Hei te, jotka ette ikinä velottaisi asumiskuluja yli 18-vuotilailta!

Kotona asuin ilmaiseksi ja huoneeni säilytettiin pitkään minun huoneenani ja kävin opiskeluaikoina usein viikonloppuisin kotona. Opiskelujen ajan vanhempani tukivat minua taloudellisesti sovitulla summalla joka kuukausi. Opiskelemaan lähtiessäni sain mukaani minulle jo teini-iästä lahjoiksi ostettuja kodin välttämättömyyksiä, liinavaatteita, astioita, tietokoneen, telkkarin jne. Lisäksi sain vanhoja tarpeettomia huonekaluja ja yhden nojatuolin, jonka äitini oli aikanaan ottanut lähtiessään itse kotoaan. Hän entisöitti sen minulle mukaan.



Opiskelujen jälkeen olen elänyt omillani, mutta sain jonkin verran ennakkoperintöä, kun ostin ensimmäisen oman asunnon. Lapsillemme vanhempani ostavat melko kalliita lahjoja. Joskus ovat kutsuneet meidät lappiin hiihtämään viikoksi heidän vuokraamaansa mökkiin. Samalla tavalla ovat tukeneet veljeäni ja hänen perhettään. He itse ovat lähtöisin maatiloilta ja ennen nykyistä sukupolvenvaihdostapaa molemmilla tiloilla oli ollut tapana, että muut kuin tilaa jatkavaat lapset koulutetaan heidän haluamiinsa ammatteihin tilan kustannuksella ja autetaan sen jälkeen alkuun. Perintönä sitten saaneet (ennakkoperintönä) mökkitontit ja vähän metsää.



Vanhemmilta saamani avun aion maksaa takaisin auttamalla samalla tavalla omia lapsiani, joiden toivon maksavan sen takaisin auttamalla minun lapsenlapsiani.

tukeneet paljon muutenkin, molemmilta puolilta on tullut rahaa asunnon ostoonkin. Ja omien lasten suhteen aion toimia samoin.

on iältään niin nuoria etteivät tiedä asiasta omakohtaisesti.



Jos on varakas niin lienee mahdollista elättää vaikka koko suku oman perheen lisäksi.



Tavallisissa töissä käyvä ei voi elättää kyllä aikuisia töissä kävyiä lapsiaan niin kallista tämä elämä on.



Minulla on aikuinen lapsi ja myös alaikäisiä lapsia joten tiedän elämästä jo aika paljon. Minulla ei ole resursseja elättää aikuista työssä käyvää miestä.

Omat vanhempani maksavat ravintolassa ja jos lainaan autoa, niin maksavat bensan jne.

En oleta että ilmaiseksi ollaan vanhempieni kanssa, mutta aina pientä kinaa on (siis ihan hyväntuulista) jos mennään porukalla jonnekin, että kuka _saa_ maksaa.

En minäkään aikuista työssäkäyvää aio elättää, mutta aion kyllä auttaa opiskelijana. Ja toivon etteivät mene töihin liian aikaisin, vaan todella opiskelevat vähintään yhden ylemmän korkeakoulututkinnon rauhassa.

Nuoremme on kuitenkin aikeissa muuttaa pois kotoa 18-vuotiaana, jos saa toivomansa opiskelupaikan. Ellei saa, hän menee oman alansa töihin ja alkaa silloin osallistua perheen kuluihin jollakin pienellä osuudella sekä, mikä merkittävämpää, hankkimaan omat henkilökohtaiset ostoksensa omilla rahoillaan.



Meistä ei olisi reilua, että yksi perheenjäsen voisi panna kaikki rahansa vaatteisiin, meikkeihin ja harrastuksiin sillä välin kun toisten käyttövarat ovat kymppejä kuussa (kaikki muu menee pakollisiin kuluihin).

Ensisijaisesti toivon, että nuori opiskelee mahdollisimman pitkälle eikä mene 18-vuotiaana vielä kokopäivätöihin muuten kuin kesällä.



Jos nuori ei olisi kiinnostunut opiskelusta ja menisi todella pysyvästi töihin 18-vuotiaana, olisi maksun kerääminen mielestäni jollain tavalla perusteltua. Mikäli nuori haluaisi lähteä kuitenkin opiskelemaan, haluaisin hänen saavan mahdollisimman paljon rahaa säästöön opiskeluja varten. Eri asia on, jos perhe elää nälkärajalla (useimmat eivät elä), mutta siltikin yrittäisin olla kajoamatta nuoren rahoihin.

Jos jostain syystä eivät pystyisi, syynä olisi varmasti jokin sellainen ongelma ettei sitä auttaisi se että alkaisin vaatia heiltä rahaa.



Omat suhteeni vanhempiini ovat ystävälliset mutta eivät kovin läheiset. Muutin kotoa kirjoitusten jälkeen ja olen sen jälkeen elättänyt itseni ilman minkäänlaista taloudellista osallistumista heidän puoleltaan. He eivät ole tarjonneet enkä minä ole pyytänyt. En ole myöskään pyytänyt heiltä lainantakauksia tms, vaan olen hoitanut raha-asiani niin että ostan vain sellaista mihin pystyn omilla rahkeillani.

Vanhempani eivät minua enää elätä, vaan asun omillani ja maksan itse matkani yms elämiskuluni. Toki jos hirmu tiukka-aika tulisi niin varmaan lainaisivat rahaa. Muutin kotoa jo 16-vuotiaana eli en oikeastaan ole edes kotona ollut kovin kauaa elätettävänä. Tietenkin jos oma lapsi olisi kotona vielä 25-vuotiaana eikä näyttäysi elettäkään lähteäkseen omilleen niin voisin potkia hieman lisävauhtia.

Ylimääräistä rahaa en edes pyydä, koska olen " etuuteni" saanut. Ja harvoin edes tarvitsen.



Mutta lounaan maksavat taatusti, samoin kuin kahvilakäynnit. Jos sovitaan, että he tekevät ruokaa ja syödään yhdessä, mutta tuon salaatin (heillä harvoin salaattia) ovat jo kaivamassa kukkaroa, että paljonkas tuo salaatti tuli maksamaan.

Asumme paikkakunnalla, jossa on opiskelumahdollisuuksia paljon ja uskon, että molemmille lapsille löytyy täältä niin halutessaan opiskelupaikka. Jos löytyy, niin en aja kotoa pois enkä ala kerätä maksuja kotona asumisesta.



Minusta omien lasten elättäminen on vähän kuin ennakkoperintöä, josta ei joudu maksamaan veroja.



Toisaalta, jos haluavat lähteä, niin olen valmis myös ostamaan lapsille omat asunnot ja siirtämään niitä vähitellen heidän nimiinsä - tai ainakin asumaan kuluitta opiskeluajan.