Lue keskustelun säännöt.
Miksi luterilaisten pitää aina olla niin köyhiä, kipeitä ja vaivaisia?
18.02.2009 |
Tuolla kyseltiin lempivirsiä ja melkein kaikki oli jotain voi surku ja kurjuus, kun olemme luusereita-virsiä. Eikä siis tarvi olla edes mikään körtti, vaan ihan riviluterilaisillakin on aina se kurjaa, surkeaa ja syntistä meno päällä. Tietty papeista melkein puolet on körttejä, joten ehkä se selittää, mutta silti.
Muualla maailmassa kristitytkin saavat olla iloisia ja menestyä. Ei tarvi surkutella, vaan uskotaan, että Jumala tuo hyviä asioita uskovaisten elämään jo ihan tämän puoleisessakin. Ei Amerikassa uskovaiset ole sellaisia ressukoita kuin luterilaiset, joilla ei edes ole mitään varmoja vastauksia. Ne tietää mitä tekee ja Jumalan siunaus näkyy ihan toisella tavalla. Ei siellä Jumalanpalveluksissa synkistellä vaan ylistetään Herraa ja näyttää toimivan huomattavasti paremmin. Kannattais näiden Suomi-luterilaisten jurottajien joskus kuunnella vaikka Benny Hinniä tai vaikka Ulf Ekmania. Ei tarvis aina olla köyvä ja kipee.
Kommentit (5)
Match made in Heaven.
Ja ei kai luterilaisenkaan tarvitse koko ajan olla köyhä ja kipeä, ainoastaan tietoinen syntisyydestään ja siitä, että on armon varassa, eikä omista saavutuksista suuremmin ole hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalakin rakastaa. Mutta Suomessahan ei perinteisesti saa itse yrittää, johan sen kieltää joku lakikin.
tilaisuuksissa ramppaavat tai elämänsanalaiset, eivät edes (tai varsinkaan) ne körtit. Voipi hyvinkin olla, että jos alettaisiin vertailla helluntailaisten Hinn-siipeläisten, elämänsanalaisten ja körttien varallisuuseroja, niin voisivat körtit hyvinkin olla niitä "menestyjiä."
Kyse on suhteesta Jumalaan, ei siitä, kenellä on eniten tukkimetsää tai arvopapereita. Tosin luterilaisuus kyllä kannustaa jonkinlaiseen kohtuuteen ja vaatimattomuuteen ajallisissakin asioissa, mutta kannustaa se myös työntekoon ja vastuun kantamiseen ja se usein tuppaa sitten aiheuttamaan taipumusta vakavaraisuuteenkin.
kritiikkiä herättäviä uskonlahkoja.
Yleensä muuten niitä köyhiä ja kipeitä tuppaa kerääntymään näihin karismaattisempiin suuntauksiin, kun siellä luvataan ihmeparantumisia ja Jeesuksen ratkaisevan kaikki ongelmat. Luterilaisilla on kieltämättä vähemmän myyvä tapa jättää maalliset asiat ihmisten omalle vastuulle. Onhan se tietysti kätevämpää, jos itse ei tarvitse edes muistaa autoa tankata, kun bensan loppuessa riittää, että rukoilee Jeesukselta bensatankintäyttymisen ihmettä (varsinkin, jos sattuu olemaan uskonnollisesti värittyneillä asioilla, pitäisi toimia.) Siihen verrattuna luterilaisuus on kieltämättä vähän raskashenkistä ja vaatii ihmiseltä itseltään vähän enemmän.
Muuten olen kyllä samaa mieltä kuin ap. Luterilaisuudessa unohtuu usein, että elämässä voi mennä ihan hyvinkin ja ihminen voi ja saa olla onnellinen. Kirkon perinteinen surkutteleva ote ei tavoita onnellisia ihmisiä.
Kirkon pitäisi pitää esillä kaikkia elämän aspekteja. Kukaan ei ole aina menestyvä eikä aina surkimus.