Minua huolestuttaa, että pahinkin hirviö on aina omasta mielestään hyvä äiti

Vierailija:

Minusta tuntuukin, että täällä jotkut taas yrittävät päteä jonkun kuvitteellisen huonon äidin kustannuksella. Ja mitä traumoja lapselle nyt siitä voi jäädä, jos joskus ei saa ruokaa tai pesua? Ja aika moni on kasvanut ihan normaaliksi johdonmukaisen väkivallankin keskellä. Joskus tuntuu, että ne " hyvin" kasvatetut lapset kasvavat kaikkein neuroottisimmiksi aikuisiksi, kun eivät ole lapsuudessaan mitään vaikeuksia saaneet kokea.

- Kuvitteellisen huonon äidin? Päteä?

- Riippuu mitä tarkoitat ilman pesua tai ilman ruokaa jäämisellä

- Ai " hyvin kasvatetut" ovat neuroottisimpia? Sekö on puolustuspuhe esimerkiksi sille, että " no niin, minun lapsianipa ei hoidetakaan hyvin, koska haluan heidän oppivan kurjuutta jo kotona!" Aika ontuva perustelu.

Vierailija:

Kuules, ihmisarvo kuuluu kaikille. Näin se vaan on. Kaikille ei ole annettu elämäneväitä yhtä paljon kuin itse luulet saaneesi. jokainen elää elämäänsä omilla eväillään. Aina ei jaksa olla täydellinen, vaikka haluaisi.

Kyllä sinä olet se, jonka päälle pitäisi tässä ketjussa sylkeä. Mutta en toki tee sitä, vaan yritän ymmärtää sinua. Sinäkin elät juuri niillä (nähtävästi vähäisillä) eväillä, joita kotonasi tarjottiin. Toivottavasi haluat oppia elämästä jotain. Vain siten voit tulla " paremmaksi ihmiseksi" .

Et sinä ole sen parempi kuin muutkaan. Yksi roska muiden roskien seassa vain...

" Shiiish shä et pärjäish viikkoakaan niillä eväillä mitä mulle on annettu..."

lapsi tajuaa äärettömän hyvin, että hän ei ole turvassa. Jos hän ei äkkiä keksi keinoa miellyttää vanhempiaan, hän voi kuolla. Se kokemus todellakin vaurioittaa lasta pahasti, kun mitään turvaa ei ole. Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että lapsi kokisi näin, jos hänet poistetaan ruokapöydästä kesken ruokailun temppuilun takia ja seuraavan kerran hän tietää saavansa ruokaa vasta kolmen tunnin päästä tai jos hänellä on nälkä ja hän pyytää välipalaa ja hänelle sanotaan, että ruoka on puolen tunnin päästä, pitää odottaa. Puhun oikeasta aidosta nälästä ja siitä kauhusta, mikä tulee, kun ei tiedä, koska seuraavaksi saa syötävää.

Se, että joku selviää hengissä ja suurin piirtein järjissään ei tarkoita, etteikö lapsuuden väkivalta olisi haitallista. Moni muu ei samoissa oloissa ehkä olisi selvinnyt ja se suhteellisen ok:sti selvinnytkin kantaa kyllä jälkiä itsessään ja nekin ovat kipeitä.

Johdonmukainen väkivalta ei muuten ole ollenkaan pahinta vaan se, että yleensä se väkivalta väkivaltaisissa kodeissa on epäjohdonmukaista. Ikinä ei pysty ennustamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei se olisi niin paha, jos tietäisi varmasti, että teosta A seuraa kolme läimäystä koivurisusta ja teosta B tukkapölly, vaan se, että ikinä ei tiedä. Ennen, kun fyysinen kuritus oli tavallista, siitä teki vähemmän haitallista paitsi se, että kaikilla muilla oli sama tilanne (se helpottaa aina, ihminen selviää paljosta, jos muutkin ovat samassa tilanteessa, oman aseman epäreiluus on vaikeampaa sietää) niin myös se, että suurimmassa osassa perheitä kuritus oli jollain tavalla johdonmukaista. Nykyisissä väkivaltaisissa perheissä se ei sitä yleensä ole. Johdonmukaiset vanhemmat kun eivät tarvitse fyysistä kuritusta, vaan vähemmälläkin viesti menee perille. Perheväkivalta on lähes aina luonteeltaan epäjohdonmukaista ja lapsi ei ikinä oikein tiedä, miten tässä käy.

Kyse on nimenomaan siitä turvallisuudesta. Lapsi tarvitsee sitä enemmän kuin mitään muuta. Jos vanhempaan ei voi yhtään luottaa, ei lapsella ole mitään turvaa ja lapsi vaistomaisesti tietää, että turvan puute tässä maailmassa tarkoittaa akuuttia kuoleman vaaraa.

Vierailija:

Joku tuolla sanoi, että lapsen elämä sellaisen äidin kanssa, joka on lyönyt, jättänyt yksin kotiin itkemään, ryypännyt kotona, ei ole antanut ruokaa tai pessyt on aivan hirveää. No, minä en ole ikinä lyönyt lapsiani (tukistanut kyllä olen), mutta ovat kyllä saaneet joskus itkeä yksin kotona, alkoholiakin on käytetty kotona, ruokaa ei ole annettu rangaistuksena esim. ruualla leikkimisestä, ja joskus on mennyt viikko ilman kunnon pesua. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että olisin ollut huono äiti, enkä itsekään pidä itseäni erityisen huonona. Minusta tuntuukin, että täällä jotkut taas yrittävät päteä jonkun kuvitteellisen huonon äidin kustannuksella. Ja mitä traumoja lapselle nyt siitä voi jäädä, jos joskus ei saa ruokaa tai pesua? Ja aika moni on kasvanut ihan normaaliksi johdonmukaisen väkivallankin keskellä. Joskus tuntuu, että ne " hyvin" kasvatetut lapset kasvavat kaikkein neuroottisimmiksi aikuisiksi, kun eivät ole lapsuudessaan mitään vaikeuksia saaneet kokea.

Sääliksi käy esimerkiksi ala-asteikäiset lapset, jotka pahoittavat mielensä jos joku vähän takin helmasta kiinni ottaa tai nimittää vaikka punkeroksi. Näitäkin on nimittäin nähty. Rakkaus ja hyvä hoito ovat tietenkin tärkeitä, mutta liika on liikaa.

Vierailija:

Joku tuolla sanoi, että lapsen elämä sellaisen äidin kanssa, joka on lyönyt, jättänyt yksin kotiin itkemään, ryypännyt kotona, ei ole antanut ruokaa tai pessyt on aivan hirveää. No, minä en ole ikinä lyönyt lapsiani (tukistanut kyllä olen), mutta ovat kyllä saaneet joskus itkeä yksin kotona, alkoholiakin on käytetty kotona, ruokaa ei ole annettu rangaistuksena esim. ruualla leikkimisestä, ja joskus on mennyt viikko ilman kunnon pesua. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että olisin ollut huono äiti, enkä itsekään pidä itseäni erityisen huonona. Minusta tuntuukin, että täällä jotkut taas yrittävät päteä jonkun kuvitteellisen huonon äidin kustannuksella. Ja mitä traumoja lapselle nyt siitä voi jäädä, jos joskus ei saa ruokaa tai pesua? Ja aika moni on kasvanut ihan normaaliksi johdonmukaisen väkivallankin keskellä. Joskus tuntuu, että ne " hyvin" kasvatetut lapset kasvavat kaikkein neuroottisimmiksi aikuisiksi, kun eivät ole lapsuudessaan mitään vaikeuksia saaneet kokea.

En viitsisi vääntää rautalangasta, mutta on varmaan vähän eri asia nähdä nälkää siksi, että äiti on ryypännyt ruokarahat kuin siksi, että poistettiin koulutusmielessä ruokapöydästä.

Valitettavasti huonot äidit ja isät eivät ole mitenkään kuvitteellisia. Itse saan päivittäin seurata naapurista tapausta, jossa yksinhuoltajaisä lyö laimin lapsiaan. Asunnossa juhlitaan monta kertaa viikossa aamuyölle asti, välillä isä on pois päiväkausia, kun putki sattuu päälle. Toisen naapurin mukaan on lyönytkin lapsiaan. Äitikin tässä perheessä on, jopa samassa kaupungissa, mutta häntä vain ei ilmeisesti kiinnosta, kun kerran tuollainen isä on lasten huoltaja. Se on surkeaa katsottavaa. Eikä auta, vaikka useampi naapuri, minä mukaan lukien, on ottanut yhteyttä sossuun. Mitään ei tapahdu, todetaan vain, että tapaus on heille tuttu. Ja todennäköisesti paljon, paljon pahempiakin keissejä on.

Deprivaatio ja lapsen kehitys.



Siinä kuvaillaan, mitä puutteellinen hoiva saa aikaan lapsen kehityksessä.

Voisin referoida tekstin tähän, mutta en nyt ehdi.



Joka tapauksessa, tuon artikkelin tutkittu tieto on sellaista, mitä ei arkitiedolla aina pysty päättelemään.

niille hirviöäidin käsissä kärsiville lapsille. Mutta yhtään ripaustakaan siitä myötätunnosta ei säily sille hirviöäidille, joka on voinut kokea samat asiat tai vielä pahemmat. Ja joskus voi käydä niinkin, että tämä hirviöäiti on sata kertaa parempi vanhempi kuin omansa ja siis todellakin tsempannut edelliseen sukupolveen verrattuna. " Vain" juo. Kun oma vanhemmat joi ja hakkas.

Jo tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta voidaan yrittää estää tulevat. Voidaan pelastaa se lapsi joutumasta kokemaan sitä samaa. Tietenkin se " hirviöäiti" tarvitsee ja ansaitsee apua ja tukea, mutta ei lapsensa kustannuksella. Ikävä tosiasia myös on, että aikuista ihmistä ei voi auttaa, jos hän ei apua halua. Mutta silloinkin pitäisi se lapsi voida pelastaa ja estää näin tulevat tuhot.

Minä olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen ihminen, täysin riippumatta siitä, mitä on tehnyt, ansaitsee kaiken saatavilla olevan avun, ansaitsee, että häntä yritetään parhaiden käytössä olevien tietojen ja resurssien puitteissa auttaa, mutta ei viattomien kustannuksella ja ei niin, että heitä ei pidettäisi vastuullisina teoistaan. Jos on aikuinen, täysivaltainen ja syyntakeinen ihminen, niin on vastuussa teoistaan ja sen muuksi selittäminen ei palvele sen väärin tehneenkään etua. Teoistaan pitää ottaa vastuu ja pyrkiä tekemään asioita sen eteen, että niin ei enää tapahdu ja että niitä omien väärien tekojenkin seurauksia pyrkii lieventämään ja sovittamaan.

Vierailija:

niille hirviöäidin käsissä kärsiville lapsille. Mutta yhtään ripaustakaan siitä myötätunnosta ei säily sille hirviöäidille, joka on voinut kokea samat asiat tai vielä pahemmat. Ja joskus voi käydä niinkin, että tämä hirviöäiti on sata kertaa parempi vanhempi kuin omansa ja siis todellakin tsempannut edelliseen sukupolveen verrattuna. " Vain" juo. Kun oma vanhemmat joi ja hakkas.

Fletch:

Jo tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta voidaan yrittää estää tulevat. Voidaan pelastaa se lapsi joutumasta kokemaan sitä samaa. Tietenkin se " hirviöäiti" tarvitsee ja ansaitsee apua ja tukea, mutta ei lapsensa kustannuksella. Ikävä tosiasia myös on, että aikuista ihmistä ei voi auttaa, jos hän ei apua halua. Mutta silloinkin pitäisi se lapsi voida pelastaa ja estää näin tulevat tuhot.

Vierailija:

Deprivaatio ja lapsen kehitys.

Siinä kuvaillaan, mitä puutteellinen hoiva saa aikaan lapsen kehityksessä.

Voisin referoida tekstin tähän, mutta en nyt ehdi.

Joka tapauksessa, tuon artikkelin tutkittu tieto on sellaista, mitä ei arkitiedolla aina pysty päättelemään.

Mutta lapset pitää pelastaa, eli ottaa huostaan. Ja kyllä joku vastuu ihmisillä on omista valinnoistaan, emme me mitään robotteja ole täysin ennaltamäärätyssä systeemissä.

Vierailija:

niille hirviöäidin käsissä kärsiville lapsille. Mutta yhtään ripaustakaan siitä myötätunnosta ei säily sille hirviöäidille, joka on voinut kokea samat asiat tai vielä pahemmat. Ja joskus voi käydä niinkin, että tämä hirviöäiti on sata kertaa parempi vanhempi kuin omansa ja siis todellakin tsempannut edelliseen sukupolveen verrattuna. " Vain" juo. Kun oma vanhemmat joi ja hakkas.

Minä joka kirjoitin aiemmin pilleristi-alkoholistituttavasta. Hänen äitinsä oli pahempi - aivan selvästi. Silti en hyväksy, että hän ei suojele omia lapsiaan lujemmin. Hänen lapsensa ovat olleet suorastaan hengenvaarassa äidin sekavuustilojen vuoksi.

Aikuisen on otettava vastuu teoistaan vaikka olisi itse kokenut vääryyttä. Lasta kohtaan tuntee myötätuntoa, koska lapsi on täysin aikuisen armoilla. Aikuisella on ihan eri tavalla keinoja muuttaa elämäänsä.

Raakaa mutta totta. Emme voi hyväksyen hyssytellä lasten laiminlyöntiä vain koska äiti on itsekin lapsena kärsinyt.

kohtaan tuntea myötätuntoa. Uhria pitää aina auttaa, sen lisäksi myös pahan tekijälle pitäisi tarjota apua, mutta se ei saa tarkoittaa, että uhria ei auteta.

Onhan narsistikin omasta mielestään PARAS!

---

Sen sijaan pienistä mokista syyllisyydentuntoinen ja tunnollinen äiti harvoin tunnnistaa vahvuutensa äitinä, vaikka olisi aihettakin.



Meidän kanssasisarten kannattaisi kehua toisiamme äitiyden vahvuuksista!

Kyseinen tapaus esittelee itsensä PIRIHUORAKSI, joka harrastaa HUORAAMISTA ja väittää olevansa hyvä äiti... Huh huh.

purkaa irc-gallerian päiväkirjaansa, ei välttämättä vastaa totuuttaa laisinkaan. Joten sen perusteella en yksin lähtisi kenenkään äitiyttä tuomitsemaan.



Totuus voi tietysti olla toinen.



t. sossu

Suomessa äiti saa olla todellinen psykopaatti että huoltajuus myönnetäisiin esim. rakastavalle isälle. Äiti ei todellakaan ole aina paras hoitaja lapselle.

sosiaalityöntekijän arjesta. Siinä oli huumeidenkäyttäjäpariskunta, jolla oli vauva. Kun nainen oli painunut jonnekin etsimään aineita, mies soitti sossuun, koska ei pärjää sairaan vauvan kanssa. Se oli fiksu teko. Naisen se voi olla vaikeampi tehdä, ilmeisesti " äidinrakkauden" takia, vaikka ei pärjää yhtään sen paremmin.

killa ole, et olisi hyvä äiti.

niin olen silti huolissani millainen kasvuympäristö on lapsella jota äiti nimittää vittupääksi ja itseään pirihuoraksi.