Mitä lapsettomuus tai lapsettomuusepäily sinulle opetti?

Tiesinhän sen ennestäänkin, mutta jospa nyt vihdoin jo alkaisin uskoa :)



Tänään 7+4.

Tottakai olet kärsinyt lapsettomuudesta jos sinulla meni vuosikausia ennen kuin ensimmäisesi sait. Ehkä ihmisen joka ei ole kärsinyt lapsettomuudesta ei asiaa pysty ymmärtämään mutta olen ihan varma että jokainen meistä lapsettomuudesta kärsineistä ymmärtää.



Niin monta kertaa sitä itsekin itki että jos vaan tietäisi että sen lapsen joskus saa niin kyllä vuosikausien lapsettomuushoidot ja epäonnistumiset pystyisi kestämään.

että kaikki ei mene aina kuten suunnittelee ja toivoo.

Olla kiitollinen siitä mitä jo on (mm. onnellinen parisuhde, ihanat jo olemassa olevat lapset-> me podimme sekundääristä lapsettomuutta).

Kestämään sitä tosiasiaa, että ihmiset ympärillä lisääntyy, tahtoivat taikka eivät lasta, toiset nopeammin, toiset hitaammin.

Katkeria ajatuksia hiipi mieleeni, vaikkakin olin ja olen yhäkin onnellinen toisten onnesta.

Väitän kokemaani perustuen, että toki jokainen lapsemme on toivottu ja ihana, mutta suurta kiitollisuutta tunnen etenkin tuosta nuorimmaisestamme (joka nyt 2 kk), jota toivoimme reilun 2 vuotta.

Tiedän kyllä itse että todellakin kärsimme lapsettomuudesta silloin aikoinaan..

Tuo aika oli aika ahdistavaa..

Mua ottaa päähän nämä järjestelmälliset suurperhevihaajat joiden mielestä suurperheelliset ei saa edes hengittää.

Voin lisäksi kertoa, että pettymys se on nytkin 8, lasta toivoessa kun kuukautiset alkaa. .. tosin ei sitä voi verratakaan siihen esikoisen odottelun odotteluun...

7 lapsen äiti

Tottakai olet kärsinyt lapsettomuudesta jos sinulla meni vuosikausia ennen kuin ensimmäisesi sait. Ehkä ihmisen joka ei ole kärsinyt lapsettomuudesta ei asiaa pysty ymmärtämään mutta olen ihan varma että jokainen meistä lapsettomuudesta kärsineistä ymmärtää.

Niin monta kertaa sitä itsekin itki että jos vaan tietäisi että sen lapsen joskus saa niin kyllä vuosikausien lapsettomuushoidot ja epäonnistumiset pystyisi kestämään.

nro 15 nyt ihan tämän 7 äidin tilannetta? Silloin kun he kolme vuotta odottivat esikoista niin eihän heillä silloin ollut edes lapsia vielä!!! Joten eiköhän hänkin tiedä mistä puhuu. Vai meinaatko, että kun hoitojen jälkeen ensimmäisen lapsen saa niin ei ole ikinä kärsinyt lapsettomuudesta tai tietäisi mitä on pettyä kuukausi toisensa jälkeen?



Ts. oletko sitä mieltä, että kun mekin useampi vuosi esikoista odotettiin ja pari raskautta meni kesken ja lopulta saimme ihanan pojan hoitojen avulla ja toinen raskaus saikin nopesti yllättäen alkunsa lääkkeiden avulla, niin minäkö en saa vastata tähän ketjuun, koska se olisi sama kun valittaisin nuhaa syöpäpotilaalle? Tiedän kyllä minäkin, mitä on se katkeruus, suru ja toiveet ja pettymykset kuukaudesta toiseen!!

Esikoisen kohdalla yritystä oli takana reilut kolme vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Lähes kaikilla ystävillä oli lasten saaminen "vähän liiankin helppoa". Olimme jo usean vuoden mieheni kanssa ajatelleet että haluaisimme monta lasta. Kuitenkin kuukausi toisensa jälkeen huomasimme, etten ole vieläkään raskaana. Epätoivoinen raskauden odottaminen opetti sen, ettei niitä lapsia tosiaankaan ainavaan tehdä. Lapsia saadaan! Ja nyt meillä on kolme lasta ja jokaisesta heistä olen osannut olla tosi kiitollinen ja onnellinen. Koen, että niiden arvon ymmärtää paremmin usean epätoivoisen tilanteen jälkeen.