Päätin juuri, että vauva saa mennä hoitoon heti äitiysloman päätyttyä.

toinen vauva oli keskonen.

Miksi jotkut haluavat antaa kuvan, että eka vuosi olisi aina helvettiä. Monista se on elämän parasta aikaa.

suolioireinen allergis, mikä ei ole kokonaan väistynyt viiteen ikävuoteen mennessä. Meillä myös ehdotettiin tuota koliikkia, mutta en uskonut. Toisella kerralla tutkittiin allergiat ja selvisi heti. Elämä helpottui, mutta suoli oli tohjona ekan vuoden.

Kaverin esikoisella oli se refluksi-ongelma, joka saatiin jollain lääkkeellä kuriin. Just tuon ikäinen oli, kun sitä ruvettiin epäilemään. Nyt on viiden lapsen onnellinen äiti :)

Meillä vauva ei pulauttele. Sanomattakin selvää, että tuo jää ainokaiseksi. En todellakaan tee toista.

ap

onko sulla ketään jolle voisit vauvan luottaa hetkeksi? Vauva vaistoaa myös äidin hermostumisen ja avuttomuuden tunteet ja reagoi niihin.



Kun meidän esikoinen synty, hän huus tosissaan minun sylissä, mutta mun äitille kyllä rauhottu. Sitä vaan oli niin paniikissa sen lapsen kanssa. Minä taas kävin auttamassa yhtä tuoretta äitiä jonka vauva itki aina äidin sylissä, mutta mulle rauhottu kyllä. Niin ja en kyllä heti laitoksella tuntenut vauvaa kohtaan mitään äidin rakkautta, se kasvoi pikkuhiljaa ja vauva oli kuitenkin odotettu ja toivottu. Saa nyt nähä miten tämän toisen kanssa käy, syntyykö se rakkaus nopeammin, kun tietää mikä odottaa niiden hankalien alkukuuausien jälkeen.

Jos asut Hämeenlinnata mahdollisen matkan päässä voisin tulla hoitamaan vauvaasi muutamaksi tunniksi päivässä jos koket siitä olevan apua. Olen koulutukseltani perhepäivähoitaja.

Laita sähköpostia kaurahiutale@suomi24.fi

onko sulla ketään jolle voisit vauvan luottaa hetkeksi? Vauva vaistoaa myös äidin hermostumisen ja avuttomuuden tunteet ja reagoi niihin.

Kun meidän esikoinen synty, hän huus tosissaan minun sylissä, mutta mun äitille kyllä rauhottu. Sitä vaan oli niin paniikissa sen lapsen kanssa. Minä taas kävin auttamassa yhtä tuoretta äitiä jonka vauva itki aina äidin sylissä, mutta mulle rauhottu kyllä. Niin ja en kyllä heti laitoksella tuntenut vauvaa kohtaan mitään äidin rakkautta, se kasvoi pikkuhiljaa ja vauva oli kuitenkin odotettu ja toivottu. Saa nyt nähä miten tämän toisen kanssa käy, syntyykö se rakkaus nopeammin, kun tietää mikä odottaa niiden hankalien alkukuuausien jälkeen.

Itse lepäilen makkarissa. En minäkään äidinrakkautta ole vielä tuntenut, vaikka lapsi on jo 5-viikkoinen, mahtaako koskaan puhjetakaan?

ap

Jos asut Hämeenlinnata mahdollisen matkan päässä voisin tulla hoitamaan vauvaasi muutamaksi tunniksi päivässä jos koket siitä olevan apua. Olen koulutukseltani perhepäivähoitaja.

Laita sähköpostia kaurahiutale@suomi24.fi

Olet ihana ihminen :)

ap

voit asuinpaikastasi riippumatta laittaa minulle sähköpostia. Jos et ihan Kaamasessa asti asu niin voisin auttaa. Äidin jaksaminen on kuitenkin perusasioita lapsenkin hyvinvoinnille. Jaksamista sulle!

ja miten vauva voi vietsitä kivuistaa, nälästä, kylmästä, läheisyydenkaipuusta jos ei kitinällä ja itkulla?



Miksi vauvojen pitäisi olla itsenäisiä ja osata kaikki heti synnyttyään

[Itse lepäilen makkarissa. En minäkään äidinrakkautta ole vielä tuntenut, vaikka lapsi on jo 5-viikkoinen, mahtaako koskaan puhjetakaan?

ap

minä kyllä rakastin koliikkivauvaani ihan alusta asti, mutta se mitä aloin tunte 4-5kk ikäistä vauvaa kohtaan olikin sitten jo ihan muuta, paljo vahvempaa ja koko ajan se vahvistuu.

5 viikkonen vauva ja jo hymyilee.. :)

lapsi osaa itse tula halaaman ja pussaamaan, sanoo ensikerran "äiti" niin kyllä siinä sydän pakahtuu onnesta. siinä sinulle ihanaa odotettavaa.

vanhana sain minä hetkeksi vauvan pois sylistäni. pieniä hetkiä viihtyi esim sohvalla maaten, sitä ennen oli jatkuvasti sylissä

mulla ekat 8kk oli kun pilvillä olis leijunu, ikävöin lasta kun se oli päiväunilla, sen jälken alko tulee väsymystä. Kakkonen kun syntyi oli vielä helpompi mutta esikoinen väsytti joten oli kumminkin ihan normaalia ja onnellista aikaa.

Taidan lopettaa turhan valittamisen.

pahanlainen synnytyksen jälkeinen masennus?



5 viikkoiset vauvat eivät vielä yleensäkkään hymyile...

kaikki vauvat itkee, mutta jatkuva itku ei ole normaalia -käytä vauva kunnon lastenlääkärillä (ei tk lääkärillä) jos kyseessä vaikka hyvin yleinen maitoallergia.

Alku on todellakin aina hankalaa, naureskelet muutaman kuukauden päästä tälle aloituksellesi, nyt vaan aoua hakemaan!

toinen vauva oli keskonen.

Miksi jotkut haluavat antaa kuvan, että eka vuosi olisi aina helvettiä. Monista se on elämän parasta aikaa.

Vaikka lapsi olisi keskonen, niin silti hän voi olla ns. helppo hoidettava. Ei se ikää katso, vaan lapsen luonnetta ja terveyttä.

Minulla on kaksi lasta ja molemmat äärettömän tyytymättömiä ja vaativia vauvoina. Esikoinen antoi nukkua jo jonkin verran puolen vuoden iästä lähtien, mutta tämä toinen valvottaa SÄÄNNÖLLISESTI vielä nyt 10 kk ikäisenä.

Molemmat sähköjäniksiä, joiden pitää päästä menemään joka suuntaan, mutta missään ei oikeastaan hermo pidä. Kantelu ympäriinsä on ainoa, mikä on auttanut.

Olisin antanut oikean käteni, jos vauva-aika olisi molempien kanssa ollut auvoisaa ja helppoa. Mutta ei. Se hemmetin valvominen yöstä ja päivästä toiseen repii hajalle. Ja päivät mennään kanniskellen ja viihdyttäen. Terveydellistä vikaa ei ole löytynyt, monet lääkärikäynnit tehty. Ja allergiat testattu. Eikä mikään viittaa kipuihin, vain tuohon tyytymättömyyteen.

Edelleen tuo nuorempi huutelee ja ryskää öisin. Nousen puolen tunnin välein palauttamaan lapsen selälleen ja peittelen. Ja siltikin hän jatkaa polkemista ja ryskäämistä. Ennen se siis oli pelkkää itkua, nyt muuttunut mölyämiseksi.

Äidinrakkaus on kyllä löytynyt, ja hyvin vahvana, mutta loppu minä olen. Täysi sympatia ap:lle. Se ei välttämättä lopu 4-kuisena, tai meillä ei loppunut. Ja mikään ei ole raivostuttavampaa kun kaverit kertoo kuinka helppoa ja suorastaan tylsää tuo vauva-aika on, vauva vain syö ja nukkuu. Paskat. Ei meillä ainakaan.

Nyt nuo pienet rakkaat lapset nukkuu (toinen tosin yrittää hajottaa pinnasänkyä osiin), mutta kun itse menen vauvan luo, alkaa se koko yön kestävä biletys.

Ja ei, ne ei kumpikaan nuku päivällä.

Apujoukkoja on, mutta ei se tähän tuskaan auta.

Koita kestää ap, näistä lapsista kasvaa varmasti vahvoja persoonia ;)

Vaikeuksien takaa on sittenmmin löytynyt sairauksia. Alusta asti olen odottanut sitä hetkeä kun vauva alkaisi viihtymään edes hetken itsekseen, vielä sitä ei ole tullut. Rankkaa on ollut ja on edelleen, mutta silti rakastan lastani, ehkä jopa enemmän kuin helpompia sisaruksiaan.



Yleensä vauvojen kanssa helpottaa siinä 3-4kk iässä. Toivottavasti teilläkin!

5 viikkonen vauva ja jo hymyilee.. :)

vauvat alkavat hymyillä n. 6 viikon ikäisinä. Ei ole mitenkään erikoista, jos nyt 5 viikon ikäisenä hymyilee. Tarkistapa asia vaikkapa MLL:n vauvan kasvua ja kehitystä koskevasta artikkelista.

www.mll.fi

että ap:llä voisi olla synnytyksen jälkeistä masennusta.. arki vauvan kanssa ei ollutkaan nin auvoista kun oli kuvitellut, eikä h´än koe itseään täydelliseksi äidiksi kuten oli ehkä kuvitellut... toivon että vauvallesi ei kehity mitään kiintymys´ja psyykkisen kehityksen häiriöitä, kun kokee että äiti ei halua hänen kanssaan kommunikoida.. vauvatkin voivat masentua, joka estää heidän psyykkistä kehitystään.. en halua tuottaa pahaa mieltä ap:lle mutta jos tämä on vaan jotain kiukuttelua kun vauva ei ollutkaan täydellinen vauva niin koita asennoitua paremmin..

että ap:llä voisi olla synnytyksen jälkeistä masennusta.. arki vauvan kanssa ei ollutkaan nin auvoista kun oli kuvitellut, eikä h´än koe itseään täydelliseksi äidiksi kuten oli ehkä kuvitellut... toivon että vauvallesi ei kehity mitään kiintymys´ja psyykkisen kehityksen häiriöitä, kun kokee että äiti ei halua hänen kanssaan kommunikoida.. vauvatkin voivat masentua, joka estää heidän psyykkistä kehitystään.. en halua tuottaa pahaa mieltä ap:lle mutta jos tämä on vaan jotain kiukuttelua kun vauva ei ollutkaan täydellinen vauva niin koita asennoitua paremmin..

Ilmeisesti olin niin tyhmä kuitenkin, että ajattelin, ettei vauva nyt ihan koko aikaa sentään kitise tai itke.

ap