✰ JOULUKUUN TÄHTÖSET viikkoon 17 ✰

Täällä ilmoittautuu uusi odottaja seuraanne. Elikkä kolmatta lasta odotan. Laskettuaika ois 15.12. Aikasemmat lapset on tyttö 3v2kk ja poika 1v6kk.

Yks keskenmeno mulle tuli tuon nuorimmaisen jälkeen nyt tammi-helmikuun vaihteessa. Joten nyt kyllä pelottaa, että miten tämän raskauden kanssa käy. Ja kun ei oikein ole ollut mitään suurempia oireitakaan, vaikka en tuossa pojan raskaudessakaan ollu suuremmin pahoinvoiva. Mutta pitää yrittää toivoa parasta. Kahden viikon päästä ois eka neuvola-aika.

Itse olen ollut kotiäitinä siitä asta kuin tuo meidän vanhimmainen syntyi, eli reilu kolme vuotta. Huh, että aika on menny nopeesti =)



-tiar 6+1-

Voi teitä petite-te ja Kiviir! Hui! Koettakaa vaan levätä mahdollisimman paljon. Ja muut kanssa! Eiköhän vauvoilla kuitenkin ole kaikki hyvin, hyvähän se on silti tarkistaa, että saa mielenrauhaa.



S@s@: heh, no naisvaltaisella allalla varmaan tosiaan jää tuollaisista oireista hyvin pian kiinni :) Mutta mikäpä siinä kun näin mukava asia!



Emmizle: koulussa on hurrrjan paljon mukavampaa, kun tuntee kurssikaverit. Ja parhaiten kurssikavereihin tutustuu aivan ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana, kun kukaan ei vielä oikein tunne ketään. Sen takia aivan ehdottomasti suosittelisin, että aloitat sen koulun vasta mammaloman jälkeen. Ja joka tapauksessa olisit ehtinyt unohtaa moneen kertaan kaikki elo-marraskuun aikana käydyt asiat. Mutta sehän on mukava, että on siellä koulupaikka odottamassa valmiina. Ja mahdollisesti kokeita on loppusyksystä, niin että et edes saisi suoritusmerkintöjä koko syksyltä, jos ne kokeet/tentit jäisi väliin. Sitten vähän eri asia, jos aiot olla kotona vain vuoden, sillä uusi kurssihan alkaa tietysti taas elokuusta, jolloin vauva olisi vasta about 7 kk vanha. Eli siinä tapauksessa tietenkin viimeisiin päiviin asti koulussa, että vauvan tarvitsisi menä hoitoon vasta 1 v ikäisenä. Mutta alustavasti vissiin ajattelit olla kauemmin kotona. Höh, ompas mutkikasta. Saisitko töitä kesäksi ja syksyksi? Saisit sitten äitiyspäivärahaa edeltävän puolen vuoden työtulojen mukaan.



Naranja: kiva lukea sun juttuja. Tuollainen säätäminen saa joskus aikaan harmaita hiuksia. Mutta yksi luento sinne tai tänne. Onneksi ei talo palanut!





Itse olen miettinyt, kuinka rakastan jo juuri tätä vauvaa. Miettinyt, että onkohan se tyttö vai poika, ja millainen elämä sillä tulee olemaan ja minkälainen luonne sillä mahtaa olla. Ja sitten katsoin kuvakirjasta - HÖH, se näyttää VIIKON kuluttua vasta joltain herneen palolta. Hih hih, ja minä kun olen ajatellut kuinka pieni vauveli siellä polskuttaa :D



Moi Tiar84 ja Stiin@



Jee, huomenna alkaa kuudes raskausviikko!!

Canttarelli rv 4+6

Kaikki ultrassa edelleen hyvin vaikka olo onkin karmeaakin karmeampi .vatsatauti laukaisi raskuspahoinvoinnin=/

vaavin alku oli kasvanut vajaassa viikossa 5mm ja olikin nyt 9,1mm ja vahva syke.mistä vuoto tuli ei selvinnyt mutta näemmä oli vaaratonta.kiitos stempityksistä.kaikille!

Onnexi Petite-te kaikki oli kunnossa!! Täällä myös työpäivä takana ja väsyttää niin vietävästi.. Uutena oireena on todellinen mielialojen vaihtelu...päivällä pillahdin itkuun kaupas syyttäsuotta niin etten kassalle tohtinu mennä ennen kuin sain itteni kasattua. Kotiin tultuani sain siipalle kauheet raivarit ihan tyhjästä:( ei kivaa... en muista olinko näin hankala edellisissä raskauksissa. Toivottavasti menee pian ohi;) Illan jatkoja ja jaksuja kaikille!! Anneiki 4+3

Onneksi petite-tellä (kirjoitinkohan oikein?) kaikki hyvin! Toivottavasti muillakin.

Mullakin vihloo mahaa niin, että tekis mieli mennä kyykkyyn ja huutaa välillä! Mut se oli ihan sama homma edellisessä raskaudessa alkuvaiheessa.

Muita oireita ei oikeestaan ole, pahoinvointia odotan... Se oli poikaa odottaessa ihan hirveetä! Ei pystynyt käydä kaupassa, en pystynyt olla edes meidän omassa keittiössä, koska siellä haisi niin pahalle. Kukaan muu tosin ei haistanut sitä...



angorainen 5+1(?)

On tosi huojentavaa tietoa kuulla hyviä uutisia toisten odotuksesta! Välillä kun itse miettii oireitaan ja tuntemuksiaan mielen valtaa epäusko ja pelko että tämä ei kuulu asiaan jne... onneksi ne kaikenmoiset oirehdinnat juuri kuuluvat asiaan.

Yllätyin positiivisesti kun pelkäämäni maanantai ja uusi viikko alkoi pitkästä aikaa lähes oireettomasti, väsymyskin ja paha olo oli murto osana läsnä!

Ylipäätään tunnen olevani hyvin ensikertalainen tässä raskausasiassa; onhan edellisestä raskaudestani aikaa jo 12 vuotta. Riittääkin onneksi että sinnittelen päivän töissä ja sitten illan saan vain voida pahoin ja olla väsynyt kun ei ole muita pieni lapsia iltatouhuineen ja koti askareineen.



Työ....yhtäkkiä menettänyt kummasti merkityksensä; odotan innolla aikaa että jos ja kun raskaus etenee hyvin jään sitten hyvin pitkäksi aikaa kotiäidiksi! Siinä mun haaveet ja parempaa uraa en enään itselleni koskaan haluaisikaan! Mäkin rakastan jo nyt tätä masu vauvaani ihan kamalasti...vaikkei siitä vielä varmaan ole paljon mitään erotakkaan...mutta se on mun pitkä aikainen haaveeni!



Vilpittömät ilontoivotukset hyvistä varhaisultra näkymistä. Ja kaikille kanssa sisarille!

Minä vaan vieläkin kukun, vaikka kello käy jo yhtätoista.



Petite-te: Olipa helpottavaa kuulla, että kaikki on hyvin ja itu kasvaa hyvin!



Ja Iikkis: mullakin alkoi pahoinvointi vähän runsaampana rv 7 alussa. Ei se tosin pahaa ole missään vaiheessa ollutkaan, mutta en ole siitä nyt suuremmin huolissani, kun siitä huolimatta oli ultraan asti ainakin kasvanut hyvin.



Täällä on jo moni kirjoittanut siitä, miten rakastaa sitä tulevaa lasta jo. Mulla ei kyllä voi sanoa vielä olevan semmoisia tunteita. Kun en ole ihan vielä edes siisäistänyt koko hommaa, että mun sisällä kasvaa jotain rakastettavaa. Oonko yksin tämmöisen olon kanssa, vai onko muitakin? Missä vaiheessa ne tunteet yleensä herää? Kun maha kasvaa? Kun km-riski pienenee selvästi? Kun se potkii? Syntyy?



Tämmöisiä miettii Ineli, nyt jo 9. viikko alkanut!

Missäs Naranja on, kun kello on jo yli seitsemän eikä näy täällä jälkiä? ;)



Petite-te: Ihanaa, et kaikki hyvin. Avasin illalla koneen sen takia et näin sun uutiset ultrasta.



Mulla oli tosiaan eilen eka kunnon pahoinvointipäivä. Karseeta! töissä oli varsinki iltapäivällä ihan kauheeta ja ku tulin töistä, makasin sohvalla heikkona ja aina ku nousin, aloin yökköileen. Totesin, et jäätelö maistu ja sit jugurtti,ym. sellanen viileä. Toivottavasti tänään olis edes vähän parempi olo. Miten sitä töissä voi olla, jos tollanen olo alkaa oleen jatkuvasti???



Ihanaa, kun aurinko paistaa. Pitkän ja pimeän talven jälkeen tuntuu niin ihanalta, kun on valoa. Mun työhuoneessa ei oo sellasia ikkunoita, joista vois katella ulos. Kyllä harmittaa!



Mä muuten eilen töissä aloin miettimään nimiä.. Onneks sitä asiaa saa pähkäillä vielä kauan. Ei oo nimittäin helppo päättää!



Heipähei taasen!

t.iiiik ja hippunen 7+3 (Kyllä se aika vaan kuluu äkkiä)

kun jo osaan näiden edellisten takia ajatella mitä sieltä on tuloillaan.km olisi vaikea paikka.ihan jokaiselle varmasti.itselle tosiaan kauhistus,koskaan en ole kokenut.



mulla alkoi pahoinvointi siis myös 7+ viikolla.vatsataudista jatkuneena.

toivottavasti ei kauaa kestä.



myös levottomat jalat alkaneet vaivata.täytyykin muistaa juoda novelle paljon(siinä mukana magnesium),mulla se on aina helpottanut suonenvetoja ja levottomia jalkoja.



vitamiineja.kysyikö sitä jo joku?moniko syö jotain odotusvitamiineja?

aikooko aloittaa?



nyt kahvia juomaan,en olekkaan sitä sitten lauantain juonut

Petite-te rv 7+4

Täällähän minä vielä, vaikka en ole kirjoittanut moneen päivään...



Eli samaa tautia podin, kuin petite-te: vatsatauti ja kuumeen kera. Kyllä pelotti, kun oksentelu oli rajuimmillaan ja niin kouristuksen omaista, että pysyykö juniori mukana ollenkaan. Hyvin näyttää sujuneen, koska " normaali" pahoinvointi jatkuu.

Täällä onkin jo monella tämä oksetus ihanuus päällä, joten koitetaan jaksaa. Vaikka omasta mielestä kevät lipuu ohi kun oksetus on välillä niin kamalaa ja mielessä koko ajan. Onneksi olen saanut levätä töistä, sisällä tosin... jos tänään uskaltautuisi vaikka takapihalle aurinkotuoliin (ämpäri viereen).



Ihanaa, ettei täällä kukaan ole kirjoitellut huonoja uutisia (en ole ainakaan huomannut), eli kaikilla on raskaus sujunut odotetusti!!! Monella on ultrassakin näkynyt pieni syke, ihanaa!!



Aurinkoista kevättä kaikille!!!



-fatmama rv 8+3-

Terveisiä sairastuvalta, täällä on oltu oksutaudissa ja kuumeessa :(. Tervetuloa uusille!



Millainen se koulu on Emmizle jonne mietit hakevasi? Säilyisikö sulla siellä opiskelupaikka ihan niin monta vuotta kuin kotona haluat olla? Siinä tapauksessa minun mielestäni kannattaa hakea nyt, on sitten paikka minne mennä kotihoitovapaan jälkeen. Ei tarvitsisi silloin alkaa miettiä ja hakea, vaikka tietenkin myös se mahdollisuus on olemassa jos et haluakaan enää samaan kouluun takaisin.



Stiinalle ja Kiviirille jaksuja kipuihin, usein ne kyllä ihan vaan kuuluvat asiaan :(. Totta kai kannattaa tarkistuttaa jos mietityttävät. Iiiikille tsemppaukset patioprojektiin! Ja Tyhjäsyli, mullakin ihan selvästi olo huononee iltaa kohti. En tosin onneksi esim. oksentele mutta etenkin tämä huimaus äityy iltaan mennessä yleensä jo ihan hirveäksi :(.



Ihanaa, että Petite-tellä ultrassa kaikki hyvin!



Naranja: Kierron pituuden ei pitäisi raskausviikkoihin vaikuttaa! Se vaikuttaa kyllä siihen, milloin raskautesi lasketaan alkaneen (ja sen perusteella määritetään la), mutta raskauden kesto / raskausviikot menevät kyllä kaikilla ihan samalla tavalla ;). Täytyy tarkistaa asia, olen sitten varmaan itse laskenut raskausviikkoni väärin, mutta se ei ole mahdollista, että meillä olisi 3 päivän ero lasketuissa ajoissa mutta ei raskausviikoissa. Laskettu aika kun tulee täyteen just niistä raskausviikoista :).



Nyt jää kommentit muille, anteeksi, mutta yliväsynyt esikoinen tuolla karjuu, joten mentävä on.

Flunssa on vaivannu lauantaista asti ja kuumettakin oli parina päivänä.Huomenna ajattelin yrittää jo töihin mennä vaikka vielä tukkonen olo onki.Onneks ei oo toi vatsatauti iskeny vaikka täälläkin päin sitä on liikkunu, tyttö valitteli maanantaina että on tosi paha olo mutta onneks ei alkanu oksentaa...ihan tarpeeks on tässä flunssassakin kestämistä.Tossa noita aiempia viestejä lueskelin ja näin että on iho-ongelmia ollu joillakin,mulla kans ilmesty sellasia " finnipatteja" (tosi kipeitä) mutta on jo onneks hävinny.Aurinkoista keskiviikkoa kaikille.



7+5

Esikko rauhoittui, joten jatkan pikaisesti vielä rv-keskustelua. Satun tietämään tarkan hedelmöittymispäivän sattuneesta syystä (miten niin ei seksielämää) ja kävin siellä Tekayn sivuilla vielä kerran. Valitsin valikosta laskennan hedelmöittymisjan perusteella ja laitoin sinne ton mun 30.3. pupuilupäivän. Laskuri sanoi, että la on 21.12. ja viikkoja tänään 5+3. Laitoin sinne testin vuoksi hedelmöittymispäiväksi 27.3., jolloin lasketun ajankin pitäisi vastaavasti siirtyä 3 päivällä. Niinhän se siirtyikin, eli Tekayn laskuri ilmoitti lasketuksi ajaksi 18.12. ja sen perusteella viikkoja luonnollisesti 5+6.



Testasin vielä huvikseni laittaa kuukautiskierronkin pituuden em. laskentaan, eikä se vaikuttanut. Voit myös Naranja itse kokeilla tarkistaa raskausviikot siten, että valitset listasta sen kohdan ¿laskettu aika on jo määritelty¿ ja haet kalenterista joulukuun kahdeksannentoista. Silloin laskuri kertoo, mikä rv sinulla on nyt menossa.

Moikka



Hienoa Petite-te että kaikki on hyvin!



Nyt on käyty ultrassa täälläkin ja siellä selvisi, että raskaus ei olekaan niin pitkällä kuin oletin, eli lääkäri oli sitä mieltä että hätäseen kuusi viikkoa ois täynnä. Eli sykettä ei vielä näkynyt. Mutta alkio on kuitenkin kohdussa ja tuohon viikkomäärään nähden kaikki niinkuin pitääkin. Lääkäri oli tosi mukava, kertoi olleensa samanlainen " hätähousu" kuin minä :) Olihan se tietysti vähän pettymys, mutta toisaalta olin varautunut tähän koska ovulaation ajankohdasta ei ollut varmuutta. Eikun vaan jännäillään edelleen. Varasin jo uuden ajan parin viikon päähän, sitten siellä pitäisi kyllä jo näkyä elämää :) En vaan tiedä miten jaksan odottaa...



Mutta sellaista siis täällä meillä. Kamppailen tässä samalla kukkivan naamani kanssa, tää näyttää vaan pahenevan koko ajan.. teini-ikä on siis tullut takaisin :)

Sen voi laskea ihan omasta kalenterista, ei tartte sotkea laskureita mukaan.. Naranjalla on menkoista laskettuna nuo viikot ihan oikein. Ja mun mielestä kannattaa mennä menkkojen mukaan, ellei ultrassa la muutu, koska näiden mukaan neuvolassakin elellään.. Raskauden kesto on siis viimeisten menkkojen ekasta päivästä laskettuna 40vk.



Eihän tää asia mulle kuulu, mut jotain tietoa asiasta on.



t.iiik

vielä noita la tarkemmin. Eli Naranjalla olis menkoista (jos ne alko 15.3.) la 20.12.



Sekoitinkohan vielä lisää. sori.



t.iiiik

iiiik:

Naranjalla on menkoista laskettuna nuo viikot ihan oikein.

Siinä tapauksessa mun mielestä la ei voi olla 18.12. :)! Koska kuten Iiiik:kin totesi, raskauden kesto on se 40 viikkoa (laskennallisesti), ei enempää eikä vähempää :). Mutta nyt lopetan omalta osaltani asiasta jauhamisen :).

Ymmärsin, että ' lopetan lukion tänä keväänä' tarkoitti että olet abi ja ajattelin, että siinäpä nuori äiti. Huomasin esittelypinosta, että olet 16. Nyt varmasti suutut, mutta kysyn silti: oletko varma, että haluat tätä? Ja miksi haluat tätä? Ehdit aloittaa lasten tekemisen vaikka 20 vuoden kuluttua (niin varmaa kuin mikään elämässä on varmaa). Ja se on reilusti pidempään, mitä olet tähän mennessä elänyt. Mutta se on ainakin varmaa, että lapseton voi olla vain kerran, ja siitä eteenpäin on äiti koko loppu elämän.



Tämän sanon siksi, että (melkein) kokemuksen syvällä äänellä voin sanoa, että nuorella äidillä on vaikeaa. Eli minulla on ala-asteella oleva lapsi. Anteeksi, että olen ' huijannut' , koska en halunnut kirjoittaa niin tunnistettavasti. Ja ajattellin, että asia selviää sitten aikanaan, ja raskausajasta en muista enää mitään, joten ihan untuvikko olen tällä palstalla. Sain hänet 21-vuotiaana, tosin täytin pian 22. Eli olin sinua vanhempi, ja on ollut välillä aivan kohtuuttoman rankkaa. Elämän ei pitäisi olla niin rankkaa niin varhain, sanottiin kerran Greyn anatomiassa ja allekirjoitan sen. Itseasiassa niin rankkaa, että toinen lapsi tuli mieleen nyt vasta yli 10 vuoden ja avioeron jälkeen.



Voi tuntua pieneltä asialta, mutta on yllättävän ikävää elää täysin eri elämänvaiheessa kuin ystävät. Niin, aina voi pyytää lapsenvahtia, mutta se on eriasia kuin olla huoleton taivaan lintunen. Ja se ikävyys on muutakin kuin lapsenvahdin pyytäminen baari-illaksi. Nyt lähes kaikilla ystävilläni alkaa olla vauvoja. Vieläkin se on hankalaa, että kun vietämme vaikka mökiviikonloppua, niin minun lapseni on ainoa koululainen ja muilla on vauvat. Se on oikeasti tylsää lapselle. Tietenkin sitä löytyy vanhempia lapsiperhetuttuja. Mutta se on eriasia kuin omat ystävät, joiden kanssa voi viettää nuorena örvellys-vappuja ja vanhempana hauskoja lapsiperhevappuja. Nyt on ihan eriasia kuumeilla ja odottaa, kun kaikki läheiset ystäväni ovat perheellisiä.



Ehkä tunnet jonkun nuoren äidin, jolla on mennyt mukavasti jo monta kk, ja lapsenvahtikin tarvittaessa käytössä. Sitähän sanotaan, että vanhemmaksi kasvaa sitten pakon edessä ja varmasti nuoret äidit hoitavat lapsensa vähintään yhtä hyvin. Mutta millä hinnalla? Haluaisitko, että oma tyttäresi perustaisi perheen noin nuorena?



Menneissä murheissa on mielestäni turha rypeä, ja mitäpä sitä enää auttaa sillä tavalla miettiä: mutta olisin oikeasti joutanut vielä muutaman vuoden odottelemaan tätä elämänvaihetta ja elämään sitä paljon puhuttua nuoruutta. Äiti olen koko loppuelämäni.

puutun nyt vähän joka asiaan.. Luin Canttarellin jutun Emmizlelle.. 16-vuotias on tosiaan nuori äiti, mutta asia ei mun mielestä ole ihan mustavalkoinen, että nuorella äidillä olis aina vaikeeta. On paljon vanhempia äitejä, joilla on tosi suuria vaikeuksia elämässä ja sitten taas nuoria, jotka elävät ihan hyvää elämää perheensä kanssa. Me ollaan kaikki yksilöitä. Ja sillä on myös suuri vaikutus, millainen verkosto on ympärillä. Tottakai se kannattaa jokaisen huomioida, että lapsen kanssa voi tulla vastaan vaikka mitä ja hänestä pitää aina pitää hyvää huolta, oli oma tilanne mikä vaan.



Mun äiti on saanu mut 19-vuotiaana ja miehen äiti saanut hänet 18-vuotiaana ja molemmilla on mennyt oikein hyvin ja ihan kunnollisia ihmisiä ovat meistä kasvattaneet. Itse täytin just 23, kun sain esikoisen ja olin mielestäni just sopivan ikäinen äidiksi. Lapsi myös kasvattaa vanhempiaan eikä kukaan ole " valmis äiti" lapsen saadessaan. Jokaisella on paljon opittavaa. Mun ystäväpariskunta teki abortin 18-vuotiaana ja nyt kolmikymppisenä ovat kertoneet, että ovat katuneet sitä lähes päivittäin.



Tällasia juttuja tuli mieleen. Tarkoitus oli tuoda vähän " puolueetonta" näkökulmaa tähän ikäasiaan.. Tsemppiä Emmizlelle ja Canttarellille toivon, että sulle jäis nyt hyvä kokemus, kun tulet äidiksi uudestaan vähän vanhempana kuin ekalla kerralla. Äitiys on niin ihana asia, että toivois kaikille vaan onnea!

Siis sorry, en ole tietenkään mikään kommentoimaan enkä ainakaan arvostelemaan Emmizlen enkä kenenkään muunkaan valintoja. Halusin vain kertoa oman kokemukseni. Ja Iik olikin kirjoittanut erittäin viisaasti asiasta. Toivottavasti listalla säilyy mukava tunnelma minun liiasta synkistelystä huolimatta!



Minunkin äiti on muuten saanut vanhimman sisarukseni 22-vuotiaana, eli suht nuorena siihenkin aikaan.