Onko taapero autisti?

Kuvittelin, että kyseessä on Paatero.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:06"]

45/ rakensiko poikasi palikoilla? Mun poika on kyllä kontaktissa hyvin!

46/ Joo mä haen näihin pelkoihin apua ilman muuta jos selviää että poika on aivan normaali. 

[/quote]

45 on yrittänyt vastata koko aamupäivän, mutta jostain syystä viestit ei vaan lähde.

Meillä poika osasi kyllä pinota palikoita torniksi, tehdä nuppipalapelejä, laittaa palikoita muotolaatikoihin yms, mutta pitkäjänteisyyttä tähän ei ollut ja epäonnistumisen aiheuttama kiukustuminen käytännössä aiheuttivat sen ettei poika niitä juuri koskaan tehnyt. Muutenkin epäonnistuminen tai sen pelko, tai se ettei jotain asiaa saa tehtyä ensimmäisellä kerralla nopeasti ja oikein aiheuttavat kiukkupuuskan ja ap:n kuvaaman räpyttelyn. Tällöin sai äiti olla reagoimassa nopeasti tilanteeseen, että kiukku saatiin laantumaan ja leikki jatkumaan jollain muulla tapaa esim. palikoiden riviin/jonoon laittamiseksi. Nykyään leikkii pikkuautoilla (ajaa eestaas) ja junaradalla, vaikka aluksi junarata oli kova "räpyttelyn" aiheuttaja, kun juna tippui kiskoilta, vaunut irtosivat toisistaan tai junarata katkesi. Nyt vaan korjaa itse ongelman ja jatkaa leikkiä.

Räpyttelyä siis meillä esiintyy/esiintyi kiukun alkaessa tai kun omaa tahtoa ei saanut tarpeeksi nopeasti läpi mm. aamupala ei ilmesty ajatuksen voimalla pöytään vaan hidas äiti ensin keittää sen puuron ja sitten se puuro ei jäähdykään tarpeeksi nopeasti. Pyörimistä, pään vatkaamista ja silmäkulmista kurkkimista tulee kun on tylsää tai ympäristö/ihmiset turhauttaa. Oireet tosin on helpottaneet iän myötä, pahimmillaan nämä olivat 1,5v iässä. Kärsivällisyyttä on tullut lisää ja sanavarasto alkoi karttumaan ihan varkain laulujen ja loruttelun myötä. Kärsivällisyyden ja omien tunteiden ilmaisun myötä pahimmat "autistioireet" helpottuivat.

Satukirjoja pojalla ei ole ikinä ollut kärsivällisyyttä lukea tai kuunnella. Sivuja käännettiin sellaista vauhtia, ettei siinä ehtinyt paria sanaa enempää lukea. Musiikista sen sijaan hän on todella kiinnostunut, ja jaksaa siihen keskittyä tuntitolkulla. Muut lapset eivät niinikään myöskään juuri kiinnosta, vaan aikuisten seura on mieluisampaa. Mitä nyt pitää kuitenkin tuolle pikkusisarukselle koko ajan esiintyä.

Sen vielä muistan sanoa, että tuon meidön pojan motoriset taidot ovat olleet ihan huikeat pienestä saakka, valovuosia edellä kognitiivisia taitoja. Motoristen taitojen nopea kehitys on varmaan hidastanut hieman tuota kognitiivista kehitystä, joka taasen otti melko harppauksen eteenpäin kun uusia motorisia taitoja ei tullut vähään aikaan.

Ikä ja taitojen karttuminen helpottaa toivottavasti myös teillä. Koita vaikka keskittyä oman poikasi johonkin vahvuuteen, esim. liikunta, musiikki tms. Positiivinen onnistuminen ja palaute saattaa tuoda varkain onnistumisia myös muilla elämän osa-alueilla. Ota mahdollisia tukiviittomia (odota) ja apukuvia mukaan jos niistä olisi apua pojan itseilmaisussa, ja ennen kaikkea: LOPETA SE GOOGLAUS, SULJE SE NETTI JA OTA RENNOSTI!

T. 45

Halailiko sun lapsi pehmoleluja? Oliko muuten poissaoleva? Katsoiko silmiin? Kuinka vanhana diagnosoitiin? Jäivätkö teillä räpyttelyt pois ajan kanssa? 

Miten itse olet sopeutunut diagnoosiln? Oletko ollut siitä surullinen? Tiedätkö tuleeko lapsesi aikuisena toimeen omillaan?

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 22:09"]Halailiko sun lapsi pehmoleluja? Oliko muuten poissaoleva? Katsoiko silmiin? Kuinka vanhana diagnosoitiin? Jäivätkö teillä räpyttelyt pois ajan kanssa? 

Miten itse olet sopeutunut diagnoosiln? Oletko ollut siitä surullinen? Tiedätkö tuleeko lapsesi aikuisena toimeen omillaan?
[/quote] ei halaillut leluja. Ei ole leikkinyt mitään kotileikkejä tai hoitanut mitään. Kyllä oli ajoittain poissaoleva. Ei katsonut pienempänä silmiin juurikaan. Välillä saatoin jonkun kontaktin saada, mutta useimmiten katsoi ohi. Diagnoosin sai vasta kuusi vuotiaana, mutta 4v alettiin tutkia tarkemmin, kun aloitti päivähoidon ja siellä erosi muosta lapsista niin paljon. Kyllä isoimmat räpyttelyt on jäänyt. Toki vieläkin innostuessaan saattaa heilutella käsiään.
Olin aluksi hyvinkin shokissa siitä vyyhdistä paperia mitä lapsestani kirjattiin, mutta ajan myötä aloin pitää lapseni erityisyyttä vahvuutena. Hän käy erityiskoulua ja hänellä on kyllä vahvat tukitoimet, mutta uskoisin, että ajan myötä oppii selviämään omillaan.
T:14

Okei! Kuulostaa reippaalta lapselta! Kiitos paljon tarinasi jakamisesta! Onko hän siis lievästi autistinen? Oma lapseni ei kuitenkaan aivan vastaa kuvaustasi. Kotileikkejä ei hänkään kyllä leiki. No ei auta kun ottaa selvää. Masentaa kyllä edes puhua tästä asiasta ääneen kellekkään. 

2

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 23:05"]Okei! Kuulostaa reippaalta lapselta! Kiitos paljon tarinasi jakamisesta! Onko hän siis lievästi autistinen? Oma lapseni ei kuitenkaan aivan vastaa kuvaustasi. Kotileikkejä ei hänkään kyllä leiki. No ei auta kun ottaa selvää. Masentaa kyllä edes puhua tästä asiasta ääneen kellekkään. 
[/quote] juu hänelle on tehty laajat tutkimukset ja diagnoosi on aika monimuotoinen.
Mitkä noista jutuista sopi lapseesi?
T:14

Hei ap. Aloitusviestisi on kuin omalta näppikseltäni. Minä pohdin tismalleen samoja asioita ja samoilla oirehdinnoilla poikani ollessa n. 2-vuotias.

Itse en ole omasta pojastani kovin huolissani, sillä laulujen ja lorujen myötä sanastokin on alkanut kasvaa, ja sitä kautta kontaktinotto muihin. Myös ns. kausittaisey pakkoliikkeet ovat kielen myötä vähentyneet. Huomasin niiden liittyvän väsymykseen ja turhautumiseen meillä.

Tsemppiä!

Käy lääkärissä myös itse ennen kuin nuo sinun pelot sairastuttaa lapsesi. Pelätessäsi saatat itsekin estää hänen kehittymistään. Lapsi tarvitsee iloa oppiakseen nopeasti ja on vaikea olla iloinen ja tutkiva jos äiti on surullinen ja huolissaan.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 08:06"]

45/ rakensiko poikasi palikoilla? Mun poika on kyllä kontaktissa hyvin!

46/ Joo mä haen näihin pelkoihin apua ilman muuta jos selviää että poika on aivan normaali. 

[/quote]

45 on yrittänyt vastata koko aamupäivän, mutta jostain syystä viestit ei vaan lähde.

Meillä poika osasi kyllä pinota palikoita torniksi, tehdä nuppipalapelejä, laittaa palikoita muotolaatikoihin yms, mutta pitkäjänteisyyttä tähän ei ollut ja epäonnistumisen aiheuttama kiukustuminen käytännössä aiheuttivat sen ettei poika niitä juuri koskaan tehnyt. Muutenkin epäonnistuminen tai sen pelko, tai se ettei jotain asiaa saa tehtyä ensimmäisellä kerralla nopeasti ja oikein aiheuttavat kiukkupuuskan ja ap:n kuvaaman räpyttelyn. Tällöin sai äiti olla reagoimassa nopeasti tilanteeseen, että kiukku saatiin laantumaan ja leikki jatkumaan jollain muulla tapaa esim. palikoiden riviin/jonoon laittamiseksi. Nykyään leikkii pikkuautoilla (ajaa eestaas) ja junaradalla, vaikka aluksi junarata oli kova "räpyttelyn" aiheuttaja, kun juna tippui kiskoilta, vaunut irtosivat toisistaan tai junarata katkesi. Nyt vaan korjaa itse ongelman ja jatkaa leikkiä.

Räpyttelyä siis meillä esiintyy/esiintyi kiukun alkaessa tai kun omaa tahtoa ei saanut tarpeeksi nopeasti läpi mm. aamupala ei ilmesty ajatuksen voimalla pöytään vaan hidas äiti ensin keittää sen puuron ja sitten se puuro ei jäähdykään tarpeeksi nopeasti. Pyörimistä, pään vatkaamista ja silmäkulmista kurkkimista tulee kun on tylsää tai ympäristö/ihmiset turhauttaa. Oireet tosin on helpottaneet iän myötä, pahimmillaan nämä olivat 1,5v iässä. Kärsivällisyyttä on tullut lisää ja sanavarasto alkoi karttumaan ihan varkain laulujen ja loruttelun myötä. Kärsivällisyyden ja omien tunteiden ilmaisun myötä pahimmat "autistioireet" helpottuivat.

Satukirjoja pojalla ei ole ikinä ollut kärsivällisyyttä lukea tai kuunnella. Sivuja käännettiin sellaista vauhtia, ettei siinä ehtinyt paria sanaa enempää lukea. Musiikista sen sijaan hän on todella kiinnostunut, ja jaksaa siihen keskittyä tuntitolkulla. Muut lapset eivät niinikään myöskään juuri kiinnosta, vaan aikuisten seura on mieluisampaa. Mitä nyt pitää kuitenkin tuolle pikkusisarukselle koko ajan esiintyä.

Sen vielä muistan sanoa, että tuon meidön pojan motoriset taidot ovat olleet ihan huikeat pienestä saakka, valovuosia edellä kognitiivisia taitoja. Motoristen taitojen nopea kehitys on varmaan hidastanut hieman tuota kognitiivista kehitystä, joka taasen otti melko harppauksen eteenpäin kun uusia motorisia taitoja ei tullut vähään aikaan.

Ikä ja taitojen karttuminen helpottaa toivottavasti myös teillä. Koita vaikka keskittyä oman poikasi johonkin vahvuuteen, esim. liikunta, musiikki tms. Positiivinen onnistuminen ja palaute saattaa tuoda varkain onnistumisia myös muilla elämän osa-alueilla. Ota mahdollisia tukiviittomia (odota) ja apukuvia mukaan jos niistä olisi apua pojan itseilmaisussa, ja ennen kaikkea: LOPETA SE GOOGLAUS, SULJE SE NETTI JA OTA RENNOSTI!

T. 45

 
[/quote] teillä ei siis ole diagnoosia? Kyllähän monet lapset kiukkuisena tampaa jalkaa tai huitoo käsiä. Ei mielestäni ole verrattavissa Augustin räpyttelyyn mikä on tahatonta

45/ rakensiko poikasi palikoilla? Mun poika on kyllä kontaktissa hyvin!

46/ Joo mä haen näihin pelkoihin apua ilman muuta jos selviää että poika on aivan normaali. 

14/ No se räpyttely ja pyörivien esineiden tuijjottaminen. Ja on ollut hankalaa opettaa lasta laittamaan palikoita oikean muotoisiin koloihib mutta se varmaan johtuu siitä että meidän pslikkalaatikko on liian vaikea. Siinä on jotain 19 eri muotoista reikää. Kyllä hän on avustettuna niitäkin pari kertaa saanut mutta heti menee hermo jos ei heti onnistu. 

Pinna on tosiaan pojalla raivostuttavan lyhyt, sitäkin ollaan kyllä saatu vähän harjoteltua.

2

Ja meillä nykyään räpyttelyä tulee silloin kun poika tahtoo jotain mutta tietää että ei saa heti. Esim kun teen aamupalaa niin häntä ärsyttää kun kestää niin kauan. Tai silloin jos esim paavo pesusieni elokuvassa josta kovasti pitää tulee eräs pelottava kohta. 

Pyörittelyjä ja ilmeilyjä tekee silloin kun hänellä on tylsää.

Me päästään jonkun työryhmän luokse missä on psykologi, lääkäri, sosiaalityöntekijä ja puheterapeutti. En vielä tiedä kenen/keiden noista juttusille päästään mutta soittavat kuulemma kuukauden sisään. Kuulema syy miksi päästään on se kun huoleni on kestänyt niin kauan. Eli heidänkin mielestä siis vika on minussa. -ap

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 13:59"]

Me päästään jonkun työryhmän luokse missä on psykologi, lääkäri, sosiaalityöntekijä ja puheterapeutti. En vielä tiedä kenen/keiden noista juttusille päästään mutta soittavat kuulemma kuukauden sisään. Kuulema syy miksi päästään on se kun huoleni on kestänyt niin kauan. Eli heidänkin mielestä siis vika on minussa. -ap

[/quote]

Älä höperehdi. Lopeta tuo itsesi syyllistäminen! Minusta lapsesi on hyvä tutkia, koska noita oireita VOI olla myös neurologisissa sairauksissa, ja huolesi ei siten ole kyllä mitään hullua luulottelua!

Minulle sanoi aikoinaan terkkari ihan samoin, kun vein tuon assini kolmivuotistarkastukseen, että "ei hänellä varmaan mitään ole, mutta pannaan nyt neuvolapsykologille, kun sinä olet noin huolissasi...". Hän - kuten sinunkin terkkasi - tietää, että edessä on kuukausien rumba, joten yrittää vain kömpelösti rauhoitella sinua, että et pelkäisi koko ajan pahinta. 

Ja kuten sanoin jo tuolla, terveydenhoitajilla ei ole juurikaan autismikirjolaisista kokemusta. Autismikirjoa esiintyy noin puolella prosentilla väestöstä, joten ei autistilapsia nyt niin usein terkkarille tule, että hän sellaisen tunnistaisi nopeasti, semminkin kun oireet tulevat ilmi yleensä suhteessa muihin LAPSIIN, ei aikuisiin (aikuisten seurassa autismikirjolainen voi vaikuttaa lähinnä ikäistään edellä olevalta ja pikkuvanhalta, jos aikuinen ei osaa huomioida pieniä signaaleja), ja diagnosointi edellyttää pitkää oleilun ja leikin ja toiminnan tarkkailua, ei onnistu asiantuntijaltakaan yhden vastaanottoajan puitteissa.

Ymmärsinkö oikein, lapsesi on kotihoidossa? Jos on päiväkodissa, sieltä kannattaa pyytää kirjallinen lausunto siitä, miten lapsi ottaa kontaktia erityisesti muihin lapsiin, miten leikkii, miten ymmärtää ohjeita ja miten reagoi siirtymätilanteisiin eli esim. ulos lähtöön. Tuollainen lausunto on tärkeä lääkäreille, koska siitä näkee, miten lapsi käyttäytyy sosiaalisesti. Ja miten MUUT kuin vanhemmat lapsen käytöksen näkevät, omat vanhemmat tuppaavat sopeutumaan ja kasvamaan lapsen omalaatuisuuksiin niin, etteivät niitä kunnolla huomaa (ja harvalla on kovin hyvää vertailukohtaa omassa kodissaan, tarhassa niitä samanikäisiä taas on paljon, eli hoitajat voivat paremmin nähdä, mikä on ikätasoista ja mikä eij

Mitä tulee itseesi, niin oli lapsellasi autismikirjon häiriö tai ei, sinun pitää hoitaa oma pääsi kuntoon. En ollenkaan usko, että projisoit omaa pahaa oloasi lapseen tuolla huolellasi, se on varmasti aito - mutta haluamattasi ahdistuksesi kyllä vaikuttaa lapseen, ja pahentaa omia pelkojasi lapsen suhteen. Ketjussa on meitä jo monta, jotka yritämme sanoa, ettei lapsellasi ole välttämättä mitään vialla ja vaikka hänellä olisikin autismikirjon ongelmia, se ei ole mikään maailmanloppu. Sinun pitää saada masennuksesi hellitttämään, jotta voit taas iloita lapsestasi, oli hän sitten terve tai ei ihan...

71

Tuon juuri 71 haluaisinkin jostain kuulla, että tämä VOI olla myös normaalia. En vaan millään usko että tämä voisi olla "normaalia", vaan että joku pojallani on. 

Äsken luimme kirjoja yhdessä ja halailimme pehmoleluja, ja mieleeni taas tuli tämä asia, että mikä hänessä muka voisi olla vikana, kun on niin täydellinen paketti muuten. Noh, ei auta kuin odottaa.

Ap, voi se olla vaikkapa aistiyliherkkyyttä tai näössä tai kuulossa voi olla häikkää. Tai ihan vaan on vesseli hoksannut, että pyörimisestä menee pää mukavasti pyörälle. Ihan voisit lainata kirjastosta jonkun opuksen sensomotorisesta kuntoutuksesta ja kokeilla sen jumppia lapsesi kanssa, ne ovat tosi mukavia lapsista - käytetään monenlaisien oppimisvaikeuksien, kielellisten ja motoristen,kuntoutuksessa.

Asia kannataa tutkia, koska vanhempien mielenrauha ON todella tärkeä asia, siis kenelle tahansa, äidin masennuksesta tai masentumattomuudesta riippumatta. Koeta uskoa siihen, että lapsessa ei ole mitään kovin vakavaa ainakaan vialla, ja te saatte apua kyllä, jos mitään häikkää todetaan.

71

Ap vastaa, eilen oltiin neuvolassa ja terkkari ottaa yhteyttä johonkin ihmiseen kysyäkseen että tarvitseeko poika lisätutkimuksia. Itse ei oikein saanut kiinni että onko tässä ongelma vai ei. Hän pani merkille ettei poika reagoi kunnolla puheeseen, esim hän sanoi "vieppä pallo äidin laukkuun." Ja poika ei kyllä ymmärtänyt tätä käskyä. Eikä siis myöskään niin tehnyt. Ei myöskään näyttänyt käskystä nenää eikä kelloa, vaikka kotona on monta kertaa niin tehnyt kun olen pyytänyt. Nimeensäkkään ei joka kerta reagoinut, eikä kotonakaan aina reagoi, mutta lähes joka kerta kyllä. Katsekontakti oli hyvä ja läsnä lapsi selvästi on. Nuppipalapelin näytti terkkarille ja hienosti sen tekikin.

Ärsyttää, odotin jotenkin toiveikkaasti että terkka olisi sanonut että kaikki on hyvin, mutta ilmeisesti ei ole. Hän kyllä oli myös minusta huolissani että minä saan mielenrauhan. Mies taas sai sen kuvan terkan puheista ettei ole mikään vikana.

En vaan kestä jos lapsessa on jotain "vikaa". :'(

Ja räpyttelynkin poika näytti terkalle, siihenkään ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, kun tämä räpyttely tuli silloin kun poika hermostui.