Muita komenteleva äiti

Puolustaisin lastani. Sanoisin lapselle tuon ihmisen kuullen, ettei hänen tarvitse totella vieraita aikuisia, vain omia tuttuja aikuisia. Kertoisin myös, että valitettavasti on olemassa hunosti käyttäytyviä aikuisia, jotka komentelevbat ja ovat muutenkin kurjia lapsille.



Kehuisin lastani, kuinka hyvin hän osaa halutessaan käyttäytyä ja kivasti leikkiä kavereiden kanssa.

Minusta ei ole ihan oikein neuvoa lapselle, että vain omia vanhempia totellaan. Pääsääntöisesti uskon siihen " koko kylä kasvattaa" -juttuun.



Auktoriteettikysymystä ei mielestäni kannata leikkipuistohommista tehdä. Se ei ole palvelus myöskään omalle lapselle. Haluat varmaan lapsesi saavan omasta käytöksestäsi sellaisen mallin, että ihan pienistä ei kannata hermostua eikä aloittaa taistelua, ja että vaikka joku muu käyttäytyisikin moukkamaisesti, sivistynyt ihminen ei koskaan osoita sitä.



Mutta jos nyt aivan kohtuuttomaksi menee komentelu, voihan sitä ihan nätisti sanoa että nyt olit mun mielestä vähän liian tiukka ja voitaisko sopia että sanotaan noin jyrkästi lapsille vain silloin jos on oikeasti jotakin vaaratilannetta tms.

eikä oikeastaan niinkään siksi, että komentaa, vaan juuri siksi, ettei komenna omaansa. Katsoo siis omansa olevan jotenkin " parempi" ...?? Onnea vaan, siinä taas yksi " herranterttu" , joka ei koskaan tee mitään pahaa, ne on vaan ne muut. Kyllähän näitä olemme kaikki nähneet ja tavanneet. :-( Sääli vain lasta itseään, monasti tuollaisen äidin kasvatuksen tulos on senkaltainen, että kavereita voi olla hankalaa löytää...



Mutta ed. vastaajan kanssa silti sikäli samoilla linjoilla, että kyseisen äidin menetelmän ollessa arveluttava vähintään yhtä arveluttavaa on tuo " vain äitiä ja iskää tarvii totella" -periaate... Aika samalla viivalla minusta jopa alkuperäisen ongelman kanssa. Kyllähän naapurin vanhaa rouvaa pitää uskoa ja kunnioittaa sekä totella (ainakin tiettyyn pisteeseen asti...), kerhon ja tarhan opeista ja myöhemmin muista opeista ja kasvatustyötä tekevistä aikuisista nyt puhumattakaan! Ookoo, oman lapsen puolia toki täytyy pitää kohtuuttomuuksien edessä. Eli saattaisin omalleni sanoa jotain tyyliin " X:n äiti on eri mieltä tästä asiasta kuin minä. Minusta et tehnyt väärin, mutta yritetään kuitenkin olla kaikki sovussa täällä puistossa ja [esim.] tehdään X:lle mieliksi." Ja jos lapsi siihen pystyy, on hänen suhtautumisensa jo tsiljoona kertaa aikuisempaa kuin tuon komentelevan äidin...!! Samaan tyyliin olen opettanut lapsiani, ettei vieraisiin koiriin saa koskea, koska " kaikki koirat eivät pidä lapsista, vaikka sen-ja-sen tuttu koira pitääkin ja on kiva kaveri" . Hyvin on mennyt perille. Samalla idealla siis kaikkien äidit eivät tykkää toisten lapsista... ;o)

Jotenkin jäi tuntu, että olitte tästä eri mieltä.

Perustelen tätä jo turvallisuudella. Olen painottanut, ettei vieraiden mukaan saa lähteä, ei uskoa tarinoita eikä ottaa yhtään karkkia eikä muutakaan, jos oma aikuinen ei ole läsnä.

Muutenkin olen sitä mieltä, että " koko kylä kasvattaa" on kaunis ajatus, mutta ei kovin toimiva (toimii ehkä pienessä kyläyhteisössä). Johan leikkipuistossakin on niin monia kansallisuuksia, uskontoja, kulttuureja jne joten lapsiparka olisi hukassa , jos joka mamman komentelut kuuntelisi.

Overpowered:

eikä oikeastaan niinkään siksi, että komentaa, vaan juuri siksi, ettei komenna omaansa. Katsoo siis omansa olevan jotenkin " parempi" ...?? Onnea vaan, siinä taas yksi " herranterttu" , joka ei koskaan tee mitään pahaa, ne on vaan ne muut. Kyllähän näitä olemme kaikki nähneet ja tavanneet. :-( Sääli vain lasta itseään, monasti tuollaisen äidin kasvatuksen tulos on senkaltainen, että kavereita voi olla hankalaa löytää...

Mutta ed. vastaajan kanssa silti sikäli samoilla linjoilla, että kyseisen äidin menetelmän ollessa arveluttava vähintään yhtä arveluttavaa on tuo " vain äitiä ja iskää tarvii totella" -periaate... Aika samalla viivalla minusta jopa alkuperäisen ongelman kanssa. Kyllähän naapurin vanhaa rouvaa pitää uskoa ja kunnioittaa sekä totella (ainakin tiettyyn pisteeseen asti...), kerhon ja tarhan opeista ja myöhemmin muista opeista ja kasvatustyötä tekevistä aikuisista nyt puhumattakaan! Ookoo, oman lapsen puolia toki täytyy pitää kohtuuttomuuksien edessä. Eli saattaisin omalleni sanoa jotain tyyliin " X:n äiti on eri mieltä tästä asiasta kuin minä. Minusta et tehnyt väärin, mutta yritetään kuitenkin olla kaikki sovussa täällä puistossa ja [esim.] tehdään X:lle mieliksi." Ja jos lapsi siihen pystyy, on hänen suhtautumisensa jo tsiljoona kertaa aikuisempaa kuin tuon komentelevan äidin...!! Samaan tyyliin olen opettanut lapsiani, ettei vieraisiin koiriin saa koskea, koska " kaikki koirat eivät pidä lapsista, vaikka sen-ja-sen tuttu koira pitääkin ja on kiva kaveri" . Hyvin on mennyt perille. Samalla idealla siis kaikkien äidit eivät tykkää toisten lapsista... ;o)

minun mielestäni kyllä aikuisella ihmisellä on oikeus komentaa ja ojentaa muiden lapsia jos vanhemmat eivät sitä tee/ole paikalla. Juuri tuollaisen opin ansiosta kasvaa niitä kurittomia kakaroita/teinejä, jotka hyppivät meidänkin talon roskakatoksen päällä ihan ärsyttääkseen. Ja ihan turha mitään mennä sanomaan, sieltä ei tule kuin haistattelua takaisin. Varmaan niissäkin perheissä sanottu, ettei muita aikuisia tarvitse uskoa. Uskomatonta.



Ja tuo että aiheetta sanoo, niin noinkohan on. Kyllä sitä on moneen kertaan puistoissa nähty ettei vanhemmat komenna lapsiaan vaikka mitä tekisivät. Tai jos on joku PPH-rinki, eivät edes näe mitä lapset tekevät. Siinä saa sitten olla huolehtimassa omista ja muiden lapsista. No itse välttelen tällaisia kokoontumisia suosiolla.

Eli miettisin asiaa oman lapseni näkökulmasta. Jos toinen aikuinen komentaa, niin menisin tilanteeseen selvittämään sen lapseni kanssa. En jättäisi lasta yksin selviämään vieraan aikuisen kanssa (joka voi olla vähemmän ystävällinen).



Tällä tavoin tukemalla lasta, näyttäisin myös toiselle äidille että hänen sanomisillaan on merkitystä. Toisaalta jos sanoo turhasta, niin voin senkin käydä lapsen kanssa läpi ettei hänen tarvitse aina antaa suotta periksi voimakastahtoisen aikuisen edessä.



Meillä toisen aikuisen tiukka sanominen on harmittanut joskus kun lapseni olivat pieniä. Yleensä säikähtivät sen verran että alkoivat itkemään- aika nopeasti toiset äidit oppivat olemaan sitten komentelematta...



Ja kieltämättä kun lapset ovat kasvaneet olemme jutelleet eri aikuisten tavoista reagoida ja sanoa asioista ja joskus olemme joutuneet kumoamaan jonkun todella kiukkuisen naapurin tädin sanomisia kotona ja syömään sillä tuollaisen vieraan aikuisen auktoriteettia. En itse halua että lapsemme uskovat " ainoana oikeana totuutena" jokaisen aikuisen sanomiset: Yksi kun sanoo yhtä ja toinen toista ja jos aina tottelee, niin koko ajan saa olla varomassa ja pomppimassa toisten pillien mukaan. Ja ei aikuinen ole aina oikeassa.

no niin, eli aina löytyy tuollaisia, mutta minäkään en sanoisi, että vain omia vanhempia pitää totella, kyllä meidän poikia saa komentaa, jos joku muu kuin minä huomaa heidän tekevän jotain pahaa - kaksi kaveria kun juoksee eri suuntiin, niin välillä pitäisi olla silmät selässä, että ehtisi kaiken huomata.

Mutta tämän ilkeän äidin kohdalla sanoisin hänelle tilanteen ollessa ns. " päällä" , ettei tarvitse ihan noin ilkeästi komentaa, vähempikin varmaan riittää. Ja toisaalta komentaisin yhtä reippaasti hänen lastaan tämän tehdessä pahaa - jos kerran tällä äidillä on mielestään oikeus muiden komenteluun, niin miksette komenna hänen huonosti tottelevaa muksuaan?

Tiedän, omaakin kokemusta asiasta on.



Oma mielipiteeni on, että lasta saa ja pitääkin komentaa jos näkee että pahojaan on tekemässä tai toista satuttaa. Olen sanonut naapurin/kavereiden lapsille ja samoin he meidän lapsille. Mutta tässä tuleekin sitten se kinkkisin osio, eli millä tavalla sanotaan ja mistä. Onko aina ihan aiheellista puuttua varsinkin isompien lasten kohdalla kaikkeen, voisiko antaa heidän yrittää keskenään selvittää asiaa ja onko vieraalle lapselle viisasta rähistä tai karjaista vai voisiko asian esittää ihan ystävällisesti lasta jututtamalla. Meillä pihalla useita äitejä ja kaikki katsotaan vähän kaikkien perään, yleensä se viesti meneekin perille paremmin kun joku vieras kiletää tekemästä tyhmyyksiä.



Itselläni kolme vilkasta poikalasta ja se rajojen asettaminen on aika hankalaa. Vilkkaita kun ovat ja pojilla monesti on aika riehakkaat leikit ja siinä on niitä kavereitakin mukana ja kaikilla on ihan kivaa, mutta kun jonkun toisen vanhemman mielestä nuo vilkkaat leikit ei ole ok.

Itse taas tykkään että pojat purkaa sitä energiaa tuolla ulkona, jotta sisällä on sitten vähän rauhallisempaa. Toki siten, että ketään ei satuteta ja että joku roti asiassa oltava.



Se piti vielä sanoa, että olen sanonutkin että meidän poikia saa komentaa kuin omiaan. Sitä en ymmärrä, että komennellaan toisten lapsia jos omat saa tehdä mitä vaan. Mielestäni silloin on hyvät perusteet huomauttaa vieraalle lapselle jos toista satutetaan/puhutaan rumia/selkeästi kiusataan tai tehdään pahojaan.

Se mikä on tarpeetonta kieltämistä ja mikä ei, on makuasia.



Itse en todellakaan katso pahalla jos lastani kielletään esim puistossa. Siis toki maalaisjärki mukana.. Jos lastani kielletään menemästä keinumaan, liukumäkee tms niin kyllä vastaan takaisin.



Mutta jos on kyse esim lapsen turvallisuudesta, toisen kiusaamisesta, toiselta lelujen ottamisesta tms niin ehdottomasti saa kieltää jos en ehdi ensin!

Yksi mikä itseäni raivostuttaa todella paljon.. on se ettei aikuinen kiellä lastaan jos tämä nimittelee, tönii tai esim arvostelee muita lapsia näiden kuullen.



Meillä 4v tietää tasan tarkkaan mikä on soveliasta puhua. Toki lapsi on aina lapsi ja sammakoita pääsee suusta.. mutta osaa kyllä pyytää anteeksi puheitaan opastuksellani!



Mielelläni kyllä itse kiellän/ komennan muiden lapsia varsinkin kun on kyse lapsen turvallisuudesta!!! En toki ylenpalttisesti ja tietty katson ensin huomaako kyseisen lapsen äiti kieltää lasta ensin.



Harkintaa ja maalaisjärkeä!