Kunpa olisin ymmärtänyt tehdä abortin.
Tulin aikanaan vahingossa raskaaksi. Harkitsimme aborttia, mutta en pystynyt sitä teettämään kuitenkaan. Lapsi syntyi, totuimme perhe-elämään hyvin ja halusimme esikoiselle sisaruksen. 2,5 vuoden ikäerolla syntyi toinen lapsi.
Nyt lapset ovat 7- ja 5-vuotiaat ja me olemme (edelleen) rutiköyhiä. Elämä on ollut vaikeaa. Jos olisin ymmärtänyt ehdä esikoisen kohdalla abortin, olisimme ehtineet saada ammatit opiskeltua ja hommattua työpaikat ennen lasten hankkimista.
Nyt sitten ollaan köyhiä ja väsyneitä ja yritetään kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin niillä eväillä mitä on. Pyrkimys parempaan on kova, mutta rankkaa on. Paljon, paljon helpommalla olisi päästänyt itsensä jos olisi tehnyt asiat toisin päin.
Kommentit (59)
Minä myös olen joskus ajatellut samoin kuin ap.
Ihan täysjärkisenä lapsistani välittävänä äitinä itseäni kuitenkin pidän. Joskus vaan kuorma voi olla liian iso kantaa. Minusta on vahvuutta kun voi ajatella myös kielteisiä tunteita omista valinnoistaan ja lapsistaan.
kaikilla terveillä ihmisillä on myös kielteisiä tunteita( välillä) rakkaitaan kohtaan.
ap:n kirjoitustyyli vaikuttaa todella harkitulta, rauhalliselta ja oikeaoppiselta. Tästä päättelin, ettei kyseessä ole mikään hermoraunio lähiöäiti, ennemminkin akateeminen yhden lapsen uraäiti ;)
Itselläni ei ole vielä edes lapsia, jollain tasolla minäkin odottelen sitä " oikeaa hetkeä" , mutta ystävilläni on ollut lapsia jo opiskeluaikana. Taloudellisesti voi olla tiukkaa, mörköjä menneisyydestäkin, mutta kyllä lapsille on rakkautta riittänyt. Kukin tyylillään.
Vierailija:
En usko pätkääkään, että ap:n aloitus olisi totta. Joku akateeminen vain yrittää herätellä muita, tai herätellä ainakin syyllisyyttä köyhissä äideissä.
Suomessa on erinomaiset mahdollisuudet kouluttaa itsensä myös myöhemmällä iällä. Meillä on päivähoidot, opintotuet, sossu jne. Lapset hankitaan kun ollaan valmiita kantamaan vastuu, ei silloin kun pankkitili pursuaa ylimääräistä rahaa.
Häh? Skeptisyys on tietysti ihan hyvä ominaisuus ihmisessä, jos ei sitä vie liiallisuuksiin. Itsekin yritän tarkastella asioita kriittisellä silmällä, mutta voin vakuuttaa että ihan se olen minä ja minun oikeat ajatukseni, joita olen tässä ap:n ominaisuudessa kirjoittanut. Kuten jo kirjoitin, en ymmärrä trollauksen iloja ollenkaan.
Tiedättekö, joskus tulee tarve sanoa ääneen ajatuksiaan. Joko naamatusten toiselle ihmiselle tai sitten " turvallisemmin" tällä tavalla anonyymisti netissä. Ajatukset selkiytyy, kun ne saa ulos päästään, pyöräytettyä eteensä tarkasteltavaksi.
ap
ei ole huumoria eikä sarkasmia.
En todellakaan näiden viestiesi perusteella saa sinusta tasapainoista ja järkevää kuvaa luoduksi.
Itselleni lapset ovat ne tärkeimmät aarteet tässä elämässä ja taloudelliset seikat vähemmän tärkeitä.
Mitään huumoriruisketta en tarvitse, ymmärrän huumoria mutta en ihmistä joka pitää humoristisena/sarkastisena puheita lasten pahoinpitelystä.
Pysähdyin pohtimaan voisinko ajatella lapsistani samoin kuin sinä ap - toivoa lapsiani abortoiduiksi/syntymättömiksi - ja onnekseni en tuollaisia asioita löytänyt.
Toivottavasti saat ajan mielenterveystoimistoon pikimmiten arvoisa ap ja saat apua ongelmiisi. Toivottavasti terapian myötä tulet kykeneväksi ottamaan vastuun toimistasi sekä kyvyn olla syyllistämättä lapsiasi köyhyydestä yms.
Lopetan osaltani tässä ketjussa tähän.
Vierailija:
ap:n kirjoitustyyli vaikuttaa todella harkitulta, rauhalliselta ja oikeaoppiselta. Tästä päättelin, ettei kyseessä ole mikään hermoraunio lähiöäiti, ennemminkin akateeminen yhden lapsen uraäiti ;)Itselläni ei ole vielä edes lapsia, jollain tasolla minäkin odottelen sitä " oikeaa hetkeä" , mutta ystävilläni on ollut lapsia jo opiskeluaikana. Taloudellisesti voi olla tiukkaa, mörköjä menneisyydestäkin, mutta kyllä lapsille on rakkautta riittänyt. Kukin tyylillään.
:D Pitäisiköhän viestisi ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena? Loukkauksena siksi, että en ole provonnut, siis valehdellut. Kohteliaisuutena siksi, että todellakin olen hermoraunio lähiöäiti, joka ei ole akateemisuutta nähnytkään. Tai, no...olenhan minä tietysti henkisesti akateeminen ihminen, ilman muuta! Eihän tässä nyt sentään mitää rupusakkia olla vaikka päässä viiraakin ja elämä ahdistaa XD
ap
Me saimme myös kaksi lasta ennenkuin kumpikaan meistä oli saanut itselleen ammattia tai työpaikkaa. Eipä nuo lapset sitä mitenkään estäneet.
Luulen, että ap olisi ihan yhtä köyhä nyt vaikkei hänellä vieläkään olisi yhtään lasta.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun (laajassa) tuttavapiirissäni.
syyllistää lapsiaan köyhyydestä.
Kanerva syyllistää Kataista kun meni ura.
Alamittaista on aapeen syyttää lapsiaan siitä ettei ole kyennyt rikastumaan.
Kuulostat nimittäin kypsältä, fiksulta ja koulutetulta ihmiseltä. Vaikea ymmärtää, että sellaisen mielikuvan antava ihminen ei ole kyennyt hankkimaan koulutusta lasten syntymän jälkeen. Hienoa, että analyyttisesti voi tarkastella omaa elämäänsä. Todella yllättävää vain, ettei niin analyyttinen ja fiksu ihminen pysty tekemään mitään asioille.
Miksi se oma elämä ja kunnianhimo päättyy lasten syntymään? Mikä estää sen paremman elämän, josta niin kovin haaveilet? Entä miehesi, miksei hän pysty luomaan uraa tai hankkimaan koulutusta?
39/43
Mainitsen vielä, että en ole kirjoittanut tähän ketjuun muita viestejä kuin ne, joissa on allekirjoituksena ap. En siis ole ollut tuikkaamassa sinua minkäänlaisilla piikeillä, edes huumorintujauksella.
Vierailija:
ei ole huumoria eikä sarkasmia.En todellakaan näiden viestiesi perusteella saa sinusta tasapainoista ja järkevää kuvaa luoduksi.
Itselleni lapset ovat ne tärkeimmät aarteet tässä elämässä ja taloudelliset seikat vähemmän tärkeitä.
Mitään huumoriruisketta en tarvitse, ymmärrän huumoria mutta en ihmistä joka pitää humoristisena/sarkastisena puheita lasten pahoinpitelystä.
Pysähdyin pohtimaan voisinko ajatella lapsistani samoin kuin sinä ap - toivoa lapsiani abortoiduiksi/syntymättömiksi - ja onnekseni en tuollaisia asioita löytänyt.
Toivottavasti saat ajan mielenterveystoimistoon pikimmiten arvoisa ap ja saat apua ongelmiisi. Toivottavasti terapian myötä tulet kykeneväksi ottamaan vastuun toimistasi sekä kyvyn olla syyllistämättä lapsiasi köyhyydestä yms.
Lopetan osaltani tässä ketjussa tähän.
Tuo toiseksi viimeinen kappale, en koe tarvitsevani terapiaa lasteni kasvatustyyliin tai vastuunkantamiskysmyksiin. Tarvitsen terapiaa omien vanhojen asiideni läpikäymiseen, jonka tuloksena saan enemmän voimavaroja käyttöön muuta elämää varten. En syyllistä lapsiani ja osaan kantaa heistä vastuun.
Tiedätkö, ei tarvitse itse ajatella samoin ymmärtääkseen toisen ajatuksia. Tarvitaan vain avarakatseisuutta ja empatiaa, ehkä tietynlaisia elämänkokemuksia.
Sinullakin on jäänyt asiani ydin huomaamatta. Mutta kiitos osallistumisesta keskusteluun, hyvää ja aurinkoista kevättä!
ap
" Nyt lapset ovat 7- ja 5-vuotiaat ja me olemme (edelleen) rutiköyhiä. Elämä on ollut vaikeaa. Jos olisin ymmärtänyt ehdä esikoisen kohdalla abortin, olisimme ehtineet saada ammatit opiskeltua ja hommattua työpaikat ennen lasten hankkimista."
Surullista, lapsia syyllistetään että ollaan rutiköyhiä.
Ymmärtääköhän ap sitä että lapset vaistoaa asioita vaikkei niitä heille kerrottaisikaan. Lapset tuntee onko he toivottuja vai ei. Jos ajattelee kuten ap en pidä mahdottomana että pikaistuksissaan sanoisi nämä asiat myös lapsilleen.
Vierailija:
Surullista, lapsia syyllistetään että ollaan rutiköyhiä.Ymmärtääköhän ap sitä että lapset vaistoaa asioita vaikkei niitä heille kerrottaisikaan. Lapset tuntee onko he toivottuja vai ei. Jos ajattelee kuten ap en pidä mahdottomana että pikaistuksissaan sanoisi nämä asiat myös lapsilleen.
Miten voi ymmärtää näin päin honkia ap:n jutut. Tämä kirjoittaja on tyhmä lähiöäiti, ap ei kuulosta ollenkaan siltä.
Vierailija:
Miksi se oma elämä ja kunnianhimo päättyy lasten syntymään? Mikä estää sen paremman elämän, josta niin kovin haaveilet? Entä miehesi, miksei hän pysty luomaan uraa tai hankkimaan koulutusta?
39/43
Ei se oma elämä ja kunnianhimo ole päättynyt lasten syntymään. Ne ovat hautautuneet sairauksien, väsymyksen ja erilaisten kriisien alle. Ne kurkkivat sieltä sen verran, että tiedän niiden olevan olemassa ja elossa kyllä.
Mikään ei estä parempaan elämään pyrkimistä, koska olemme sillä tiellä kyllä, olleet jo jonkin aikaa. Mieheni on näinä vuosina kouluttautunut ja pyörittää omaa firmaa, tosin piiiiiitkillä työpäivillä ja surkealla korvauksella, alussa kun on vasta.
Minun urakehitykseni tiellä on ollut monenlaista estettä. Tuntuu tulevan ajoittain ämpärillinen perkuujätteitä naamalle, mutta koetan jaksaa eteenpäin.
ap
ja kouluttamattomuudesta, jos ne eivät olekaan se ongelma? Ongelmiasi ovat sairaudet ja perkausjätteet, ne olisivat varmaankin olemassa, vaikka olisit triplamaisteri ja hyväpalkkaisessa työssä.
39/43
Ne ei-toivotut lapsen reppanatkin tulivat juuri isänsä kanssa kotiin. Aliasta pitäisi kuulemma pelata. Pitääpä olla tarkkana, ettän lipsauta mitään sopimatonta kun huutelen arvuutuksiin vastauksia :)
" Se on semmoinen vaaleanpunainen ja vähän ällö ja pieni?"
-ABORTOITU SIKIÖ!!!
" No ei....äiti, höh! Tietysti katkarapupizzassa se katkarapu!"
Anteeksi nyt ystävät ja toverit, mutta nuo teidän ehdottamanne kamaluudet tuntuvat lähinnä huvittavilta.
ap
Vierailija:
" ...Ymmärtääköhän ap sitä että lapset vaistoaa asioita vaikkei niitä heille kerrottaisikaan. Lapset tuntee onko he toivottuja vai ei. Jos ajattelee kuten ap en pidä mahdottomana että pikaistuksissaan sanoisi nämä asiat myös lapsilleen.
No, selvennän. Olen kouluttautunut ammattiin, mutta joudun vaihtamaan ammattia. Minulla on todettu työperäinen allergia ja joudun uudestaan koulunpenkille. Vasta-aloittanut yrittäjä ei tienaa kuin miinusmerkkisesti ja sairasloma-ajan palkka ei ole järkyttävän iso. Uudelleenkouluttautuminenkaan ei suuremmin tienestejä kasvata.
Eli köyhäilyä jatkuu vielä pitkään!
ap
Jälkeenpäin lisätyt viestit on seli seli osastoa.
Ap kertoi avauksessa katuvansa sitä ettei teettänytkään sitä suunnitelemaansa aborttia ja elämä on kurjaa köyhyydessä kärvistelyä kahden lapsen kanssa.
Mitä muuta tämä on kuin lasten syyttämistä köyhästä elämäntilanteesta.
Lapset kärsii väistämättä.
Vierailija:
Mmm...Me todella olemme erilaisia. Ensinnäkin, lasten pahoinpitely ei ole mitenkään humoristinen asia. Minusta se taas on, että minua syytetään jos jonkinlaisista asioista vain muutamien lauseiden perusteella! Etkö ymmärrä sarkasmia?
Samoin sinun olettamuksesi minusta ovat päin honkia. Muistin virkistykseksi, oletin sinusta tällaista:
" Tekeekö nämä ajatukseni minusta julman, sairaan ihmisen? Erikoinen ajatus, kieltämättä tulee sellainen tunne, oletkohan sinäkään sen tasapainoisempi kuin minä? Vai oletko vain nuori ja musta-valkoinen? "
Eli mitään koivn jyrkkiä mielipiteitä en sinusta ilmaissut, tuntemuksiani vain, kysymysmerkillä varustettuna. Sinä sitä vastoin olet jo tehnyt minusta julman ja sairaan ihmisen (aika hatarilla perusteilla!!), jota et voi hyväksyä. Se taas kertoo sinusta jotain.
ap