Pappa lapsille rakkaampi kuin mummo. Muita?
Pappa tuntuu oikeasti välittävän lapsenlapsista. Juttelee, jaksaa istua vieressä ja kuunnella. Osallistuu mielellään touhuihin, lukee ja pitää sylissä. Mummo kyllä pitää paikat kunnossa ja pesee pyykkiä, joskus huolehtii ruuastakin (tosin vailla mielenkiintoa), mutta jää lapsille etäiseksi.
Mietin, onko tämä kovinkin tavallista? Mummo tosin on siisteysfriikki ja narsistinen, pappa taas sosiaalinen ja lämmin... Lapset puhuvat papasta ja ovat selvästi enemmän papan perään, mikä taas toisaalta vähän tuntuu pahalle mummon puolesta, joka kuitenkin yrittää olla mummo.
Mummon siisteysintoilusta puhuminen ei tule kyseeseen, se on tabu.
Kommentit (5)
ja vessa haisi niin ettei sanoa viitsi. Pappa on sairaseläkkeellä, mutta on sentään siivo ihminen. Kyse siis eronneista isovanhemmista. Ja lapsi tykkää kyllä molemmista, mutta aidommin papasta, joka ei vaadi koko ajan syliin ja käske pussata... Mitä isovanhemmuuden kulissia..
Mummua ei nähdä muuta kun jos itse mennään kyläilemään tai kutumalla kutsutaan kylään, esim. synttäreille. Ja yhdessä siis asuu tämä pari.
Mutta mikä sitten on se mummo-myytti? Mitä on mummous, jos ei aitoa välittämistä lapsenlapsistaan? Vai onko nykymummot suorittajamummoja, jotka eivät yritäkään saada lämmintä suhdetta lapsenlapsiinsa aikaiseksi vaan tyytyvät pinnalliseen kanssakäymiseen?
Mun lasten mummo, siis oma äitini, on meille omille lapsilleenkin etäinen ja kolkko, eli ei mikään ihme ettei lapsiinikaan saa lämmintä suhdetta aikaiseksi. Vaikka toisaalta pieni lapsi on niin viaton, että luulisi suhteen luomisen onnistuvan jos halua löytyy.
ap
jaksaa leikkiä ja touhuta muksujen kanssa