Voinko hävittää vanhat, alkuperäiset perukirjat?

Miksi sun pitäisi ne hävittää? Haittaako ne jotenkin?

Miettinyt samaa. Mulla on 20 vuottakin vanhoja perukirjoja. Olen joutunut olemaan sisarusteni pesän ilmoittajana ja sitten on miehen puolelta hänen sukunsa perukirjoja

Näin sukututkijana sanoisin, että älä hävitä! Ihan vain tulevien sukupolvien takia. Perukirjat ja testamentit ovat ovi ihmisten mieleen. Millaista omaisuutta kerryttivät, kuka ollut niin tärkeä että varojaan on kellekin jättänyt yms. Ja ihan vain sekin, että niistä näkee, missä ovat maallista taivallusta tallustelleet ja mitkä paikat olleet kenties tärkeitä.

Perukirjoille voi tulla tarvetta esim. silloin, jos jotain perukirjassa mainittua omaisuutta myydään. Tällöin myyntivoiton laskennassa käytetty hankintahinta on perukirjaan merkitty arvo (tai vaihtoehtoisesti hankintahintaolettama, mutta sen käyttäminen ei ole aina yhtä edullista).

Jos vainajalta jäi leski, joka elää vielä, kannattaa ilman muuta säilyttää perukirja, sillä sitä tarvitaan lesken kuoltua. Samoin jos kuolinpesää ei ole vielä jaettu (koskee tilanteita, joissa perillisiä on enemmän kuin yksi), tarvitaan perukirja sitten, kun perintö jaetaan.

Periaatteessa verottajalta saa kyllä kopion perukirjasta, mutta jos kuolemasta on pitkä aika, voi tässä olla käytännössä hankaluuksia.

Hyviä vastauksia, joten mietin miten toimin. Eivät paperit "haittaa" minua, mahtuvat hyvin tuonne kaappiin, muutama paperinpala....

Pyrin vaan pääsemään eroon sellaisista tavaroista ja papereista joita en tarvitse, joista en ole kiinnostunut eivätkä lapsenikaan tarvitse tai eivät ole kiinnostuneet.

Jäähän minulle vielä isäni, äitini ja puolisoni perukirjat. Ne aion säilyttää.

Älä hävitä. Juuri vaadittiin etsimään melkein 30 vuotta vanha perukirja!

En hävittäisi ennen kuin pesä on jaettu ja kaikki osakkaat kuolleet.

Minäkin jouduin kaivamaan vielä joku vuosi sitten tuon v. 1985, mummoni perukirjan erästä asiaa varten. Isäni oli kai unohtanut tehdä aikanaan lainhuudon äitinsä (siis mummoni) ja itsensä erääseen yhteisesti omistamaan "juttuun". Ei liene ollutkaan ihan pakko tehdä, koska isä oli ainoa perijä eikä kyse ollut mistään ostamisella saadusta omaisuudesta vaan perinnöstä.

Ap.

Google sanoo verottajan sanovan näin: "Vuonna 1994 ja sen jälkeen laaditut perukirjat säilytetään Verohallinnossa pysyvästi. Kaikki ennen vuotta 1994 laaditut perukirjat säilytetään käräjäoikeuksissa (vainajan viimeisen kotikunnan mukainen käräjäoikeus) tai maakunta-arkistossa, jonne käräjäoikeudet ovat ne mahdollisesti siirtäneet."

Eli jos nuo perunkirjat ovat vanhoja eivätkä sinun tai sukusi (tai kenenkään muunkaan suvun/ihmisen) kannalta oleellisia niin hävitä vaan. Kopio on viranomaisilla olemassa ja sen saa kyllä tarvittaessa tilattua, eli tiedon arkistointi ei ole sinun vastuulla.

Halutessasi voit tietenkin pohtia, onko vielä joku sukulainen tms. joka olisi henkilöille ollut sinua läheisempi ja haluaisi dokumentit itselleen. Esimerkiksi joku sukuseura tai muuten sukututkimusta harrastava henkilö voisi mielellään itselleen tuollaisia ottaa.

No harvemmin kenellekään mitään perukirjoja nyt ihan hirveän paksua kasaa kertyy eli sanoisin, että säilytä. Jos pitää joskus tarkistaa joku tieto, niin nopeammin katsot sen siitä paperista kuin alat tilaamaan kopiota. Viime vuonna itselleni sattui tilanne, että piti kaivaa esiin isäni perinnönjakoon ym. liittyviä papereita, kuoli v. 1998. Todennäköistä on, ettet tarvitse niitä mihinkään, mutta ei niistä kai nyt niin paljon haittaakaan voi olla.

Verottajalta saa kopiot, jos on hukannut omansa. Ei tosin ilmaiseksi. Itse en hävittäisi, koska perukirjassa voi olla hyödyllistä tietoa. .

Vaikka perukirjat (kopiot) pitäisi tarvittaessa saada viranomaisilta, niin täällä jotkut ovat aikaisemmissa keskusteluissa kertoneet, että yllättäen ennen vuotta 1994 tehtyä perukirjaa ei olekaan löytynyt käräjäoikeudesta eikä maakunta-arkistosta. Sen vuoksi säilyttäisin nuo vanhat perukirjat, kun ei niitä kuitenkaan ole laatikkokaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Näin sukututkijana sanoisin, että älä hävitä! Ihan vain tulevien sukupolvien takia. Perukirjat ja testamentit ovat ovi ihmisten mieleen. Millaista omaisuutta kerryttivät, kuka ollut niin tärkeä että varojaan on kellekin jättänyt yms. Ja ihan vain sekin, että niistä näkee, missä ovat maallista taivallusta tallustelleet ja mitkä paikat olleet kenties tärkeitä.

Jälkeläiset saavat arvuutella millainen sota ja vihanpito sisarusten tai sukulaisten kesken on vallinnut..