin haluamaan asioita vasta silloin kun olin yksin tai vain muutaman perheenjäsenen kanssa sisällä ja tylsistyin täysin.
Kellarilapset joilla ei ole mitään vapautta tai mahdollisuuksia tehdä mitään varmasti kaipasivat sitä ulkomaailmaa, jota TV näytti koska heillä ei edes ollut niitä mahdollisuuksia leikkiä ulkona, jotka slummien lapsilla on. Niinkin yksinkertaisia asioita kuten puita, ruohikkoa ja sadetta voi kaivata ja slummeissa lapsilla on jo nämä kaikki, koska he elävät vapaina. Joten miksi he edes kaipaisivat jotain yhtä kovasti kuin kellarissa asujat.
Jos ihmisellä on vähänkin ihmisarvoinen elämä niin hän voi olla suht. tyytyväinen, mutta kellarissa asumisessa vangittuna ei kyllä ole mitään ihmisarvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 Fysiologiset tarpeet
2 Turvallisuuden tarpeet
3 Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4 Arvonannon tarpeet
5 Itsensä toteuttamisen tarpeet
henkisestä, fyysisestä ja mahdollisesti seksuaalisesta väkivallasta ja sen näkemisestä.
Vierailija:
Eikö mitään saa kyseenalaistaa?En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen korkeakouluttautunut huippuyliopistossa ulkomailla, jonne ei mennä sisään kahta kättä heiluttaen.
Luonnollisesti saa kyseenalaistaa, mutta tämä menee jo sairaaksi. Kyseenalaistamisen sijaan paremminkin esitätte mielipiteenne faktoina.
Ap, olisiko sinun mielestäsi myös Jenkeissä löytynyt lahko pitänyt jättää rauhaan? Teinityttöjä pakotettiin naimisiin ja käytettiin hyväksi, mutta se on kai ok, kun ovat siihen tottuneet? Mutta miksi sitten eräs tyttö paljasti koko jutun, miksi hän koki ahdistusta joutuessaan pakkoavioliittoon ja hyväksikäytön uhriksi? Hänenhän olisi pitänyt oppia tavoille?
Ihan oikeasti, ei KAIKKI elämässämme ole vain opittua. Jos lapsi raiskataan, kyllä hän kokee ahdistusta ja kipua. Vaikka naapurinkin lapset raiskattaisiin ja äiti ja kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsi, kasvoi sitten kellarissa, savannilla tai Helsingissä, tarvitsee ihmisen luontaiset perustarpeet täytetyiksi voidakseen olla onnellisia. Ei siihen tarvita huvipuistoa tai uima-allasta, mutta turvallisuutta, rakkautta, vapautta ja arvostusta kylläkin. No, kenties tämä isä olikin todella rakastava ja välittävä ihminen, lapset saivat kehittää itseään vapaasti eikä kenenkään tarvinnut pelätä tai kärsiä fyysisestä kivusta alituisesti...as if!
Isä on ollut väkivaltainen, äiti hermoraunio. Lapsilla ei ole ollut liikkumatilaa eikä vapaata tahtoa. Ei tätä voi mitenkään verrata mihinkään viidakkoon tai Afrikan savimajaan. Kyllä ihmisillä on vaistot ja tunteet, vaikka olisivat jo syntymästään asti altistettu hyväksikäytölle ja orjuudelle.
Miettikää nyt vähän mitä kirjoitatte, ap etupäässä.
Vaan tarkoitus oli saada ihmiset ajattelemaan itse, eikä toitottamaan vaan niitä yleisiä mielipiteitä, mitkä ovat muka itsestään selviä.
Kyse on kuitenkin siitä, että meidänlaisemme ihminen ei voi tietää, miltä tuntuu elää koko elämäsä kellarissa, me voimme vaan miettiä, miltä MEISTÄ tuntuisi, jos meidän nyt laitettaisi kellariin asumaan, ja ne ovat kaksi aivan eri asiaa.
Olen siis sitä meiltä, että tuollainen on todella väärin, mutta jos ihminen syntyy ja elää kellarissa, ei se ole mikään traumaattinen tapahtuma, niinkun se meidän tilanteessamme olisi. Se yhtäkkinen elämänmuutos kellarista isoon maailmaan taas voi hyvinkin olla täysin mahdoton tuollaisissa olosuhteissa eläneelle ihmiselle.
Ja usko, että jossain vaiheessa elämäänsä tuollainen ihminen kaipaa sinne omaan pieneen maailmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps. pedofilian raja ei todellakaan mene kahdeksassa ikävuodessa.
kuin jos meidät nyt vangittaisiin kellariin. Mutta traumaattista silti, eri tavalla vain, eikä mitenkään edes verrattavissa.
Mutta väitit aikaisemmin, että lapset tottuvat alitusiin raiskauksiin, eikä se ole heille traumaattista, vaan normaalia. Mutta mikään tiede ei tue tuota teoriaasi, ei todellakaan. Juu, normaalia se voi heille olla, mutta traumaattista kuitenkin. Ei lapsen fysiikka eikä psyyke kestä alituista pahoinpitelyä ja raiskausta, kyllä jopa kellarilapset tuntevat pelkoa ja kipua.
Ja aivan varmasti onkin aikamoinen sokki yrittää totutella uuteen elämään, ja varmasti tulee myös ikävä sitä tuttua kellariakin. Mutta elämä perustarpeet tukahdutettuina ei silti ole onnellista, vaikka se olikin sitä ainoa elämää, jonka lapset tietävät.
Sanot, että olisi parempi, jos lapset olisivat jääneet kellariin. Mutta entä se aika, kun isä kuolee. Mitäs sitten?
En mä nyt ihan sitäkään tarkoittanut, että heidän olisi pitänyt jäädä sinne.
Otsikko oli tarkoituksella ika provosoiva, mutta tarkoitus oli saada teidän miettimään muutakin kun " ah ihanaa kun ne pääsi vapaaks voi elää normaalia elämää" Mitä näistä muista keskusteluista täällä on saanut lukea. Se ei luultavasti pidemmän päälle ole heille mikään ihana kokemus, että pääsee siitä omalla tavallaan turvallisesta ympäristöstä (tarkoitan siis sitä, että ovat tottuneet elämään vain tuolla tavalla) vaan se voi olla myös hyvin traumaattista. Yhtäkkiä pitää sisäistää kauhea määrä asioita (tiedän että heitä pitkän aikaa totutetaan, mutta silti kaikki tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa) ja silloin itsekin vasta huomaa, kuin hirveää elämä onkin ollut sitä ennen ym.
Koko keskustelun tarkoituksena oli avata ihmisten silmiä. Ei tarvitse olla välttämätää mitään mieltä asioista, mutta jos haluaa olla lujasti jotain mieltä, haluaa esimerkiksi täällä aaveella kirjoittaa että " ihanaa kun pääsivät" niin silloin pitäisi sitä ennen jo miettiä asioita todella paljon, ja joka kantilta. Onko se heille sittenkään ihanaa, ym.
Minua vaan ärsyttää ykstoikkoinen ajattelu, ja saman asian hokeminen ilman että yhtään ajattelee asioita itse. Esim. joku Jumalaa ei ole olemassa, ja ihminen lakkaa olemasta kuoleman jälkeen toitotus, vaan sen takia, että niin on opetettu, taio s ekäy järkeen, ei ole musta järkevää, asiaa mitää miettiä, mistä sinä sen tiedät onko näin? Samaten myös tietysti jos uskoo että Jumala on olemassa, ja ihminen joutuu taivaaseen tai helvettiin, sitäkin pitäisi miettiä ja pohtia kunnolla, ennenkun tekee itsellensä vankkoja mielipiteitä, ja lähtee niitä toitottamaan muille. Mutta jos on minunlaiseni ihminen, joka on alusta asti sitä mieltä, että ei voi tietää, niin ei tarvitse tuota asiaa pohtia sen suuremmin.
Mutta nyt lähden vapun viettoon. Palailen myöhemmin
Minä synnyin maalla, kainuussa, jossa lähimpään naapuriin oli matkaa 1 km. ja talo oli metsän takana. Kauppaan oli matkaa 18 km.
Vanhempieni avioliitto oli riitaisa ja hyvin vaikea.
Enkä mistään hinnasta haluaisi elää enää niin eristäytyneessä paikassa kuin elin elämäni ensimmäiset 15 vuotta. Olin todella arka ja traumaattinenkin kun muutin äitini kanssa kaupunkiin.
Ekat vuodet olivat vaikeita, mutta sitten pääsin eroon terapian avulla vaikeista jännittys- ja paniikkioireista ja muutin ulkomaille opiskelemaan.
Nyt olen esimiesasemassa keskisuuressa yrityksessä ja olen mukana monenlaisessa järjestötoiminnassa. Asun nyt, usean ulkomailla suurkaupungeissa viettyjen vuosien jälkeen, Helsingin keskustassa.
Tätä ei voi verrata siis noihin kellarilapsiin mutta siis esimerkkinä siitä että ihminen taustastaan huolimatta voi sopeutua elämään täysin erilaisessa ympäristössä missä hän ensimmäiset vuodet on elänyt.
ja se millainen suhde heillä on äitiinsä ja sisaruksiinsa. Niihin ihmisiin joiden kanssa he jakavat tämän.
Millaista apua he saavat, millaisia ihmisiä he kohtaavat, miten julkisuus vaikuttaa heihin, kuinka halukkaita he ovat vastaanottamaan apua ja millainen on kunkin lapsen perusluonne. Kuinka älykkäitä ja joustavia ihmisiä he ovat jne.
Mikään ei ole vielä varmaa, he saattavat toipua täysin ilman että asia jättää juuri mitään sanottavaa vammaa. Eniten olisin huolissani äidistä itsestään, eli Elizabethistä.
Henkisesti vammaisia ihmisiä maailma on toki täynnä, mutta uskon että nämä lapset saavat kaiken tarvittavan avun.
96.
Afrikan mantereella on myös ollut useita eristettyjä lapsiorjia, jotka tiedostivat, että he eivät ole vankeudessa onnellisia, mutta eivät sortuneet apaattisuuteen. Myöhemmin nämä USA:n lehdissä monta vuotta sitten esiintyneet (nyt aikuiset miehet) pääsivät aikuisina karkuun ja ovat ihan onnellisia vaikka ennen elämä oli kurjaa vankeudessa, koska he näkivät ystäviensä ja sukulaistensa tapettavan, seksuaalista hyväksikäyttöä, eristämistä, pahoinpitelyä, uhkailua jne.