Aina huoli jostain. Taapero heräsi kiljuen, toinen lapsi itki päänsärkyä.
Ei kyse tarvitse olla kuin painajaisesta ja päänsärystä mutta miksi mietin että onko taapero esim. nielaissut jotain terävää joka pisti häntä suolistossa tai että onko toisen lapsen päänsäryn takana jotain kamalan vakavaa. Entä kun kolmas lapsi itki tekemätöntä vapaaehtoista koulutehtävää josta olisi saanut " todistuksen" , kun se tuntui olevan niin tärkeä hänelle, mutta aika loppui kesken. Tuli niin voimaton olo kun en voinut tehdä mitään.
Miten tämä on mennyt tällaiseksi ainaiseksi huoleksi, sydäntä puristaa jatkuvasti jokin ja itsekin ahdistun.
Kommentit (4)
siis jos lapsi vaan itkee ja en keksi syytä tai jos itkee kun on kipeä niin olen niin voimaton ja onneton ja pelkään että on jotain tosi pahaa. Ystäväni lapseni kuoli aivokasvaimeen, alkoi vaan yhtääkkiä itkeä ja meni sitten ihan veltoksi ja sairaalassa todettiin aivokasvain ja vuorokauden sisään kuoli. Tälläiset asiat aina kummittelee mielessä.
Myönnän olen ehkä masentunut, ei ole harrastuksia eikä omaa aikaa, lapset vaan aina mielessä.
Olin jonkin verran masentunut kuopuksen vauva-aikana eikä sitä hoidettu mitenkään ja olo kohenikin kun palasin töihin jne. Mutta tosiaan, pienikin kolhu tulee lapsille niin valvon yön peläten aivotärähdystä ja kallonmurtumaa, kaikesta tulee aina mieleen pahin mahdollinen...
ja tarvitsisit lepoa