Olen TÄYSIN samaa mieltä kanssasi ap!

Olen ajatellut että kai minun on ollut helpompi jäädä kotiin kun en ole ikinä vielä töissä ollut,enkä suuriin rahoihin ja menoihin tottunut. Jos olisin ollut ensin töissä ja saanut hyvin rahaa niin voisi olla hankalampaa. Itsekkin ihmettelen tätä että ei ole rahaa jäädä kotiin. Minulla on mies töissä,mutta ei saa palkkaa kovin paljoa. Tämä koko palkka menee yleensä melkeen kokonaan laskuihin ja asuntolainaan yms. muihin lainoihin ja maksuihin.Minun lapsilisistä ja kotihoidon tuesta ostetaan kaikki vaatteet ja kaikki ruuat j amaksetaan myös muutamia laskuja.Ihan ok pärjätään. Tietysti rahaa voisi olla enempi mutta me pärjätään ihan hyvin. Ja vaatteet ostan ihan uusina. Aika usein kyllä alesta mutta silti. Joten en jaksa uskoa että se kovin monella rahasta on kiinni. Yleensä se on sitä just kun ei jaksa olla kotona vaan lasten kanssa. Itekkin oon tuohon törmäänny ja melkeen sortunu menee töihin mutta kokosin itseni ja aloin ottamaan rennommin.Vähensin leipomista ja ostin leivonnaiset kaupasta suurimmaksi osaksi sekä aloin ottamaan itselleni omaa aikaa päivästä eli illalla katson vaikka elokuvaa ja päivällä olen pieniä hetkiä tietokoneella yksin. Nämä yksinolo hetket auttavat jaksamaan arjen. Uskon että töissäkäyvät vanhemmat eivät tunne kovin hyvin lapsiaan,koska eivät niin paljon hoida heitä ja ole heidän kanssaan. Jos päivästä viettää noin 8h päiväkodissa niin sehän on tolkuttoman paljon. Vaikka kuinka vanhemmat sanoo että ovat kyllä lapsen kanssa,niin ovathan he mutta se on niin äärimmäisen vähän aikaa päivässä.Kyllä pienen kuuluu saada olla rauhassa kotona. Kyllä sitä ehtii siellä koulussa ja eskarissa ja päiväkodissakin mahdollisesti olla. Siis kotoa kerkiää kyllä olla poissa. Ja en ole täydellinen äiti,mutta uskon että tämä on ainutlaatuista aikaa elämässä kun saa olla vaan kotona lasten kanssa. meille ei ole hoitoapuja oikeastaan yhtään mutta otetaan vaan päiväkerrallaan. Saisi tulla sellainen muutos että äiti saisi olla kotona siihen saakka kun lapsi menee eskariin.