Kropastaan välittävä äiti=paha?

Harva vaan viitsii sanoa ääneen samaa.

Teet jo ekassa kappaleessa selväksi että näin on hyvä.

itsekin inhoan raskaanaolemista, tätä leviämistä, tursuamista, löysistymistä ja liikkumisen vaikeutta. kaikki venyy, laskeutuu ja hapristuu. jos olisi laillista käyttää sijaiskohtua, olisin valmis maksamaan siitä aika pitkän pennin.



ensimmäisen jälkeen palauduin mittoihini (ja vähän alle) muutamassa viikossa, enkä odota vaikeuksia toisenkaan kohdalla. silti, en elätä myöskään mitään valheellisia haavekuvia siitä, etteikö rinnat toisen imetyksen myötä rupsahtaisi ja mahanahka venyisi palautumattomasti. maha on nyt jo vkolla 24 lähes samankokoinen kuin viimeksi ennen synnytystä, voi ällö. näkee jo nyt ettei toi iho VOi mitenkään palautua, kun maha vielä toiset 20 (vähän alle) vkoa kasvaa.



silti, toisen lapsen halu on voimakkaampi kuin vartalon säilyttämisen halu. tuskin se olis priimakunnossa muutenkaan enää kymmentä vuotta kauempaa säilynyt, ja saattaahan tuon mahanahan käydä sitten kiristyttämässä jos tilanne äityy sietämättömäksi ;)



mutta ei, et ole ainut. minä pidän esteettisestä vartalosta enemmän kuin rupsahtaneesta. niin miehelläni kuin itselläni. enkä epäile hetkeäkään etteikö mieheni valehtelisi, kun sanoo että olen kaikissa elämäntilanteissa ja vartalontiloissani yhtä seksikäs. ihanaa että sanoo, mutta ei KUKAAN voi sitä oikeasti tarkoittaa. ihmistä vaan nyt ei ole geneettisesti ohjelmoitu niin, vaan se on ohjelmoitu preferoimaan ulkomuodoltaan priimakunnossa olevaa vartaloa.

HS voi tänään lukea HUS:n lihavuusyksikön tohtorin Kirsi Pietiläisen näkemys, että terveitä lihavia ei ole olemassakaan. Huolehtimalla itsestäsi huolehdit myös miehestäsi ja lapsestasi. Toinenkaan lapsi ei välttämättä tekisi kropallesi mitään, mutta jos perheenne on kolmihenkisenä valmis, niin hyvä niin.

Kiitos, numero 4. Niinhän se taitaa olla. ;)



ap

On ihan eri asia tavoitella normaalipainoa kuin stressata joistain raskausarvista niin paljon, ettei voi ajatella lisää lapsia! Minusta sellainen kuulostaa kyllä todella omituiselta, eikä vain pinnalliselta. Elämänarvoissa pitää olla aika pahasti jotain pielessä, jos ulkonäkö merkitsee liikaa.

Ja kyllä, itsekin olen sen verran pinnallinen, että tykkään pitää ulkonäöstäni huolta. Kuntoilen kuitenkin ennemminkin siksi, että haluan pysyä terveenä. Ja sen verran sentään olen tähän ikään mennessä ehtinyt kasvaa ihmisenä, etten ikimaailmassa jättäisi toista lasta hankkimatta ulkonäköpaineiden takia. Meille ei toista lasta synny siksi, että

terveyteni

ei sitä kestäisi.

Oletko ap ajatellut, mitä sulle kävisi, jos joutuisit luopumaan nätistä ulkokuorestasi onnettomuuden tai sairauden takia? Tai miten kestät iän mukanaan tuomia ulkoisia muutoksia? Ehkä sinua ei arvostellakaan niinkään siksi, että pidät kropastasi huolta äitinäkin, vaan siksi, että vaikutat muuten tosi pinnalliselta ihmiseltä.

lähes kaikki, mitä äidit tekevät, on pahaa ja itsekeskeistä. Käyt töissä -> olet paha, huolehdit kunnostasi -> olet paha, huolehdit ulkonästäsi -> olet paha, olet hyvin toimeentuleva -> olet paha jne jne...



Tuo kaikki pahuus johtuu siitä, että sekin aika, kun " tavoittelet" edellä mainittuja asioita, tulisi käyttää lastesi hyvinvointiin tai ainakin siihen, että yrittäisit saada lisää lapsia. Omasta hyvinvoinnista ei tarvitse välittää.



Minusta on hienoa, jos tiedostat sen, ettet halua kuin yhden lapsen ja olet varma päätöksestäsi. Jos muut arvostelevat päätöstäsi, se johtuu siitä, että he ovat epävarmoja omista päätöksistään!

Jos ap:lle on tässä elämäntilanteessa tärkeämpää varjella kroppaansa kuin saada uusi perheenjäsen, kenen etu se voisi olla että ap rupeaisi väkisin pykäämään lasta jolle sitten vain olisi katkera kun kroppa menisi pilalle. Ei lapsen etu ainakaan.



Kyllä muakin harmittaa että lapset venyttävät mahanahkaa, mutta tässä elämäntilanteessa haluan itse vielä enemmän niitä lapsia kuin olla timmissä kunnossa. Jos prioriteetit olisivat toisin päin niin en sitten tekisi lapsia. Hyvin yksinkertaista.

ei monen lapsen saaminen todellakaan ole mikään kunniakysymys. Yhtä lausetta jäin vaan tekstissäsi miettimään, sanoit että yrität laihtua kävelylenkkien avulla? Aika turhaa touhua sanon minä, ei kävelylenkit laihduta, kun ei niistä tuu ees hiki.

" Ehkä sinua ei arvostellakaan niinkään siksi, että pidät kropastasi huolta äitinäkin, vaan siksi, että vaikutat muuten tosi pinnalliselta ihmiseltä."



Olen siis pinnallinen, koska en halua olla raskaana toista kertaa? Ja mainitsin tuolla, että tuo on vain YKSI syy, eikä todellakaan se tärkein.



Tärkein syy, miksi emme mieheni kanssa halua enempää lapsia on se, että VIIHDYMME NÄIN ja koemme, että pieni perhe on se Meidän Juttu.



Itse olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan siitä kärsinyt. En myöskään ole hemmoteltu tai saanut aina kaikkea, mitä olen halunnut. Miehenikään ei ole isosta perheestä, hänellä on 1 isoveli (7 vuotta vanhempi).



" Vaikutat muuten tosi pinnalliselta ihmiseltä." Voitko suoraan tehdä tälläisen johtopäätöksen vain sen perusteella, etten halua venymisen ja lihomisen takia (+ vaivalloisen mahan) olla enää raskaana? Minusta yksistään tuollainen asia ei tee kenestäkään pinnallista!



ap

Toiset taas saa lapsia tekemättä siitä numeroa.

Meille on annettu vaan yksi vartalo jonka kanssa meidän on elettävä hautaan saakka. On kauheaa miten toiset hukkaavat itsensä täysin hiekkalaatikkomaailmaan ja lisäksi vielä pahoinpitelevät vartaloaan antamalla sen paisua hurjan ylipainoiseksi - ja tätä perustellaan hyvällä äitiydellä, siis syytetään viattomia lapsia omasta mukavuudenhalusta ja laiskuudesta.



Sitä kyllä pidän outona, jos vartalon säilytys määrää lapsiluvun. Vaikutat ap omaavan sen verran itsekuria että saisit kroppasi kuntoon vaikka viiden lapsen jälkeen. Mieti nyt Hollywood-julkkiksia, ihan mielettömässä kondiksessa vaikka lapsia olisi liuta (tosin kirurgin veitselläkin osuutta, myönnettäköön)

Riippuen vauhdista. Kaikenlainen liikunta kuluttaa kaloreita ja kävely myös kiinteyttää. Koettu on ennenkin. :)



ap

Toivon totisesti, että taustalla on oikeasti fiksumpia syitä tai jos ei ole, niin ehkä sun ei olisi kannattanut hankkia sitä ensimmäistäkään lasta. Vaikka raskausarpia ei pitäisikään kauniina, voi niiden kanssa oppia elämään - ihan kuin leikkasuarpienkin kanssa. Ja jokainenhan voi toki kuntoilla, käydä kauneushoidoissa, meikata jne. vaikka kuinka paljon, jos se saa olon mukavammaksi. Mutta en kyllä tajua, miksi kukaan stressaa ulkonäöstään sentään ihan noin paljon kuin ap, ellei tienaa leipäänsä mallina. Elämässä on olennaisempiakin asioita!

En minä mitään stressaakaan. Ja enkös minä jo tuolla ylempänä maininnut, että TÄRKEIN syy lisääntymättömyyteemme on se, että viihdymme tälläisenä pienenä perheenä.



ap

Sen ymmärrän, että kaikki muu raskauteen ja synnytykseen liittyvä voi hirvittää jopa niin paljon, ettei enää jaksa ryhtyä siihen hommaan toista kertaa. Etenkään, jos kummallakaan ei ole erityisen suurta toivetta isommasta perheestä.



Mutta kyllä minuakin pisti silmään kommentti, että joku vakavissaan ajattelee raskausarpia lapsilukua pähkäillessään :O Onneksi sentään sanoit, että se on vain yksi syy. Silti pidän sellaista ajattelumaailmaa kyllä tosi pinnallisena, anteeksi vain.

Hysterisointi menee monelta ihan yli, esim. odottava äiti ei voi kantaa kauppakasseja ym. soopaa.



Oikeasti, raskaana oleva voi tehdä vatsalihasliikkeitä niin kauan kun hyvältä tuntuu, voi käydä juoksulenkillä jne. Siis ei tietenkään jos se aiheuttaa pahan olon, mutta mitenkän yleisesti kiellettyjä nuo ei ole. Eikä äidin tarvitse syödä juurikaan ekstraa raskausaikana, lapsi kyllä ottaa omansa :) Vai miten luulette että alkuasukasheimot sikiävät kuin jänikset vaikka ruokaa on nippa nappa riittävästi ja äidit kantavat vettä kaivosta synnytykseen asti.