Kotihoidossa olleet lapset eivät pärjää sosiaalisissa tilanteissa koulussa

on tehty pienelle otoksella aivan erilaisesta ryhmästä ihmisiä kuin suomalainen suht keskivertokansa. EI OLE YLEISTETTÄVISSÄ SUOMEEN.



Tutkimuksista ei voi tehdä mitään luotettavaa johtopäätelmää tästä asiasta. Päiväkotiin ei kuitenkaan ketään kannata laittaa vain sen toivossa että lapsesta tulisi empaattinen ja sosiaalinen. Voi tulla myös levoton ja aggressiivinen.

ja täysin samanlainen RYHMÄ, jota voi verrata toisiinsa ja siksipä en mihinkään tuollaisiin tutkimuksiin uskokaan!:)



Varmasti osa kotihoidetuista lapsista on ALUKSI ujompia kuin hoidossa olleet, mutta eivät suinkaan KAIKKI ja tämä kun ei millään mahdu av-laisten kalloon, valitettavasti!



t. 21

Vierailija:

ja täysin samanlainen RYHMÄ, jota voi verrata toisiinsa ja siksipä en mihinkään tuollaisiin tutkimuksiin uskokaan!:)

Varmasti osa kotihoidetuista lapsista on ALUKSI ujompia kuin hoidossa olleet, mutta eivät suinkaan KAIKKI ja tämä kun ei millään mahdu av-laisten kalloon, valitettavasti!

t. 21

niinhän tässaäin ketjussa sanotaan (kaikki hoidossa olleet ovat levottomia, käyttävät kyynärpäitään jne )

2 muuta on hoidettu kotona vaan ei neljän seinän sisälle= ei päde meillä tämä sinun väittämäsi

että keskustelu jatkuu loputtomiin. Itsellä lapset kotona ikähaitarilla 1-4. Haluaisin hoitaa pidempäänkin kotona, koska uskon sillä olevan hyviä vaikutuksia lapsiin. Tässä muutamia: lapsella aina sama, tuttu hoitaja ( turvallisuudentunteen synnylle tärkeää), kotona ei niin hektistä menoa kuin esim. päiväkodissa. Sosiaalisia ryhmätaitoja voi opetella kerhoissakin ja sitten eskarissa sekä tietysti muuten liikkumalla ihmisten parissa erilaisissa tilanteissa. Hyvää itsetuntoa ja toisten huomioimista voi opettaa kotonakin ja kerhoissa. Tässä vain muutamia. Haluan antaa lapsille kiireettömän lapsuuden, tavallista arkielämää. Mietin miltä lapsista tuntuu, kun joka aamu kiireellä ( ?) viedään hoitoon ja illalla kotiin, iltaisin ehkä vielä harrastuksiin. Joo, sopeutumaan kyllä ehkä oppii hoidossa ja isoissa ryhmissä, mutta miten se toinen puoli? Lasten levottomuus on lisääntynyt ja jopa stressaantuneisuus. Mistäköhän se voisi johtua? Olisikohan jotain tekemistä isojen ryhmäkokojen ja nykyisin muuten niin kiireisen elämäntyylin kanssa? En tiedä. Sen tiedän, että nautin lasten kanssa olemisesta suunnattomasti vaikka tietysti välillä on rankkaakin ja pinna kiristyy. Töissä voi olla jopa helpompaa, kun on sentään tietyt tauot. Lasten kanssa olet 24 tuntia vuorokaudessa. että se siitä saatavilla. Eli se siitä vain " kotona makaamisesta" .

Vierailija:

mutta kukaan kotiäiti ei HALUA uskoa sitä

Olen kotiäiti, mutta lapseni käyvät aamupäivisin pk:ssa juuri sen takia, että pk on hyödyllinen kokemus.

Täälläkin yksi pitkään kotona ollut äiti joka aikoo viedä päiväkotiin 3v

että oppii oleen muitten lasten kanssa.

Ja eipä auta ujouteen ja siihen etei ryhmisä pärjää VAIKKA OLISI KUINKA PÄIVÄKODISSA HOIDETTU!!en usko että kotiäidit kerkiää makoileen lasten,kodin ja äijän hoitamisen lisäksi...

Mutta valitettavasti synnynnäistä temperamenttia ei edes päivähoito voi muuttaa.

Itse en tiedä yhtäkään alle kouluikäistä lasta, joka ei olisi kerhossa. Lisäksi jokaisella on ainakin yksi harrastus (ei nyt vauvoilla sentään, mutta noin 2-v ylöspäin). Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni ja naapurustossa.



Miksi pk olisi parempi?

Vierailija:

Mutta valitettavasti synnynnäistä temperamenttia ei edes päivähoito voi muuttaa.

Eihän se auta, korkeintaan pahentaa tilannetta. Introverttinä tiedän tämän.

Jos taas lisäisit että kotihoidossa olleet lapset jotka ovat eläneet kouluikään asti kotona neljän seinän sisällä, eivät pärjää sosiaalisissa tilanteissa, uskoisin.

Silloinhan hoidossa on jotain vikaa, jos heitä ei osata huomioida. JA toisekseen, ujous ja hiljaisuus ei ole vika, jota pitäisi parantaa. Se on ominaisuus siinä missä joku muukin, ja pitää sisällään paljon muuta arvokasta. Ei sosiaalisuus ole mikään kaiken voittava hyve, vaikka siitä paljon hyötyä voi monessa tilanteessa ollakin.

Vierailija:

Itse en tiedä yhtäkään alle kouluikäistä lasta, joka ei olisi kerhossa. Lisäksi jokaisella on ainakin yksi harrastus (ei nyt vauvoilla sentään, mutta noin 2-v ylöspäin). Näin ainakin omassa tuttavapiirissäni ja naapurustossa.

Miksi pk olisi parempi?

Minulla hyvin sosiaaliset lapset - poika pian 2 v. ja tyttö 4 v - käydään uimassa, muskarissa ja tyttö käy 3 kertaa viikossa kerhossa.

Jos on eroja päivähoitopaikoissa, niin on kodeissakin.

Meidän 7 lastamme ovat olleet pääasiassa kotihoidossa, kaikki ovat olleet jo pariviikkoisista mukana perhekerhossa, on käyty muskarit, kerhot ja äiti-lapsijumpat.

Vanhin meni 6-vuotiaana kouluun, esiopetustakaan ei silloin meillä täällä maalla ollut, mutta sosiaaliset taidot hänellä olivat kohdallaan : opettaja kehui, kun tyttö solmi kaverienkin kengännauhat ja otti leikkiin mukaan ne syrjityt maahanmuuttajalapsetkin.

Vanhin poikamme oli vielä 5-vuotiaana erittäin arka, mutta sittemmin hänestä on kuoriutunut esiin seurallinen, esiintyvä nuori mies, joka opiskelun ohella toimii mm. ala-asteen opettajan sijaisena, portsarina ja keikkamuusikkona.

Kaksi lapsistamme on ollut 4-5 vuotiaina päiväkodissa osa-aikaisesti neurologin suosituksesta - vaikea sanoa oliko siitä hyötyä puheenkehitykselle tai sosiaalisille taidoille, joiden takia pöiväkotiin mentiin, tuskin sentään haittaakaan ja sainhan minä muutaman vapaatunnin näiden erityistä hoitoa vaativien sijoitettujen hoitamisesta.

Nuorin ei ole ollut päivähoidossa missään, hän tuli meille sioitukseen 3-vuotiaana ja edelleen korjataan niitä vaurioita, jotka hänelle on syntynyt mm. siitä, että hän on ollut liian monen ihmisen hoidossa 0-3 vuoden ikäisenä - tälle lapselle pysyvä päiväkotipaikka olisi varmasti ollut parempi kuin " kotihoito" koko ajan vaihtuvien tuttujen, sukulaisten ja serkunkumminkaimojen luona.

Itse olen luokanopettaja ja tehnyt paljon lyhyitä sijaisuuksia viime aikoina. Oikeesti niitä kilttejä ja hiljaisia ei edes HUOMAA siellä luokassa, kun muutamat häiriköt varastaa kaiken huomion. Opettaja huomaa kovaääniset sekä ne jotka tarvitsevat erityistä tukea oppimisessaan. Kiltit, hiljaiset ja sopeutuvat jäävät oman onnensa nojaan.



Suuret luokkakoot ovat osasyynä tähän. Jos sulla on normaali 24 oppilaan luokka, siellä on ainakin 4 TODELLA hankalaa oppilasta. Sitten on n. 6 sellaista vähän heikkolahjaista, jotka tarvitsevat koko ajan apua. Sitten on keskitason oppilaita ja paremmin pärjääviä, jotka jäävät sinne kovaäänisten jalkoihin.



Useimmissa koululuokissa on tilanne se, että pojat jyräävät, manipuloivat, pitävät ääntä ja päättävät asioista. Tytöt kärsivät ja tyytyvät kohtaloonsa, harva tyttölapsi osaa pitää puoliaan.

Eskariope on ammattilainen, joka ehtii kyllä sen vuoden aikana ottamaan huomioon lasten erityiset luonteenpiirteet ja kotihoidettu lapsi on ihan yhtä valmis kouluun kuin päiväkodissa ollut.

Vierailija:

Minulla hyvin sosiaaliset lapset - poika pian 2 v. ja tyttö 4 v - käydään uimassa, muskarissa ja tyttö käy 3 kertaa viikossa kerhossa.

Ja olen koko ajan ajatellut, että lapsi saa kahden maailman parhaat puolet. Kotihoidon rauhallisuuden ja vanhempien huomion ja kerhossa voi harjoitella ryhmässä toimimista. En ymmärrä miksi tähän tarvittaisiin päiväkotia?

Ja koko tukisysteemikin tukee niitä häirikköpoikia. Heille on saatavissa vaikka mitä. Uhreille ei.



Oman lapseni eskarissa on yksi kriminaali, joka pilaa 19 muun perheen elämän. Eikä mitään ole tehtävissä.

Vierailija:

Jos on eroja päivähoitopaikoissa, niin on kodeissakin.

Meidän 7 lastamme ovat olleet pääasiassa kotihoidossa, kaikki ovat olleet jo pariviikkoisista mukana perhekerhossa, on käyty muskarit, kerhot ja äiti-lapsijumpat.