No mitä sitten tekisitte tässä tilanteessa?

Vierailija:

Jos alkuperäinen omistaja on halunnut myydä tavaransa pois niin ei kai se tee hänestä jotain pyhimystä ja " superystävää" ? Mä en nyt oikein taida ymmärtää... Tai näen tämän asian eri tavalla tosiaankin...

Miksi hänen pitäisi olla pyhimys tai superystävä? Se riittää, että hän on ollut ystävä. Hänelle voi silloin olla reilu ja huomaavainen.

Miten tämmöisten ystäviltä ostettujen tavaroiden ja vaatteiden suhteen sitten pitäisi menetellä? Jemmata niitä omassa kaapissa loppuelämä siltä varalta jos niiden alkuperäinen ostaja satuu joskus niitä taas tarvitsemaan vaikka onkin ne myynyt minulle eteenpäin...?!

47 tai joku

No jos kerran ollaan ystäviä niin olisiko se niin vaikeaa että vaikka kysyisi että hei, muistatko sen syöttötuolin, olisin nyt hankkiutumassa siitä eroon, vieläkö luulet että tarvit sitä vai laitanko pelastusarmeijalle?

Jos asioiden esittämisjärjestyksestä voi mitään päätellä niin hän on saanut enemmän tavaroita ilmaiseksi kuin ostanut.

vaan onko tämä koko homma vaan ap:n keksimä ongelma?

Eihän tässä ole mitään ongelmaa. Ap ei ole ystävän tavaroita vailla, joten hän voi siis heti huomenna kysyä, että tahtooko ystävä jotain takaisin ja mitä.

Ilmaiseksi annettuja tarjoaisin takaisin jos niistä olisi jotain jäljellä.

Samoin antaisin meille tarpeetonta tavaraa heille vaikkei se olisi heiltä tullutkaan.. parempia voisin tarjota myös myytäväksi jos kiinnostaa.

Tosin olen todennut että parempi myydä myytävät " vieraille" ja antaa annettavat tutuille tai lahjoituskirppikselle.

Jos ystävältä on tullut vain vähän tavaraa, muutama vauvanvaate ja syöttötuoli tms. niin et sinä konkurssiin joudu, vaikka antaisit tai myisitkin ne takaisin ja ostaisit uudet, ja voi käytetytkin löytyä jostain jos on yhtään lapsiperheitä lähistöllä, työpaikalla. Äitiyspakkauksellakin pötkii jo pitkälle, sukulaisilta voi toivoa lahjoitusta syöttötuolia varten, ei sitä kuitenkaan heti tarvita kun vauva syntyy.



Jos taas olet saanut suurinpiirtein kaiken mahdollisen vauvaperheessä tarvittavan ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi ystävältä, niin minusta siinä tilanteessa olisi törkeää käytöstä olla kysymättä, haluaako hän jotain takaisin.

Tiedä sitten onko vastaus sulle mieleinen mutta eipähän tarvitse olla asiasta huono omatunto enää sen jälkeen.

Mielestäni olisi fiksua tässä tilanteessa tarjota takaisin niitä ilmaisia, joille teillä ei ole enää käyttöä.



Viestistäsi ei selviä kuinka paljon esikoisellasi ja heidän uudella vauvalla tulee olemaan ikäeroa. Osa tavaroistahan varmasti on teille jo pieniä ja pois käytöstä kun heidän vauvansa syntyy?



Itse " lainasin" kaverille tavaroita juuri näin, että sain ne pois nurkista. Meille tuskin on tulossa uutta vauvaa (halusta huolimatta), mutta en silti halunnut myydä ja lahjoittaa kokonaan pois, joten lainasin ja niitä on vähin erin palautunut takaisin ja uutta " isompaa" lähtenyt tilalle.

etkä enää tarvi ja kysy, haluaako hän ne takaisin

ja sanomisiani aletaan vääntelemään jos mille mallille......



Kerrattakoon vielä, että kun esikoisemme ilmoitti tulostaan, hankin itse paljon tavaroita valmiiksi. Ystävältäni (joka siis asuu eri paikkakunnalla kuin minä) en kysynyt mitään, en lainaksi enkä ostomielessä. Jossain vaiheessa hän itse tarjosi tavaroitaan, koska heillä ei enää ollut niille käyttöä. Kerroin, että otan ne mielelläni vastaan ja kysyin hintaa, jota hänen oli vaikea määritellä. Jonkin verran hän suostui niistä rahaa ottamaan, tarkkaa summaa en enää muista. Mutta en siis maksanut yksittäisistä vaatteista tai tavaroista, vaan koko paketista. Mielelläni olisin maksanut niistä enemmänkin, mutta hän ei suostunut ottamaan enempää rahaa niistä. Siitä johtuu nyt itselläni oleva tunne, että olen saanut ikäänkuin osan lahjoituksena ja vain osasta olen maksanut.



Mitään postikuluja ystäväni ei ole joutunut tavaroista maksamaan, olemme itse hakeneet tavarat heiltä.



Säästin kaikki tavarat siinä toivossa, että meille tulisi vielä toinenkin lapsi. Ja näin kävi. Ystäväni ja minun lapsille ei tule suurta ikäeroa, joten tavaroille on yhtäaikaista tarvetta.



Ystäväni ei ole pyytänyt mitään takaisin, ei minulta eikä niiltä muiltakaan kenelle hän on tavaroitaan lahjoittanut. Eli itse olen nyt mielessäni tätä asiaa pyöritellyt ja miettinyt, että kuuluisiko minun nyt tarjota heille jotain takaisin - vaikkakin siinä tapauksessa joutuisimme itse hankkimaan uudet tilalle. Toisaalta olen tavaroista maksanut, vaikka summa olikin mielestäni liian pieni. Mutta kuten joku aiemmin ketjussa sanoikin, onko se nyt minun ongelmani vai ystävän, joka ei aikoinaan pyytänyt enempää, vaikka yritin tarjota.



Jännä juttu muuten sekin, että eilen tällä palstalla oli se toinen ketju, jossa joku kysyi, miten pitäisi suhtautua ystävään, joka on myynyt heille jonkin tarvikkeen ja nyt odottaa heidän myyvän sen tälle alkuperäisen omistajan siskolle, vaikka heillä itsellään on sille vielä käyttöä. Siinä ketjussa useimmat tuntuivat olevan sitä mieltä, ettei tällä ystävällä ole oikeutta määrätä enää siitä tavarasta, koska hän on sen myynyt. Siksipä jäinkin ihmettelemään, että mikä tästä minun tapauksestani sitten tekee erilaisen?



ap

Jos teillä kerran on paljon ihan muualta saatua vauvatavaraa niin sitten voit ihan hyvin tarjota ystävälle häneltä tavaroita takaisin vaikkapa sitten jotain nimellistä summaa vastaan. Voihan olla ettei hän edes huoli.

ystävän siskolle jota ei ehkä edes tunne.

Kysy reilusti niin teillä on molemmilla parempi mieli sen jälkeen, ja se kai tässä on pääasia.

Meillä ei ole PALJON vauvakamaa, ei siis mitään ylimääräistä, vaan sen verran mitä esikoisen kanssa on tarvittu. Eli kaikki mikä on säästetty, tulee myös tarpeeseen.



Ja taas joku luulee, että olen SAANUT tavarat ystävältäni. Kerroin jo, että olen niistä maksanut, mutta koen itse saaneeni osan, koska hinta oli mielestäni liian pieni. Mutta ystäväni ei suostunut ottamaan enempää rahaa niistä. Siksi kerroin " saaneeni" osan ja osasta maksaneeni.



Miksikö pohdin asiaa tällä palstalla? Hmm.... no ehkäpä siitä syystä, ettei asiasta ole ollut puhetta ystäväni kanssa. Toisin sanoen, hän ei ole sanallakaan maininnut tavaroitaan, mutta olen itse tehnyt tästä asiasta itselleni ongelman. Eli mietin miten minun kuuluisi nyt asiassa toimia ja siksi pyydän kommentteja teiltä muilta äideiltä. Toivoin, että osaisitte asettua sekä minun että ystäväni housuihin asian suhteen ja antaa kommentteja ulkopuolisen silmin.



ap

vaivihkaa kysyä ystävältä, että " tarvitsetteko vauvatarvikkeita" . Ja vastauksesta riippuen sitten miettiä miten toimia.



Ap voi miettiä:



-tuleeko vauva samaan vuodenaikaan kuin esikoinen? siis tarvitseeko samankokoiset talvipuvut jne? Jos ei, niin voit antaa vääränkokoisia pois?



-selviääkö/selvittäisittekö sukupuolen? Voisitte sitten tietää mitä vaatetta voitte ahkä antaa pois.

Kun ei tässä selvästikään ole mitään antajaa, vaan myyjä ja ostaja. Lukekaa tarkemmin nuo ap:n viestit.

Tarina on muuttunut matkan varrella, kun kaikki eivät sanoneetkaan kilvan, että ei sun tarvi antaa mitään takaisin.



" Kun odotin esikoistani, saimme ystävältäni jonkin verran vauvan vaatteita sekä tarvikkeita. Osasta maksoin, osasta hän ei halunnut mitään hintaa, koska halusi päästä eroon turhasta tavarasta. Lisää lapsia heille ei kuulemma pitänyt enää tulla. Nyt tuo ystäväni on kuitenkin raskaana. Pitäisikö minun tarjota heiltä saamani / ostamani tavarat takaisin, vaikka meillä itselläkin on niille käyttöä? Suoraan hän ei ole niitä takaisinkaan pyytänyt, mutta toisaalta puhuu siitä, että joutuu nyt hankkimaan kaiken uudestaan....."



Kyllä tuo minun mielestäni on aika selvä vihje että hän toivoisi sinulta jotain vastapalvelusta että valittaa siitä että joutuu ostamaan kaiken uudestaan.

Mille teillä on käyttöä? Sitterille, hyppykeinulle tai vastaavalle?



Anna pienimpiä vaatteita jne. takaisin päin. Ei vauvat heti tarvitse mitään sittereitä sun muita. Minusta olisi kohteliasta " kantaa takaisin päin" .

jos jollakulla on ylimääräistä/pieneksi jäänyttä vauvakamaa niin että hän ottaa ilomielin vastaan.



Ja, tarjoaisin osaa hänen ANTAMISTAAN vaatteista takaisin jos niitä itseltä käytöstä joutaisi. Ostamiani vaatteita en tarjoaisi, mutta toki koittaisin auttaa ystävää.

vaan ap:n on hankala ilmaista itseään tarpeeksi selvästi.....



Katsopa ensimmäisen viestini kellonaika, voi olla ettei ajatus ole kulkenut ihan selkeästi enää tuohon aikaan illasta ;D



Lisäksi kun itse tiedän tapahtumien kulun tarkasti, minulta saattaa jäädä jotain ulkopuolisen korviin olennaista kertomatta. Siksipä olenkin nyt yrittänyt selventää näitä ilmeisiä väärinkäsityksiä, joita teille on ketjun myötä tullut.



Pahoittelen, jos viestini ovat sekavia, mutta yritän oikoa näitä väärinkäsityksiä sitä mukaa, jos niitä pääsee vielä syntymään.



Tämän päiväisestä pitemmästä viestistäni käy kuitenkin ilmi se, millä tavalla tavaroista on maksettu, kuten myöskin se, että todellakin KOEN saaneeni osan ilmaiseksi, koska maksamani kokonaissumma oli sen verran pieni. Mutta tavaroita ei todellakaan voi eritellä tyyliin " tästä olen maksanut" ja " tämän olen saanut ilmaiseksi" . Se tekee asian hankalaksi.



Kerrottakoon vielä, että olen itsekin antanut tavaroitani eteenpäin, mutta olen samalla tehnyt erittäin selväksi, että jos meillä on vielä käyttöä tavaroille, haluan ne takaisin. Eli kyse on selkeästi LAINASTA. Tämä on siis molempien osapuolten tiedossa oleva asia ja kaverini ovat alusta asti tienneet, miten suhtautua asiaan. Jos olisin antanut tai myynyt tavarat pois, en alkaisi kyselemään niiden perään - etenkään jos tietäisin niille olevan vielä käyttöä. Enkä muuten odottaisi kavereidenkaan tarjoavan niitä enää meille takaisin, mikäli heillä olisi niille käyttöä.



ap