JOULUKUUN-08 IHMEET viikkoon 15

Täällähän on paljon uusia mukana, hienoa, ja tervetuloa.



Itse en ole jaksanut edes koneella käydä. Niin oksettaa ja väsyttää!! Olen ollut onneksi monta päivää vapaalla, mutta miten ihmeessä jaksan lähteä töihin huomenna??? Olen nukkunut 3-4 tunnin päiväunia ja vielä 10 tunnin yöunet päälle. Jep, tiskivuori kasvaa ja lapset saavat einesruokaa ;)

Ressukat ymmärtävät onneksi, kun äiti on " vähän kipeä" .



4.x: kysyisin, kun sulla on kanssa pidempi ikäero kakkosen ja kolmosen välissä, että ajattelitteko tehdä kaksi lasta lisää vai tuliko tämä neljännen teko ihan myöhemmin mieleen?? Helppohan tähän olisi nyt kaksi taas tehdä, kun saa kaikki kamatkin hankittua... tälläisiä mietin vaan ;)



Joo, tää raskaus on kyllä aika kauheaa... anteeksi. Valitan miehellekkin koko ajan olostani, mutta hänkin näkee kaiken vaan positiivisena.

Itse ajattelen, että varmaan ainakin kuusi viikkoa vielä tätä pahoinvointia!!!!



BLAAH!



Jaksuillaan! :))



-fatmama 6+2-

Voi että tuota sadetta. Mihin ne ihanat kevätpäivät katosi?

Täällä oli jollakin toisellakin rusehtavaa vuotoa, mullakin on ollut nyt

muutamana päivänä. Tosi vähäistä, mutta huolettaa kuitenkin. Tosin nyt olisi varmaan menkat, jos raskautumista ei olisi tapahtunut, joten luotan että johtuu siitä.

Mä en jotenkin saa itsestäni niin paljon irti, että alkaisin varaamaan neuvolaa. Toivottavasti tämä ei ole jotain alitajuista vaistoa siitä, ettei sitä sitten tarvitakaan. Ei pitäisi edes ajatella tuollaista, mutta kaikenlaisia mörköjä pyörii mielessä kuitenkin. Mies kysyi eilen, että " mites maha?" , sekään ei vielä uskalla puhua vauvasta, mutta tiedän, että ajattelee tätä raskautta tosi paljon. Ainakin se on alkanut katsella isompia asuntoja, tosin meillä ei ole nyt toivoakaan vaihtaa isompaan jos halutaan tällä alueella pysyä. Lottovoittoa odotellessa...



Voimia kaikille väsyneille ja pahoinvoiville... ja kärsivällisyyttä niille jotka näitä oireita kuumeisesti odottaa ;)

Voi tätä väsymystä! Yritän luottaa siihen että se johtuu vaan huonosti nukutuista öistä. Kamala ajatella että tätä voisi kestää vielä viikkoja tai kuukausia!



Itku on herkässä ja mieli matalalla koko ajan. Mitään en saa tehtyä. Mieli tekisi vain maata sohvalla ja kuunnella nyyhkymusaa ja nukkua! Vallan onnellista odotusta täällä :) Oikeasti isoin ongelma varmasti on vain se, että vielä ei uskalleta kertoa raskaudesta kenellekään ja kaikki ajatukset pitää pitää salassa.



Ehkä olo helpottaa kun asia on julkinen. Helpottaahan!!!

Saa jakaa ilonsa kaikkien kanssa. Tosin, silloin on yleensä jo pahoinvointi ja väsymyskin helpottaneet. :-) Täällä kanssa painiskellaan tuon kovan väsymyksen kanssa. Vaikka nukkuisi kuinka, tuntuu, että on silti älyttömän väsynyt. Pakko vain jaksaa pysyä hereillä, kun esikoinen on varsinainen elohiiri ha kipittelee joka suuntaan jatkuvasti. Nyt kyllä huutaa keuhkojaan lyttyyn tuolla sängyssä, kun ei millään haluaisi nukkumaan, vaikka on tosi väsynyt. Täytyy kohta mennä rauhoittelemaan.



Täälläkin mies ottaa melko rennosti mun väsymyksen ja tekee itse monenlaista sen mukaan miten töiltä ehtii. Nyt kyllä ajatus pätkii niin pahasti, että taidan mennä sohvalle lepäämään heti kun tyttö nukahtaa.



Mamoska ja mörökölli 5+2

Täällä taas jokusen vuoden tauon jälkeen odotus puolella kirjoitellaan.

Raskauden kaikkia ihanuuksia ja kauheuksia tässä odotellaan=)



-Hassuliini rv 4+6

Jännittää. ihan kamalasti. Ensikertalainen kun olen ja sain plussaa viime perjantaina. Piti tehdä ihan kolme testiä viikonlopun aikana kun en ollut uskoa silmiäni. En kyllä usko vieläkään että mitään kasvaa mahassani ja pelko on ihan suunnaton. Siksi kun en tiiä onko kaikki masussa hyvin! Eka neuvola ens torstaina. Kumpa ne siellä osais jo kertoa onko kaikki ok.



No ei pidä innostua ennen ku tiedän kaiken olevan hyvin :)

Raskausviikkoja jonkun laskurin mukaan pitäisi olla 4+6 :)

Innolla odotellaan naranjaa tänne meille tekemään,upean värikkään esittelypinon,suon sen kunnian enempi kuin mielelläni=)

Moni muukin sielä kuumepuolella jännää,toivotaan että pääsevät tänne!



Veto poissa eikä ajatus kulje.Taidan ottaa tirsat.

Onnittelut uusille plussanneille!!!!

tämä on ties kuinka mones raskaus



Clomiavusteinen raskaus, la olisi 4.2, ensi viikolla ultra. Olen riskisynnyttäjä ja kaikki raskauteni katsotaan komplikaatioraskauksiksi. Luvassa siis koettelemuksia ja toivon mukaan onnelinen päätös. Tuo otsikko IHMEET -08 vastaa omaakin käsitystäni ja oloani.



Toivotan jokaiselle onnellista matkaa

Huoh....

En oikeen osaa tarkkaan kertoa onko tämä raskaus nyt hyvä vai ei niin hyvä juttu.... sanotaan että ei todellakaan suunniteltu ainakaan!



Pitänee kertoa hieman taustoja.

Meillä on siis 2006 vuonna syntynyt esikoinen ja 2007 on syntynyt pikkukakkonen. Nyt oli sitten ajatuksena että lapsiluku on ainakin toistaiseksi täynnä. Tilannetta oli tarkoitus katsastaa uudelleen joskus about 5 vuoden päästä josko vaikka iltatähtöstä sitten vielä...



Hankkiuduin lääkärille jossa asennutin ehkäisykapselin käsivarteen helmikuussa. Olin kuitenkin epävarma sen olemassaolosta, koska se ei ollut sormin tunnusteltavissa. En uskaltanut luottaa siihen joten käytimme myös kortsua lisävarmistuksena. Kerran, ainoastaan kerran olimme ilman, mutta tämä tapahtui heti kuukautisten loputtua, 7. kiertopäivänä. Hakeuduin uudelleen lääkärille, joka sitten lähetti minut ultraääneen, jossa varmistettaisiin kapselin olemassaolo. Eilen siellä sitten kävin ja kuinkas ollakaan, ei sitä ultralla näkynyt! Paniikissa sitten raskaustestin ostoon, vaikka tiesin että kapselin puuttumisesta huolimatta raskaus olisi epätodennäköinen. Toisin kuitenkin oli, heti piirtyi kaksi viivaa. Tämä siis eilen, 30. kiertopäivä kuukautisista laskettuna.... PANIIKKI!! ITKU!!!



Nyt on olo ihan sekva. Ei tässä näin pitänyt käydä!! Juuri kun elämä oli normalisotunut raskaus, synntys, imetys, raskaus, synnytys, imetys rumbasta ja olin aloittanut työt ja lapset hoidon.... Miten jaksan 3 pienen kanssa kun välillä tuntuu että näiden kahdenkin kanssa jo kädet loppuu ja pinna palaa....

Maanantaina menen käymään tämän lääkärini pakeilla... Minusta varmaan otetaan vielä verestä etonogestreelipitoisuus, jolla varmistetaan onko kapseli kädessä vai ei.... Potilasvahinkovakuutuksesta tässä jokatapauksessa varmaan korvauksia haetaan mikäli tässä hoitovirhe paljastuu....



Tämmöistä täällä.... Ehkä vähän myöhemmin sitten osaan vähän enempi hehkuttaa tätä tilannetta.. Nyt sielä alkushokki ja mieli myllerryksessä....



liinuskainen 4+2?

Mutta kaikkea voi siis todella sattua....mihin sitä voi enää luottaa...



Onnittelut nyt kuitenkin pikkukolmosesta!Eiköhän asiat järjesty ja raskauskin lopulta,sekä vauva tietenkin,tulevat mukavaksi ajatukseksi.



Ilmaako se lääkäri oli käsivarteesi puhaltanut???

Mulle noi " näkymättömät" ehkäisyt on kyllä juuri niitä joihin en luota.Kun mies käyttää kumia,tiedän että on ehkäisty=)Ja siihen luotan=)



Tulipa tökerö viesti.

Täällähän alkaa olla paljon uutta porukkaa.. :-)



Koska olette ajatelleet alkaa kertoa muille. Olisi jotenkin hirveä hinku hehkuttaa tätä koko maailmalle, että saisi jakaa asioita, mutta eihän sitä vielä VOI, kun viikkojakin on vasta 4+3 !!!



Miehelle ja lapsille olen tietty kertonut, ja yhdelle vanhalle ystävälle.

Mutta esim. vanhemmille ja siskolle EN uskalla kertoa, viimeksi kerroin vasta tokan ultran jälkeen (vaikea kyllä piilotella sinne asti).



Ja esim. yhdelle tutulle ei voi kertoa, koska viesti voi levitä sieltä äidille. Kiva olisi kyllä jakaa tätä juttua, hänelläkin pieni vauva nyt, voisi vihjata että säästäisi vähän vaatteita meille - hän on muuten nopea myymään kaikki eteenpäin.

Otanko riskin ja kerron - vaikka tieto sitten leviäisi kaverilta hänen äidille, ja sieltä minun äidille (äitimme ovat serkuksia) ??

(viimeksikin oli kertonut omalle äidilleen, vaikka olin kieltänyt puhumasta kellekään.....)



On ihmisiä, joille VOI kertoa asiasta vaikka tulisi pettymyksiäkin - joiden kanssa voi puhua ikäviäkin asioita.

Ja on ihmisiä, joille EI HALUA kertoa, koska jos jotain menee vikaan, ei JAKSAISI niitä oletuksia että koska ne taas yrittää, kysymyksiä, selittelyä......



- - - -- - - -- - - - - - - -



FATMAMA: ei ollut alunperin suunniteilla tehdä " sarjaa" . Kolmas oli odotettu ja suunniteltu - jotenkin vaan opiskellessa ja uraa luodessa vuosia ehti vierähtää 2:n ja 3:n välillä vähän liikaakin (tein 1. ja 2. nuorena).

Ajatus oli ensin, että 4. tulisi ehkä joskun kun olen about 40 v., tosi iltatähtenä. MUTTA, kun se 3:n oli sylissä, niin ajatus muuttui! Eli että miksei voisi tehdä neljännen pikemminkin :) Niin ihanaa kun on vauva!



Salainen haave / ajatusleikki olisi tehdä VIELÄ 5. ja ehkä 6. sitten 40-v. kieppeillä, mutta tää nyt on vaan tämmöinen... ei sitä elämää voi edes suunnitella noin pitkälle. Vauvat ja lapset vaan on NIIN IHANIA (paitsi no murrosikäiset ehkä ei).



Toisaalta mä en edes koe olevani mikään suurperheihminen / äitihahmo, enemmän mua isommat lapset luonnehtineet " businessnaiseksi" joskus.



Varusteita ei ole kauheasti enää edes säästössä nyt kolmannelta, eli aika paljon joutuu tekemään hankintoja. Myin pois sitä mukaa kun jäi käytöstä, koska

- ei ole säilytystiloja, enkä halunnut vuosikausia säästellä tavaroita jos ei vaikka tärppääkään / tulee muutoksia elämäntilanteeseen tms.

- kiva sitten ostaa taas uutta, ja katsoa ehkä vähän sukupuolen mukaan värejä.

Mutta nyt varmaan säästän kyllä kaiken mitä vielä on jäljellä (lähinnä enää syöttötuoli ja rattaat, jotka nekin käytetyt ja tylsän väriset. Ihan muutamia neutraaleja pikkuvauvanvaatteita olen säästänyt.)

Ymmärrän että olet ihan puulla päähän lyöty. Tunne on juuri sellainen, että eihän tässä nyt näin pitänyt käydä.

Mutta ajatteles myös niin päin, että tekevälle sattuu. Ja jos ei ikinä tekisi mitään, niin ei ikinä sattuisi mitään. Miten tylsää se elämä voisikaan olla niin...

Tai voisitko ajatella niin, että voi että miten ihana yllätys teille nyt sattuikaan. Ja että kaikella on varmasti joku tarkoitus tässä...

Pitää kertoa että itselläni on viisi lasta. Ja nyt on kuudes tulossa...siis tulossa jos kaikki vaan menee hyvin. Keskenmeno viime vuoden lokakuussa. Nuorin vuoden ikäinen, vanhin kersa täyttää 14 marraskuussa. Ja kuinka ihanaa elämä voikaan olla " kenkätalon eukkona" tai joskus kutsun perhettäni " Kiljusen herrasväeksi" .

Itse olen reilut 30 ja elämää vielä toivottavasti paljon edessä.

Ei olla mitään uskovaisia, kaikki usko on jo mennyt tässä elämän taipaleella, mutta toivoa ja rakkautta, sitä piisaa... :-)))



Ja siitä imetyksestä sitten...tee niinkuin minä. Tämä on hyvä neuvo: Ota pullo käyttöön! Eihän sitä vauvaa tarvitse imettää niin että itse alkaa voida huonosti. Itse olen rintasyöttänyt 4 ensimmäistä lasta alusta loppuun, siinä välissä myynyt äidinmaitoa sairaalaan keskosille ja yhäkin vain syöttänyt omaa vauvaa ja ollut kuin lehmä!! Tämän viimeisen kanssa oli vähän eriasia...Eipä ollut maitoa kuin parisen kuukautta ja sitten loppui! Ja kuinka minä tunsinkaan itseni huonoksi äidiksi ja kuinka se sattuikaan sydämeen kun mies läksi ostamaan korviketta kaupasta...Nooh, se siitä. Huono omatunto hävisi melkein heti kun huomasi kuinka vauva voikaan hyvin kun saa ruokaa ihan Marimekkko tuttipullosta!!! Mikään ei ole vetänyt vertoja pulloruokinnalle ensimmäistä kertaa omien lasteni aikaan. Nuorimmainen ei ole ikinä ollut sairas tai kipeä, vaikka ei olekaan saanut äidinmaitoa. Nukkunut yönsä hyvin ja mikä parasta, myös isä-pappa on pystynyt syöttämään samalla tavalla kuin minäkin...

Että älä sinä huoli, tyttönuori! Kyllä kaikki järjestyy!!! Ihan varmasti.



Halit Ruotsista sinne!



Riesa

Heippa vaan kaikille.



Voisin myös ilmoittautua vertaistukeilemaan kanssanne, jotenkin tuntuu olevan tarpeen... olen siis superhysteerikko raskauksien suhteen, enkä nytkään ole uskoa tuota plussaa, mikä oli kuitenkin ihan selvä. Vanhemmat lapset ovat vuosilta -01 ja -03.



Olen samoilla päivillä Lantun kanssa, eli la 11.12. Testin tein viime pe.

Nyt lähinnä menkkaoireita, mukaan luettuna alaselkäsärky. Rinnoissa myös jotain lieviä tuntemuksia, ajoittain todella lievää etomista. Oireita odotellessa, jos niitä tuleekaan...



Mielenkiinnolla seurailen teidän vointeja ja aatoksia, ja ONNEA KAIKILLE IHMEESTÄ!

Hei vaan kaikille!

Samoin varovaisesti uskaltaudun tänne kirjoittamaan.. Tein tänään aamulla plussatestin, menkat melkein pari vkoa myöhässä. Tätä on vaan todella vaikea uskoa, sillä lopetin pillerit vain reilu kk sitten. Mutta kai se on mahdollista. Soitin jo neuvolaankin ajan ja loppukuussa sitten sinne. Terveydenhoitajan mukaan olisi menossa kuudes viikko. Pää on ihan pyörällä :) Ja tosiaan, ensimmäinen vauvamme tämä tulee olemaan, jos kaikki vaan menee hyvin.



Tämä varhaisultra kyllä kiinnostaa, yksityisen kauttako siihen?



Mukavaa kevättä kaikille sateesta huolimatta!

Väsymysyä täälläkin ilmassa, tuntuu että unentarve on tuplaantunut.

Ruokaa on pakko olla lautasella lähes tauotta, kai sitä ravintoa pitää kertätä ennen kuin se pahoinvointi yltää tänne asti. Pientä kuvotusta vasta havaittavassa.



Suuri hajamielisyys on kyllä tosi outoa, itse erittäin tarkkana ja järjestelmällisenä ihmisenä olen alkanut tehdä hassuja :)



Kaksi pitkää viikkoa vielä varhaisultraan. Oletteko te menossa miehen kanssa yhdessä vai yksikseen?

Toisaalta se suuri pelko että kaikki ei ole kunnossa, niin jotenkin haluaisi mennä yksin... ehkä suojellakseen miestä?? en tiedä vähän sekavaa

On kyllä väsymys ja ruokahalu kasvanut..

Piti tänään mennä nukkumaan 15minuutiksi niin vierähti 4h ihan hyvin ja on se tunne päällä että voisin mennä suoraan takaisin sänkyyn,mutta pakko pysyä hereillä.



Nälkäkin iskee vähintään 2h välein ja auta armias jos on junassa eikä ole syönyt niin sitten täytyy juoda vettä niin mahdottmasti että kaikki pysyis sisällä.. nytkin kun istuu tässä koneen ääressä mahassa kurnii vaikka söin vähän aikaa sitten.. hömöä



Meikäläisen sisällä tapahtuu näin: Alkiosta muodostuu sikiö: pää, aivot ja vartalo, jossa on pienet alut käsille ja jaloille. Kehittyvä sydän lyö jo. Sikiö on kahvipavun kokoinen.

Ja onnea kaikille tänne viime aikoina tulleille! Voi kun toivon, että kaikki saamme joulukuussa pienet syliimme, vaikka hyvin mahdollista on, että näin ole. Mutta luin jostain ,etää todetuista raskauksista 85% johtaa synnytykseen, musta se on iso luku!



Ajattelin jotenkin, että aika se vaan matelee ennen ensi perjantain ultraa, mutta kohtahan on jo torstai ja sitten siihen on enää reilu viikko. Tänään muuten jouduin työni puolesta kulkemaan taksilla pitemmän matkan ja kerroin taksikuskille raskaudestani, oli semmlinen oikein sympaattinen naisihminen :D Että kun ei vielä viitsi katoilta kuuluttaa, niin taksikuskille sitten. Mutta se oli kyllä oikein mukavaa hänen kanssaan asiaa puida. Tein tänään pitkästä aikaa siis opiskelemani alan töitä keikkaluontoisesti ja oli kyllä kivaa! Varmaan oletetulla äitiyslomalla tulee ikävä töihin ja käyttämään omaa ammattitaitoa (joka ei kyllä vielä ole kovin ihmeellinen). Vai mitä mieltä te äidit olette, kaipaako sitä kovasti vauvan luota töihin?



Hyvää yötä kaikille!

Ineli 6+0 tjsp

Ineli: Ekan lapsen äitiysloman jälkeen valmistuis ja tuli jonkinlainen tarve kokeilla siipiä työelämässä. Lähdin töihin, kun poika oli n. 1½v. Töissä oli koko ajan kova ikävä lasta. Lapsi itki illat, kun oli ollut hoidossa.. Sitten toisen kohdalla päätin olla kotona mahd. pitkään. Tein kyllä keikkaa, mikä piristi kummasti. Mutta kun 3v läheni, en olis millään halunnut lähteä töihin. Nyt olen useamman kuukauden ollut töissä ja äskettäin pääsin tosi kivoihin hommiin, joita nyt opettelen. Ei ole vakipaikka, joten nyt on vähän mietityttänyt, miten sitten pääsen takaisin, kun taas olis tarkoitus olla pitkään kotona.. Toisaalta nyt kun on niin kiva työ, en malttais jäädä kotiin. Tässä kyllä ehtii olla vielä sen aikaa töissä, että on jo kiva jäädä..



tulipa pitkä sepustus.. Ymmärsiköhän tuosta mitään.. Eli lyhyesti: töihin jollakin lailla olen kaivannut ja keikkailu sen tarpeen täyttänyt, kokoaikatyöhön en haluaisi, koska vie niin paljon voimia ja aikaa perheen sijaan..



Mä stressaan tota uutta työtäni ja aamuisin herään ennen kellonsoittoa. Ja ilmankin väsyttää ihan hulluna!



Fatmama: Mä kaipailinkin sua jo. Ikävää, et sulla kovin huono olo. Kyllä se onneks siitä helpottaa!!!



Mä oon miettiny tota ultra-asiaa. Toisaalta tekis mieli käydä siellä yksityisellä, mut toisaalta.. Täällä pääsee n. rv10 kunnalliselle, että jospa malttais sinne. Ku en tiedä, hennonko maksaa..



Pitääpä mennä kurkkimaan, joko Naranja olis testannut. Me molemmat ku ollaan aina ekat täällä aamulla..



t. iiiiik 5+4