Olen älykäs ja katson asoita monelta eri kantilta. Vihaan putkiaivoista ajattelua ja yleistämistä.
Mun on todella vaikea sietää tyhmyyttä ihmisissä.
Potilaitani ymmärrän ja olen kiinnostunut asioista, jotka ovat johtaneet tilanteeseen, jossa nyt elävät, mutta ystävä7tuttavapiirissä en kertakaikkieen jaksa idiootteja.
Ja maailman väestöstä suurin osa on idiootteja!
Alan pikkuhiljaa erakoitumaan.
Muita asiasta ahdistuneita pakalla?
Kommentit (86)
tai virheitään ja se jos jokin kertoo tyhmyydestä.
Ylimielisyys ja viisaus (erotettakoon se älykkyydestä, mitä on montaa eri sorttia) ovat eri asioita.
Tiedän mitä en tiedä ;)
tai älykkyydellä on merkitystä, ainakin mulle. Sitä oppii että mustavalkoiset asiat on harvassa. Sama asia voi olla sekä tosi että epätosi, väärin tai oikein, ihan riippuen siitä mistä katsoo. Paljon mielenkiintoisempaa kuin surra muitten tyhmyyttä on etsiä sitä pistettä mistä kukin asioita katsoo. Mitä sen takana on.
Mun mielestä sitä älykkyyttä voi mitata muun muassa sillä, että mitä on elämässään saanut aikaiseksi. Vaikka koulussa olis tullu pelkkiä kiitettäviä niin ei niistä paljon apua ole jos käytännössä ei osaa yhtikäs mitään. Jokainen osaa suunnitella vaikka mitä, mutta kuka oikeasti toteuttaa ideansa on toinen juttu. Mun mielestä fiksulla on elämässään joku punainen lanka, visio, strategia..että miten aikoo elämäänsä elää ja toteuttaa..eri selviytymis-strategioita..
En nyt puhuisi tyhmistä, mutta sanotaanko vähään tyytyväiset..vaan ajelehtivat päivästä toiseen ja asiat ikäänkuin tulevat yllätyksenä. Rahat saattaa loppua ja sitäkään ei olla osattu ennakoida jne. Vaihdetaan ammattia kahden vuoden välein eikä koskaan oikein olla tyytyväisiä mihinkään.
Vierailija:
En nyt puhuisi tyhmistä, mutta sanotaanko vähään tyytyväiset..vaan ajelehtivat päivästä toiseen ja asiat ikäänkuin tulevat yllätyksenä. Rahat saattaa loppua ja sitäkään ei olla osattu ennakoida jne. Vaihdetaan ammattia kahden vuoden välein eikä koskaan oikein olla tyytyväisiä mihinkään.
älyn tai mihinkään tyytymisen kanssa vaan ihan muiden juttujen.
Jos uskoisi nämä kaikki jutut täällä...
Tulee vain mieleen noista kuvauksista, joissa oma ajattelu on hyvin loogista ja älyä riittää, mutta toisaalta sosiaaliset suhteet " tavallisten" ihmisten kanssa vaikeita..
Siskoni on älykkyystestien ( siis ihan oikeiden eikä netin humpuukitestien ) mukaan älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä. Hänellä on myös persoonallisuushäiriö ja ei mitään kunnianhimoa. Hän ajelehtii elämässään.
Eräs ystäväni on varmasti siellä top 2% joukossa, mutta ei hänkään tee muuta kuin on työtön ja asuu äitinsä yläkerrassa. Takana masennusta, sosiaalista eristämista ja kiusaamista nuorena niin, että koulut jäi kesken 14-vuotiaana. Hän on äärettömän masentunut ja kamppailee tautinsa kanssa.
En arvosta sosiaalisia suhteita. Tunteet on minulle enemmänkin aivojen kemiallisia sähköpurkauksia kuin todellisia oikeutettuja " tunteita" , mitä ne sitten ikinä onkin. En pysty ymmärtämään miksei muutkin osaa nousta näiden sähköisten poikkeustilojen yläpuolelle ja katsoa ja analysoida omaa tilannettaan ulkopäin ilman henkilökohtaisuuden kokemusta.
Vierailija:
Tulee vain mieleen noista kuvauksista, joissa oma ajattelu on hyvin loogista ja älyä riittää, mutta toisaalta sosiaaliset suhteet " tavallisten" ihmisten kanssa vaikeita..
Vierailija:
En arvosta sosiaalisia suhteita. Tunteet on minulle enemmänkin aivojen kemiallisia sähköpurkauksia kuin todellisia oikeutettuja " tunteita" , mitä ne sitten ikinä onkin. En pysty ymmärtämään miksei muutkin osaa nousta näiden sähköisten poikkeustilojen yläpuolelle ja katsoa ja analysoida omaa tilannettaan ulkopäin ilman henkilökohtaisuuden kokemusta.
Voitko henkisesti hyvin? Ihan uteliaisuudesta?
Vierailija:
En arvosta sosiaalisia suhteita. Tunteet on minulle enemmänkin aivojen kemiallisia sähköpurkauksia kuin todellisia oikeutettuja " tunteita" , mitä ne sitten ikinä onkin. En pysty ymmärtämään miksei muutkin osaa nousta näiden sähköisten poikkeustilojen yläpuolelle ja katsoa ja analysoida omaa tilannettaan ulkopäin ilman henkilökohtaisuuden kokemusta.
Olen oikeasti utelias, koska juuri noin ajattelin nuorempana ja olen saanut maksaa siitä kalliin hinnan.. Mietin että varoitan sua jos se on tarpeen...
Vierailija:
En arvosta sosiaalisia suhteita. Tunteet on minulle enemmänkin aivojen kemiallisia sähköpurkauksia kuin todellisia oikeutettuja " tunteita" , mitä ne sitten ikinä onkin. En pysty ymmärtämään miksei muutkin osaa nousta näiden sähköisten poikkeustilojen yläpuolelle ja katsoa ja analysoida omaa tilannettaan ulkopäin ilman henkilökohtaisuuden kokemusta.
Jos ei pysty rakastamaan ketään tai edes välittämään kenestäkään, on suunnilleen koneen tilassa. Oletko aivan varma, ettei sinulla ole yhtään tunnetta itselläsi? Kuulostaa täysin mahdottomalta.
Siksi sanoin tunteita sähköisiksi poikkeustiloiksi aivoissa. En tiedä mitä minun sitten pitäisi varoa ?
43
Mutta ihmiselle on hyvin voinut käydä niin että syystä tai toisesta yhteys omiin tunteisiin on katkennut. Koska niitä ei pääse kokemaan, ne generoivat ahdistusta ja masennusta, usein kumulatiivisesti. Eli mitä enemmän ikä tulee, sitä täydemmäksi tulee tää henkinen pölypussi, jonka olemassaolo ei näy muuten kuin ahdistuksen ja masennuksen muodossa. Usein tulee sitten lopulta stoppi ja on pakko opetella tunnistamaan omia tunteitaan. Joista ei siis välttämättä ole mitään tietoista havaintoa.
Eikö se sitäpaitsi olen hirveän rasittavaa jatkuvasti tuntea jotain? Jos en jaksa jotain ihmistä minun on helppoa sanoa, että ei nähdä enää koskaan ja tämä ystävyys oli tässä.
Ikävänä puolena tietysti se, että on vaikea löytää mitään mieltä omalle olemassaololleen. Tai ei se ole musta ikävää, koska ihan sama olenko vai enkö, mutta se näyttää rassaavan puolisoa. Masennuslääkitys on jo ja sekin leikkaa paljon tunteita lähinnä tosin seksuaalisia.
43
Vierailija:
Eikö se sitäpaitsi olen hirveän rasittavaa jatkuvasti tuntea jotain? Jos en jaksa jotain ihmistä minun on helppoa sanoa, että ei nähdä enää koskaan ja tämä ystävyys oli tässä.
Ikävänä puolena tietysti se, että on vaikea löytää mitään mieltä omalle olemassaololleen. Tai ei se ole musta ikävää, koska ihan sama olenko vai enkö, mutta se näyttää rassaavan puolisoa. Masennuslääkitys on jo ja sekin leikkaa paljon tunteita lähinnä tosin seksuaalisia.
43
Tiedätkö et tule koskaan pääsemään tuosta yli jollet ota lusikkaa kauniiseen käteen ja rupea kaivamaan esiin niitä tunteita. Tiedän että se on helvetin pelottavaa, joo. Mutta ei sitä tarvi kaikkea tehdä yhdellä kertaa. Se on vuosia kestävä prosessi. Voit vaikka aloittaa siitä, että mitä oikeita tunteita masennuksesi peittää. Veikkaan että vihaa. Niin se oli mullakin.
älyköiltä jotain konkreettisia esimerkkejä...???? Vai oliko nyt kyse siitä ettei kaverinne ole muistanut katsoa uusinta Lost:ia tai lukenut eilistä Iltasanomaa???
Kukapa se kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse..... tai toinen suosikkini, tyhjät tynnyrit kolisee eniten.... =D =D