Lue keskustelun säännöt.
Kotihoidossa olleet lapset eivät pärjää sosiaalisissa tilanteissa koulussa
25.04.2008 |
vaan joutuvat kiusatuksi/syrjityksi. Äidin helmoissa kotona roikkuva mammanpoika7tyttö ei opi sosiaalista kanssakäymistä toisten lasten kanssa. JA SEN KYLLÄ HUOMAA koulussa. Tätä eivät tietenkään omista itsekkäistä syistään kotiin jäävät ( ei koulutusta, ei kunnon työtä, helpompi maata kotona jne) mammat HALUA tajuta tai ymmärtää. Puolustelevat asiaa " lasten parhaalla" vaikka asia on aivan päinvastoin. Eivät usko tutkimustuloksia joita asiasta on tehty vaan väittävt tuloksia vääriksi jne... huoh
Kommentit (49)
Mulla vasta yksi lapsi, toinen tulossa, 5kk iästä ollaan käyty vauvajumpassa ja perhekahvilassa, vuoden iästä muskarissa. Päivittäin käydään puistossa leikkimässä toisten kanssa. Kunhan kolme täyttää, aloittaa kerhon kaksi kertaa viikossa. Ja lapsi on kyllä todella sosiaalinen, kiinnostunut muista, puhuu...
Ryhmässä voi oppia toimimaan vaikkei päiväkodissa olisikaan. Olen itse päivähoidon työntekijä, enkä vie lastani päiväkotiin ennen kuin hän on 4-5 vuotias. Pienemmille päiväkodin isot ryhmät luovat stressiä ja ahdistusta, lapsi joutuu kehittymään liian isoksi liian nopeasti pärjätäkseen isossa ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerhoaika on yleensä aika lyhyt, n. 3 h, ja sinä aikana vapaata leikkiä varsin vähän, jos lainkaan. Itse kävin aikoinani kerhossa 4-vuotiaasta lähtien ja muuten olin kotihoidossa. Esikoulussa en osannut leikkiä muiden lasten kanssa ja pihalla jäin lähes aina yksin ja välillä minua kiusattiinkin. En oikein tiennyt miten muihin (vieraisiin) lapsiin pitäisi kontaktia ottaa. Vasta koulussa opin pikku hiljaa sosiaalisemmaksi ja 10-vuotiaana minulla oli jo ihan kunnon ystävyyssuhteitakin.
Omille lapsilleni en halua samaa kohtaloa. Päivähoitoon laitan viimeistään 3-vuotiaana.
sisaruksilta ja naapuruston lapsilta.
Eikähän siellä päiväkodissakaan kaikki saa leikkiä.
Totta puhuen siellä ei tehdä mitään sen kummempaa kuin kotonakaan. Kun vein nuorimmat lapset päivähoitoon, niin vanhoilla lahjoitusleluilla siellä leikittiin. Eivät ne sen kummempia olleet kuin meillä kotonakaan.
Nykyisessä päiväkodissa yksi hoitaja on vielä yleinen terroristi, joka pilaa kaikkien ilmapiirin. Kun hän ei ole paikalla, muut hoitajat ovat mukavia ja juttelevat. Kun hän on paikalla, niin silloin kaikki muut seisovat kuin tikku paskassa ja pelkäävät häntä koko ajan. Kiva varmaan lapsilla, että on sellainen hoitaja.
Edellisessä päiväkodissa kaikki hoitajat olivat mukavia, jotka osasivat hoitaa sekä yhteiset että vanhempien asiat.
Minusta lasten kotihoito on parasta silloin, kun se on mahdollista. Päivähoito on tarkoitettu palvelemaan niitä, joiden on mentävä ja heidän on saatava sen takia lapset päivähoitoon. Jos ei ole tällaista syytä, niin on aivan turhaa laittaa lapset päivähoitoon.
Vierailija:
sisaruksilta ja naapuruston lapsilta.Eikähän siellä päiväkodissakaan kaikki saa leikkiä.
Minusta tämä on todella paha asia. Olen käynyt keskusteluja siitä, että jos minun lapseni haluavat leikkiä yhdessä, niin heidän on annettava leikkiä yhdessä. Päiväkodin mielestä heidät piti aina erottaa. Mielestäni päiväkodin pitäisi hyväksyä sisarusrakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on paljon tuttavalapsia, vilkas puisto ja kerhoja tms niin kotihoidetuista lapsista ei varmaan kasva yhtään sen epäsosiaalisempia kuin hoitolapsistakaan.
Oma lapseni (3v) on nykyään hoidossa ja minusta se on hänelle ihan hyväksi (lyhyttä päivää). Meidän alueella on jostain syystä ihan kauhean tyly puistokulttuuri tai sitä ei ole oikeastaan ollenkaan. Alueella on paljon isompia lapsia mutta noita leikki-ikäisiä aika vähän. Pitäisi nähdä ihan julmetusti vaivaa, että lapselle löytyisi leikkiseuraa esim 10 kilometrin päästä.
Yksi ystäväni on aika fanaattinen kotihoidon puolestapuhuja ja hänen 4-vuotiaansa on tällä hetkellä kotona ja äiti tekee töitä siinä samalla. Lasta ei juurikaan käytetä missään, ei ulkoilla päivittäin eikä hän tapaa välttämättä koko viikon aikana muita lapsia. minusta se on erikosta, mutta äidin mielestä se paras ratkaisu.
niin miten ihmeessä ne samaisten tylyjen äitien tylyt lapset päivähoidossa sen ystävällisempiä olisivat? Pahemmaksihan se meno vain heillä päivähoidossa menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samaa mieltä, kotihoidossa on mahdollisuus paljon enempään kuin päiväkodissa.
Meidän esikoinen oli esikouluun asti kotihoidossa - kerhoissa kävi. Esikoulussa oli ryhmän pidetyimpiä lapsia, pieni " organisaattori" joka oli aina valmis ottamaan kaikki mukaan leikkeihin ja touhuihin. Nyt on toista vuotta koulussa ja hyvin menee.
Kuopus on ollut vuoden päiväkodissa ja oppinut melko tyrannimaisia tapoja...kiistämättä sitä, että myös luonne vaikuttaa.
En käsitä tuota päivähoidon ihannointia kyllä ollenkaan.
Että kodeissa on eroja.