Onko taapero autisti?

Noh, kai voin kirjoittaa. Diagnoosi on tällähetkellä F84,9 eli lapsuusiän määrittämätön laaja-alainen kehityshäiriö. Tämä on vain joulukuulta tapahtumadiagnoosi, eli ei vielä se "pitkäaikaisdiagnoosi".

Joulukuussa siis kävimme kahden päivän tutkimusjaksolla, keväällä olimme ensimmäisen kerran. Ja nyt siis joulukuussa tuli se tapahtumadiagnoosi.

Puhuu nykyään pääosin 4 sanan lauseita, muutama viidenkin sanan lause on tullut. Puheen ymmärrys noin kaksivuotiaan tasolla vaikka on jo 3-vuotias. Erityispiirteitä on edelleen, ja ne ovat muuttuneet. Nykyään ei enää pyöri, eikä räpsyttele käsiä, mutta innostuessaan kuopsuttaa mahaansa. Renkaita edelleen pyöritellään päivittäin, mutta tosi lyhyitä aikoja. Siis puolen minuutin pyöritystä kerrallaan. Nyt on suurin ongelma jumittamisen kanssa, rakastaa kaikkia pyöreitä asioita joita on monta. Jos hänelle antaa kolikoita, hän kävelisi varmaan ikuisesti ne kädessä ilman että luopuisi niistä. Esim kolikot. Nykyään jo tulee jonkinlaista jäykähköä mielikuvitusleikkiä, joka liittyy aina herkkuihin, kauppaan tai kolikoihin. Ei ole vielä juonellista mutta itse tekee leikisti asioita ja figuurilelut tekevät myös tiettyjä asioita.

Tutkimuksissa huomattiin että tarkkaavuudessa on ongelmaa, niinkuin myös vuorovaikutuksessa. Huomiota on välillä vaikeaa saada, mutta poika on lahjakas jäljittelyssä sekä hänellä on pääosin hyvä katsekontakti. Nämä ovat siis hänen vahvuuksia.

Kotioloissa poika on onnellinen ja iloinen pieni poika, joka rakastaa elokuvia, tanssia ja laulamista. Hän on älykäs, osaa kaikki kirjaimet (isot ja pienet) sekä numerot. Sosiaalinen on aikuisten kanssa, ja päiväkodin lapsistakin pitää mutta ei oikein osaa liittyä leikkeihin. Noh leikkitaidotkin ovat (tutkimusten mukaan) huomattavasti ikätasoaan jäljessä. Mutta ottaa lapsiin oman laista kontaktia, hassuttelee, juoksentelee ja ohjattuna myös ottaa osaa ryhmäleikkeihin.

Tässä tämä. Pojassa on paljon potentiaalia, enkä usko että diagnoosi on pysyvä. Koko arkemme on oikeastaan kuntouttavaa toimintaa, että poika oppii mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvin. Poika myös tykkää oppia uusia asioita, kunhan oppiminen tehdään hänen tyylillään.

Terveisin, aiemmista teksteistä nolostunut ap.

Mikä tilanne on nyt?

Tosi hauska että joku on seurannut tätä ketjua ja kysynyt kuulumisia. 😅

Nykyään on hyvin erilainen tilanne, poika aloittelee murrosikää. Nykyään diagnoosit on määrittämätön kehitysvamma ja määrittämätön/epätyypillinen autismi. Viime kirjoituksesta on tosi monta vuotta, ja vuodet on olleet haastavia. Haasteita on ollut psyykkiset pulmat (pakko-oireet, jumit, ahdistus) ja aggressiivinen käytös näistä johtuen. Kognitiivisesti poika on varmaan sellainen ekaluokkalainen, kun kohta alkaa yläaste. Osaa lukea ja kirjoittaa mutta esim matikkaa ei ole koskaan oppinut edes plus ja miinus laskuja. Lääkitys löytyy ja sitä ollaan vuosien varrella muokattu käytöksen vaihtelevuuden takia. Välillä on ollut hirveää ja olen useasti miettinyt että kohta toi lapsi saa lähteä ihan sama minne, mutta sitten taas rauhoittunut. Käy tilapäishoidossa, missä rakastaa olla.

Sukulaiset ei enää pärjää, kotona on meillä tiukka kuri minkä avulla pysyy poika järjissään.

Mutta vahvuuksia on todella paljon, puhuu monipuolisin lausein ja tulee ymmärretyksi. Toki hänen ajatuksenjuoksu on hyvin omalaatuista ja siinä ei aina pysy perässä. Poika on tosi hellä, empaattinen, ja oikeasti kiltti ihminen. Hän on tällä hetkellä tosi hyvässä voinnissa, puoli vuotta mennyt nyt ilman raivareita. Vuosi sitten kun elämä oli yhtä helvettiä, saattoi olla+4krt päivässä väkivaltaisia raivareita missä painittiin hiki päässä pitkin asuntoa. Tuolloin muutettiin omakotitaloon koska säälin naapureita meidän mekkalasta. Psyykkinen vointi oli vaan pojalla niin huono. Ja on ollut vuosien aikana ennenkin ihan vastaavia kausia. Mutta nyt kun on hyvä kausi, siitä nautitaan ja eletään sen mukaan että elämä on juuri näin mukavaa jatkossakin. Jos ja kun tulee taas huono vaihe, se täytyy vaan hyväksyä.

Ja kyllä minä odotan sitä että poika astuu aikuisuuteen ja muuttaa pois, vaikka se tuleekin olemaan ryhmäkoti tms. (Joskus ajattelin että se voi myös olla psyk osasto, mutta toivon ettei). Keskitytään nyt siihen että poika saa mielekkään elämän missä olisi riittävästi elementtejä psyykkiseen hyvinvointiin.