Lue keskustelun säännöt.
Miksi annatte lapsillenne omalaatuisia nimiä? (ov)
10.04.2008 |
Miksi ei Pekka kelpaa?. Onko todella niin, että vanhemmat yrittävät tehdä jo pienistä lapsista yksilöitä? Vai johtuuko tämä siitä, että pelätään, että lapset eivät muuten erotu massasta?
Kommentit (39)
mutta se on kyllä oikeasti vähän huonon kuulosta jos lapsi on vaikka alexandria tai timotei tai mikä ikinä Hancce ja sit sukunimi on Virtanen tai Jurvanen... :) mut ei siinä, se nyt on niitten päätös.. pitäs vaan ajatella aina sitä lasta, että nimi ois sopivasti itestä kiva mutta myös semmonen ettei lapsen tarvi siitä kärsiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukunimi on yleinen, joten jos annettaisiin nimeksi Aino tai Eetu, täyskaimoja olisi pilvin pimein. Mieheni kärsii juuri siitä, että hän saa jatkuvasti väärien ihmisten puheluita yms.
Ja harvinainen nimi ei tarkoita sitä, että se olisi naurettava. Meidän valitsema nimi on supisuomalainen, mutta silti harvinainen.
Vierailija:
Onko todella niin, että vanhemmat yrittävät tehdä jo pienistä lapsista yksilöitä?
Ai jaa, eikö pieni lapsi ole yksilö?? Ja eikö sellainen ihminen ole yksilö jolla on tavallinen nimi?
En ole koskaan viehättynyt suomalaisista nimistä. Koulussa jo mietin luokkakavereiden nimiä kuullessa, että kuinka joku on voinut antaa lapselleen nimeksi Sanna, Jonna, Päivi, Pirkko, Pekka, Ville, Juuso, Paavo yms.
Mun kohdalla kyse on tottumisesta, kasvoin kansainvälisissä ympyröissä ja suomalainen kulttuuri on jollain tavalla jäänyt vieraaksi. Muussa tapauksessa em. nimet varmasti kuulostaisivat tutulta ja kivalta :)
Mun korvissa kauniita nimiä ovat esimerkiksi Daniel, Elisabeth ja Adele.
Meidän pojat ovat Eljas (tätä siis lähinnä saatetaan ihmetellä), Anttoni ja Aappo (myös tätä saatetaan ihmetellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on linnaa muuten, prkl! Senkin erikoisuudentavoittelijat!
Koska:
- Suomi on täynnä Pekkoja
- Pekasta tulee mieleen Musta-Pekka
- Pekka kuullostaa kovalta nimeltä, koska siinä on k -kirjain tuplana
- Ulkomailla Becca on naisen nimi
Nimethän keksittiin alunperin siksi, että ne erottivat ihmiset toisistaan. Jos kaveripiirissä on 5 Pekkaa, niin se ei oikeen erota niitä ihmisiä toisistaan.
Meidän lapsilla on erikoisemmat nimet, ne ovat kirjoitusasultaan ihan Suomeen sopivia ja sopivat myös meidän kaksikieliseen (ruotsi, suomi) perheeseen ja ruotsinkieliseen sukunimeen. Lasten on ollut helppo sanoa jo pienestä pitäen oma nimi oikein, eikä lapsia ole kiusattu erilaisista nimistä, olemme saaneet vain positiivista palautetta lasten erikoisista nimistä.
Maailma on täynnä erilaisia ihania nimiä. Miksi tyytyä siis suosikkinimiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä antaa mitään rumaa Pekkaa tms. nimeksi, että muut vois alkaa kiusaamaan!
toisinpäin käännettynä (tyyliin urho kekkonen -> Kerho Ukkonen) noista tulee joku Tissi - tai - Kakkanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En ole koskaan viehättynyt suomalaisista nimistä. Koulussa jo mietin luokkakavereiden nimiä kuullessa, että kuinka joku on voinut antaa lapselleen nimeksi Sanna, Jonna, Päivi, Pirkko, Pekka, Ville, Juuso, Paavo yms.Mun kohdalla kyse on tottumisesta, kasvoin kansainvälisissä ympyröissä ja suomalainen kulttuuri on jollain tavalla jäänyt vieraaksi. Muussa tapauksessa em. nimet varmasti kuulostaisivat tutulta ja kivalta :)
Mun korvissa kauniita nimiä ovat esimerkiksi Daniel, Elisabeth ja Adele.
esim. Daniel ja Adele kuulostaa todella urpoilta. Elisabeth on kieltämätä ajattoman kaunis.
Nyt muuten jos antaisi Pekka-nimen pojalleen, niin ei varmaan olisi montaa saman nimistä luokalla!! Etunimenä Pekka on kyllä nykyään harvinaisuus, jota ennemmin haukutaan kuin kehutaan (ehkä ap siksi se ei kelpaa nykyään? On liian ERIKOINEN nimi, nykyään Jezzica on tavis ja Pekka on erikoinen...)
tulee mieleen, että vanhemmilla on loppunut mielikuvitus kesken. " Mikähän tälle pistettäis nimeksi? Hitsi kun en keksi... Ihan sama, olkoon vaikka Liisa."
trendinimet tuo jokseenkin saman mielikuvan. " Tää vois vaikka olla Aino/Leevi/Emma kun ne on nyt pop"
Yksittäisiä nimiä enemmän kyllä ärsyttää yleiset ja kulahtaneet yhdistelmät: Sini, Suvi & Satu, Jenni, Janne & Jonna, Minna & Sanna. Ihan kuin olisi keksitty vain ekalle oma nimi ja muille siitä muunnelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se lapsi nimensä perusteella massaan hukkuu? Eiköhän persoona/älynlahjat kuitenkin ratkaise paljon nimeä enemmän.
Nykyään sitä paitsi erottuu varmasti kastetut-palstalta, jos nimeksi laittaa Jukka, Pekka, Päivi, Sari tms. Ei varmasti ole luokalla samannimistä ei.
Ihminen on helpompi " löytää" jne. Esim. moni työpaikka voi nykypäivänä mennä ohi sormien, koska esim. headhunterit hakee nimillä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaatii lapset omalle sukunimelleen... Pekka Hirvonen... hikka pervonen... ei kiitos ja moni muu myös ei kiitos. Antti Hirvonen
Meillä on kaksi lasta. Toisella on erittäin harvinainen nimi, toisella yleinen. Eli ainakaan erikoisuudentavoittelu ei ole ollut päämääränä nimiä mietittäessä vaan nimen sointuvuus ja sopiminen sukunimeen (joka ei sekään ole kauhean yleinen, alle 400 kpl Väestörekisterin mukaan). Meille oli tärkeää myös se, että nimi on suomalainen äänne- ja kirjoitusasultaan. Suomalainen etymologia olisi lisäksi vielä plussaa, näin on toisen nimen kohdalla :D
Olen itse 70-luvun alussa syntynyt Tiina, eikä ollut herkkua istua luokassa neljän muun Tiinan kanssa. Meitä kutsuttiin sukunimillä :P Onneksi nykylapsilla ongelma on ainakin pienempi, vaikka " muotinimen" saisivat. Toisen lapsemme ensimmäinen etunimi (kutsumanimi) oli nimenantovuonna neljänneksi suosituin ensimmäinen etunimi, mutta siitä huolimatta ei saman etunimen omaavia samanikäisiä tule pilvin pimein vastaan :)
Lapsi joutuu elämään nimensä kanssa koko ikänsä (suurimmassa osassa tapauksista). Voihan nimen sitten aikuisena vaihtaa mutta harvempi niin tekee. Jos lapsen vanhempi on tyytyväinen ja ylpeä lapsensa nimestä niin tuskin lapsikaan pistää koskaan nimeä pahakseen. Vaikka lapsella olisi nimenä Pekka, lapsi tulisi kuitenkin jossakin vaiheessa elämäänsä tilanteeseen, jossa huomaa ettei pidä nimestään tai jopa vihaa sitä. Identiteetin luomisen aikana käydään myös oma nimi läpi. Myöhemmin se joko hyväksytään tai ei hyväksytä mutta lapsi itse voi sitten aikuisena valita jonkun muun nimen kuin Pekka tai Noora. Suomen laki määrää että lapselle on oltava nimi. Monet vanhemmat antavat sellaisen nimen jota itse pitävät kauniina, upeana, erikoisena, hauskana, lapselle sopivana koska lapsen mielipidettä ei voida kuunnella koska lapsihan on silloin vielä vauva!
Minun lapseni ovat saaneet luonteelleen sopivat nimet jo ihan pieninä koska heistä paistoi jo vauvana tietty luonne esiin joten nimi istui lapselle kuin nenä päähän. En ole katunut lapseni nimiä koskaan. Ne sopivat edelleen. Minun lapseni eivät ole massatuotantoa, siksi heidän nimekseen ei tullut kovin tavallisia nimiä. On se kiva olla koulussa kun samalle luokalle ei ole tungettu 10 Pekkaa tai 10 Nooraa.
Ymmärrän jos myyntituotteille annetaan yksi ja sama nimi mutta ihmisellä sentään on koko elämä edessä ja heidät tunnetaan/tunnistetaan nimen avulla. Nimi kertoo ihmisestä paljon.
Itse en välttämättä tuntisi kovaa tutustumisen halua Pekkaan tai Nooraan jos törmäisin noihin nimiin jatkuvasti. Kavereideni lapsilla on erikoisia nimiä myös siksi koska heidän perheissään on eri kansalaisuuksia. Lapset eivät omaa kokonaan suomalaisia juuria joten olisihan se aika outoa jos tummahipiäisen lapsen nimenä olisi Pekka.
Sille en tietenkään voi mitään jos joku jaksaa tälläsellä asialla vaivata päätään!
Terv. Ei Eloveena-tyttö
kun itselläni on tuiki tavallinen muotinimi. Toisaalta sukunimeni ei nykyään ole suomalainen, joten ei haittaa vaikka lapsemme nimet eivät ole Matti tai Maija (näissä nimissä ei kyllä ole mitään vikaa, mutta ne eivät vaan ole minun lasteni nimiä). Lapseni eivät myöskään saa Roosaa tai Sofia Emiliaa tai Leeviä ja Veetiä....ja ihan samasta syystä. Sitten taas ymmärrän oikein hyvin lasta, jolle on annettu esimerkiksi se Jennifer Rouhiala, jos toinen vanhempi ei ole suomalainen. Harvoissa perheissä ainoastaan toinen vanhemmista päättää lapsen nimen...
Itse tahdoin lapsilleni harvinaisemmat nimet ettei niitä tulisi joka paikassa vastaan. Nimet on kuitenkin suomalaisittain helppo lausua, ei vierasperäisiä kirjaimia, ovat myös yksinkertaisia, toisessa nimessä 5 kirjainta ja toisessa 4. Itseasiassa toinen näistä nimistä on vanha suomalainen nimi mutta niin vanha ettei tämän nimisiä juurikaan ole. Suomessa tämän nimisiä on 437kpl, toisen lapseni nimeä vain 142kpl eli aika vähän.
Vierailija: