Lue keskustelun säännöt.
Kunpa olisin ymmärtänyt tehdä abortin.
13.04.2008 |
Tulin aikanaan vahingossa raskaaksi. Harkitsimme aborttia, mutta en pystynyt sitä teettämään kuitenkaan. Lapsi syntyi, totuimme perhe-elämään hyvin ja halusimme esikoiselle sisaruksen. 2,5 vuoden ikäerolla syntyi toinen lapsi.
Nyt lapset ovat 7- ja 5-vuotiaat ja me olemme (edelleen) rutiköyhiä. Elämä on ollut vaikeaa. Jos olisin ymmärtänyt ehdä esikoisen kohdalla abortin, olisimme ehtineet saada ammatit opiskeltua ja hommattua työpaikat ennen lasten hankkimista.
Nyt sitten ollaan köyhiä ja väsyneitä ja yritetään kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin niillä eväillä mitä on. Pyrkimys parempaan on kova, mutta rankkaa on. Paljon, paljon helpommalla olisi päästänyt itsensä jos olisi tehnyt asiat toisin päin.
Kommentit (59)
onko lasten syntyminen 7 ja 5 vuotta sitten syynä tähän allergiaasikin ja siihen että joudut kouluttautumaan uudelleen sekä köyhyyteenne etc.
Jos olisit avannut jutun kertomalla että harmittaa kun joudun kouluttautumaan uudelleen allergiani vuoksi jne. olisi vastaanottosi ollut toisenlainen. Tässä avauksessa ongelmien alkuperäiseksi syyksi on kerrottu tekemätön abortti.
Turhaa on jossittelu ja harmittelu tekemöttömistä asioista koska elämään olisi voinut tulla muita ennalta arvaamattomia muutoksia.
Jos ap ei olisi ollut lapsensa kanssa jossain tietyssä paikassa hän olisi voinut olla toisaalla ja jäädä auton alle. Elämä on ketju ennalta-arvaamattomia tapahtumia ja jälkeenpäin asioiden vatvominen ei auta yhtään eikä tee asioita paremmaksi tai huonommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan hyvin on pärjätty! Rahaa ei tietenkään ole liikaa, eikä tehdä mitään vuosittaisia lomamatkoja jne. Mutta ihan kivasti on pärjätty! Itse pidän tätä järjestystä hyvänä, koska nyt valmistumisen jälkeen voin heti keskittyä työelämään, eikä tule äitiysloman takia katkoksia.
Kun katsot lastasi niin toivotko aivan oikeasti että kunpa tuota lasta ei olisi?
Itse tulin vahingossa raskaaksi ja jäin lapsen kanssa yksin lukion jälkeen. Harkitsin aborttia, mutta en sitten " pystynyt" siihen. Ja totta kai objektiivisesti ajatellen olisi ollut helvetisti helpompaa koko nuori aikuisuus, jos lasta en olisi silloin tehnyt, vaan abortin, mutta en kyllä - tämän lapsen äitinä - ikinä voisi sanoa, että " voi kun olisin päätynyt aborttiin" ; eikä nyt ainakaan taloudellisista syistä.
Vuosia olin rutiköyhä, elelin tuilla ja pätkätöillä ja opiskelin yksinhuoltajuuden ohessa (luin ja kirjoitin iltaisin ja öisin, sosiaalinen elämä oli aika vähäistä, kaikesta sai kituuttaa, aika oli tiukilla jne.) ja arvaas mitä, nyt olen akateemisessa ammatissa, uudessa liitossa (joka voi muuten loistavasti) ja rahaa on tosi kivasti.
Tiedätkös ap muuten, miten moni opiskelee ja kehittää uraa lasten kanssa? Luuletko oikeasti, että olette ainoat kouluttamattomat ja nuoret vanhemmat? Minä ponnistin tyhjästä akateemisuuteen ja ammattiin, vaikka olin yksin lapsen kanssa, joten ihan turha tulla selittämään, ettei kahden aikuisen perheessä VOISI opiskella ja mennä elämässä eteen päin, jos on lapsi tai lapsia. Jos tämä aloitus on totta, ette voi saamattomuudestanne ja valinnoistanne syyttää ketään muuta kuin itseänne. Teidän ei olisi ollut pakko ensinnäkään tehdä toista lasta, jos elämä oli tiukkaa jo yhdenkin kanssa. Siksi toiseksikin opiskella voi aivan vallan mainiosti perheellisenäkin. Seli seli, vali vali ja kaadetaan kaikki katkeruus omista tekemisistä (tai tekemättä jättämisistä) viattomien lasten niskaan...
Ei kukaan voi ajatella lapsestaan että kumpa olisin päätynyt aborttiin silloin 7 vee sit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan nyt on aivan puppua. Onnistuu se muiltakin, miksi ei siis sinulta. Itse tein samoin, lapsi opiskeluaikana ja opiskelut sitten loppuun, hieman hitaampaan tahtiin tosin. Hyvin on mennyt.
Rakastan lapsiani!! He ovat minulle hirveän tärkeitä. Juuri sen vuoksi, että rakastan heitä, ajattelen näin. Haluaisin tarjota heille enemmän kuin mitä pystyn tällä hetkellä tarjoamaan.
Raha-asioiden lisksi meillä on molemmilla menneisyyden asioita, jotka vaatisivat selvittelemistä, terapiaakin. Nämä vaikeuttavat tietysti elämää raha-ongelmien lisäksi.
Tämän viestiketjun tarkoituksena oli kai sanoa, että voi kunpa ihmiset saisivat lapsensa vasta sitten kun kaikki on valmista lasten tuloa varten. Köyhänäkin toki voi lasten elämä olla onnellista, jos vanhemmilla ei köyhyyden lisäksi ole muita ongelmia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis provohan tää on...ei kukaan oikeesti voi olla noin tyhmä!!
nyt jää mieheni kotiin kirjoittamaan väikkäriä. MONET tuttumme ovat onnistuneesti yhdistäneet lapsenteon ja opiskelun varsinkin, jos vanhemmat ovat yhdessä, ts. opiskellaan vuorotellen.
Provohan tämä voi olla, mutta kyllä noin ajattelevia löytyy. Tästäkin viestistä näkee, että lapsia tai ei, ap ja miehensä ei olisi saaneet itselleen hyvää ammattia missään tapauksessa, saamattomuus olis sen estänyt. Nyt on vaan helppo vierittää syy lasten harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Itse tulin vahingossa raskaaksi ja jäin lapsen kanssa yksin lukion jälkeen. Harkitsin aborttia, mutta en sitten " pystynyt" siihen. Ja totta kai objektiivisesti ajatellen olisi ollut helvetisti helpompaa koko nuori aikuisuus, jos lasta en olisi silloin tehnyt, vaan abortin, mutta en kyllä - tämän lapsen äitinä - ikinä voisi sanoa, että " voi kun olisin päätynyt aborttiin" ; eikä nyt ainakaan taloudellisista syistä.Vuosia olin rutiköyhä, elelin tuilla ja pätkätöillä ja opiskelin yksinhuoltajuuden ohessa (luin ja kirjoitin iltaisin ja öisin, sosiaalinen elämä oli aika vähäistä, kaikesta sai kituuttaa, aika oli tiukilla jne.) ja arvaas mitä, nyt olen akateemisessa ammatissa, uudessa liitossa (joka voi muuten loistavasti) ja rahaa on tosi kivasti.
Tiedätkös ap muuten, miten moni opiskelee ja kehittää uraa lasten kanssa? Luuletko oikeasti, että olette ainoat kouluttamattomat ja nuoret vanhemmat? Minä ponnistin tyhjästä akateemisuuteen ja ammattiin, vaikka olin yksin lapsen kanssa, joten ihan turha tulla selittämään, ettei kahden aikuisen perheessä VOISI opiskella ja mennä elämässä eteen päin, jos on lapsi tai lapsia. Jos tämä aloitus on totta, ette voi saamattomuudestanne ja valinnoistanne syyttää ketään muuta kuin itseänne. Teidän ei olisi ollut pakko ensinnäkään tehdä toista lasta, jos elämä oli tiukkaa jo yhdenkin kanssa. Siksi toiseksikin opiskella voi aivan vallan mainiosti perheellisenäkin. Seli seli, vali vali ja kaadetaan kaikki katkeruus omista tekemisistä (tai tekemättä jättämisistä) viattomien lasten niskaan...
En ole Porvoosta. En oikein ymmärrä satutarinoiden keksimisen tarvetta. En koskaan keksi ajatuksia, jolla herättää kohua. En tälläkään aloituksella pyri mihinkään kohuun ja ihmettelen suoraan sanottuna sinunkin varsin negatiivista vastaustasi.
En mitenkään jaksa alaa riitelemään mistään. Jos haluatte sättiä, sättikää, en aio osallistua sellaiseen puolustelemalla itseäni ja sättimällä takaisin. Jos joku haluaa keskustella ilman riitelyä, kelpaa kyllä.
Sen verran korjaan (luit huolimattomasti aloitusviestin), en ole sanonut, että lasten kanssa ei voi opiskella. Sanoinko, että en opiskele/ ole opiskellut? Olepa tarkkana, mistä syyttelet.
ap
mutta olen myös sitä mieltä että ei sun olis kannattanut niitä lapsia tehdä jälkeenpäinkään.
Jotkut vaan ei ole tarkoitettu vanhemmiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
utta sain terapiapalveluita, joihin minulla ei koskaan yksityisen tai kunnallisen kautta olisi ollut varaa tai mahdollisuutta...Tein siis töitä, opiskelin, olin yh JA selvitin menneisyyden paskat.
Miten ap voi nähdä ne lapset tuollaisena esteenä kaikelle? Ihminen voi opiskella, kehittää uraa, käydä terapiassa, saada ihmissuhteen (joka teillä siis on jo valmiiksi, minulla ei ollut) harrastaa ja tehdä kaikkea mitä tekisi ilmankin lasta; tahti voi olla vähän hitaampaa, sillä lapsi/lapset vaativat oman osansa ajasta, mutta mahdotonta mikään ei ole! Ei ainakaan Suomessa, missä on hyvät tukijärjestelmät ja periaatteessa maksuton koulutus...Aika moni on opiskellut ja ollut perheellinen JA selvittänyt päätänsä. Minusta kaikki ap:n sanoma kuulostaa vaan tekosyyltä toisensa perään.
Ja ok, haluaisit tajota lapsillesi " kaiken" ; niinhän kai suurin osa vanhemmista haluaisi, mutta mitä se kaikki sitten on? Ehkä teillä on hyvä liitto, rakkautta, osallistumishalua ym. paljon taloudellista turvaa tärkeämpää tarjota lapsillenne (mitä vaikka jostain akateemisesta porhoperheestä ei löydykään). Eivät pienet lapset nyt sitä katso, onko peheelle peugeot vai lada alla. Joskus voi elämä mennä ohi, kun odottelee aina sopivaa ja täydellistä aikaa jollekin...Ja jos haluatte - kuten luonnollista on - tarjota lapsillenne parhaat mahdolliset, sekä henkiset että taloudelliset, resurssit, niin ei siinä auta katkeruus ja voivottelu " voi kun olisimme odottaneet, että kaikki on valmista" tai tekosyyt " Nyt on jo myöhäistä" , vaan se, että ponnistelee niihin tavoitteisiin. Opiskelee, kehittää uraa, käy selvittämässä sen päänsä terapiassa. Niin minäkin tein, ja se kannatti.
7
Vierailija:
nyt jää mieheni kotiin kirjoittamaan väikkäriä. MONET tuttumme ovat onnistuneesti yhdistäneet lapsenteon ja opiskelun varsinkin, jos vanhemmat ovat yhdessä, ts. opiskellaan vuorotellen.Provohan tämä voi olla, mutta kyllä noin ajattelevia löytyy. Tästäkin viestistä näkee, että lapsia tai ei, ap ja miehensä ei olisi saaneet itselleen hyvää ammattia missään tapauksessa, saamattomuus olis sen estänyt. Nyt on vaan helppo vierittää syy lasten harteille.
Uskokaa mitä haluatte. Olen ihan aidosti ja oikeasti tällainen " tyhmä ja saamaton" . Aika heppoisin perustein leimaatte ihmisen tietynlaiseksi. En ole muutamaa riviä enempää itsestäni kertonut ja tiedätte jo minun olevan luuseri. Muistakaahan se, että mitä ihminen itsestään kirjoittaa on, harvoin koko totuus. Lyhyeen tekstiin ei mitenkään saa mahdutettua koko elämän kirjoa, vain päällimmäisenä mielessä olevat asiat. No, minä en ainakaan osaa, en ole kovin lahjakas ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla.
Kysynpä sinulta, mikä on " hyvä ammatti" ? Onko hyvä ammatti vain akateemisesti koulutetuilla?
ap, joka näköjään sortui sittenkin puolustelemaan ja vastailemaan vaikka muka väitti että ei sellaiseen jaksa ryhtyä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ap:n elämäntilanne mikä tahansa olisi se voinut olla hänen mielestään aina parempi ilman lapsia.
Lapsiparat saavat kuulla pilanneensa vanhempien nuoruuden/elämän/mahdollisuuden joka tapauksessa.
Tiedän näitä...
Vierailija:
utta sain terapiapalveluita, joihin minulla ei koskaan yksityisen tai kunnallisen kautta olisi ollut varaa tai mahdollisuutta...Tein siis töitä, opiskelin, olin yh JA selvitin menneisyyden paskat.Miten ap voi nähdä ne lapset tuollaisena esteenä kaikelle? Ihminen voi opiskella, kehittää uraa, käydä terapiassa, saada ihmissuhteen (joka teillä siis on jo valmiiksi, minulla ei ollut) harrastaa ja tehdä kaikkea mitä tekisi ilmankin lasta; tahti voi olla vähän hitaampaa, sillä lapsi/lapset vaativat oman osansa ajasta, mutta mahdotonta mikään ei ole! Ei ainakaan Suomessa, missä on hyvät tukijärjestelmät ja periaatteessa maksuton koulutus...Aika moni on opiskellut ja ollut perheellinen JA selvittänyt päätänsä. Minusta kaikki ap:n sanoma kuulostaa vaan tekosyyltä toisensa perään.
Ja ok, haluaisit tajota lapsillesi " kaiken" ; niinhän kai suurin osa vanhemmista haluaisi, mutta mitä se kaikki sitten on? Ehkä teillä on hyvä liitto, rakkautta, osallistumishalua ym. paljon taloudellista turvaa tärkeämpää tarjota lapsillenne (mitä vaikka jostain akateemisesta porhoperheestä ei löydykään). Eivät pienet lapset nyt sitä katso, onko peheelle peugeot vai lada alla. Joskus voi elämä mennä ohi, kun odottelee aina sopivaa ja täydellistä aikaa jollekin...Ja jos haluatte - kuten luonnollista on - tarjota lapsillenne parhaat mahdolliset, sekä henkiset että taloudelliset, resurssit, niin ei siinä auta katkeruus ja voivottelu " voi kun olisimme odottaneet, että kaikki on valmista" tai tekosyyt " Nyt on jo myöhäistä" , vaan se, että ponnistelee niihin tavoitteisiin. Opiskelee, kehittää uraa, käy selvittämässä sen päänsä terapiassa. Niin minäkin tein, ja se kannatti.
7
Luet viestini, mutta et näe villakoiran ydintä. Ehkäpä en osaa sitä tarpeeksi selvästi ilmaista. Nyt yritän.
Lapset eivät ole este elämälle.
Rakastan lapsiani.
Mieheni on hyvä isä ja meillä on hyvä liitto.
Meillä on tarjota lapsille rakkautta ja turvaa, ihan hyvät peruspuitteet.
En pidä rahaa rakkautta ja turvaa tärkeämpänä.
Ehkä olen laiska, saamaton ja tyhmä. Myönnän mahdollisuuden.
Olen rikkinäinen ihminen lapsuuden kokemusten vuoksi. En ymmärtänyt tätä nuorena tarpeeksi selvästi mennäkseni terapiaan, muuttaakseni elämääni.
Olen ollut väsynyt vuosia, nukun...nukun...nukun...rättiväsyneenä on vaikea saada ajatuksia kasaan ja toimia. Väsymys vuosien varrella on ollut suurin invalidisoiva tekijä. En ihmettele yhtään, että ihmisiä kidutetaan niin, että heidän ei anneta nukkua. Väsyneenä katoaa järjestelmällisyys, tarmokkuus, kärsivällisyys, toimintakyky, kaikki. Sitä vaan ajattelee nukkumista.
Meillä on myöskin ollut monenlaisia vastoinkäymisiä vuosien aikana, kamalasti huonoa tuuria, mikä on vaikeuttanut pyrkimyksiä (parempaan) entisestään.
Mutta, me kumpikin olemme opiskelleet vuorotellen.
Meillä on selvät tavoitteet, mihin pyrimme. Ja toivomme, että tulevaisuudessa puurtaminen maksaa itsensä takaisin.
ap
Vierailija:
Olisi ap:n elämäntilanne mikä tahansa olisi se voinut olla hänen mielestään aina parempi ilman lapsia.
Lapsiparat saavat kuulla pilanneensa vanhempien nuoruuden/elämän/mahdollisuuden joka tapauksessa.
Tiedän näitä...
Ai vitsit tuo on varmasti mahtavaa, kun osaa nähdä uppo-outojen ihmisten elämät selvänäkijän tavoin!!
Meidän lapsemme eivät koskaan kuule tuollaisia sanoja. Päinvastoin, he kuulevat usein että ovat parasta mitä meille on tapahtunut!! LASTEN vuoksi olisi ollut parempi hoitaa ensin päänsä ja raha-asiansa kuntoon ja saada lapset vasta sitten. Meille vanhemmillehan on loistojuttu, että on kaksi ihanaa lasta tuomassa iloa harmaaseen arkeen.
On tämä hauska palsta. Toisessa ketjussa huudetaan, että olisit laittanut pääsi ja raha-asiasi kuntoon ennen lasten hommaamista!! Ja täällä touhotetaan päinvastaista. No, onpa sen tuolla oikeassakin elämässä huomannut, että teet niin tai näin, aina se on väärinpäin.
ap
Ladatkaa nyt kaikki vaan tähän ketjuun niin voitte jollekin toiselle kirjoittaa ystävällisemmin. Osaattekohan?
ap
Itsehän sanoit ettet ala itseäsi puolustelemaan, etkä vastaa meidän viestihin, mutta kumminkin oikein kerjäämällä kerjäät niitä;D
Sun logiikkas on kuule meille muille niin outoo, että anna olla...
Ihan sama mitä sun elämässäs tapahtuu tai on tapahtumatta niin onnellinen et omasta elämästäs osaa olla, mutta huomaa että syy siihen ei ole kenenkään muun kun SUN ITTES!!!
Vierailija:
Nämä, jotka nyt lietsovat itseään soittamaan lastensuojeluun, ei tunnu tajuavan mitä tarkoittaa sellainen että toivoo jollain tasolla voivansa palata takaisin johonkin käännekohtaan elämässä. Eihän ap todellakaan lasta katsoessaan ajattele että sinun syy. Olette hassuja ja ihan hysteerisiä :).