*** 3-kuumeilijat viikko 17 ***

Me rakennettiin talo kolmisen vuotta sitten ja olihan se aikaa. Meillä sentään oli apuvoimiakin käytössä. Pojat oli muutettaessa 1,5v ja n. 4v. Päätettiin heti alussa, että mä hoidan kodin ja lapset ja mies on raksalla, ja oli kans!! Eipä juuri hirveesti nähty, kävi kotona syömässä ja lähti.



Sanotaan, että rakentaminen on yksi suurimpia koetinkiviä parisuhteessa ja kyllä monessa tuttavaperheessä on käytykin aika äärirajoilla. Me selvisimme kohtuullisen hyvin. Mutta kannattaa muistaa, että ei sitä taloa tehdä koko loppuikää eli aikansa kutakin. Päämääränä on päästä muuttamaan omaan kotiin ja se palkitsee! Tsemppiä!



vuma

Todella mielenkiintoista keskustelua olette käyneet täällä uran ja lapsihaaveiden yhdistämisen suhteen, ja siitä miten elämässä täytyy tehdä näiden kahden välillä valintoja. Kiitos sinulle Hilpsu, kun otit puheeksi tämän - varmasti kaikkia jollakin tasolla - koskevan asian =o).



Minä uskon myös vakaasti siihen, että elämässä on vain kuunneltava omaa sydämen ääntä - tunnetta siitä mikä on oikein. Ja luottaa siihen, että elämä kantaa.



Minua itseäni välillä oikein hirvittää se miten vähän loppuviimeksi osaan stressata uraan liittyvillä asioilla - tiedän tismalleen mitä haluan, mikä minusta tulee " isona" ;o), mutta samalla ajattelen, että aikaa on rajattomasti (illuusio ilmeisesti). Ikää on jo 30 v.



Tosin olen kalat ;o), se ehkä selittää jo jonkin verran asioita.



Palaillaan myöhemmin!

Voimia tädin yllättämille; uuteen kierrokseen avoimin mielin =o) - sieltä tulee se vauveli, joka on tarkoitettukin ;o).



EE *nyt jo parempi vointisena*

2poj@anäidille pahoittelut tädistä! :( Tylsä juttu, tsemppiä uuteen kiertoon!



Kiitoksia kaikille työasiaa kompanneille ja kommentoineille. Itsellä on nyt valtavan helpottunut olo, kun eilen illalla pääsin päätökseen pulmassani. Vatkaaminen ja vuodattaminen täälläkin siis auttoi, päätös tuli lopulta aika helposti ja itsestäänselvästi. Eli sanoin ei kiitos uudelle työlle.



Äiti04ja07:llä oli rakentavaa kommenttia aiheesta ja myös ikäviä kokemuksia. Joo, hoidin nykyisiä lapsiani kotona 5 vuotta putkeen juuri sen takia, että halusin niin tehdä ja se oli taloudellisesti mahdollista. Uskoin, että työhön riittää aikaa myöhemminkin. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että kolmaskin laspukainen olisi tervetullut. Nyt tilanne on vaikeampi, kun on päässyt jo työelämän makuun ja kunnianhimo hieman kutkuttaa myös.



Mutta samaa mietin eilen illalla, että mihin minä haluan päästä elämässäni ja totesin lopulta, että vaikka en tulisi raskaaksikaan, en halua tuohon uuteen työhön mennä eli joku muukin asia siinä tökkäsi, kun vain tämä vauva-juttu. Luulen, että jos kyseessä olisi ollut unelmahomma, valinta ei olisi ollut näin vaikea.



Prinsessat2: Harva meistä on korvaamaton, en minä ainakaan, mutta epäröin a) pistää työnantajaa siihen tilanteeseen, että kouluttavat minut ja odottavat minun kehittävän toimintaa, vain jäädäkseni puolen vuoden kuluttua äitiyslomalle, b) aloittaa uutta vaativaa työtä, kun tiedän että alkuraskaus sujuu pää vessanpöntössä ja olo on muutenkin kaikkea muuta kuin terävä. Osa työnantajista varmasti ymmärtää (kuten nykyiseni), mutta työ johon hain, vaikutti siltä, ettei siinä välttämättä kaivata heti äitiyslomalle jäävää. Ehkä juuri se tökkäsi lopulta asiassa, että yritys ei vaikuttanut kauhan lapsiperheystävälliseltä. Työ kuitenkin jossain määrin houkutti, siitä vatkaamiseni. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.



Nyt lakkaan palstatilan viemisen tällä aiheella!



Hilpsu

Onko muita vappuna piinailevia?

Tiistaina pitäis kuukautiset alkaa. Ei malttas oottaa=) Siis oli tulos mikä tahansa niin haluaisin jo tietää.



Olen muuten aina tainnu laskea tuon kuukautiskierron vääriin. Lasken siis niin että vuotopäivä on 1.päivä ja sitten vuoto alkaa 32.päivä tästä. Olisiko kiertoni siis 31 päivää? Kun muutenhan tuo vuotopäivä olisi ensimmäinen ja viimeinen kiertopäivä. Tajusikohan kukaan mitä yritän selittää =) Eli nyt kuukautiset alkaneet 29.3 ja alkavat 29.4







äiti 26/32 kera prinsessojen-03 ja -06

Mulla taitaa olla sama juttu kuin Hilpsulla....mä vien palstatilaa, mutta ei kai se haittaa....näitä juttuja on todella kiva lukea, ainakin mun mielestä.



Mulla pitäisi alkaa menkat viikonloppuna tai alkuviikosta ellei kierto mene hirveän pitkäksi....tiedän kyllä että menkat alkaa, joten en edes viitsiä toivoa mitään muuta...tuskin se yhden kerran pupuilu mitään on tärpännyt.



Nyt on pakko mennä pois täältä, jo mä olen tänään kaksi kertaa täällä käynyt....totaalisen koukkuun olen jäänyt, varmaan heiluisin täällä päivät pitkät ellei tarttisi välillä töissä käydä.



Olen samaa mieltä, että kunhan talo valmistuu, niin kyllä se sitten palkitsee ja unohtuu kaikki rankatkin ajat.



Unelma08

Onko muita jotka vasta miettivät sitä miettimien aloittamista kolmannen suhteen??



Vannoin ettei enää ikinä kun on ne kaksi tervettä ihanaa, ja kun se edellisen kanssa valvominen väsytti minut kovin. Mutta ettei enää ikinä...??



Mies tahtoisi vielä yhden, itse mietin omaa jaksamista kun mummot on kaukana ja muukin tukiverkko ohut. Ja kämppäkin menis vaihtoon kun nytkin on ahdasta. Huoh. Ja mikä olis ikäero? esikoisen jälkeen olin jo raskaana hänen ollessaan nykyisen kuopuksen ikäinen (ikäero 2v5kk). Onko se kolmas yksinäinen jos ikäero olisikin reilusti isompi? vai saisiko paremmin ansaitsemaansa huomiota?



tällaisia kysymyksiä, kiitos kun sain ne teille laittaa :D

Olen uusi täällä mutta pari kuukautta jo taustaillut ja " elänyt mukana" suuria tunteita..iloja ja pettymyksiä.

Siksi nyt itse ilmottauduin mukaan koska toivoin jo kovasti että olisin ollut " yllätysraskaana" ,kunnes eilen täti tuli 3 päivää myöhässä.

Kolmannen kaipuu on kova ja pettymys eilen oli suuri...



Minulla on 02 ja 06 lapset ja olisin täysin valmis kolmanteenkin kullannuppuun,MUTTA mutta mies ei ole yhtä halukas,että sen suostuttelu tähän puuhaan on meneillään...hän on aina ollut samanlainen siis:1. jälkeen sanoi et yksi lapsi riittää,,mutta kun aloin odottaa toista oli kuitenkin niiiin onnellinen että=). Ja nyt taas että kaksi riittää!Nyyh...olen toki onnellinen näistäkin mutta kyllähän te tiedätte.



Hirmuisasti plussasäteitä kaikille************************************

Voisinhan laittaa nuo päivätkin eli 1-26/30

Asunnonvaihto onnistuu! Jesh! Muutamme siis mahd. pian asuntoon jossa on 3h+k+p+wc+kylppäri, neliöitä on 80. Viides (ylin) kerros ja Luojalle kiitos, talossa on hissi. Kohta ei enää tartte ryömiä neljää kerrosta ylös-alas portaita eikä katsella studiota olohuoneessa eikäk olla ahtaasti. xD

Mietitäänköhän toista lasta yhtä paljon kuin kolmatta? Minä en ainakaan miettinyt. Ajattelin, että ilman muuta. Lohdullista huomata, että asia ei muillekaan ole aina niin selvä. Tänään tosin minulla on sellainen päivä, että olen vaan itsekseni hymyillyt, kun olen ajatellut tätä meidän tulevaa projektia... :)



EmmaElisabeth ja Unelma: Kiva, että tykkäätte keskustella näistä aiheista, minua nämä ovat vaivanneet ja tämä jos mikä tuntuu olevan hyvä foorumi vaihtaa ajatuksia. Kiva on ollut kuulla muiden mietteitä eli minustakin ollut tosi mielenkiintoista keskustelua! Minusta on näköjään tullut palsta-addikti, ramppaan tänne aina illalla heti kun pääsen! :)



Adalminalle ja Oinakselle tervetuloa huokailemaan tänne joukkoomme. Meilläkin tukiverkko huono eli käytännössä kerran tai kaksi vuodessa saadaan lapset yökylään yhdeksi yöksi. Iltahoitoa saisi ehkä enemmänkin, mutta ei sitten ole jaksanut ryhtyä ruinaamaan. Meillä ikäero muodostuu suureksi, lapset nyt 5 ja 7, mutta en jaksa sitä enää surra. Ovat sitten viimeistään aikuisena ystäviä. Ja luulen, että olisi ihana juttu myös esikoistytölle, joka kauheasti toivoo jotain hellitävää, pääasiassa koiraa, mutta meille ei voida ottaa allergioiden takia.



Minä olen asiaa pohtinut vuoden verran aika intensiivisesti ja nyt ensi kierrosta alkaa yritys. (Tosin sitä ennen pitäisi ehtiä käydä maksakokeissa varmistamassa, että maksa-arvot on ihan normaalit. Minulla on ollut hepatoosi molemmissa raskauksissa ja maksajuttu vähän pelottaa. Olisi hyvä tietää lähtötilanne.) Ja mies ei todellakaan ollut yhtään innostunut aiheesta vuosi sitten, kun asiaa ekan kerran virittelin, mutta vähäsen on lämmennyt.



DeFeisille onnea asunnonvaihdosta, hieno juttu!



Unelma: Toivon kovasti tärppionnea teille, mutta jos ei tärppäile, niin meillä menee kierrot aika samaan aikaan. Odottelen menkkoja tuohon alkuviikkoon.



Nyt täytyy kurkkia miten lapset pärjää tuolla pihamaalla!



Toivorikas Hilpsu

Toisaalta eräs viiden lapsen äiti sanoi, että kolmas on paljon pienempi mullistus perheelle kuin toinen. Ensimmäisen kanssa on " helppoa" vielä, mutta toisen kanssa joutuu opettelemaan kahden lapsen kanssa tasapainottelemisen ja molempien tarpeisiin vastaamisen, kun taas kolmas menee jo " siinä sivussa" .



Kyllä meille oli jotenkin selvää, että toinen saa tulla esikoisen perään, jos on tullakseen. Aikoinaan seurustelun alkuvaiheessa puhuttiin, että kolme voisi olla hyvä lapsiluku. Mieheni oli kuitenkin toisen jälkeen sitä mieltä, että kaksi olisi riittävä määrä. Kuopuksen tultua kaksi kuitenkin mieskin alkoi muuttaa mielipidettään... Vielä kun minulle alkoi tulla vuotohäiriöitä ja lääkäri ehdotti ehkäisykeinon muuttamista (oli kuparikierukka), niin päätettiin että jätetään ehkäisy kokonaan pois. Vauvakuume roihahti ihan kunnolla!



Nyt taas välillä tuntuu, että jätettäisiinkö homma sikseen, kun ei näytä tästä mitään tulevan... Yritystä elokuusta asti ja nyt jo clomit käytössä. Mihin asti pitää vielä mennä, ennen kuin lasta saadan? Teen töitä ja opiskelen, haluaisin harrastaakin sekä tietysti olla hyvä äiti lapsilleni. Jos kolmas saataisiin, pitäis auto vaihtaa ja lasten kasvaessa asuntokin. Onko tässä mitään järkeä? Kuitenkin vauvan kaipuu on niin kova... Tuntuu, että minulla on vielä ainakin yksi lapsi synnyttämättä ja että perheestämme puuttuu vielä yksi henkilö!



Mimmi75, kp.27/??, dpo 5 tai 6 (? ehkä ?)

Olen ihan tipahtanut kärryiltä, että mitä täällä on tapahtunut =s

Uusia on ainakin tullut mukaan aikas paljon, kiva!

Tädin kohtaamille pahoittelut... Intoa vaan uuteen kiertoon bd



Mä oon ollu pimennossa jo kolme viikkoa ja kuume laski pakkasen puolelle... mutta mutta nyt taas mietin että josko kuitenkin vielä jaksais innostua ja piinailla. En tiedä. En tosiaankaan tiedä. On jo tota ikääkin ja lapset on jo lähes aikuisia, jaksaako, haluaako todella aluttaa kaikki, siis ihan kaikki alusta??? En tiedä. Töissä olen ollut vuoden ja se luultavasti vakinaistetaan kesällä, ja tuntuu että olis hullua heti jäädä pois jos tärppää. Ja onhan tuota yritystä jo takana 10/06 asti, että syksyllä tulee jo kaks vuotta... Ehkäisyä ei olla kuitenkaan käytetty ja puuhasteltukin ollaan, viimeksi eilen =)



Olipas omaa napaa, sori!



Mukavaa viikonloppua ja tsemppiä kaikille!!!!



mp73, yk 18, kp 20/30

Ihania! Tyttäret katselivat juuri Muumia alakerrassa telkkarista, ja nyt meidän herkkis (esikoinen) totetaa tuolla juuri kuopukselle, että " mitäs sitten, jos me kohdattais tuollainen mörkö - tarttis olla sitten isi mukana" ja kuopus siihen, että " nii-in" . Toiset ovat (pikkuiset) nyt ihan peloissaan tuosta möröstä.



Lupukat =o).



Kyllä minäkin uskon, että keskimäärin kolmatta lasta suunnitellaan enemmän kuin kakkosta; varmastikin juuri olemassa olevien realiteettien takia (-> jos pitää vaihtaa isompi auto ja isompi asunto), ihan hyvä, että suunnitellaan, mutta toisaalta joskus mietityttää miten suurin harppauksin ollaan tultu eteenpäin viimeisen 80 vuoden aikana. Oma äidin äitini usein puhuu kuinka heillä oli vain pieni pirtti ja sen yhteydessä oleva pikkuinen keittiö käytössään perhekoon ollessa äiti + isä ja 6 lasta hänen lapsuudessaan - ja siinä sitä mentiin elämää eteenpäin =o). Ja täyspäisiä aikuisia tuli kaikista ;o)!



Nykyään tuntuu olevan niin, että ensin pitää olla ura, omakotitalo, mökki ja kultainennoutaja ennenkuin lapsia edes aletaan suunnitella - vaikka eihän se lapsi (pienenä ainakaan) sitä materiaa niin kauheasti tarvitse. Ja isompanakin vähempikin riittäisi monesti.



Meillä olisi haaveena muuttaa jokusen vuoden kuluttua tulevaisuudessa maalle; rakentaa meidän omalle mökkitontille. Siellä olisi lääniä lapsille touhuta ja taloon olisi mahdollista suunnitella sellaisia tilaratkaisuja, että jokaiselle olisi oma " soppi" ja tilansa talossa. Autona meillä on jo 7 paikkainen tila-auto ;o). Eli lapsia todellakin saapi tulla sitten, kun ja jos on tullakseen.



Täälläkin muutama teistä oli keskellä rakennusprojektia - VOIMIA siihen! Osaan kuvitella, että on ajoittain rankkaa - mutta toisaalta varmasti antoisaa, kun pääsee itse vaikuttamaan oman kotinsa rakentamisessa / suunnittelussa.



Kylläpäs nyt innostuin paasaamaan tuosta aiheesta; anteeksi - ei ollut tarkoitus noin innostua!



Nyt menen hetkeksi toisaalle =o) - ja yritän vieroittaa itseäni myöskin tästä Vauvakuume puolesta, kun ei meillä nyt vielä edes päästä yrittämään... voih =o/.



Mukavaa viikonloppua!



Toivoopi; EE

Menen tänään prolaktiinikokeeseen, kun rinnoista tulee vieläkin maitoa. Sitä on jo kestänyt yli vuden ja gyne laittoi läheteen varmuuden vuoksi kun tätä vauvan yritystä on ollut jo 8 kk. Ekassakin kesti kyllä 2 vuotta ennen kun tärppäsi, mutta toinen sai heti alkunsa. Kenties tässä kolmannessakin kestää sen vuoden ainakin? Tai sitten olen stressannut niin paljon, että sen takia ei ole tärpännyt. Vähän luulen, että tämä tärppäämättömyys on enimmäkseen tuolla " korvien välissä" .

Prolaktiinikokeen tuloksissahan kestää sen 2 viikkoa. Miten jaksaa odottaa... Ovis on varmaan jo käsillä kun tulokset tulevat. No, täytyy yrittää odottaa.

Olen ollut tämän viikon tosi väsynyt, kun menkkakivut olivat niin hirveät. :/ Kevään myötä ovat taas pahentuneet. Ei ole kiva kun ensin jomottelee n. 3-4 päivää ennen menkkoja ja sitten kp 1 on ihan kipeä kun sattuu niin paljon ja pyörryttää & oksettaa. Jossain vaiheessa kivut vähän helpottivat, mutta nyt taas... Ja Burana 400mg ei auta.

Sain kyllä burana 600mg menkkakipuihin, mutta en ole ehtinyt vielä apteekkiin. Eilen ainakin oli ihan masentunut olo, kun tuo prolaktiini arvo mietityttää ja muutenkin tuntuu että hormoonit on ihan muuttuneet. No, kai se tästä. Ja tämä vauvan yritys tuntuu ihan mahdottomalta... Siis ettei tärppää. Varmaan samanlaisia ajatuksia muillakin. Ja sitä miettiin jaksaako taas alkaa samaan rumbaan. Varsinkin kun tuo pienin on ollut huono nukkumaan ja koliikkia oli alussa. No, kai se mieliala taas täsät nousee kun täti lähtee.



Tsemppiä kaikille! =) Hyvää viikonloppua! :))



kp 3/26-30, yk 8

Minä kokeilin sitä pari kiertoa, mutta en enää jaksa, kun ei ole niin hirveän hyvän makuistakaan.. olen kokeillut jo monia keinoja. Mutta eiköhän se stressaamattomuus auta aika pitkälle. :) Ja nyt tuntuu siltä, että jos tämä kolmas nyt tärppää, niin jää viimeiseksi. Ikääkin alkaa minulla (kohta 34v.)olla ja mies täyttää kesällä 40v.



Täytyy mennä laittamaan lapset päikkäreille. Palataan! =)

Pakko tulla kurkistamaanb tänne ennen kuin lähden viettämään paerjantai päivää sekä iltaa tuonne työpaikalle...hieman taas harmittaa kun on niin hieno ilma.....



Ei meillä toista lasta pahemin mietitty, pillerit loppui ja päätettiin ettei niitä haeta vaan saapi tulla vauva jos on tullakseen ja aika nopeasti se tärppäsikin.



Mä tiedän ettei meillä ole mitään toivoa tässä kierrossa, mutta kuinka silti sitä kovasti kuitenkin vaan toivon ja tipahdan karuunt odellisuuteen kun ne meknat alkaa vaikka tiedän ihan satavarmasti että ne tulee viimeistään varmaan alkuviikosta niinkuin Hilpsullakin (jos sulla edes alkaa...toivotaan parasta ettei sulla ainakaan ala )



Nyt vaan on pakko lopettaa. Hauskaa perjantaita kaikille.



Unelma08

Kirjoittaminen on tässä kuussa jäänyt kun olen käynyt itseni kanssa taistelua (niinkuin näköjään moni muukin) että tahdonko tosiaan vielä kolmannen lapsen. On ollut jotenkin lohdullista ja myös omiakin ajatuksia selkeyttävää lukea toisten pohdintoja tästä samasta aiheesta. Pari viikkoa sitten olin jo melkein varma että lyön hanskat tiskiin ja lopetan tämän vauvahaaveilun, mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että tod.näk. minua jää kaduttamaan mikäli en anna sille kolmannelle mahdollisuutta tulla. Joten siis vauvahaaveilu jatkuu. =)

Mainittakoon, että myös miehellä on samanlaiset ristiriitaiset tunteet, mutta antoi asian minun päätettäväkseni ja sanoi olevansa mukana mitä sitten päätänkin..

Kierrot on näköjään sitten maxi-pitkiä ehkäisyrinkulan poisjätön jälkeen. Edellinen kierto oli 37 ja tämä 38!

Edellisessä kierrossa testailin jo pari kertaa, mutta tässä kierrossa en edes epäillyt mitään raskautumiseen viittavaa, koska olin koko kierron kuiva kuin saharan autiomaa! En siis varmaan edes ovuloinut. Mitään, siis ei kertakaikkiaan mitään limoja eikä valkkareita ollut missään vaiheessa kiertoa..

En kuolemaksenikaan muista kellä oli mitäkin, mutta kaikille tsemppiä tasapuolisesti oli tilanne mikä hyvänsä!



miuwau kp1/37-38 YK1 (!!!) =)

Olen herännyt tänään kuudelta punttisalille reippailemaan, joten nyt hieman jo väsyttää. Koko viikko on itse asiassa ollut aikaisia aamuja, joten univelkaa on kertynyt. Ihanaa, että on perjantai...



Mimmi75: Samaa olen kuullut, että kolmannen kanssa osaa nautiskella ja on tottunut jo siihen sisaruskahinaan. Itse ainakin osaan kuvitella, että kolmannen kanssa perusjutut sujuisi jo rutiinilla ja voisi keskittyä olennaiseen... Kuvittelen...



Hauskaa, miten yksi sun toinen palaa aina tähän järki-asiaan... Koko hommassa ei tunnu olevan järkeä, mutta kun... Näinhän se on. Yksi tuttuni jopa sanoi, että miksi haluan taantua taas siihen vaiheeseen, että ei siinä vauvavaiheessa voi roikkua ikuisesti kiinni. Se särähti kyllä korvaani, mutta asiaa selittää ehkä se, että tuttuni on lapseton. En itse kyllä koe sitä taantumisena, vaan se vain on niin ihmeellistä, elämän ihme. Voiko elämässä sen suurempaa saada aikaan? Töissä tohotetaan kauheasti ja sitten palkitaan, kun joku luku on 1,7% eikä 4%... Aika absurdia.



EmmaElisabethin lapsukaiset kuulostavat ihan meidän mussukoilta. :) Varsinkin kuopus poika 5v on tosi herkkä välillä ja kun mielikuvitus laukkaa, niin pelkoja riittää. Välillä on niin iso mies ja sitten pikkuinen reppana... Suloisia ovat! -Ja totta puhut noista tilavaatimuksista, nykyisin kauheasti suunnitellaan ja valmistaudutaan. Nykyihminen on tottunut olemaan kontrollissa - sen takia kaoottinen vauva-aika onkin aika stressi, mm. itselleni oli, ennen kuin tajusi, että eihän tätä voi kontrolloida, täytyy antaa mennä vaan ja vaistolla enimmäkseen. Se oli oikeastaan tosi helpottavaa.



Mutta eihän ne lapset niinkään osaa asioita kaivata, alle kouluikäiset juuri ollenkaan, mutta sen huomaa, että itse kyllä kaipaa... Ja siitähän se kai kiikastaakin, että olisi kiva matkustella ja sisustaa, mutta kaikkeen ei ole varaa. Meillä miestä pelottaa juuri se, että rahaa ei riitä sitten mihinkään, kun kolmas tulee. Minua ei niinkään se pelota, meillä on kaikki vauvakamat tallessa ja siinä vaiheessa kun jotain uutta alkaa tarvita, niin minä palailenkin jo työelämään. Isommat tietty koko ajan tarttee jotain, mutta minulla on jotenkin sellainen usko, että elämä kantaa.



Unelma08: Minulla ei ole mitään toivoja, koska meillä ei yritys ole vielä edes alkanut, ensi kierrosta sitten. Mutta sinulle pidän peukkuja! :)



Minulla tuppaa näistä pohdinnoista aina tulemaan romaaneja, sori, mutta kun tässä aina innostuu, kun on mieliaiheen eli vauva-aatteiden vatvomisen parissa!



Nyt hyviä (vauva)unia kaikille! Huomenna voisi kaivaa vähän kesäisempiä vaatteita esille, sellaisia lämpötiloja jo tänne etelään lupailivat.



Hilpsu

Olen myös jäänyt koukkuun näihin sivuihin...kuume myös nousee aina näitä kolmosten juttuja lueskellessa.



Mulle ei kuulu mitään, ei siis mitään vauvoihin liittyvää. Kohta vissiin pitäis taas alkaa pupuilut oikein tarkoitukeslla, mutta mies on kipee, joten toivottavasti ei kierto jää yrittämättä. Tuntuu, että otollisia päiviä on NIIN HARVASSA! Tosin on sitä kiva muutenkin vaan puuhastella. Päätin, että en nyt katsele kalenteria tai mieti edes ovulaatiopäiviä, eli mennään ihan tuntemusten mukaan ja toivottavasti niin saataisiin tärppi edes joskus. Jos katselen kauheasti kalenteria, stressitaso tuntuu nousevan eikä se ole hyvä.



Rakentamisesta: mua kanssa jännittää koko touhu ja pelottaa, että ei nähdä miestä koskaan. Avustajien innosta ja määrästä ei ole tietoa... Tosin ollaan tilattu talo ns. sisustus- eli puuvalmiina eli tarkoittaa sitä että koko ulkokuori on aivan valmis ja sisällekin porukka tulee asentamaan mm. väliseinät ja yläkerran välipohjan ym. Eli siis miehelle jää sisustustyöt ja urakoitsijoiden valvominen. Esim. laatoituksia ja muuraustöitä ei voida itse myöskään tehdä, jotta laatu on taattu. Kyllä silti itsellekin siis jää hurjasti tekemistä, varsinkin kun mies on usein vielä työmatkoilla.

Myös raha mietityttää, koska lainasta tulee varmasti suht suuri, ja haluan olla mahd. pitkään kotona. Onneksi kuitenkin saatiin vanha asunto sentään myytyä hyvään hintaan. Tosin vanha oli rivarineliö ja uudesta tulee kaksikerroksinen 6h ja noin 180 neliötä, joten kustannukset on siis huimasti suuremmat. Tulipa taas sepustusta, mutta tää asia tosiaan mietityttää ja myös se mikä on missäkin elämänvaiheessa mahdollista...:)

Millaisiin asumismuotoihin te muut ootte päätyneet? Itse mietin, olisko pitänyt tyytyä pienempään omakotitaloon, mutta mies oli sitä mieltä että nyt täytetään tarpeet eikä isomman tarvetta enää tule.



Tsemppiä kaikille, ja kovasti PLUSSATUULIA ihan jokaiselle!!



t.äiti04ja07

Ihanaa kun aurinko paistaa ja säätila lämpenee! Luvattu koko ensi viikkokin yli +15, yes! Pitäs vaan pihaa jaksaa siivota, neliöitä kun on huikeat 2000.... No, pikkuhiljaa.



Mimmi75: bd sinulle, että ovis olis ollu kuitenkin!



@Minni, Unelma08, kaarna@laiva: Samat ajatukset täälläkin. Ihanaa kun kerrotte että lapset on niin isoja jo, minulla kun pojat on jo 17v ja 14v... Toivottavasti saatte vielä käärön syliin =)



Hilpsu: Minä otin uuden työn vastaan viime kesänä ja täällä sitä edelleen porskutellaan! Saan kuitenkin nauttia työnteosta ja samalla kuumeilla, yritystä on jo niin paljon takana. Minä olisin harmitellut ja raivonnut itselleni jos en olis työtä ottanu vastaan. No hyvä jos pohdit asiaa tuolta kantilta.



Boabob: Testitulos?



2poj@näiti:Voi p.... tota tätiä, jaksuja ja iso hali!



vuma: Harmittelut tädistä! Jaksuja uuteen kiertoon!



Prinsessat2: bd sulle +++++



Oinass: Tervetuloa mukaan!!!



DeFeis: Onnea uudesta asunnosta!



Miuwau: Tsempitykset kiertoon! Tärppiä toivotaan!



On: Ei ihmeitä tänne tai siis vaan ihmettelen että onkohan mulla ollu ovista... en oo erottanu ollenkaan. Ja en tiedä mistä johtuu kun mulla on ollu kuumia aaltoja viikon verran, 2-3 kertaa päivässä?????



PLUSSAA KAIKILLE!!!! Siirrytään kaikki ryminällä tonne odotuspuolelle!!!



mp73, yk 18, kp 21/30