Päätin juuri, että vauva saa mennä hoitoon heti äitiysloman päätyttyä.

pystyasentoon olalle ja kantele. Kun rauhoittuu voi taas imettää.



Ja vatsavaivaiselle vauvalle kantoliina on omiaan. Siinä voi sitten kannellessa puuhailla kaikkea muutakin.

Meillä esim. vauvat (kolme ollut tähän mennessä) eivät kukaan rauhoittuneet liinaan!! Päinvastoin. Kaksi vanhinta alkoi oikeastaan paniikissa huutaa kun heidät siihen sain. Ei sovi vaan kaikille.

Kyllä ap varmasti olet yrittänyt kaikkesi - eiköhän jokainen lapsensa eteen tee kaikkensa omien resurssien puitteissa? Jos joku ei pysty johonkin niin turha siinä muiden alkaa haukkumaan...

On se toki sinulle mutta saman ovat kokeneet sadat ja tuhannet ja miljoonat äidit. Älä asetu kärsivän marttyyrin rooliin ja makaa sängyssä kuuntelemassa yksin itkevää vauvaa, vaan ota se vastuu, että ainakin yrität helpottaa vauvasi oloa. Vauva ei todellakaan ilkeyttään kitise ja huuda, sillä on hätä. Hätä voi olla nälkää, kipua, märkyyttä,vilua, turvattomuutta... sinun on kokeiltava apukeinoja yksi kerrallaan ja vaikka ei varsinaista viisasten kiveä löytyisikään, jo se, että hoidat, kannat, silität, taputat, nuuhkit, pidät lähelläsi vauvaasi, auttaa. Ja kun vauvan olo helpottuu, myös sinun olosi helpottuu. Nyt on menossa se kaikkein haasteellisin ja vaikein aika, kun vauva on "herännyt" sen ensimmäisen parin-kolmen viikon jaksosta, kun se toipui synnytyksestä ja käytännössä vain söi ja nukkui. Nyt maha ja suolisto käynnistyy ja aiheuttaa kipua, vaatteet kutittavat ja painavat, voi olla liian kuuma tai kylmä, nälkä tuntuu kuolettavana kipuna parin tunnin välein, niska, selkä ja raajat puutuvat, kun niitä ei voi edes itse kunnolla liikuttaa ja hallita, maailma on kylmä, kirkas, kova ja turvaton. SINÄ olet se, joka vauvaa voi auttaa ja silloin kun ei voi auttaa, voi ainakin lohduttaa.



Tarjoa aina maitoa, kun vauva inahtaa, röyhtäytä kunnolla, hiero mahaa ja jalkoja, pumppaa kevyesti jalkoja mahan päälle. Pidä sylissä mahallaan tai rintaa vasten pystyssä. Pidä paljon iho ihoa vasten. Kokeile kantoliinaa enemmän kuin sen yhden kerran, myös isän kannattaa kokeilla, meillä ainakin toimi isän kantamana paremmin, kun ei maito haissut nenään koko ajan. Moottoroitu vauvakeinu tai vaunuissa heijailu voi olla kanssa hyvä hetkittäin mutta ei saa toki korvata syliä ja läheisyyttä kokonaan. Jos vauva pulauttelee kauheasti ja paino ei nouse, kannattaa miettiä refluksia tai allergiaa. Kysy neuvolasta tai lastenlääkäriltä. Itse voi kokeilla jättää maitotuotteet kokonaan pois 2-3 vko ajaksi, voi auttaa.



Jos et koe mitään mielihyvää vauvasta, sinulla on unettomuutta, pakkoajatuksia, itsetuhoisia ajatuksia, toivottomuutta jne. kerro neuvolassa, kyse voi olla myös synnytyksen jälk. masennuksesta ja voi vaatia lääkitystäkin.

Meilläkin oli kaikesta kitisevä vauva. Koska olemme niin "laiskoja" hoitamaan lapsia, päätimme tehdä tälle narina kaverille heti kaverin. Ikäeroa tuli 1v1kk. Myönnän, että eka vuosi oli erittäin rankka, mutta nyt lasten ollessa reilut 2 ja 3 helpottaa kummasti. Tämä vaativa vauva on edelleen vaativa, mutta pikkusisko onneksi tasapainotaa vauhtiveikkoa.

Meillä on ollut koliikki käymässä. En vieläkään ymmärrä miten selvisin päivästä toiseen hajoamatta pieniksi palasiksi ne ensimmäiset kuukaudet. Ulos ei kehdannut mennä kun ihmiset tuijottivat, ja kroppa hajoili alituisesta kantamisesta. Mikään ei auttanut, ei mikään.



Kolmen kuukauden jälkeen se helpotti ja 4 kk jälkeen loppui. Vauvamme ei ollutkaan perustyytymätön tai vaikeahoitoinen, kuten olin ajatellut kaiken tämän vauvadiipadaapan keskellä.



Itseäni piti kasassa ajatus siitä, että se helpottaa kohta.

AP sinä tavitset apua. Olet luultavasti masentunut. Älä häpeä hakea apua itsellesi j alapsellesi. Aloita neuvolasta.

..vaikka se eka vuosi oli vaativaa, nyt kun taapero sanoo "äiti", tulee liikuttunut olo kerta toisensa jälkeen =).

Minulla on maailman helpoin vauva, mutta on pakko tunnustaa että kyllä sitä kuitenkin väsyy välillä. Voin vain kuvitella millaista se sitten on noin vaativan vauvan kanssa.



Hienoa että teillä mies auttaa! Voisit jutella myös neuvolassa. Ensinnäkin siitä, jos pääsisit juttelemaan ihan ammatti-ihmiselle (psykologille/mielenterveyssairaanhoitajalle tms), ja toisekseen siitä että voisitko saada jonkinlaista kotiapua. Jota tarvitset etenkin jos sinulla on jotain syvempää kuin pelkkä väsymys, eli masennus.



Eikä sen äidinrakkauden ja siteen tarvitse heti syntyä. Vauva pärjää kunhan täytät sen tarpeet ja olet läsnä. Jos muistan oikein se "oikea" vastavuoroisuus on tärkeää vasta joidenkin kuukausien ikäisenä? Hemmetti kun en muista enää mitä psykiatri sanoi. Silloin tuli paljon mietittyä näitä juttuja kun olin ihan varma että lapsi huutaa 24/7 ja minä olen paska äiti ja saan kaiken lisäksi vakavan masennuksen päälle (on siis ennestään masennustaustaa).

toki ne on ihaniakin. mutta myös väsyttäviä.ja uskallan väittää että jokainen äiti kokee joskus syyllisyyttä siitä ettei osaa täyttää vauvan tarpeita täydellisesti. mulla on kahdeksan lasta, on ollu helpompia vauvoja ja niitä joita en ole osannut lukea kuin avointa kirjaa...ja on ollu niitä tuntemuksia etten siedä vauvaani, ja seuraavana päivänä jo paljon paremmin.pitäis antaa vauvan äideille lupa väsyä ja lupa niihin kurjiin tunteisiin, eikä aina heti mollata. haluan toivoa ap.lle hirmu kovasti voimia just tähän hetkeen, oikeasti pidemmälle sun ei nyt tarvii miettiäkään. koitahan jaksella.

Ihmettelen aina niitä joilla ei ole tunnesidettä ja syvää rakkautta vauvaansa kohtaan. Itselläni tunneside ja kiintymys on kehittynyt jo odotusaikana ja olen ollut aivan myyty kun vauva on syntynyt.



Olen elänyt vahvassa sympioosissa vauvojeni kanssa (3 lasta) ensimmäiset kuukaudet, vaistonnut heidän tarpeensa, ruokkinut jo ennen isoa huutoa. Yöllä herännyt kun vauva alkaa heräilemään ja yösyötöilläkään ei hillitöntä huutoa.

Olen tunnistanut kipuitkut ja nälkäitkut.



Lapsilla vaikea korvakierre joten valvomisiakin tuli ja väsymystä. Kitarisan poisto ja putkitukset kahdella ja sitten vasta helpotti. Nuorimmainen kärsi eniten ja allergiatkin riesana.



Kaikesta huolimatta olen laittanut lapsen tarpeet ennen itseäni vaikka olen ollut todella väsynyt etenkin nuorimman lapsen ollessa 7 kk - 3 vuotta joka oli todella raskasta aikaa.



Hae apua neuvolasta ja lastenlääkäriltä.



Tulee mieleen että onko itseäsi kohdeltu vauvana kaltoin ja kylmästi koska jonkinlainen tunnekylmyys sinusta huokuu, joskus kylmyys siirtyy sukupolvelta seuraavalle.



Vie lapsi vyöhyketerapiaan sillä sieltä ovat monet saaneet oikeasti avun, vaatii muutaman hoitokerran. Ystävättäreni käytti kolme kertaa koliikkivauvaansa vyöhyketerapiassa ja huudot loppui siihen.

ehkä parasta kaikille osapuolille.

Ymmärsin ettei viihdy rinnalla kuin pari minuuttia, koska siis syö?