**Huhtihippuset ma-ke viikolla 15**

Sadutar ja muut, täällä on kans ihan yhtenä kappaleena ja jotenkin mulle hiipi eilen illalla mieleen, että pahimmillaan taas mennään toukokuun puolelle. Meidän suvussa kun vauvat on perinteisesti pieniä, niin ei ne ainakaan lapsen koon perusteella ala käynnistämään. Ja edellisen kerran yliaikaiskontrollissa 41+3 oli kaikki virtaukset & veden määrä oikein mallillaan. Nyt siis takoo takaraivossa, että entäpä jos ne antaa tän mennä kaikessa rauhassa vaikka kuinka pitkälle? Mulle kun sattuisi eka yliaikaiskontrolli viikonlopuksi ja ei ne taida silloin niitä tehdä? Tarkoittaa, että eka tsekkaus äitipolilla olisi vasta ma 28.04. (rv 42 tasan) ja siitäpä on vaan pari vrk toukokuulle. Voi prkl!!!



Hendulle tsemppiä perätilauutisen sulatteluun. Kurjaa saada näin viime metreillä moinen yllätys, mutta parempi kuitenkin nyt, kuin vasta synnytyksen ollessa käynnissä.



Veroehdotus kilahti postilaatikkoon, joten taidan alkaa askartelemaan sen tarkastamisen parissa. Palautuspäivä kun näkyy olevan 08.05. ja jos ipana köllii masussa toukokuun puolelle, niin tulee vielä kiiru tsekkailla tämäkin pakollinen paperi. Toivottavasti kaikki on oikein, sillä näyttäisi olevan tulossa aika mehevät veronpalautukset. Sen mä kyllä tiesinkin, koska viime vuonna nostettiin merkittävästi lisää asuntolainaa ja tuo on seurausta siitä. Mutta kiva ne rahat on kuitenkin joulun alla saada, kun tulot on Kelan korvauksilla ihan jotain muuta mihin on tottunut.



Winku & Veeruska, 39+1 - toukokuu silmissä pahaenteisesti siintäen

Täällä ollaan varmaan huhti-toukokuun taitteessa hyvinkin yhdessä koossa matkassa mukana..En osaa muuta kuvitellakaan jos kahta edellistä noudattaa.

Olin sitten eilen ä-polille yhteydessä kun paineet tietenkin hurahti ylös lääkkeen lopetuksen jälkeen..no sieltä tuli ohjeeksi aloittaa lääke TAAS, mutta nyt vain puolikas tabletti kahdesti päivässä...arghhhh!!!! Ja mä pidin palopuheen että mulle tulee niin huono olo lääkkeestä, hyvä että pystyssä pysyy..ja ilman lääkettä ei ole juuri parempi että onko ohjeet muuttuneet 3 vuodessa kun kakkosen kohdalla eivät edes aloittaneet näillä viikoilla enään lääkettä, vaan sovittiin käynnistys ja olo nyt pahempi...No ei muuta kuin tabua naamaan ja infota mites nyt käy!!!!..Tabletin oton jälkeen tulee yhä tärinää ja huimausta, paineet ei onneksi romahda niin alas mutta en uskalla edes auton rattiin kun sellasia sydän tuntemuksia..Katotaan asettuuko nämä sivuoireet vai kestänkö ensi viikon keskiviikkoon jolloin ä-poli kontrolli. Pitikin mennä näin hankalaksi..



Neuvolassa olin sitten aamulla kontrollissa, paineet lääkkeen jälkeen 138/89..pissaan oli tullut nyt hieman proteiinia, että stiksattava kotona vielä ahkerammin, painoa ihan liikaa...turvotuksen takia paino vaihtelee kotona päivän aikana 1-3kg, että silleen...Vauvan syke kuiten hyvä-145. Pää takana jo niin ettei paljoa liikkunut, pienonen hermostui kopeloinnista niin että rupesi tosi ilkeästi hakkaamaan jonnekin tuonne peräpuoleen...Mutta ei mitään tuntemuksia synntyksestä ( ei edes yllätä) Yöllä asentoa vaihtaessa ja vessareissulla supistaa useamman

kerran mojovasti, mutta ainahan tuota on nukahtanut taas uudelleen.



Joku ( ku ei ota ylös nimeä niin eihän se lahossa päässä pysy )oli nähnyt unen tytön syntymästä..no minä näin unen pojan syntymästä viime yönä. Synnytys kesti ehkä 5 sekuntia, ja ei sitten muka tuntunut yhtään, nauroin vain mutta vauvaa pidin sylissä tooossiii kauaaaan ja kattelin pienoista ja puhelin sille jotain..painoi 3610g- kaikkea sitä muistaakin..miestä taas ei näkynyt unessa yhtään..kunhan ei ole mikään enne -uni tai tietty ton kivuttomuuden suhteen voisi pitää paikkansa.



Pahnullako oli energiaa???- pistäs tulemaan iso säkki tännekin..mua niin masentaa vaan ( kohta joku mielialalääke käytössä myöskin...) ja kun tietää että tässä kestelee vielä viikkoja niin en tiedä miten päin jaksaa..ja juuri ton eka teksti-osion takia..kun mitenkään ei ole hyvä olla. Mies heräilee onneksi meillä auttamaan kahden muksun yöseikkailuissa, lähinnä pissa-asiaa tai peitto huonosti tai painajaiset piinaa..mies kun pystyy heti nukahtamaan uudestaan. Mutta tämä murmeli kun kampeaa itsensä ensin pedistä ylös ja lyllertää lapsosen luo ja takas sänkyyn ja hakee kohtuu asennon niin unta saa odotella tunnin ..ja pian on toisen lapsen vuoro..että olen kyllä tosi kiitollinen miehelleni!



Lapset ovat hoidossa tämän yhden päivän tällä viikolla että nyt ilo irti ja hyvä kirja ja sohva kutsuu..



klematis rv39

Tervetuloa viimemetreillä mukaan hippusiin! Eiköhän täällä vielä monia viikkoja kärvistellä eli ehtii varmasti vielä mukaan!



Mullakin on ollut kummallinen energisyyspuuska tänään! Aloin pesemään paksuimpia talvivaatteita ja laittelemaan muutenkin talvikamoja varaston... Kokemuksesta kyllä tiedän, että hetken päästä joudun ne kaivamaan takaisin esiin, kun takatalvi iskee! Näin käy mulle joka vuosi. Mut mä en kestä kun eteinen on täynnä sikinsokin olevia kevät- ja talvivaatteita ja ne kenkävuoret! Nyt vaatteita ja kenkiä tuntuu olevan neljän hengen perheessä aivan mieletön määrä - mihin niiden kanssa mahtuu kun tuo kolmonen syntyy. HUH!!!



Muuten olo on kummallisen hyvä -toivottavasti se enteilisi tulevaa synnytystä, eikä sitä että menee rutkasti yliaikaiseksi!



Nyt hakemaan keskimmäinen eskarista!



Tsemppiä kaikille!



Karru 39+5

vielä täälläkin. Perjantaina la mutta ylitse taitaa mennä, ei siis niin ppienintäkään merkkiä lähestyvästä synnytyksestä. Mitä nyt hiukkasen on laskeutunut mutta se siitä.



Klematikselle voimia paineiden ja turvotusten kanssa. On tuo kyllä aika tuskaista tuo sinun olosi, voimia ja supistuksia!



Henduko se oli jonka lapsi kääntyi viime hetkellä peppu alaspäin? Jos ei ole kiinnittynyt niin voihan hän vielä takaisinkin pyörähtää, mutta parempi kait jo henkisesti varautua sektioon. Takaiskulta se varmasti tuntuu kun on jo näin pitkällä ja asennoitunut normaaliin synnytykseen. Kunhan alkujärkytys laantuu niin sitä varmaan löytää hyviäkin puolia asiasta.



Ainaski Burdea ja Tuikkua voi onnitella pinistä tytöistä!



Miesten kotihommista juttelitte. Mulla on ylihelppo olla kun ei ole vielä muita kun me kaksi ja mieskin on nyt kotona. Kunhan loppukevään pääsykokeet on takana niin sitten vasta palailee työelämään/opiskelemaan. Eli meitä on kaksi muksun kanssa, kunhan nyt edes syntyisi, ainaskin kuukauden- puolitoista.



Mälsältä kieltämättä kuulostaa tuo asennoituminen siihen, että koska on loppuraskauden kotona niin voisi sitten samalla tehdä kaikki kodin hommat, päivin ja öin. Jos kuitenkin mies piilottaa oman jännityksen ja stressin lähestyvästä synnytyksestä tuommoisen käytöksen taakse? Onhan se totta että huonosti nukuttuna seuraava päivä töissä on takkuamista, mutta unenlaatua heikentää myös jännitys ja stressi joten... ;)



Mulla meni itselläni eilinen päivä KELAssa kun selvittelin vanhempainpäivärahaa. Äitiyspäiväraha on myönnetty palkkatulojen mukaan mutta vanhempainpäiväraha MINIMINÄ koska olen opiskelija (eli en ole valmistunut vielä). KELAn toimiston täti oli niin epäpätevän oloinen kun ystävällisesti yritin selvittää asiaa. Ei voi vaatia opiskelemaan vanhempainvapaalla, ja koska äitiyspäiväraha on veronalaista tuloa niin tulorajani paukkuvat rikki jo ennen syksyä, jolloin päätöksen mukaan " voi nostaa opintotukea" ei päde. Enkä minä voisi nostaa opintotukea vaikka tulot olisivat pinemmät, sillä silloin pitäisi neljän kuukauden aikana kertyä 12 opintoviikkoa. Multa puuttuu lopputentit niin niissä on kyse suoritusmerkinnästä, ei ovareista. PRRKELE**¤##" " No kun tiskillä ei suostuttu asiaa käsittelemään niin sitten menikin monta tuntia kun laadimme muutoksenhakukirjettä. Onneksi ystäväni on SYL entinen sosiallipoliittinen vastaava, eli häneltä sai runsaasti apua ja tietoa homman hoitamiseen. Nousi oikeasti tuskan hiki, sillä jos perheemme tulot olisivat syksyllä minun minimipäiväraha ja miehen opintotuki, niin se olisi bruttona 12% aiemmista tuloista... Miehen opiskelemaan paalaamisen kestämme jos vanhempainpäivärahani perustuu ansiotuloon kuten äitiyspäiväraha.



Joten Winkulle voimia veroehdotuksen kanssa. Onneksi on palautuksia tiedossa sillä tulot todella pienenvät huimasti vanhempainvapaalla. Toisin toivottavasti kenelläkään tiputus ei ole niin raju kuin mitä mulle yrittivät laittaa...



Oma napa on aina lähimpänä näissä mun viesteissä!



Ai niin, perhehenkeä ilmassa! Meidän akvaariossakin kalat pariutuvat ja kaivelevat pesäkoloja ja riiaavat neitosia niin että! Ovatkohan ottaneet vinkin mun isosta mahasta?



Lisää Hippusia maailmaan!



Pumpulipingu 39+4

Heippa hippusporukka :)!

Eilenillalla naputtelin kirjotella pitkät pätkät ja loppusuoralla tekstin hävitin, kyllä syletti oma laiskuus kun en enää tän meän nopeamman koneen kanssa ole jaksanu tallentaa tekstiä ensin jonnekki.

Klematis, tosin tylsää, etteivät voi alkaa käynnistellä vaan laittavat sun kärsiin paineista ja vielä lääkkeistä, jotka ei vaan sovi :( -ei kuulosta kovin empaattiselta se sairaalaväki teilläpäin....

Mieki toivon, että Eveliinukan kädet olis parantunu, kyllä palovammat on pieninäki niin tuskasia, että moiselta kidutukselta sois jokaisen säästyvän!

Burdelle tietenniin huisisti onnea Annista ja tietenki koko kasvaneelle perheelle onnittelut! Upiaa kuulla, että synnytys voi ylittää odotukset ja että oli onnellinen vesisynnytys :). Olipa teillä ihanat sivut ja söpöläiset rinsessat siellä. Ihanata vauvantuoksusta eloa!

Voi Hendu miten tylsää, että Hipsu on keksiny käännähtää näin lopussa väärinpäin!!! Tosin oon kuullu hyviä kokemuksia suunnitelluista sektioista, vaikka itelläni onki tavallinen alatiesynnytys takana. Hyvin se varmaan menee, mutta ymmärrän kyllä että harmittaa ja aina varmaan tuommonen leikkauksen tulo pelottaaki erilailla, mutta tosiaan vaadi saaha kunnolla tietoa asioitten kulusta ja kans tilaa keskustella omista oloista leikkaukseen liittyen.

Jo-anille ja muillekki täysaikasena yhessä koossa oleville kovasti tsemppiä ja voimallisia ja TEHOKKAITA supistuksia, että saisitta jo vaavit sylkkyyn.

Miehän olen kirjotellu olostani, että kyllä tämä meän kakkonen tuolta varmaan ennen LA:ta tulee, mutta alkaahan tuntua siltä, että on vaan NIIN toiveajattelua! Mun äiti tuli meille torstaina ja täytyy kyllä sanoa, että ONNEKSI tuli: oon päässy niin ihanan helpolla tuon esikon suhteen ku sillon mummo seuraneitinä ja vähän erilailla on saanu viimosia hommiaki tehtyä valmiiksi. Mummo teki lisäksi huisin verhojensilitysurakan, ku silitti 12 pituutta olkkarinverhoja (oon ite maailman laiskin silittäjä...en ollenkaan äitiini tullu tässä asiassa). Yöt on kans vähän semmosia niinku joku muuki kirjotti, että sylettää, ku herättyään joutuu valvomaan tuntitolkulla unta kehräten. Viimeyönä luovutin ja menin tuntiseksi suosiolla lukemaan olkkariin ja sen jälestä taas tuli uni, onneksi. Neuvolantätille olin kyllä loppuviikosta aika ärmänä, ku laitto mut sitten sokerirasitukseen aivan loppumetreillä! Mulloli to:na ekakertaa sokerit plussalla tässä raskaudessa, tosin 2+lla, mutta se varaili labra-aikaa ja kuvittelin meneväni vaan paastosokerin mittaukseen, ku näin mulla oli esikkoa ootellessa pari kertaa ku oli sokeria, vaikka kerran 3+ki. Onneksi sitten ei jätettykkään Saraa puistoon ja lähetty 20km:n päähän labraan vaan neiti ja mummo lähtivät matkaan (ku mua muka olin niin supistellu). Mummohan oliki aivan armotettu apu siellä sitten neitin kanssa, ku ooteltiin tunteja aikaa verikokeisiin: ei ois tullu mittään koko hommasta kaksin neitin kans ja kun en tosiaan ollu varautunu eväin koko reissuun. Sokeritki oli sitten aivan normaalin rajoissa, joten turha huoli, mutta tulipa testattua tuommonenki.

Sunnuntaina mie lähin jo Latinos-treeneihinki ajatuksena, että nyt jos ei koskaan lähtee synnytys käyntiin, mutta eipä mittään, hyvältä vaan tuntu liikkua. Nyt meinaa painaa flunssa päälle, ku kurkku kipuaa ja nenä vuotaa, mutta onneksi se taitaa yrittää vaan mulle -ainaki toistaseksi. ajottain on menkkamaista jomotusta ja aivan yksittäisiä napakampia supistuksia, muttei mitään kellottamisen arvosta, blaah.

Winku tais kirjottaa pinnan puutteesta. Mie ilmottauvun kans pinnattomiin, ku kyllä NIIN kinnaa pienestäki välillä. Miehenki kanssa oon onnistunu käpisemään, niin että vieläki vähän toivutaan henkisesti la:n käpinästä, vaikka tavallisesti ei meillä juuri riidellä. Tylsää... Toisina päivinä oon vaan niin kroonisen pahalla päällä, ettei paljo ilonaiheita muka löydy vaikka muuten oon luonnoltani aika peruspositiivinen, mutta pitänee kai elää toivossa, että tämä sitten aikanaan helpottas, ku tuo masukki on masusta pihalla ja hormoonitki pikkusen tasaantuu....

Tulipa taasen tätä omaa napaa ja valitusta tässä kovasti, vaikka aivan oikiasti asiathan on täällä aivan hyvin.

Toivottavasti tosiaan Heidi on saanu jo oman nyyttinsä onnellisesti sylkkyyn ja toipuu maratoonistaan :)!

Sadetuhrupäivästä huolimatta hymyterkuin (ja onnellisen vastuuttomana esikoisenhoidosta)Hanna masuasukki 39+1

Alkuun Burdelle sylin täydeltä onnea prinsessasta!!! Ihanan kuuloinen synnytys sulla ollut, laitahan tarkempaa juttua kunhan jaksat/ehdit.



Hendulla siellä ollut ikävä loppuhetken yllätys! Mä suosittelen ehdottomasti sitä sektiota kun vasta tässä vaiheessa pt:n huomaavat, olikos tämä vielä ensimmäinen lapsi sulle? Ei sektio ole mitenkään huonompi tapa saada lapsia kuin se alatiekään ja suunnitellut sektiot vielä harvoin tuovat mitään yllätyksiä mukanaan kuten ehkä akuutit sellaiset... Eli reipasta mieltä toivottelen miten jatko nyt sitten ikinä meneekään!!



Täällä ei myöskään olla mihinkään lähdössä vielä piiiitkiin aikoihin. Eilen illalla tosin kävin taas näytillä kun mullahan on ollut sitä järkkyä ylävatsakipua joka vaan pahenee päivä päivältä. Kaikki kokeet oli ok (pissat, paineet jne) ja lääkäri teki sitten pitkän ultran jossa varmisti napanuoran virtauksetkin (ei tehdä koskaan normisti täällä Ruotsissa) ja sain jopa kokoarvion (myös sitä ei tehdä juuri koskaan). Summa summarum, se mun kolmen viikon takainen suolistobakteeri on mitä ilmeisimmin nyt tulehduttanut mun vatsalaukun!!! Eli siitä johtuisi nämä kivut vaikka täyttä varmuutta ei saatu. Sappi ainakin näytti olevan ok kun lääkäri ultrasi senkin. Ja on tuo bakteeri sitten aiheuttanut senkin että vauva on melkoisen pienikokoinen vaikka ultrissa rv 17 ja 26 on koko aina vastannut keskikäyrää ja täysin laskettua aikaa (26.4). Nyt oli mittojen mukaan vain rv 33+ menossa ja painoarvio 2.5kg, max 3kg sitten laskettuna aikana jos sinne asti päästään. Eihän tuo esikkokaan mikään järkäle ollut mutta kuitenkin 3375g kun laskettuna päivänä syntyi eikä kai nää seuraavat lapset yleensä paljoa pienempiä tapaa olla... Jos mulla ois ollut viikkoja vielä enemmän jäljellä niin olisivat halunneet mut uudelleen kokoarvioon mutta nyt ei kuulemma enää tarvi vaan vauvan pitäisi kyllä selvitä näillä mitoilla. Käsky tosin kävi palata heti jos tulee kuumetta, ripulia tai oksennus. Tai jos mahakipu ei yhtään helpota ruokavaliolla (vain vaaleaa leipää, keitettyjä ruokia *yök*) ja Novaluzidia pitää ottaa jokaisen aterian jälkeen " varmuuden vuoksi" vaikka mun mielestä siitä ei oo ollut mitään apua. Eli katsellaan, katsellaan milloin tämä tuska on ohi. Vauva ei edelleenkään ollut kunnolla kiinnittynyt joten toivoa ihan kohta tapahtuvasta synnytyksestä ei todellakaan ole. Kunhan vaan ei käy niin että toi kokoarvio antais viitteitä syntymäajasta eli menis toukokuun puoliväliin!!! Täällä kun annetaan mennä 3 viikkoa yli!!!! Järkyttävää suorastaan...



Emmis, esikko 01/06 ja poika 37+2



Ps.Onneks oli edes hyvännäköinen nuori kreikkalaislääkäri eilen tuolla polilla niin sai edes lohduttautua silmänruoalla ;DD Pienestä on ilot otettava nykyään...

Ja lisäämään, että ei se minun energinen olo sitä tarkoita, että saisin jotain järkevää aikaan ;o) Lähinnä menee tämän pään pönttöyden takia aika kaikkeen muuhun...



Emmikselle lähetän voimahaleja sen vatsapöpön nujertamiseksi! Kuulostaa ikävältä! itsellänikin ovat vatsavaivat tulleet tutuiksi ruoka-aineallergioiden takia, vehnä varsinkin aiheuttaa omat kuvionsa, mutta tuo pöpö jo kuulostaa tosi ikävältä! Ja tietenkin sinun masukille kanssa lähtee voimahippuset!





Pahnu

täällä ollaan myöskin yhtenä kappaleena edelleen. yöllä heräsin pari kertaa supistukseen, mutta se siitä. tää mun kolmanneks viimenen koulupäivä onkin menny sitte kotosalla, kun on toi tyttö kipeenä ja mies työreissulla helsingissä. huomena ja torstaina sitte kouluun taas. ja nyt täytyy sanoa, että onneks: oon nimittäin kanssa täysin vailla minkäänlaista pinnaa ja kiukkuan tolle pienelle kaikesta. :( tosi kurjaa, oikeesti. en vaan _yhtään_ jaksa hetkeäkään keskustella mistään. ja siihen sitte yhdistettynä tollanen esiuhmaikänen vekara, joka on nyt keksiny, ettei halua syödä. tähän asti kaikki on uponnu ihan tosi hyvin, mutta nyt... käytettiin just 1,5 tuntia lounaan syömiseen! no, nyt neiti nukkuu ja mäkin sain ruokaa ja herkkuja ja kahvia, joten olo on hiukka parempi.



mitäs tänne sitten...? ainakin Emmasophialla on kurja tilanne, mahalaukku tulehtunut. kamalaa. muutenkin tää loppuraskaus on niin herkkua, niin herkkua, että siihen vielä päälle tollanen vaiva! :/ ja vielä huoli vauvan koosta. ja Hendun vauva yllätys-pt:ssa! mutta ehkä kuitenkin kivampi, että nyt huomasivat sen, eikä vasta sitte synnytyksessä. siinä sitä oliskin ihmettelemistä että mitäs nyt tekis... mutta kurja juttu joka tapauksessa, toivotaan nyt että pieni tajuais vielä kiepsahtaa ympäri. en nyt taas muista, mitä piti kommentoida... muisti on ihan onneton.



joo-o. taidan mennä hetkeks surffailemaan tonne huuto.nettiin, jos vaikka tekis jonkun löydön. :) huomena kouluun, argh... t.VadelmaMama, rv 39 tasan (huih! tosiaan enää viikko laskettuun!)

...niin ne viime viikon lupaavat supistukset loppuivat sunnuntaina. Ei tullut lähtöä ei. No siitä puolesta ihan hyvä, ettei vauva vielä syntynyt, kun poitsu sairastui lauantaina vesirokkoon ja on nyt sitten täysi tauti päällä. Ihan säälittää, kun on niin täynnä näppylöitä ja kutina lääkityksestä huolimatta hirvittävä. Eipä ole tullut yöllä paljon meillä vanhemmillakaan nukuttua :(.



Pahnukohan (?) se oli, joka kyseli palovammojeni paranemisesta. Aloevera auttoi ihan hirvitävän hyvin. Pari sormea loppujen lopuksi paloi niin pahasti, että nyt lähtee nahka pois. Onneksi kipu loppui parissa päivässä.



Sunnuntain jälkeen ei juurikaan ole enää supistellut. Edelleen vähän jännitän, että osaanko lähteä oikeaan aikaan sairaalaan. Vaikka kolmatta odotan, edelleen samaa asiaa mietin :). Toivoisin niin kovasti, että tämä syntyisi mieluumin vähän ennen la:ta kuin paljon sen jälkeen.



Uusille vauvautuneille isot onnittelut! Burden kuvia kävin katselemassakin. Ihania! vielä kun saisi sen vauvantuoksun samaan yhteyteen :).



Uskomattomalta tuntuu, että meidän kaksosodottajat vielä ovat kokonaisina. Hienoa, mutta varmasti raskasta. Toivotaan vielä spontaania aloitusta bealle (? meniköhän nm oikein ?)



No joka tapauksessa kaikille vaivaisille voimisia. Vaivat ovat inhoja. Olen itse _niin_ onnellinen, kun olen nyt " elämäni kunnossa" . Ei juuri vaivoja eikä valittamista. Ihanaa nauttia vihdoin ja viimein näistä loppuajoista. Jaksamista riittää vaikka muille jakaa :D (anteeksi kehuskelu,mutta on pakko vähän hehkuttaa).



Palailemisiin,



Eveliinukka 37+4

Täällä sataa tihuttaa minkä kerkiää, tosi synkkää. :(

Lähteepähän viimeisetkin lumen rippeet pois.



Minä nostan myös käpäläni pystyyn että täällä sitä ollaan viimeisten joukossa ja jos tosiaan huono tuuri käy niin reippaasti toukokuun puolelle.



Voi Hendua kun vauvelin piti mennä viime metreillä pyörähtämään.. :(

No onneksi tosiaan selvisi tässä vaiheessa eikä kesken synnytyksen, ei tarvitse mitään hätäratkaisuja ruveta tekemään.



Ja paljon jaksamisia muillekkin epäonnisille. (laho pää kun ei nimimerkit pysy muistissa)



Itselläkin on pieni tuskanhiki pinnassa, kun toissa päivänä mahassa muljahteli tosi ilkeästi ja nyt liikkeet tuntuu ihan eri kohdissa kuin aiemmin, eli voi olla että täälläkin on pyöritty ympäri.. onneksi torstaina taas neuvolaan niin selviää..toivottavasti.



Jaaha, kai se täytyisi lähteä poikaa hoidosta hakemaan ja sitten ruuanlaittopuuhiin.



rv 37

Piti tulla ihan nosteleen kun oltiin pudottu jo toiselle sivulle! Mutta kyllä on tympeetä kun on tollainen sääkin. Alkaa tämä odottelu tuntumaan jo niiiin pitkältä..ja tälläinen sadepäivä vielä lisää kurjuutta kun ei pääse oikeen uloskaan.



Hendu saa sit varmaan sektiopäivän.. -jollei baby sitten pyörähdä takaisin. Tuuhan kertoon kun tiedät!



Monilla taitaa olla jo vauvat unissa, niin myös täällä. Kai se on sitä kun joka yöstä odottaa että tulisipa se lähtö tänä yönä. Viime yönä mäkin sain pojan jolla oli paksu musta tukka! Ja meille siis odotetaan tyttöä, ainakin ultran mukaan. Ja ollaan molemmat blondeja et tuskinpa mustaa tukkaakaan tulokkaalla on =) . Syntyis jo niin näkis!



vanilja 39+5

Emmikselle huisisti tsemppiä tuon masupöpön kanssa, kyllä kuulostaa tosi kurjalta ja varmana huolettaa, jos kokoarvio oli tuommonen. Mutta nyt ainaki tuntuvat ottavan sun vaivat tosissaan.

Tuijalle onnea vaavin syntymästä, en ole varmasti ees muistanu onnitella, vaikka onnessani uutista luinki sivulta! Ihanaa vauvantuhinaa ja hyvää toipumista leikkauksesta!

Eveliinukalle haluan sanoa, että tuuleta kuule oikein hyvällä omallatunnolla, jos voit hyvin, ei ole ollu tuo sun raskaus ollenkaan helpoimmasta päästä, niin että nauti vaan aivan rauhassa :).

Mie taian olla melko tapaturma-altis tapaus ku oon tässä joka vko toilannu jonku pikkuhaavan itteeni ja tänään taas leikkasin sormeeni ruokaa tehessä ja vieläpä toistamiseen, ku innostuin sahaamaan vessaan listat ja sitten niitä puukon kanssa viilatessani vetasin toisenki sormen verille -kyllä on riittäny pikkuneitille puhaltelua äitin pipeissä :)! Pitäs vissiin tässä vaiheessa tajuta lopettaa touhotus ja maata yksin jossain pois ihmisten ilmoilta... No sattuuhan nuita ja ku paljo sattuu, niin tottuu että sattuu!

Mukavaa iltaa ja levollista yötä hippumammat :)!

Hanna ja masuasukki 39+1

Pakko ilmoittautua näin viime metreillä vielä mukaan. Tai on tuolla esittelypinossa jo tiedot, tosin väärällä lasketulla ajalla, joka on 20.4. eli vielä 12 päivää! Huhtihippusten kirjoituksia olen lueskellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime aikoina vähän enemmän kun rupiaa omakin olo olemaan jo aika raskas valtavan vatsan kanssa.



Pikkuhiljaa olen koittanut laittaa kotia valmiiksi vauvaa varten. Tämä on meidän toinen ja ultran mukaan myös tyttö, joten tavarat on jo valmiiksi hankittu, mutta eivät vielä paikoillaan. Pinnasängyn ja hoitopöydän laitoin tänään valmiiksi, seuraavaksi pitäisi varmaan pohtia synnytyskassinkin sisältöä ettei jää ihan viime tippaan. Ja siivota pitäisi! En tiedä onko tämä pesäntekovaihe vai kevään tuomaa siivoustahtoa, mutta tuntuu, että joka paikka on repsallaan. Ja koti pitäisi (muka) saada aivan tip-top kuntoon ennen sairaalaan lähtöä. Ainoa ongelma on, etten jaksaisi ja sitä mukaa kun saan jonkun kohdan siivottua niin toisesta päästä sotku valtaa jo taloa.



Onnea kaikille hippusensa jo saaneille!



Mauinna 38+2 ja tyttö 1v9kk

meni sohvalle klo 20.50 kesken Humprey Bogartin leffan. Eli odotusaikaa ei olekkaan enää paljoa jäljellä! Jee!



Ei ole vielä supisteluja ilmennyt. Jos alkaa yöllä niin synnärille ja jos ei niin NKL päivystykseen aamulla. 12 h kuulemma voi odottaa lapsiveden karkaamisen jälkeen ihan rauhassa.



Hitusen toki huolettaa lapsiveden reilu poislorotus sillä lapsi ei ole täysin laskeutunut ja anoppi rupesi heti pelottelemaan napanuoran kiertymisellä jne. Mutta kait luotan kätilön ohjeisiin enemmän kuin anoppiin :)



Ruvetaan tässä polttamaan synnytysmusiikki cd:tä ja sitten vain katsellaan. Vähän jännittää...



Pumpulipingu ja alien 39+4

Onnea matkaan pumpulipingu! Alkaa se matka sitten yöllä taikka aamulla, kauaa ei sulla enää mee =) . Niin ja NKL:lla sanottiin meillekin samaa synnytys" valmennuksessa" että ei napanuora pääse luiskahtaan jos ei sitten oo perätila. Vauva laskeutuu silloin kun vesi menee, eli sinuna uskoisin kätilöä vaikka anoppi viisas oliskin =) .



-vanilja 39+5

Kohta sulla on nyytti käsivarsilla,ihanaa!!!



Winku mietiskelit tuota yliaikaiskontrollia...

Ainakin Kätilöopistolla tehdään yliaikaiskontrolleja myös viikonloppusin.

Eilisessä neuvolassa oli puhe että torstaina on viimonen neuvolakäynti jonka jälkeen sunnuntaina kontrolli äitipolilla.

Olin itsekkin varautunut että siirtyy maanantaille.

Ens viikon keskiviikkona sitten kuulemma käynnistetään mikäli pieni ei ole tietään ulos löytänyt ennen sitä.

Silloin viikkoja olisi siis 42+1.

Toivottavasti tulee kuitenkin ennen sitä.

Nyt unille.



Sadutar rv41

Voi vitsi, Pumpulipingulla on jännät paikat edessä! Tsemppiä tulevaan koitokseen! Oon vähän kateellinen, kun meillä on sama la eikä mulla taida olla toiveita päästä synnärille vähään aikaan. Wannabe_ammakin taisi päästä lähtemään synnärille. Onkohan Wilmakin jo saanut pojat kainaloonsa? Bealle toivon samalla kovasti supistuksia (kuten kaikille muillekin niitä toivoville), jotta synnytys lähtisi vielä spontaanisti käyntiin ennen torstaita.



Tervetuloa mukaan uusille hippusten odottajille, ainakin Mauinna ja Äippä-04! Hyvin ehtii vielä mukaan.



Onnitteluhalit Burdelle tytön syntymän johdosta! Tosi hienoa, että synnytys meni jopa yli odotusten. Ja kivat sivut teidän tytöillä.



Hendulla oli vauva kääntynyt perätilaan. Ikävä yllätys! Toivottavasti vauva tajuaisi vielä kääntyä omaehtoisesti takaisin. Jos jotain positiivista haluaa mahdollisesta sektiosta tilanteessasi löytää, niin ainakin synnytyksen jälkeisiä ekoja viikkoja vähän helpottaa se, että sulla ei (muistaakseni) ole ennestään lapsia, joita tarvitsisi kanniskella ja viihdyttää. Itseä kauhistuttaa ajatus sektiosta lähinnä siksi, etten tiedä, miten pärjäisin vauhdikkaan puolitoistavuotiaan kanssa. Tai pärjäisihän sitä, kun olisi pakko, mutta kuitenkin...



Emmikselle tsemppiä suolistobakteerin nujertamiseen; toivottavasti kipu hellittää pian!



Meidän esikoinen syntyi reilut puolitoista vuotta sitten mun tänhetkisillä rv-lukemilla 39+4 ja jotenkin sitä on salaa toivonut, että tämäkin syntyisi ennen laskettua aikaa, mutta kovin käy jo epäilyttämään. Mä olen välillä kuvittelevinani joitakin synnytystä enteilevää, esim. menkkamaisia ja liitostuntemuksia, mutta taitaa tosiaan olla vaan kuvitelmaa. Varsin tiukan oloisia harjoitussuppareita tulee kyllä pitkin päivää. Testattiin muuten eilen Rantsun vinkkaamaa nännien hieromista ja se saikin aikaan muutamat melkein kivuliaat supistukset. Ne taas saivat mut muistamaan, miltä ne " oikeat" supistukset oikein tuntuivatkaan. Liekö aika kullannut muistot, kun olin jo melkein unohtanut, mitä " herkkua" kunnon supparit ovatkaan...



Vauvaunia on kovasti nähty ja niin täälläkin. Pari yötä sitten näin unta, että vauva oli syntynyt ja oltiin kotona, kun yhtäkkiä tajusin, että olin syöttänyt vauvaa vain kerran vuorokauden aikana! Toivottavasti en ole oikeassa elämässä noin hajamielinen... Toissa yönä taas näin unta, että vauva syntyi ja oli tosi pieni täysaikaiseksi, painoi vain 2590 grammaa.



Huomenna aamupäivällä olisi parin viikon tauon jälkeen neuvola. Ihan kivaa, mutta mieluummin lähtisin kuitenkin jo synnärille.



Ronjaruu rv 39+4

...isot tsempitykset tulevaa koitosta varten! Toivottavasti kaikki menee hienosti!



Burde ja Anni 5vrk



PS. Mulla meni kans Heidiä odottaessa ryöpsähtämällä vedet, eikä neiti ollu laskeutunu tai kiinnittyny ennen sitä... Ja mekin saatiin ihan rauhassa pakkailla kassit, käydä suihkussa, jne... Eikä ollu puhetta mistään napanuorajutuista. :)

[color=limegreen] Sain sen vihdoin kirjoteltua loppuun. Piti kylläkin mennä ajat sitten nukkumaan, mutta... :) Toivottavasti tää ny ei oo ihan järkyttävän pitkä. Hitusen pidempi versio tulee tyttöjen sivuille, kunhan sisko ehtii laittaa. =) [/color]



[color=darkviolet] Keskiviikkona 2.4. menin sänkyyn kymmenen jälkeen ja jo ennen kuin ehdin nukahtaa, tuli ensimmäinen supistus. Taisin torkahtaa ihan hetkeksi, mutta loppuyö menikin valvoessa. Puolen yön aikoihin oli pakko nousta sängystä liikkeelle, kun sängyssä hetkuttelu ei enää riittänyt avuksi supistuksiin. Siivoilin ja laittelin paikkoja kuntoon. Liikkeellä olo ja lantion keinuttelu auttoi hyvin supistusten aikana.



Klo 1:44 kävin herättämässä miehen ensimmäisen kerran ja sanoin, että supistelee siihen malliin, että jossain vaiheessa tulee lähtö. Kehotin kuitenkin vielä siinä vaiheessa jatkamaan unia. Klo 2:26 kävin herättämässä miehen ihan kunnolla ja pistin sen hieromaan selkää.



Supistukset alkoi olla aika kipeitä ja niiden aikana kävelin hurjaa kyytiä pitkin huushollia ja keskityin hengittämään a-vokaalin tahtiin (¿aaaaa¿¿). Klo 3:45 saapui doula ja pääsi heti hommiin. Olin majoittunut sohvalle tyynykasan viereen ja käännyin aina supistusten ajaksi kontilleni kasaa vasten. Samalla ääntelin A:ta tyynyyn, keinuttelin lantiota ja mies tai doula hieroi selkää (öljyä + guashaa) ja piteli lämpöpussia. Hypnoosivalmennuksessa käytetty ¿hiihto ylämäkeen¿-mielikuva osoittautui myös hyväksi avuksi supistuksiin. Jossain vaiheessa doula laittoi vielä oikeeseen korvaan sellaisen akupunktiokuulan (tai jonkun vastaavan) helpottamaan kipua ja rauhottamaan mieltä. Supistuksia tuli aina vaan tiheemmin ja tiheemmin ja vaikka niiden välissä ei ollut kovinkaan pitkää taukoa, niin silti sain hyvin rentouduttua niiden välissä.



Heidin hoitaja tuli klo 4:39 ja me lähdettiin kohti Vammalaa. Siinä vaiheessa supistusten väli oli n.3-4min. Minä haluisin mennä rappusia ja kävellä parkkipaikalle, vaikka mies tarjosi hissiä ja olisi hakenut auton oven eteen. Automatka Tampereelta Vammalaan sujui yllättävän helposti. Supistuksia tuli ja meni ja ne oli tosi kipeitä, mutta selvisin matkasta keskittymällä hengittämiseen, A-vokaaliin ja alaselän voimakkaaseen hieromiseen supistusten aikana. Kivuliaimpien supistusten kanssa lisäapuja toi mielikuva/ajatus siitä, että antamalla kohdun tehdä työtään (eli supistumalla) ja rentoutumalla mahdollisimman hyvin supistuksen aikana autan vauvaa laskeutumaan synnytyskanavassa alaspäin. Usein se sai minut rentouttamaan alavatsan lihaksia ym., joita saatoin jännittää kivun ollessa pahimmillaan. Supistusten välissä nuokuin ja kuuntelin taustalla soivaa musiikkia radiosta.



Matkalla ensiavusta synnytysosastolle piti pitää pari kertaa supistustauko ja etsiä joku mihin nojautua supistuksen ajaksi. Odotusaulassakin supistuksia tuli tiuhaan tahtiin, mutta onneksi kätilö tuli pian ja vei tutkimushuoneeseen. Sisätutkimuksen mukaan olin 3-4cm auki, eikä kaulaa ollut enää lainkaan. Aattelin, että ¿voi ei, tässä menee vielä ikuisuus¿, mutta se ajatus sai pian kyytiä kun tuli muuta ajateltavaa ¿ uusi supistus.



Kun olin päässyt kipitettyä supistusten välissä saliin (n. klo 6) laitettiin minulle vauvan sydänäänien seuraamista varten anturi mahan päälle. Salissa meni n. tunti ollessa kontillaan ison matalan sängyn päällä olevaa säkkituolia vasten, ja mies piti lämpöpussia selän päällä ja hieroi. Doula oli saanut tehtäväksi pitää anturia paremmin paikallaan, että saatiin otettua sitä käyrää paperille. Jossain vaiheessa kätilö tuli laittamaan antibioottitipan tippumaan ja lupasi, että sen tippumisen jälkeen pääsen ammeeseen!



Kun antibiootti oli tippunut, sydänkäyrää saatu tarpeeksi ja muut mittaukset mitattu, sain luvan siirtyä ammeeseen n. klo 7:00. Hirmusella vauhdilla, ennen seuraavaa supistusta, lähdin ammehuonetta kohti, riisuin itseni ja kipusin ihanaan lämpimään veteen. Vesi oli uskomattoman rentouttava, varsinkin supistusten välissä. Doula laittoi tuoksulamppuun eteeristä öljyä ja mies oli snorkkelin kanssa valmiudessa ammeen vieressä. Tuli uusi supistus ja kokeilin snorkkelia. Melkeen heti viskasin sen takaisin miehelle, oli niin omituinen tunne ja supistus kova, että tärisytti melkeen koko kroppaa. Sitten doula sanoikin, että taisi mennä lapsivedet, ja soitti kätilön paikalle.



Sieltä kurvasikin paikalle kaksi kätilöä, joista toinen teki sisätutkimuksen. Se tuntui tosi inhottavalle, enkä meinannut pystyä olemaan paikallaan, kun tuntui siltä että tulee ihan kamala supistus. Kätilö sanoi jotain, että ¿voiko tää olla? paljonko tää oli auki edellisen kerran? voisko tää olla? tää on ihan täysin auki! saat alkaa ponnistaa¿. Sitten minä ponkasinkin samantein toiselle puolelle ammetta selviämään supistuksesta, enkä vielä oikein tajunnut, että saan antaa sen oudon tunteen ja supistuksen viedä mennessään ja ponnistaa. Sitten kun kätilöt sanoi vielä uudelleen, että saan ponnistaa, niin siitä se kunnon loppurutistus sitten alkoi. Doula tuikkasi minun suuhun muutaman homeopaattisen rakeen, ja kun vauvan pää oli osittain ulkona kokeilin hänen päätä ja hiuksia.



Keräsin voimia seuraavaa supistusta varten miehen silitellessä minun hiuksia ja doulan kannustaessa vähän kauempana. Aika tuntui hidastuneen, mutta odottelin silti kärsivällisenä ja kyllähän se supistus sieltä sitten tulikin tuoden vauvan mukanaan. Karjuin kuin naarasleijona, niin kipeetä se pään syntyminen otti, mutta siihen se kipu sitten loppui, ihan kuin seinään. Vartalo syntyi helposti livahtamalla (klo 7:16) ja kätilö auttoi vauvan minun jalkojen välistä mahan puolelle. Otin vauvan syliin ja istuin ammeen pohjalle ihastelemaan tulokasta.



Synnytys meni kaiken kaikkiaan tosi hienosti ja mies & doula oli isona apuna ja tukena. Yllättävintä synnytyksessä oli se kuinka hyvin kestin sen kaiken kivun ilman mitään lääkityksiä. Ei se ollutkaan yhtään niin kamalaa mitä kuvittelin etukäteen. Olen tosi onnellinen, että toiveeni mahdollisimman luonnonmukaisesta synnytyksestä toteutui, ja vauvan syntymä veteen kruunasi kaiken. Se oli hieno kokemus!

Synnytyksen kestoksi tuli 6 tuntia ja 5 minuuttia, joista ponnistuvaihetta oli 6 min ja jälkeisvaihetta 29 min.



Burde & Anni 5vrk (+heidi 1,5v)

Tuli juu maanantai-iltana lähdettyä käymään sairaalassa, kun ounastelin että olisi tiputellut lapsivettä pitkin päivää ja pyysivät tulemaan tarkastamaan tilanteen. Päälle 2 tunnin odottelun jälkeen (synnari oli aivan tukossa) kuitenkin selvisi sairaalassa liuskatestin avulla, että eihän se mitään lapsivettä ole ollut vaan pelkkää nestemäistä valkovuotoa eikä synnytys siis ole vielä alkamassa.

Turhautuneina sitten palattiin yöllä kotiin. Muutama kipeä supistus tuli yön aikana, mutta siinä se.



Eilen illalla sitten hulahti aivan selvä iso limatulppa pöksyihin ja toiveet nousi taas kattoon. Klo 2 alkaen oli kipeitä supistuksia 5-10 min välein joten unta en ole paljon saanut. Mulla piti olla tänään klo 9 neuvola, jonka juuri tossa sähköpostitse peruutin (ne kun ei koskaan vastaa siellä puhelimeen). Ja nyt sitten tuntuu, että supistukset ovat taasen loppuneet kokonaan. Mitä mä teen tämän hippusen kanssa? Se ei näytä haluavat millään ulos, kiusaa vaan meitä polosia vanhempiaan..



Ehkäpä tämä menee sitten sinne ens viikkoon ja saavat ryhtyä käynnistämään synnytystä =(



Kiitokset burdelle synnytyskertomuksesta ja myöskin isot onnittelut (en tainnut vielä ehtiä niitä lähettämään). Kiva kuulla miten hyvin kaikki meni =)



~* Heidi ja LittleOne (40+4)