*** 3-kuumeilijat viikko 17 ***

Clomifenin saannissa on ollu koko kevään vaikeuksia... Mulla meni yks kierto " ohi" , kun en mistään saanu niitä. Nyt tämän kierron alussa soittelin viiteen apteekkiin, ja lopulta Kuopion yliopistollisessa apteekissa oli yksi purkki! Sen tietysti puhelimessa varasin ja vartavasten piti käydä se sieltä hakemassa. Mulla nyt nostetaan ens kiertoon annos 2tbl/pv (jos en tule nyt raskaaksi), niin mulla on vielä purkissa tämän kierron annos, mutta jos vielä pitää kauemmin syödä, niin sitten pitää kysellä, mitä sitten...



).( Ovis oli ehkä mahdollisesti (jos oli...) viime viikon lopulla. Ovisoireiden tapaiset alkoi torstaina ja kesti lauantaihin. Pupuiltiin to, pe ja su... Tilasin toissa viikolla 7kpl ovistikkuja, ja joka päivä lauantaista perjantaihin tikuttelin, mutten saanu plussaa aikaiseksi. Toiveissa olis nyt, että lauantai olis ollu sitten se O-päivä! Tai sitten en vaan tässäkään kierrossa ovuloinu... Kyselin noista tikuista muillakin palstoilla, niin sain vastauksia, että voi ovuloida vaikkei tikutettua plussaa saisikaan. Toivotaan niin!!! Olis kyllä kiva, kun olis pikkasen enemmän perillä, mitä kropassa tapahtuu! Minä niin haaveilen, että saisin jäädä äippälomalle ennen joulua...



Mimmi75, kp.24/?? dpo2(?), yritystä elokuusta -07

edelleen kamppailen itseni kanssa. Yritän joka toinen päivä olla ajattelematta vauvaa ja joka toinen päivä en mahda itselleni mitään....Hilpsu oli viikonloppuna kirjoitellut (muistaakseni) siitä, miten tähän vauvakuumeeseen liittyy myös ristiriitaisia ajatuksia (muistinko oikein). Mulla ainakin on välillä niin mahdottoman ristiriitainen olo. Haluaa, ei halua, haluaa, ei halua. Välillä on niin sellainen olo, että kaksikin on hyvä. Sitten taas iskee se lutukan kaipuu, että vielä pitäisi saada kokea yksi raskaus, yksi synnytys ja yksi vauvantuoksuinen vuosi. Ja nyt mun ei auta muu kuin odotella syksyyn. Ei tuo mies näytä tuosta heltyvän. Nyt just olis otollinen aika käsillä tammivauvaa ajatellen, mutta...



Jemppistä vaan hurjasti kaikille!

HEi vaan kaikille...taas on uusi viikko alkanut.



@Minni: Mulla sama juttu....tosiaan kaipaan vielä yhtä vauvaa ja sitä tuoksua sun muuta....meidän tytöt on nyt 6 v ja 8 v..tänä vuonna 7 v ja 9 v, mutta vielä yhden vauvan haluaisin ja tytöistä tulee iso apu vaikka toi ikäero sitten onkin iso, mutta....nyt olisi vaan 1 vauva. Kyllä noiden kahden kanssa pienenä oli hulinaa ja rankkaa vaikka ikäeroa onkin 2 vuotta.



Nyt kun saisi sen isännän vielä suostuteltua tähän juttuun......yksi päivä se tossa tokaisi, että ei siinä ole mitään järkeä, mutta eihän vauvoja tehdä järkiperustein......varmaan kukaan ei sitten tekisi kun miettii järjellä ja rahallisesti.

Katsotaan nyt miten tilanne tästä kehittyy, kun toi meidän rakentaminen toivottavasti kesäkuussa loppuu.....



Unelma08

Menkat ei ole vielä alkaneet vaikka on 28/26-30. Yleensä kierto on ollut tuon 28. No, onhan tässä vielä pari päivää mitä voi odottaa. Eilen illalla oli tosi kipeät rinnat. Ja jomotteli tosi kipeästi. :( Mutta nyt taas ei ole... Ne hormoonit...



Eipä minulla nyt sen ihmeempiä. Palailen myöhemmin.

Onpas täällä hiljaista, kaikki ei vissiin ole päässeet mukaan uuteen viikkoon, vai ??



Viikonloppuna oli tosi hienot ilmat, miehen kanssa laitettiin taloon ja autotalliin otsalautoja 11 tuntia ja viimeiset laudat hakattiin äsken. Tytötkin viihtyivät tosi hyvin sunnuntaina tontilla, välillä käytiin syömässä ja sitten pesin grillin ja grillattiin tontilla makkaraa...oli tosi kivaa :)

Nyt se on koko viikoksi luvannut hienoa ilmaa, meille tulee keskiviikkona taloon rännit ja torstaina tulee muurari aloittamaan talon julkisivun muuraamisen...innolla odotan uutta ilmettä, kun nyt on ollut viime syksystä asti noi kamalan vihreät tullensuojalevyt.



Viikonloppuna varmaan alkaa menkat ellei ole kierto aivan sekaisin...niitä odotellessa, ei ole mitään syytä ettekö ne alkaisi, kun ainoa peittojen heiluttelu oli silloin kp 12 eikä sen jälkeen yhtään mitään.



Unelma08 kp 26/30??

Minulla on aina nuo omaperäiset otsikot...



Juu, Minni oikein muistit, että minä puhuin siitä vauvakuumeen ristiriitaisuudesta. (Ristiriitaisuus on keskimmäinen nimeni... Jos ei ole ongelmia, kutsukaa minut paikalle ja kohta on!) Kuulostaa niin tutulta. Ja varsinkin mies meillä epäilee koko hankkeen järkevyyttä ja kun omakaan vakaumus ei ole niin järkkymätön, niin sitä itsekin sitten horjuu. Olenkin jo pidempään miettinyt, että pitäisi varmaan perustaa epävarmojen kuumeilijoiden pino..!



Meillä Unelma08:n kanssa samankaltainen tilanne. Meillä lapset kanssa jo isoja, esikko täyttää kohta 8 ja kuopus 6 syksyllä. Myös minä olen ajatellut, että esikoistytöstä on iso apu ja oletan, että olisi helpompaa yhden vauvan ja apujoukkojen kanssa, kuin aikoinaan kahden taaperon kanssa. Mutta kuten Unelma sanoi, järjellä tässä hommassa ei ole paljon tekoa - minunkin kannattaisi tästä vaan vaihtaa työpaikkaa ja alkaa tehdä uraa ja rahaa, mutta kun... Kun ajattelen sitä, että loppuelämän tavoitteet on tehdä enemmän rahaa ja ostella tavaroita, niin tuntuu aikas tyhjältä. Voisihan sitä tietty matkustella ja nauttia nykyisistä lapsosista, mutta joku hirveä vinkun minulla siihen on, että lapsia olisi vielä se yksi enemmän. Sisarukset on ehdottomasti rikkaus.



Tulipas paasattua... Ja työhaastatteluun menen sinne yritykseen huomenna. Miehen kanssa juuri vatvottiin, että mitäs jos... Vaikeaa. Tuntuu kuin menisi mahdollisuus ohi, jos tämän paikan passaan, mutta sitten menisi vauvakin ohitse, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että siihen en pysty. Ja toisaalta uskon, että uusia mahdollisuuksia työrintamalla tulee. Tai ainakin toivon...



Unelman taloprojekti kuulostaa kivalta... Meilläkin oli lauantaina makkarangrillausta, taisi sää olla siihen suotuisa. Ja saatiin sitten sunnuntaina vielä parvekekin putsittua ja loput ikkunat pestyä. Allergioiden takia yritän lymytä sisätiloissa, joten tulee ainakin siivottua. Ei sitten kesällä tarvitsekaan enää!



Toivottavasti kaikki tarvitsevat löytävät Clomifeninsä tai ainakin jonkin vastaavan, saatavuusongelmat ovat lääkealalla yllättävän yleisiä.



Hieman piristynyt Hilpsu

Olen ollut taas taustalla, mutta silmät pyöreinä lukenut viestejä. On tämä raskaaksi hankkiutuminen ihan käsittämätöntä salatiedettä... Ihmettelin tuota kohdunnipukkajuttua, mutta siihenkin tuli jo vastaus kuin apteekin hyllyltä. Ihanaa tämä verkkosisaruus! :) Tuota greippimehua vielä jäin miettimään, eli onko se raskautumista edistävä juoma? Mulle nää kaikki on ihan uusia juttuja, kun kaksi ensimmäistä lasta on tärpänneet heti ekalla ja nyt kolmatta on menossa (jo eli vasta) kolmas yk.



Mänttiä on vaan se, että siitä maailman ihanimmasta miehen ja naisen välisestä asiasta tulee siinä laskennallisen oviksen aikaan ihan pakkopulla. Tai siis pari ekaa iltaa on kivaa, ja sitten meininki on että pitääkö taas. Ja kun sitten vielä väsyttää, niin on siitä romantiikka kaukana.



Toivon vain kovasti plussia ihan jokaiselle täällä! :) Testi on mullakin odottamassa, tosin tuntuupa vain, että eipä tarvii testailla. Käyn viim. perjantaina sitten kertomassa.



Väsyneissä tunnelmissa Baobab kp 25/27-28, yk 3

Täällä on myös seurailtu keskusteluanne tiiviisti taka-alalla. Mutta nyt täytyy kommentoida, kun nuo ajatukset kuulostaa niin tutuilta.



Meillä lapset myös 6 ja 8 vuotiaita ja varsinkin minä mietin kolmatta aktiivisesti. Ajoittain tuntuu, ettei hommassa ole mitään järkeä. Lapseton jo noin isoja ja niiden kanssa on jo niin helppoa. Jaksaako sitä aloittaa jälleen kaiken alusta?

Toisaalta saisi keskittyä uuteen tulokkaaseen rauhassa ja sisaruksista olisi varmasti apuakin. Ja haikealta tuntuu ajatus, etten koskaan enää saisi olla raskaana ja saada omaa pientä ihanaa vauvaa.



Meillä se eroavaisuus, että mies on luvannut kanssani toimeen ryhtyä, jos niin haluan. Ei kyllä hehkuta asiaa, mutta on ihan kivasti mukana.



Kierukka on vielä paikallaan, mutta poisto aika on jo varattuna. Saa nähdä, tulenko katumapäälle ennen sitä.

En ole itsekään koskaan tuota greippimehua tarvinnut koskaan, mut nyt opiskeluaikana tutustuin siihen sitä kautta että jos käyttää paljon hedelmiä / juo hedelmämehuja, se vaikuttaa elimistön emäksisyyteen(?) ja tätä kautta sit kai hedelmöitys voi tapahtua helpommin...se mikä on syytä ottaa huomioon hedelmämehuissa, että ne voi nostaa sokeriarvoja, jos on siihen herkkyys..

Onnea vaan kaikille yrityksen aloittaneille...

Kivasti on huipannut tänä aamuna ja yököttänyt ... :( Mutta menkkoja vaan ei näy. Alavatsaa jomottaa ja rintoja pakottaa. Luulen, etttä ne tulee parin päivän sisään. Tilasin sitten vielä eilen 2 herkkää r.testiä, niinkun varmuuden vuoksi vaikka melkein jo tiedän, että menkat alkaa. Hmm... Järkevää taas. Tuliskohan en testit jo tänään..? Parhaimmassa tapauksessa ehkä tuleekin. Menin sitten testaamaan ovistestillä tänä aamuna kun ei r.testiä ollut: melkein yhtä vahvat viivat. Mutta testiviivanhan pitäisi olla vahvempi jos tarkoittaa raskautta?

En varmaan milloinkaan ole toivonut näin paljon, että menkat alkaisin. Tai sitten että testi näyttäisi plussaa. Ei jaksa odottaa enää... :/

Minun pitää nyt mennä vaakatasoon kun huippaa.



Palataan! =)



Kp 29/26-30, yk 8

Kiitos Mimmille, kun selvittelit minulle tuota kohdunnipukka asiaa - hyvä tietää miten se kierron eri vaiheissa käyttäytyy =o).



Voimia Hilpsulle ja Minnille noiden ristiriitaisten tunteiden kanssa! Minullekin tuo ristiriitaisuus on ihan tuttua - tosin ei tässä vauva-asiassa; me olemme molemmat miehen kanssa alusta asti toivoneet suurta perhettä (lapsia mielellään 4 tai 5) =o) - kunhan nyt vaan saataisiin alulle se kolmas!



2poj@näidille hurjasti tsempityksiä tuohon piinailuvaiheeseen!! Sinullahan on jännät paikat siellä!



Nyt takaisin huilaamaan; minulla on kuumetta jo toista päivää ja todella heikko olo =o/.



EE *Ei yritystä tästä kierrosta*

Niinhän ne testit tuli jo tänään. Tein toisen niistä ja negaa näytti. Ei edes häivääkään väristä. Siis oli herkkä testi (10ml/iu). Eikös sen pitäisi jo näkyä?

Nyt on kohdun nipukka tullut alas ja vähän tiputteli vaal.pun. äsken.

Kamalat menkkakivut olleet tänään ja kauhea olo myös! :(

Katsotaan...



kp 29/26-30



p.s. hoksasin, että on vasta dpo 12 (ehkä), joten ei sitten ehkä näykään vielä r.testissä. ??

Elikkä 12. kierros alkoi sunnuntaina, taas kp oli 24, vaikka syön Teroluteja! Onkohan järkee enää popsia niitä? No, onneks loppui toi menkkoja edeltävä turvotus! Itse asiassa en ollut kauhean pettynyt. Muutenkin viime aikoina on mullakin tunteet risteilly, että toivonko meille vauvaa vai en, kun on noi pojatkin jo isoja, kohta 5 ja 7v. Nyt vielä innostuin pudottamaan painoa ja ajattelin ehtiväni muutaman kilon tiputtaa ennen raskautta. Toisaalta taas kevät on lisännyt vauvakuumetta, varsinkin kun tuttavapiiriin on syntynyt/ syntymässä useampia vauvoja.



Oliko jollakin digitaalinen ovistesti käytössä? Kokemuksia? Eikös se näytä tarkasti jos on ovis, ilman arvuuttelua onkohan vai ei? Olen vakavasti harkinnut hankintaa. Saakohan netistä halvemmalla?



Tosta kohdunnipukkakeskustelun seurauksena olen mäkin alkanut tutkia " sisäisesti" nipukan sijaintia. Mutta en kyllä huomannut sunnuntaina päivällä mitään muutoksia vaikka menkat alkoi illalla. No jatketaan tutkintaa..



No niin taas tuli vaan omaa napaa. Ehkä syytä lopettaa.



vuma, yk 12, kp 3/24-25

Kiva lukea kun on samanlaisia ajatuksia sekä niitä tosiaan ristiriitaisia tunteita vauvan suhteen.....



Hilpsuko vai Kaarn@laivako mietti sitä työjuttua...??? Kyllä niitä tilaisuuksia tulee, mä vaihdoin viime joulukuussa työpaikkaa, vaikka en silloin tiennyt saanko suostuteltua ton miehen vauvaan vai en.....tosin ajattelin, että jos saan uuden työpaikan, niin sitten mä en voi jäädä heti työpaikasta äitiyslomalle vaan kyllä luovun vauva-ajatuksesta, mutta miten kävikään......en pääse ajatuksesta irti ettei meille tule enää vauvaa.......mun on ihan pakko saada se vauva. Kunhan saan ton isännän vaan suostumaan tähän.



En mä nyt tiedä onko tää meidän rakentaminen mitään hauskaa, kun sitä on kestänyt kuitenkin viime kesästä asti eikä hirveästi ole apuvoimia, joten todella rankkaa tämä, kun sivussa tarttis hoitaa työ, koti, kaikki kotihommat ja lapset ja sitten siellä raksalla iltaisin auttamassa....kyllä välillä tuntuu, että aika ja voimat loppuu...seikä hermot. Mutta jos tää nyt kesäkuussa loppuisi, niin sinne asti koitetaan nyt vaan painaa ja jaksaa.



Mulla on ihan hirveä väsymys koko ajan eikä noi petipuuhat kiinnosta kumpaakaan....tosin ei nyt ole hyvät päivätkään siihen puuhaan, täytyy kerätä energiaa niihin " tärppipäiviin" .



Nyt saunaan ja nukkumaan keräämään voimia huomiseen työpäivään ja illaksi taas raksalle.



Unelma08

että tungen tänne kuumeilupalstalle voivottelemaan kuumeen häilyvyyttä.



Olin tänään siellä työhaastattelussa. Homma olisi hieno mahdollisuus ja askel eteenpäin ja vastaanotto yrityksessä innostunut. Voi möhnä! Nyt olen sitten tänään yrittänyt puntaroida asiaa eestä ja takaa. Olen miettinyt, että ei, haluan vauvan enkä halua mennä uuteen työhön yökkimään. Sitten olen miettinyt, että äh, arvostaako lapset sitä tulevaisuudessa, että " uhraudun" heidän edestään eikä minulla ole omaa elämää? Ja lopuksi, että voisinko sittenkin saada kaiken, työn ja vauvan, jos lykkäisi yrittämisen aloitusta varmuuden vuoksi hieman lisää? (Ja kuka tietää, jos vuoden päästä olen tässä samassa pisteessä, niin kuinka paljon sitten harmittaa, etten ottanut sitä työtä?)



Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni asiaa pähkäillyt on sen kolmannen sitten hankkinut? Onko se tuntunut heti plussan tultua oikealta ratkaisulta vai onko siihen mennyt pidempään? Onko joku jälkikäteen harmitellut, että jotain mahdollisuuksia meni ohi? (Viimeistä on vaikea uskoa.)



Olen kovasti yrittänyt löytää jotain intuitiota niin työ- kuin vauva-asiankin suhteen. Yleensä se on ollut se paras ohjenuora. Mutta nyt on intuitio vähän hukassa. Voi minnuu... Huomiseen mennessä pitää päättää, olenko kiinnostunut paikasta. Tulee uneton yö.



Anteeksi erittäin omanapainen viesti, ehkä siirryn enemmän vauva-aiheisiin, kun alkaa limojan yms. kyttääminen. Tsemppiä 2poj@näidille, kovasti on oireita! Muita ei tainnut olla piinailuvaiheessa. Ja pahoittelut Vumalle tädin tulosta! EmmaElisabethille paranemisia!



Hilpsu *poistuu takavasemmalle miettimään elämän suuria ratkaisuja*

Unelma: Tarkoititko, että tilaisuuksia _työelämässä_ tulee? Sitä niin toivoisin ja tuskin tuo on ainoa paikka maailmassa. Jotenkin niin ärsyttää vaan, kun itsensä ajaa tällaiseen rakoon - en siis hakenut paikkaa, vaan joku konsultti oli bongannut tietoni jostain ja lähestyi minua. Ajattelin, että no, kahtellaan, mutta tämä menikin vähän turhan putkeen ja itseäkin alkoi kiinnostaa enemmän kuin oli tarkoitus.



Uskon, että rakentaminen on rankkaa puuhaa, tsemppiä, teillä ei ole enää pitkälti! Me vakavasti pohdittiin sitä pari vuotta sitten, tonttia jo katseltiin, mutta sitten ei kuitenkaan siihen ryhdytty. Budjetti alkoi paisua ja kustannukset alkoivat nousta juuri silloin. Alkoi pelottaa, löydetäänkö ikinä luottevaa rakennusporukkaa. Nyt ollaan pari kuukautta sitten muutettu uuteen ihanaan kerrostaloasuntoon, 5h, 114 m2, eli tänne se kolmas lapsonen mahtuisi vallan hyvin... Vähän mullan tuoksua kaipaan, mutta ehkä sekin aika vielä koittaa.



Nyt oikeasti lakkaan terrorisoimasta!



Hilpsu

Täti siis tuli viimeviikolla tännekin. Mä jotenkin tiesin sen, mutta silti se lannisti. Olen lueskellut joka päivä viestit täällä ja elän täysillä mukananne siskot:) Mä en jotenkin vaan pysty kirjottaan itse silloin kun lannistun...



Pupuiltiin viimekierrossa ahkerasti tärppipäivinä (oletettuina, ja kivaa oli), joten nyt en käsitä miksi näin käy. Kaksi lasta kun ovat saaneet alkunsa ekasta kierrosta.



Kahdenpojanäiti pidän peukut pystyssä, että täti ei olisi yllättänyt!!! (Itsellä tuo vaaleanpunainen tuhruttelu on kyllä aina enne tädistä:( , toivottavasti nyt ei ole siitä kyse.)



Muutamat mietti työelämän mahdollisuuksia ja vauvan tulon merkitystä työkuvioihin. Vaikea yhtälö, kaikkea kun ei voi saada -miehillä on kyllä tässä kohdassa oikeasti helpompaa! Itse ajattelin ennen myös panostamista työelämään ja esikoisen jälkeen palasin jo vuoden päästä. Se oli kyllä raskasta ja kadutti minua, mutta halusin tehdä työni ja panostaa työelämään, kun määräaikaisena olin. Sitten nyt toisen kohdalla tajusin, että pikkulapsiaika on kuitenkin koko työurasta pieni aika ja lapset on äkkiä " isoja" . Työnantajat ei meitä työntekijöitä kiitä eläkeiässä yhtään enempää, vaikka oltais työt lapsentekoiässä tehty ja vauvat jätetty tekemättä. Mäkin sain lähteä toisen lapsen ilmaannuttua eli sopparia ei jatkettu -eli se siitä mun uhrauksesta!!! Eli siis kaikkien on mietittävä mikä itselle on parasta ja mitä koko elämältään haluaa:) Ehkä tyhmänä luotan, että työtä löytyy sitten joskus tulevaisuudessa kun nyt olen päättänyt lapset kasvattaa kotona itse ja antaa heille oman aikani. Jos mitään ei tulevaisuudessa koulutetulle ihmiselle löydy, niin sitten ei voi mitään... Huoh mikä vuodatus, mutta minua oikeasti jäi kaivamaan työnantajani paska kohtelu, varsinkin kun olin itse antanut kaikkeni entiselle työyhteisölleni.



Unelma: meilläkin alkaa uuden kodin rakennus tässä kesällä ja vähän huolettaa jaksaminen lasten kanssa, kun varsinkin esikoinen kaipaisi myös iskän huomiota. No tässä vaiheessa on ajateltava, että oman kodin eteen on uhrauduttava:) -se on sitten sellainen mistä on aina unelmoinut:)



t.äiti04ja07 kp 8/30, yk3

Toki itse olen sellaisessa työssä että olen korvattavissa ;)



Hain vakituista paikkaa(hoitoala) ja silloin oli todella vähän vakituisia toimia edes tarjolla. Tein päivää ennen työhaastattelua positiivisin raskaustestin. En kertonut tästä työnantajalle mitään. Ennen työsopimuksen allekirjoitusta jouduinkin sairaslomalle verisen vuodon takia ja tietenkin työnantaja oli selvittänyt sen ICD koodin ;) eli tiesi kyllä sitten kun allekirjoitin sopimuksen. Ei kuitenkaan mitään asiasta sanonut. Luulisi noiden työnantajien ymmärtävän että jos on pieniä lapsia niin perheet saattavat haluta niitä lisääkin =)



Toinen nainen työpaikalta jäi sitten puoli vuotta minun jälkeen äitiyslomalla. Tuli takaisin töihin kun äitiysloma loppui. Lähti puolen vuoden päästä taas äitiyslomalle. Ei meillä kukaan tätäkään kummastellut töissä.



Eli minun mielipide on ettei työtä ja lapsia tarvitse vastakkain asetella.

Menkat alkoi sitten tänään. Arvasinkin jo kun eilen niin paljon jomotti ja

herkässä r.testissä ei näkynyt yhtään väriä. Mutta kyllä otti pattiin koko ajan vaan odottaa, että alkaako vai ei.. :( Grrr... Oireita löytyi joka lähtöön. No, jos siitä voisi päätellä, että hormoonit alkaa jotenkin palautua tai jotain. Ja JOS nyt jotain positiivista pitää kaivaa, niin jos nyt tärppää, niin la on tammikuun lopussa ja onhan silloin jo valoisampaa.

Eli yk 9 alkaa. Kyllä alkaa kypsyttämään tämä homma. Puuhailee sitten oviksen aikaankin, niin ei vaan tärppää. Jospa kevät ja valoisuus toisi tärpin.



Minullakin on nyt mieliala vaihdellut tämän yrityksen suhteen. Nyt varsinkin kun sai menkkoja odotella, niin ajattlein, että jos pistetään koko vauvajuttu jäihin. Kyllä nini paljon vaan on jurppinut. Toisaalta sain " armon aikaa" lääkriltä syksyyn asti, mutta kun tuntuu ettei jaksa. No, saas nyt nähdä mitkä ajatukset on täti on mennyt pois.



Aurinkoista viikkoa! =)



kp 1/26-30. yk 9

Hei vaan taas...pikaisesti tulin kirjoittamaan ennen kuin lähden viettämään ihanaa aurinkoista päivää TÖIHIN !!!!! Voi räkä sentään...olisin kyllä keksinyt kaikkea muuta kivaa tekemistä.



Hilpsu: Juuri sitä tarkoitin, että niitä työtilaisuuksia kyllä varmasti tulee ja jos tosiaan haluat kolmannen lapsen ja luovut siitä työpaikan takia, niin omalla kohdallani voisin kuvitella että katuisin sitä päätöstä varmaan aina. Ja voithan sä hyvin mennä haastatteluun ja jos saat paikan, niin jatkatte vaan vauvan yritystä,ja jos tärppää... niin hyvin voi olla että sulattavat sen ihan hienosti ja tämähän on elämää...esim. vahinkoja sattuu ja joskus tulee vauvoja vaikka ei olisi suunniteltu.....voithan sitten sanoa, että ei ollut suunniteltu, mutta näin nyt vaan kävi.



äiti04 ja07: Onko teillä rakennusporukka tai apuvoimia vai meinaatteko ihan kahdestaan vetää rakennusprojektin läpi ???? Voin sanoa meinaan, että me pääasiassa rakennetaan kahdestaan ja se on ollut todella rankkaa ja kun äidin pitäs rakentamisen ohella vielä tehdä paljon muutakin, tämä on kyllä suhteen koetuskivi (meillä avioliiton)....jos tästä selviää, niin mikään ei enää kaada meitä. Rankkoja aikoja oli enemmän syksyllä, kun joku aikautaulu painoi koko ajan päälle ja raudoituksia väännettiin aamuyön tunteinakin välillä, niin sitten miehellä on hermot tosi tiukalla ja tulilinjalla on tietenkin se vaimokulta, jolla ei ole mitään osaa eikä arpaa siihen että on kiire ja joku tökkii koko ajan,mutta nyt alkaa helpottamaan. Kyllä tää hauskaakin on, ettei ihan koko ajan ole kauheeta, mutta kyllä jättäisin toisen talon varmaan jo rakentamatta eli en lähtisi enää uudestaan tähän rumbaan. Nyt mennään jo helpompaa aikaa ja kohta alkaa lattia ja seinäpintojen teko, joten kyllä tää tästä taas mukavammaksi muuttuu, mutta kyllä tää projekti on vaatinut pitkää pinnaa....moni kaveri ja tuttu onkin ihmetellyt miten me jaksetaan ja kun mä autan niin paljon tontilla ja teen kaikkea mitä vaan vähänkin pystyn. Naapuri eilen kuittailikin, mutta kun heiluin siellä telineillä laittamassa ostalautoja miehen kanss, että mitäs meidän rakentajalle kuuluu ...heh.vastasin vaan, että mitäs tässä...paljon olen oppinut tekemään, ehkä osaa seuraavan talon jo rakentaa itse....



Nyt ulos ja töihin.



Unelma08