Vaadinko liikaa?

En ehdi kirjoittaa nyt kovin..



Mielestäni miehesi ei käyttäydy nyt kyllä lainkaan järkevästi, tuli todella mieleen että mitkä on syyt miksi haluaa mennä? Mikä on niin tärkeää? Miksi raivostuu jos estetäänkin menemästä eli jos joutuukin suunnitelmaa muuttamaan?



Meillä mies automaattisesti hoitaa isompien, kahden lapsen iltatoimet, minä vauvan.. Mies käyttää ne suihkussa, iltapala, hammaspesut, sadut, nukkumaan jne.. Minulle jää vauvan hoito ja päivällä ihan tarpeeksi koko katraassa.



Voimia sinulle, olet aika kovilla siellä!!



Kirjoitan joku päivä lisää!

Tuli vielä mieleeni että missä harrastuksessa miehesi yöllä oikein käy, kun kerran kyläreissun jälkeen, iltahommien jälkeenkin menee ja niin pakko päästä? Minua kyllä epäilyttäisi kovin jos on noin kiinni harrastuksessa ettei oma perhe mene edelle. Yhdessä olette hankkineet lapset ja sen mitä teillä siinä on, et sinä yksin ole vastuussa.



Kyllä minä sen ymmärrän että hoidat kodin päivällä jne. niin minäkin teen tässä kotona ollessa enkä vaadi miestäni viikolla työpäivän jälkeen siivoilemaan ja kauppareissuille tai ruokaa laittamaan mutta viikonloput on asia erikseen, silloin vastuu kuuluu molemmille, eihän sinulla ole hengähdystaukoa koskaan, oletko sinä joku lapsenvahti sitten? Oletko sinä joku miehesi täyshoitolan pitäjä? Joku joka vain pitää kaiken tiptop ja että hänellä on puhdasta yllä ja kylläinen olo, ei tarvitse kuin käydä ja kääntyä valmiilla..?? Mitä sinulla on? Mitä sinä häneltä saat? Kyllä täytyy molemmin puolista hyvää tulla ja molemmilta lähteä tasapuolisesti se ajattelu että yhdessä ollaan, yhteistä tehdään ja se on yhteinen paketti mitä pidetään siinä kasassa.. Ennemmin pidät siinä yksin sitä täysissä järjissä, niin sanotusti kuin että huonon kaverin kanssa ja että on täysi-ikäinen riesana, ymmärtänet mitä tarkoitan..



Ei kukaan jaksa jos ei koskaan itse saa, aina itse vain antaa itseltään kaiken.

Nyt sinun pitää saada levätä ja kerätä voimia tulevaa synnytystäkin varten ja tulevia öitä varten, muuten olet oikeasti ihan väsynyt. Muistelehan vauva-aikoja, en tiedä millaisia teillä ne on olleet mutta jokainen vauva nyt kuitenkin jonkun aikaa yöt herättelee äitiä. Siihen ei paljon isää voi ottaa osalliseksi varsinkin jos imettää, näistä meillä on isä saanut myös luistaa, en ole herätellyt koska on mennyt aamuisin töihin. Joissain ystävä perheissä mieskin on jopa herätetty vaikka sitten se vaippa vaihtamaan ;)



Sinulla on aivan täysi oikeus nyt vaatia miestäsi miettimään hiukan mikä on tärkeää, elämässä täytyy tehdä valintoja ja niistä harrastuksista ja menoista vain täytyy luopua jossain vaiheessa. Ei kokonaan mutta pakko se on tilanteen mukaan olla valmis joustamaan, jatkaa sitten kun on taas sopiva hetki tai ainakin vähentää tai menee siten kun teidän perheelle se parhaiten sopii mutta kyllä hänen pitää mielestäni olla sinun apuna!! Oikeus sinullakin olisi käydä harrastuksissa vähintään yhtä monta kertaa viikossa kuin miehelläsikin, eikö vain?



Tsemppiä!

Tuntui pahalta puolestasi, kun luin kirjoitustasi. Miehesi täytyisi nyt ryhdistäytyä ja miettiä teidän yhteisen perheenne parasta eikä vain omaa parastaan. Mutta tiedän kokemuksesta (väkivaltaisen puolison kanssa eläneenä), että tuollaisissa hankalissa tilanteissa voi olla todella paljon helpompaa vaan alistua tekemään itse kaikki.



Kuulostaa pahalta tuokin, että miehelläsi on harrastuksia, jotka vievät viikonloputkin. Miksi hän on sellaisen harrastuksen valinnut? Haluaako hän paeta vastuuta perheestään? Onko hän alunperinkään halunnut lapsia? Vai onko hän olettanut, että lapset ovat " naisten hommia" ?



Toivottavasti saatte keskusteltua asioista. Kehoitan etsimään pariterapeutin tai perheterapeutin ja menemään selvittelemään asioita terapiaan. Monesti ulkopuolinen ja ammatti-ihminen pystyy antamaan selkeitä ja hyviä ohjeita siihen miten saisitte yhteiselonne taas toimimaan. Mutta uskon, että voi olla vaikea saada miestäsi suosutumaan terapiaan. Kannattaa kuitenkin yrittää.

Myös kannattaa vain tehdä rohkeasti selväksi miehellesi asiat! Annat vaihtoehdot. Mieti nyt..mikäli miehellesi sinä ja lapset olette kaikki kaikessa, kuten pitäisi olla niin hän kyllä on valmis luopumaan omista harrastuksistaan ja auttamaan sinua/ lähtemään esim. terapiaan, jota minunkin mielestäni tarvitsette, ehkä kovastikin kun miehesi käytös on erittäin arvaamatonta. Mitä menetät vaikka hän ei olisikaan valmis? Mielestäni et mitään, kuten tässä aiemmin on tullut jo muiden kirjoituksissa esiin.. Ethän sinä saa edes ulkopuolista apua kun sinulla on mies siinä " kirjoilla" , oletetaan tietysti, neuvolassa yms. että mieskin on kuten miehen kuuluu olla, osallisena, ei se ole mikään APU sinulle vaan TE olette YHDESSÄ, eikö vain? Mieti mitkä arvot miehelläsi on!! Ylimmäisenä harrastus!

En tahdo lannistaa, enkä moittia, haluan vain herätellä sinut ja saada sinut ajatuksiin oikeasti tässä, kun nyt olet lähtenyt kyselemään näkökulmia!

Itse väläyttelin hänelle kesällä parisuhdeterapiasta, kun lapsemme oli teholla, ja hän olisi halunnut lähteä tallinaan kisareissulle....itse olin sitä mieltä että hänen paikka on todellakin lapsensa vierellä teholla. Hän on nuoresta pojasta asti harrastanut biljardin pelaamista, joka on ollut hänelle kaikki kaikessa, aina. On hän vähentänyt pelaamista, ennen minua ja lapsia se kun oli päivittäistä, välillä hän jotenkin " herää" ja tajuaa, ja aina vakuuttaa että olemme hänelle kaikki kaikessa. Kuitenkin ärsyttää että minulta sitten pitää aina kysyä, että voinko mennä pelaamaan, esim. sunnuntaina oli nuoremman lapsemme synttärit, ja kemujen jälkeen olisi halunnut lähteä vähän pelaamaan, no minä sitten, että älä nyt lähde, että ollaan kotona. No eilen sitten menikin pelaamaan muutamaksi tunniksi. Tuntuu että se harrastus on kuin huume hänelle. No tosin hänen isänsä on ollut aina sellainen joka menee ja tulee miten haluaa, ja on sitä mieltä että naisen paikka on kotona, mies toki voi mennä ja tulla miten haluaa...no hän voisi katsoa peiliin, toinen avioliitto jo menossa kovaa vauhtia suohon. Niin siitä tulee vain itselle tyhmä olo, kun minä " joudun" sanomaan, että älä nyt tänään mene, tuntuu kun minä olisin joku diktaattori, joka jakelee sääntöjä, ja annan kotiintuloaikoja. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen, ja hänen pitäisi joskus itse ajatella, että nyt ei ole hyvä hetki mennä. Rankkaahan tässä on kun saa miettiä mitä sanoo ja mitä tekee. No päätin ainakin sen, että nyt saa kilpailut riittää, ei enää mitään viikonloppukisoja, taas oli viime lauantaina kisat, tuossa kotimme lähellä, mutta hän lähti aamulla puoli kymmenen ja kotiutui ennen ilta yhtätoista, eli minä pyöritin kodin täällä sitten. Ihmeekseni sain nukkua su aamulla vähän pidempään!! Se ihmetyttääkin, että kyllä hän välillä osallistuu, ulkoilee, puuhailee ja auttaa,mutta sitten saattaa asiat kääntyä ihan päälaelleen. Enkä jotenkin jaksa uskoa, etteikö lapsistaan välittäisi, en vain tajua sitä, miksi ei kotona malta pysyä, mikä pakottava tarve on olla koko ajan menossa?! No täytyy varmasti istua alas ja keskustella oikein perinpohjin. Hän kun vielä väittää kirkkain silmin, että ei käy pelaaassa kun kerran viikossa....minä olenkin ruvennut pitämään kirjaa joka viikko menoista, onpa sitten näyttää mustaa valkoisella!

riehumista ja mököttämistä.

Miehesi on varmasti saanut mallia kotoaan mutta ei se ole mikään syy että homman pitäisi pyöriä teillä samoin( vaikka se miehen mieleen varmasti onkin ).

Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, mutta silti kerron että meillä ei ole aina siisti koti odottamassa(saatika ruoka valmiina). Paljon lemmikkejä, kaksi lasta kotihoidossa ja äiti joka harrastaa liikuntaa liki päivittäin.

Meillä arjen pyörittämiseen on varmasti vaikuttanut se että ajoittain mies on ollut pari päivää koti-isänä ja äiti taas käynyt töissä. Mies on itse joutunut toteamaan että ei se aina niin helppoa ole, eikä vaadi minultakaan sellaista mihin ei itse pysty. Myös molemminpuolinen kunnioitus ajaa meillä periaatetta " tee toiselle niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän" , eli usein tarjoamme toinen toisillemme mahdollisuuksia lepoon ja omiin menoihin. Välillä mennään mentaliteetilla Se joka jaksaa paremmin-hoitaa homman.

En viitsi lähteä analysoimaan toisen naisen mahdollisuutta mutta pääasia on että parisuhteenne kaipaa tasapainottamista.

Sinun asiasi on sitten päättää mitä keinoja olet valmis käyttämään saadaksesi miehen mukaan keskustelemaan (uhkailu, kiristys, lahjonta?) jos pelkkä pyyntö ei riitä.

Toivottavasti saatte tilanteen selviämään ja jaksamista odotukseen!