Lue keskustelun säännöt.
18-vuotias poika menossa töihin, paljonko maksaa kotiin?
28.04.2008 |
Mitä te " ottaisitte" 18-vuotiaalta kotona asuvalta pojalta kuussa asmiseen ja ruokaan? Itse ajattelin että hän maksaisi 100e/kk sekä osallistusi joka 3. kk sähkölaskuun jollain summalla.
Tuntuu vaan inhottavalta olla käsi ojossa kun toinen alkaa tienaa, mutta en halua hänen olevan kotona täysihoidossakaan koska on kuitenkin jo täysikäinen. Kaikki maksaa ja pojankin on se ajoissa opittava.
Kommentit (118)
Mä enemmänkin ihmettelen, että miksi kaveri ei hinkua omaan asuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästöön uskon ja toivon hänen haluavan itsekin ihan oma-aloitteisesti laittavan rahaa, hänellä on 3-4vuotta aikaa säästää rahaa jos kotona niin pitkään viihtyy.
En kylläkään aio tuosta osallistumisesta tinkiä, hän saa ison summan säästöön joka kuukausi halutessaan siitä satasesta huolimatta.
Minä en tiedä, minusta on kuitenkin aika luonnollista että täysi-ikäinen jollain tavalla osallistuu elämiseensä kun kerran palkkatyössä käy.
Nähty on kuitenkin että näkemyksiä on monia, ja kiitos kaikille kirjoittajille, oli oikein mielenkiintoista lukea mielipiteitänne!
ap
en halua että hän muuttaisi vielä omilleen.
En sitten tiedä miten säännöllinen palkkakuitti tulee muuttamaan tilanteen...
ap
Jos lapsi on vähän aikaa esim. inttiä odotellessa töissä, niin säästäköön inttiä varten, tai vuokratakuuta tai asuntolainaa varten.
Sitten jos jostain syystä opintojen jälkeen palaisi kotia, niin voisi jotain maksaa.
Mutta ap:llä vähän kinkkinen tilanne. Pienet tulot itsella, lapsella jo ammatti ja on vakkari töissä. Tässä tapauksessa varmasti pieni maksu ap:n tilanteessa ihan ok. Tai sitten yhteinen sopimus, että ei maksa kotia, mutta säästää enemmän oman elämisen aloittamista varten.
Todella noloa jos lapsi joutuu vanhempiaan elättämään tai tukemaan taloudellisesti. 18v on vielä ihan lapsi, varsinkin pojat. Kun omat menonsa ja kulunsa maksaa niin se riittää. Kotonaan asumisesta ei tarvitse kenenkään maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumisen aina maksaa (saivartelua).
Vierailija:
Todella noloa jos lapsi joutuu vanhempiaan elättämään tai tukemaan taloudellisesti. 18v on vielä ihan lapsi, varsinkin pojat. Kun omat menonsa ja kulunsa maksaa niin se riittää. Kotonaan asumisesta ei tarvitse kenenkään maksaa.
Ja entä kun poika täyttää 20, 25. Entä jos asuu vielä 30-vuotiaana kotona?
Ja minä ainakin joudun maksamaan joka kuukausi siitä että asun kotonani. Yleensä kuuluu kasvamiseen ja aikuistumiseen se että otetaan vastuuta itsestään, ja kun kerran mahdollista niin miksi ei osallistuisi jo täysi-iän saavuttaneena omiin kuluihinsa, joita varmaan myös ruoka ym. menot ovat. Vai onko niitä omia kuluja vain huvitukset, mageet vaatteet jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos tulot tosiaan samat kuin äidillä, niin se muuttaa asiaa. Selvä on kyllä, että tuossa tilanteessa riippumatta vanhemman tuloista, pitäisi nuoren itse maksaa vaatteensa, harrastuksensa, matkailunsa ja bensat.
Tuo ruuasta maksaminen riippuisi mielestäni siitä, miten nuori toimii ruokailuasioissa kotona. Jos poika esim. laittaa toisinaan ruokaa, käy kaupassa ja kantaa vastuun siitä, ettei vaikkapa hotki jääkaapista huomiseksi varattuja ruokia tullessaan yöllä baarireissulta, niin en ehkä mekaanisesti laskuttaisi. Mutta jos poika on täysin passattava ja katsoo oikeudekseen vedellä leikkelepaketin ja litran mehutölkin välipalakseen (tämmöisiäkin on) - siis ei välitä lainkaan ruokakuluista, niin tuossa iässä ja tilanteessa voisin ajatella laskutusta.
että poika muuttaa omilleen? Entä jos hän päättää lähteä sen takia, kun perit häneltä maksun kotona olemisesta, vaikka itse et häntä kotoa pois halua päästää. Perutko sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos brutto 2100, maksaa 21o¿ kuussa kotiin. Meillä tehtiin näin. Yllätys oli sitten melkoinen, kun jatkoin opiskelua välivuoden jälkeen niin isä sanoi, että siellä on keskustassa yksiö. Asu siellä tai kotona, maksat 100¿ kuussa kun olet opiskelija.
Siis se oli rahastanut minulta (ja veljeltäni) kuukaudessa yht n. 500 ¿ ja olikin ostanut säästöillään ja meidän antamilla rahoilla yksiön, jossa saan asua satasella kuussa. No siinä kävi niin, että lopulta siinä yksiössä asui veljeni ja minä asuin kotona. Sanoi 200¿ kuussa riittävän osaltamme sen maksamiseen, hän maksaa aina loppuosan. Omistusta ei aio luovuttaa ennenkuin olemme " omilla jaloillamme" ja sen on tapahduttava ennnen kolmea kymmentä.
Veljeni asuu vielä kotona, työtön, ja ikää 29v. Minä jo perheenäiti omassa kodissani. Tuossa yksiössä nyt ulkopuoliset vuokralaiset. Isä on antanut veljelleni aikaa syyskuhuun asti, sitten hän myy omakotitalon ja muuttaa äidin kanssa keskustasta hankkimaansa osakkeeseen, sinne ei kuulemma loisia oteta.
Ja varsinkin koska tuo intti on vielä käymättä toivoisin hänen olevan kotona ainakin kunnes se on käyty. Sinne olisi tarkoitus mennä 07/2009 mutta se siirtyy kun/jos oppisopimus toteutuu.
Olemme puhuneet paljon niistä laskuista mitkä häntä odottavat kotoa muutettuaan sekä vuokrasta ja muista, hän tietää miten kallista eläminen on. Enkä usko että tuo sata euroa mitenkään poikaa pois kotoa ajaa, sehän on murto-osa siitä minkä hän joutuisi maksamaan kodin ulkopuolella. Ja hän tietää myös sen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on oma lapsi vaikka olisi aikuinenkin.
Omat vahnempani eivät olleet rikkaita, mutta silti sain kasvatuksen, että lapsista huolehditaan koko niiden eliniän.
Asuin kotona 20vuotiaaksi asti ja mitään rahoja vanhempani eivät minulta ottaneet.
Sen jälkeen muutin omaan asuntoon, opiskelin ja vanhempani antoivat käyttörahaa ja auttoivat vuokran maksussa.
Autokoulu ja auto maksettiin.
Nyt olen 33v vanha akka ja kotihoidontuella lapsen kanssa kotona.
Isäni ja äitini haluavat nyt auttaa pärjäämään taloudellisesti jotta lasta ei vielä tarvitsisi viedä hoitoon.
Saan isoimpiin laskuihin rahaa, lapselle ostavat vaatetta ja aina käydessään antavat minulle rahaa jonka saan käyttää vaatteisiin ja itseni hemmotteluun.
Itseäni autettiin ja sen tähden minulle on itsestään selvää, että oma lapseni saa asua kotona kunnes pääsee taloudellisesti turvalliseen asemaan ja senkin jälkeen huolehdin hänestä.
Omilla vanhemmillani ei ollut varaa avata itselleni pienenä säästötiliä ja he antoivat sitten rahaa kun tarvitsin.
Omalle lapsellemme olemme miehemme kanssa avanneet tilin ja laitamme sinne joka kuukausi pienen summan. Isovanhemmat laittavat silloin tällöin rahaa ja kummit merkkipäivinä.
Paljoa ei ole varaa laittaa ennen kuin menen taas töihin, mutta vähän kuitenkin. (tulee siitä muutamastakin eurosta ajan myötä mukava summa).
Tarkoitus on, että kun hän on täysi-ikäinen niin hänellä on mukava pesämuna autoon ja elämiseen ja tietenkin avustamme lisäksi, mutta keräämme nyt rahaa pikkuhiljaa siksi, että koskaan ei tiedä tulevaisuudesta, voi olla että meillä on elämäntilanne niin huono 17v:n päästä ettemme pystyisi avustamaan ollenkaan ja siksi on tällainen tili hyvä olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalla rahalla ostettiin sitten kaikki, vaatteet, kengät.. Äitiltä mentiin pyytämään rahaa vasta, kun työt ja tili oli loppu.
Itse en asunut enää täysi-ikäisenä kotona, mutta uskon, ettei sinun tarvitse lapsellesi antaa rahaa mihinkään, ostaa varmasti mielellään itse omista hankkimista rahoista vaatteensa ja muut tarvitsemansa jutut. Saattaa alkaa ostella ruokaa itselleen (ja muille perheen jäsenille). Bensat tarjoutuu fiksu 18-vuotias ostamaan itse.
Jos alat liian kärkkäästi tai liian suuria summia lapseltasi veloittamaan, hän ei saa säästetyksi ikinä rahaa takuuvuokriin yms. jotta voisi muuttaa pois kotoa.
Ilmeisesti pyykkihuoltokin pelaa.
Miksi kehotatte menemään ap:n poikaa omilleeen sillä halvemmaksi hänelle tulee asua kotona jossa asuminen ei mitään maksa.
Ruokaa taatusti tuon ikäinen vetää vähintään 100 euron edestä kuukaudessa ja veikkaan että jopa enemmän.
Puhelinlaskut+vaatteensa kuuluu kustantaa itse ja halvalla pääsee jos vain satanen on maksettavana kotiin.
Olen varma että ap:n lapsi ymmärtää asian kun äitinsä ottaa asian puheeksi ja voihan olla jopa niin että maksaa vaikka enemmänkin omasta halustaan kun kerran tienaa saman verran kun äitinsä.
Vierailija:
Eli jos brutto 2100, maksaa 21o¿ kuussa kotiin. Meillä tehtiin näin. Yllätys oli sitten melkoinen, kun jatkoin opiskelua välivuoden jälkeen niin isä sanoi, että siellä on keskustassa yksiö. Asu siellä tai kotona, maksat 100¿ kuussa kun olet opiskelija.Siis se oli rahastanut minulta (ja veljeltäni) kuukaudessa yht n. 500 ¿ ja olikin ostanut säästöillään ja meidän antamilla rahoilla yksiön, jossa saan asua satasella kuussa. No siinä kävi niin, että lopulta siinä yksiössä asui veljeni ja minä asuin kotona. Sanoi 200¿ kuussa riittävän osaltamme sen maksamiseen, hän maksaa aina loppuosan. Omistusta ei aio luovuttaa ennenkuin olemme " omilla jaloillamme" ja sen on tapahduttava ennnen kolmea kymmentä.
Veljeni asuu vielä kotona, työtön, ja ikää 29v. Minä jo perheenäiti omassa kodissani. Tuossa yksiössä nyt ulkopuoliset vuokralaiset. Isä on antanut veljelleni aikaa syyskuhuun asti, sitten hän myy omakotitalon ja muuttaa äidin kanssa keskustasta hankkimaansa osakkeeseen, sinne ei kuulemma loisia oteta.
Vanhemmat voi tosiaan olla NIIN erilaisia. Meillä taas vanhemmat antoivat rahaa että me lapset saatiin omat asunnot.
Mä en voi tajuta näitä curling-mammoja, joita itseään on elätetty ja elätetään vieläkin. Minä ainakin haluan kasvattaa lapsistani omillaan pärjääviä itsenäisiä, yritteliäitä ja työhalukkaita ihmisiä enkä laskea sen varaan että " mamma betalar" . Minä haluan lapselleni parhaimmat mahdolliset eväät omaan elämäänsä, enkä usko että he niitä saisivat jos kaiken heille aina maksaisin!
meillä on menty niin, että opiskelijana kotona on saanut asua yli 18 vuotiaana ilmaiseksi, mutta jos on ollut työssäkäyvä aikuinen niin äidille on pitänyt antaa " ruoka-rahaa" muistaakseni noin 100 euroa kk. Minusta se oli hyvä ja kohtuullinen hinta, sillä silloin oppi mmärtämään myös sen, että asumiseni kotona ei ole vanhemmilleni mitään ilmaista. Itse maksoin toki myös omat vaatteni, menoni, bensani ym...
Nykyinen mieheni sai asua omassa kotonaan täysi-ikäisenä työssäkäyvänä ilmaiseksi. Hänen äitinsä passasi poikaa täysin, teki ruuan, pesi pyykit ja ei ottanut tuosta passaamisesta penniäkään. Minä uskon, että miehelleni olisi tehnyt hyvää harjoitella rahan käsittelyä jo parikymppisenä, sillä nyt kolmikymppisenä hän ei oikein vieläkään näytä tajuavan rahan arvoa. Menee käsi ojossa äidin luokse kun rahat loppuu...
minusta tosi noloa!
Kyllä hyvä vanhempi opettaa omalle lapsellensa todellista maailmaa ja ei anna kaikkea lapsillensa ilmaiseksi ja helpolla. Sellainen kun ei saa lapsissa mitään hyvää aikaiseksi. Jos joku ostaa oikeasti lapsillensa asunnon, niin ei sellainen lapsi opi rahan arvosta koskaan yhtään mitään! Minä kolmekymmpisenä osaan yhä edelleen arvostaa rahaa ja jokaista penniä minkä olen työllä ansainnut. Olenkin maailman paras säästäjä :)
miten joku kehtaa edes myöntää, että 33-vuotiaana ottaa vastaan rahaa äidiltänsä!!! TOSI NOLOA!!! Kannattas varmaan mennä töihin ja elättää itse itsensä ja oman perheensä!
En jaksa tuollaisista sen enempää kuitenkaan provosoitua.
ap