ELOKUISTEN 07 JOULUKUU

Aatto on jo lähellä ja vaikka mitä olisi tekemättä. onneksi ei paljon, sillä lasten kanssa ei hurjasti mitään kummallista tehdäkään. Siivoaminen jää viime hetkiin, sillä se sotku tulee sekunneissa takaisin. Kuusi jo koristeltiin ja pojalla oli vaikea tajuta, että koristeet kuuluvat kuuseen, eikä omiin leikkeihin.



Tänään mennään päiväkotiin tutustumaan. Toivottavasti olisi hyvä käynti.



MEillä on taas yskäkonsertti. Minä ja lapset yskimme. Pienimmän nenä vähän vähän vuotaa, muuten olemme tosiaan vain yskäisiä. Jos tästä parantuisi jouluksi.



Västis

Melkoinen muutos aina tuo töihinpaluu. Hoitoasiat, kiireiset aamut, pikkuisten sopeutuminen, oma töissäviihtyminen aj muu mietiyttävät ja stressaavat. Usein kuitenkin (lohduttaudun tällä itse, kun ajattelen ensi syksyä) homma onkin mennyt vallan mutkattomasti, jahka alkuräpellyksestä on opittu rutiineihin ja uuteen päiväjärjestykseen. ELi tsemppiä teille! Toivottavasti päiväkoti oli mainio paikka. Mä itse odotan kovasti,e ttä nämä omani pääsisivät tähän lähettyville,kaikki samaan pieneen päiväkotiin - sillä jos eivät pääse, protestoi tämä muori kiivaasti! JA itse asiassa en ole sitten enää ollenkaan varma, lähteäkö töihin kokopäiväisesti. Vaan kattotaan nyt aj toivotaan parasta.



Halusin tässä jouluhässäköiden ohessa, juuri uunista napatun taatelikakun tuoksussa, toivottaa teille, hyvät naiset, mitä mukvainta joulunaikaa! En varmasti ennen aattoa ehdi enempiä kirjoitella. Kiitos myös tästäkin vuodesta, luku-, kirjoittelu-, tsempitys- ja kaikesta muustakin seurasta! Olette te aika porukka. :)



Vitanova

Minäkin eksyin tänne taas pitkästä aikaan.



Pukki on sitten käynyt ja lahjat jaettu. Jouluruokaa ja suklaata tuli taas syötyä aivan liikaa..



Täälläkin vauvakuume nostaa aina välillä päätään, toisinaan sitten taas mietin töihin menoa ja sitä kuinka hyvin asiat ovat nyt. Neljännen lapsen kanssa meillä alkaisi koti auttamatta käydä vähän ahtaaksi, autokin täytyisi vaihataa..



Imetys meilläkin jatkuu edelleen. Vielä en ole edes raaskinut harkita lopettamista. Varmaan jotakuinkin pari vuotiaaksi taas imettelen ellen sitten minä tai tuo ipana toisiin ajatuksiin tule..



Riemukasta raketti juhlaa ja valtavan hyvää vuotta 2009!!!!!!!!!!!!!!!!



pönttö-örvelö ja pojat

Vielä ehdin tämän vuoden puolella...

Kaikki aikani uppoaa töihin ja kodin peruskunnossa pitoon, en kerta kaikkiaan ehdi istua koneella rauhassa niin kauaa että ehtisin kirjottaa.. Kamalaa on se!!!



Joulu oli ja meni. Lapset nauttivat ja sitenmyös me aikuiset!

Lahjoja tuli ihan sopivasti. ei liikaa niin kuin viime vuonna. Pari turhaa lelua esikoiselle..



Nyt täytyy lähteä kauppaan, kun kinkut ja loorat on syöty ja kaappi ammottaa tyhjyyttään.



Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!!!!!!!!!



T:Mona ja muut

Mona, voimia töihin+muuhun. Kiva kuulla myös pönttö-örvelöstä. Mitäs kuuluu muille? Miten joulu sujui?



Saa nähdä, ehdinkö itsekään enää tänne kirjoittamaan ensi vuonna. Pieni kauhu alkavasta elämänmuutoksesta suurenee aamu aamulta. Kaikki asiat mietityttävät. Muistan kyllä niin hyvin, kun aloitin uudessa työpaikassa edellisen kerran. Olin useimmiten valmis nukkumaan samaan aikaan kuin lapsikin. Nyt varmasti käy samalla tavalla. Ellei lapset aikaista nukkumaanmenoaan kovasti.



Meillä kävi joulupukki ja toi lahjoja mukavasti lapsille. Sukulaisia nähtiin myös sopivasti, mutta nyt perhe-elämä alkoi taas käydä liian tylsäksi, joten alkoi pientä kireyttä taas tulla ilmaan. Huomenna alkaakin sitten taas miehellä työt ja minulla on lasten kanssa ohjelmaa, joten tämä taas tästä lähtee käyntiin.



Meidän pikkumies on niin kova touhuamaan kaikkea, että mietin, miten hänen perässään hoidossa pärjätään. Kun siis kiipeilee ja rientää avoimista ovista sekunnissa johonkin. Vaikka onkin ihan kiltti poika ja periaatteessa tottelevainenkin, niin muisti on lyhyt ja uteliaisuus suurta. Ja jalat nopeat.



Haikealla mielin alan hyvästelemään kiireettömiä aamuja. Ja toisaalta tuota pikkuistakaan kun ei voi vauvanakaan enää pitää. Kaipaan paljon sitä, että voi pitää pientä sylissä ja varsinkin sitä, että pikkuinen vauva nukkuu rinnan päällä. Sellaista ei enää meille tule (näillä näkymin) ja surutyötä siitä teen. Myös kauhistuttaa ajatus, että lomia lukuunottamatta tästä lähin olen seuraavat 30 vuotta töissä. Vaikka samalla olenkin kiitollinen, että vakipaikan sain näissä talousnäkymissä. Mutta ei enää tule näitä tilanteita, että voi olla kotona lasten kanssa. Aikaiset aamut alkavat lapsillakin ja kellon orjana ryntääminen. Nyyh. Kova paikka tämä on.



Tällaistä täällä. Ja näköjään muuten haikeutta on monella muullakin vauva-aikaa kohtaan. Meillä vaan ei vauvakuumetta ole miehellä yhtään, joten täällä puhutaan enemmän sterilisaatiosta kuin vauvoista. Toisaalta ei minulla herää sukulais (eikä muistakaan) vauvoista vauvakuumetta, vaan siitä, että tuo pieni poika kasvaa.





Västis

Iloista uutta vuotta vaan kaikille! Olen tänne todella harvoin kirjoitellut mutta luen ahkerasti teidän kirjoituksia.

Nyt minulla olisi sellaista asiaa, että tarviiko kukaan tytöllensä unipussia?

Minulla olisi sellainen myynnissä. Tässä siitä vähn tietoa:

Sucre d´Orge UNIPUSSI 6kk-36 kk (n. 80-110 cm)

30 € (uutena maksanut 49 €)

valko/vaaleanpunainen

Talvimalli eli neppareilla irroitettava lisä"peitto".

Pussi on ns. jatkopussi, jonka pituutta saadaan säädettyä kolmeen eri mittaan.

Säätö tapahtuu takana olevilla neppareilla.

Vasemmalla olalla neppari ja sivulla vetoketju alas asti.

Mukavan pehmeää ja joustavaa puuvillaa.

Päällinen ja sisäosa 100% puuvillaa. Vanu polyesteria.



Yhteyttä voi ottaa tähän sähköpostiin:

pitusa21@gmail.com



Haluaisin niin mieluusti päästä pussista eroon kun meillä sitä ei käytettykään...

Kauhea hoppu ollu ja muuten aika mennykki suursiivousta tehdessä...en ehdi nyt kauheesti kommentoimaan juttujanne, pitää sitte paremmalla ajalla...



Västikselle jaksuja uuteen arkeen eli työelämään!! Toivottavasti uusi työsi on antoisaa!!



Vitanovalle tervetuloa vaan (ja muutki esim Pönttis) Neliapiloihin...siellä käyki sellanen kato tuonne ootuspuolelle että tarvin kuumepuolelle seuraa ku en ite sinne ole menossa sitte kirveelläkään...kyllähän sinne uusia aina tulee mutta vaan pikasesti pyörähtämään ku ovat jo heti pinoa vaihtamassa...eli aikamoinen plussapuhuri siellä käy ainaki joittenki osalle...



Savon_taivas: ollaan plussattu jo aikaa sitte mutta se meni kesken toukokuussa (tammikuussa ois ollu la) ja uutta plussaa ootellessa...jota ei siis ole tullut...



Neitiniiskunen: meillä pelataan lautapelejä isompien poikien kanssa ku pikkumies menee yöunilleen, jos ei siis mene liian myöhään, mutta eipä me sen kummempia erikseen hommailla...ovat kyllä jo niin isojaki että ihan hirvittää...JOnki verran olen nyt saanu seuraa tuonne kyökin puolelle tuosta esikoisesta ku köksän läksyjä on pitäny tehä...



Monalle kans jaksuja tuohon työrumbaan..huh huh..täälläki koti on ihan järkky kunnossa heti jos ei koko ajan siivoa...



Kaikille suuri kiitos ihanasta seurasta kuluneena vuonna ja oikein ihanaa uutta tulevaa vuotta!!



nani ja täystuho Jooel

Eka joulukalenterin luukku on avattu. Tänä vuonna tein esikoiselle itse kalenterin. Tarkoituksena on löytää joka päivä uusi sivu joulutarinaa. Yllättäen (tai siis tyyliini sopien) yhtään sivua ei ole tarinaa valmiina, vaan näköjään tarina syntyy aina edellisenä iltana.. Jos vaikka saisin pian tehtyä jopa pari sivua valmiiksi, niin voisi yhden illan huilahtaa. J



Meidän poika on myös saanut oman joulukalenterinsa. Ihmeekseni ei ole kalenteria vielä tuhonnut.. Tämä joulu pelkästään kotihoidontuella tuntuu kyllä hieman valjulta. Tosin lahjoja on ostettu etukäteen ja osa vaatii vielä valmistelua. Mutta ei tosiaan tehdä yhtään ylimääräistä ostosreissua. Minusta kuitenkin joulussa on ollut mukavaa myös ostaa niitä lahjoja. Nyt sitten pakosti tuo kuluttaminen on jäissä. Kyllä odotan töiden tekemisestä paljon talouden kohentumista. Muuten en olisi ehkä niin töihin hinkunutkaan. Kivaa on tietysti saada myös vakipaikka alle. Vielä ei vain päivähoitotoimistosta kuulu mitään.



Tänään tuli tehtyä turha reissu kaupungille pojan kanssa. Minulla piti olla lääkäriaika, mutta lääkäri ei vain saapunut paikalle. Kyllä vähän kypsytti kävellä matkat mennen tullen kiireisellä aikataululla. Täytyy taas sitten toista kautta tilata lääkäri. Meillä ei oikein ole sujunut näiden lääkäriaikojen kanssa.



Minkälaisia teidän elokuiset ovat? Meidän pojalla mahanalus on välillä täynnä jalkoja, kun äitiä pitää juosta karkuun esimerkiksi kaupassa tai huoltoasemalla. Myös kylässä käyminen on joskus aika stressaavaa, kun pitää vahtia minne ja mitä tuo poika tekee. Siis koriste-esineet ovat vaarassa kuten kaikki muukin.. Tänään kaikki mannaryynit olivat lattialla pienen tuholaisen jäljiltä ja kieltämättä näytti siltä, että poika oli uimassa ryynimeressä, kun siellä kauhoi menemään ja maistoi ryynejä välillä. Imurilla on siis käyttöä, kuten luutulla, kun maidot valuvat harva se ruokailu lattialle.. Kipataan mukista tai mukista lautaselle ja siitä sitten pöydälle ja lattialle.. Huh.



Minunkin aika välillä menee siellä naamakirjassa.. Tajusin, että vuoden olen siellä jo ainakin pyörinyt.



Västis

Ihanaa että on jo joulukuu...kohta alkaa taas päivätki pitenemään...en tykkää yhtään tästä pimeestä varsinkaan ku nyt nuolumetki meinaa lähtä kokonaan pois..oli jo niin kaunista että..



Tänään käytiin Jooelin kans kasvukontrollissa...hyvin on kasvanu 3kk:ssa: painoa oli tullu puolisenkiloa lisää eli nyt painetaan 9,8kg ja pituutta tais olla noin 75cm eli 3cm sitä oli tullu...ei ole ihmekkään ku sillä on koko ajan nälkä ja nuo puuroannoksetki on ihan samaa luokkaa ku isoilla veljillä! Ehotteli mulle ensi-jaturvakodin unikoulua jos menee liian raskaaksi nää meidän yöt...mutta en kyllä ole ihan heti tuota sinne viemässä, kuollu melkein saan olla että tuohon rupeen...



Samalla kävin kyselemässä äippäneuvolasta ne mun papakokeiden tulokset...ei ruvennut th niitä edes sanomaan ku tulokset näki vaan sanoi ottavansa lääkäriin yhteyttä joka soittaa mulle takasi...siis häh...vähäkö tuli hyvä olo ku ei mitään suuntaan tai toiseen sanonnu...jotaki epäselvää ilm tuloksissa oli...

kotia päästiin niin johan se lekuri soitti ja sano että löytyi 2-lk muutoksia...Kuulemma suurin osa paranee itekseen mutta se pieni osa ei. Tätä nyt sitte ruvetaan tarkkaileen noin vuoden välein. Eli laitto lähetteen ens marraskuulle uutta koetta varten. Jos sitte muutosta vielä on niin uusi taas vuoden päästä ja jos sitte vielä on niin sen jälkeen pitää tutkia tarkemmin. Kysyin lekurilta että mitenkä nyt ku me tahottais pikkusisarusta tälle kuopukselle...? Ei kuulemma mitään estettä, jos tuun raskaaksi niin uus testi otetaan puoli vuotta synnytyksen jälkeen, jos taas en raskaudu vuoden sisään niin mennään kuten eellä kirjotin...ite aattelin että jos en raskaaksi tule puolen vuoden sisään niin käyn yksityisellä puolella otattamassa tuon testin uudelleen...Vähän on pönttöolo tämän jälkeen...ei oikein tiedä mitä aatella..miehelle soitin heti sen jälkeen niin otti sen aika raskaasti, vaikka eihän tämä mikään tuomio ole ainakaan vielä...Päivä kerrallaan siis tässäki asiassa...



Pikaista paranemista sairastaville...meilläki Jooelilla oli vielä 37.7 lämpöä ennen nukkumaan menoa...koville se ottaa ku monta päivää on sairastellu, onneksi ei nyt enää muuta ole esim rään valumista taikka yskintää...taitaa nuo poskihampuliinit tuota lämpöä kans nostella sen verta turvoksissa ikenet ovat.



Emma oli saanut viettää mielenkiintoisen illan miehensä kanssa kaksistaan...(hiukka kade...) onneksi pikkumies lopulta rauhottui!



Tsemppiä Västikselle tarinointiin...musta ei ois kyllä siihen...meillä on pari valmista joulukalenteria, jotka täytän aina illalla aamua varten, sen verta uteliaita ovat nuo isommat...Kurja lekurireissu teillä :/ Meidän elokuisen tiedätki...en huvikseen piä häntä kärryissä mahdollisimman paljon...mulla ku nuo jalat ei tosiaankaan pysy tuon perässä...aamulla pitää ensimmäisenä käydä sulkemassa jokaisen huoneen ovi vessoja myöten ettei tule ylläreitä (joita sitteki tulee joka välissä)...lauantaina sanoin keskimmäiselle että katotko hetken Jooelin perään että saan kerranki käydä isolla hädällä vessassa ilman avustajaa..."joo" kuulu...mutta hetken päästä yks kolistelee oven takana ja ku en ovea hälle avannut niin pahuuttahan siellä oli tehty...pikkumies oli löytänyt mun juuri avatun leivonnassa käytettävän kaakaopurkin ja sirotellut sitä iloisesti ympäri kotia...sitä oli siis ihan joka paikassa ja niin oli myös poikaki ihan uuden ihon värin saanut... :/ ei sitte isoveli ollutkaan kattonu toisen perään...huoh



Pitänee mennä vähän surffailemaan jouluruokia jos vaikka löytys jotaki kokeilemisen arvoista...Hyviä öitä!



nani ja tuholainen kohta 1v4kk

Oi miten hauska joulukalenterin aihe Västiksellä!



Ja tsemppiä Nanille1 Jos sua yhtään lohduttaa, niin voin puolestani kertoa omasta tilastani: ELi esikoisen syntymän jälkeen mulle pykäsi silmään iriitti, värikalvon tulehdus. Droppeja pisteltiin silmään viikkokausia tunnin välein,ja hiukan reumasta udeltiin. Noh, nyt on sitten ollut tyyntä tällä saralla, kunnes viikko sitten alkoi silmä taas punottaa ja oli prhanan arka. Kun vielä valonarkuus lisääntyi aj alkoi jyskyttelemään jossain silmämunan sisäosissa, muistuivat mieleeni iriitin vaivat. Siihen asti olin kuvitellut vain, että Samuli on onnistunut huitaisemaan mua rajummin muovisella leikkiruuvarillaan (siinä siis hiukan kuvausta tästä meiädn elokuisestamme vauhkoine tapoineen...). Sunnuntaina oli pakko mennä tk:een, ja päivystävä lääkäri soitti (huuh, sain tässä välissä jo raivarin lapsilleni...) äkkiä Tampereelle päivystävälle silmälääkärille. Selvä iriitti,lääkitys aloitettiin heti, ja seur aamuna oitis silmäpolille. Raijasin sinne koko katraani, kun en saanut hoitajaa. Vaan apikka olikin kuin hotelli, juuri rempattu, tosi hieno ja viihtyisä. lapset leikkivät hienossa touhupaikassa ja meikä Samuli sylissä kävi tutkimuksissa. Saman tien lääkäri alkoi kysellä reumaattisista oireistani, ja sain käskyn mennä labraab otattamaan reumakokeet. nyt taas siis tunnin välein tippoja silmään ja toista, pupillin lentävän lautasen kokoiseksi laajentavaa paisti päivässä. tulehdus on kuulemma ärhäkkä ja paha. 17.12 uusi kontrolli ja saan kuulla, mitä verikokeet näyttävät. Että näin!



Meidän Samuli... Öh, ainakin se on luonteeltaan helpoin näistä lapsukaisistamme, mulla oikeasti tuntuu väliin hakoavan pää noiden kahden ikuiseen ulvontaan, tappeluun ,vaatimuksiin ja valittamiseen. Samulikin on kyllä saanut ekat megaluokan hepulinsa, kun ei jaksanut enää työntää taaperokärryään kaupasta kotiin, muttei olisi halunnut rattaisiin istumaankaan: karjui reilun tunnin yhtä soittoa! Vasta viime päivinä on herra alkanut kävellä pitempiä matkoja tuetta, tähän astihan se on mennä viipottanut eteenpäin joko kontaten tai jostain esineestä nimellisesti tukea ottaen. Askelia on ottanut max neljä tuetta. nyt sen sijaan suoriutuu homo erectuksen tavoin siirtymisistään, joskin uusi, itsenäinen ote ajoittain hämmentää: Kesken kävelyn pysähtyy hoo moilasena ja tekee syöksyn polvilleen, ettei vain kukaan kuvittele hänen liikoja osaavan! Sanoja tulee muutamia, ja tärkeänä tehtävänään Samppu pitää tavaroista ja asioista huolehtimisen. HÄn näyttää väsymättä kunkin tavaran oikean paikan, minne mikin tulee asettaa, mistä mikin löytyy , mistä minun tulee tietyt esineet ottaa jne.



Tää silmäpuolena olo hiukan väsyttää tässä koneella, joten päätän repostelut täältä tähän.

Voimia Emmalle rakennusväsymyksiin!

Vitanova

Tuskin on kauaa! Luukas varmaan heräilee kohta ja silmätulehduspotilas on kohta keijuelokuvansa katsonut ;)



Nanille voimia täältäkin, kannattaa tosiaan varmaan gynelle mennä, jos huolettaa, saat ainakin erikoislääkärin mielipiteen! Ja voi vitanova! Toivottavasti silmäsi paranee pian, aika rankkaa tunnin välein tippoja ja kipeä silmä. Auttaako edes särkylääkkeet?



Meillä kans elämä on mielenkiintoista, eilen menin Luukaksen kanssa allergialääkärille, kun tosiaan antibiootteja on vedetty viimeisen 10 kk aikana 10 kpl! Että missä mättää? Noh lääkäri katteli Luukaksen tietoja ja kuunteli ja haastatteli, tutki pojan pallit, nenän ja nielun, sekä kuunteli keuhkot. Katsoi ihottumat. Maitoallergiaa. Siis Luukakselta maidot pois. HÄH! Tiesinhän minä, että tämä diaknoosi on mahdollinen, mutten meinannu millään uskoa, lääkärikin epäili, etten usko häntä. No, en. Mutta kilttinä tyttönä sitten kävelin citymarkettiin ja ostin riisimaitoa. Illalla hain vielä 6l lisää, sekä yosaa välipaloille. Onneksi Luukas juo sitä ihan niinkuin juo tavismaitoakin. Ainoa on, että siinä ei ole niin paljoa rasvaa, pitäisi nyt yrittää sitä rasvaa ujuttaa muussa ruuassa.



Kaksi viikkoa mennään nyt näin ja sitten soitto lekurille, että mitä kuuluu ja jos oireet ei ole hävinneet jätetään viljat pois! Ja tehdään verikokeita. Mutta vähänkö ottaa päähän, jos selviää, että Luukasriepu on sairastanu jo 10 kk allergian takia. Mulla on niin huono omatunto, yksi lääkäri varmaan jo 3-4 kk sitten ehdotteli allergialääkäriä, enkä minä vieny poikaa heti! Me ollaan oltu karanteenissa jo viikko kausia, muutama terve päivä ja taas on tauti päällä. Eikä me Luukaksen kanssa käydä edes missään. Edes ulos ei päästä. Eli kaikki pöpöt tulee siskon mukana ja allergialääkärin mielestä ei pitäisi noin vähästä sairastua. No, ei munkaan mielestä. Että meillä sitten tälläistä!



Luukas harjoittelee kovasti puhumista ja kiipeää ihan joka paikkaan. Mainio uusi taito on levittää kätensä ja huutaa TADAA! Sisko opettanu. Yöllä kyllä kans alkoi naurattamaan, kun annoin vettä ja toinen ahnaasti joi pullon tyhjäksi ja ilmoitti: loppu! Tottahan se oli, mutta kirkkaalla äänellä 4.30. Onneksi kuitenkin siis nukahti tutilla, eikä alkanu enää rähisemään.



Nyt kuuluu makkarista ininää, pitää varmaan mennä pikkumies pelastamaan :) Olen tässä muuten harkinnut vaunujen myyntiä, eivät ole kahteen viikkoon inahtaneet muutaku imurin tieltä, eikä näissä etelän lumissa taida ilmakumipyöriä tarvita, selviää varmaan matkarattaillakin, joissa isot pyörät ;) Ulkona kun ei enää nukuta...



Paranemista kaikille ja voikaa hyvin. Ihanaa joulunodotusta! emma ja Luukas

Iso virtuaalihalaus teille nani, vitanova ja emma!! Nani, kaveriltani on leikattu noiden muutosten takia kohdunkaulasta jokin osa pois ja on silti ihan hyvin raskautunut.

Vitanovalle tsemppiä! Jos reuma todetaan, toivottavasti on mahdollisimman hyvin hoidettavissa oleva sekä vähän oireita aiheuttava. Kaverini miehellä iriitin vuoksi löydettiin reuma. Hän oli helpottunut, että kummat oireensa saivat nimen. Emma: Ei kuulosta Luukaksen sairastaminen kovin normaalilta, meillä silti on ollut ihan koko syksyn jotain flunssaa, kuten koko isosiskon kerholaisillakin. Syyskuussa 3flunssaa, lokakuussa 1, marraskuussa 2flunssaa ja molemmille lapsille korvatulehdukset. Ja töihin paluu ja päiväkoti on vasta edessä, jee..



Tänään käytiinkin isosiskon korvakontrollissa, pikkuveljelle vasta tulossa..



Joulu lähenee uhkaavasti. Tänä vuonna ei taideta miehen kanssa toisiamme juuri lahjoa, kun kotihoidontuki on nyt mitä on. Mutta olen juuri tekemässä koelapasia, mies tarvitsee uudet. Jos saisin salaa tehtyä, olisin tyytyväinen. Miehen kädet vain ovat niin isot, että voi tulla kunnolla hutikoko..



Palaan myöhemmin



Västis

nani: mulle on sanottu että luoka 2 muutokset on todella tavallisia! siis että melkein jokaisella on jossain vaiheessa tuo 2lk. mulla on ollut 1lk 2lk ja kerran 3lk. tuo kakkonen vaatii kontrollin ja 3lk multa otettiin koepala,ja mitään ei löytynyt,ja puolen vaiko vuoden jälkeen se oli luokka 1 taas. ja nyt käyn sen 5vuoden välein taas normaalisti.

voinen kertoa että tuon 3lk tuomion kun sain,olin jo varma että on syöpää jne... kakkoseen en oikein joskus edes reagoinut,kun se tulee niin helposti kuulemma.



västis: kyläily taaperon kanssa. on aika stressaavaa,tai TOSI stressaavaa =) olen KERRAN ollut kylässä lapsettoman pariskunnan luona ja vielä KYNTTILÄKUTSUILLA =) =) heh heh. kyllä joka tavaraan koskee, ja kaiken kaataisi, pöydille kiipee niin kuin kotonakin tekisi,paitsi meillä on tuolit kotona kaadettuina niin ei pöydälle pääse (ainakaan ruokapöydälle)

lapsellisten luona sitä kyläilee kun kyläilee =) ja suosiolla ihan itse otan jonkun särkyvän tavaran käteeni ja siirrän ylähyllylle. niin vieraassa paikassa en käy etten näin voisi tehdä. mutta on tämä aika hullua,esikoinen oli vilkas,muttei sentään tällainen apina.



meillä ei olla nyt sairastettu sitä tahtia mitän kevät ja kesä meni. ne meni kaksi viikkoa terveenä/Tai kolme,ja taas viikko sairaana.ihan tasaiseen tahtiin koko aika.nyt syksyllä on ollut vain yksi flunssa ja yksi parin päivän nuha,tai jokin lievä juttu,mikä tuli ja meni nopeaan. kiva kiva!



joulu tulla jolkottaa! ihana kun kotona on vähän joulufiilistä.se menee niin nopeaan että aina kuun taitteessa laitan valoja ja vähän koristeita sisälle. ja parvekkeelle lyhdyn.ulkona on niin märkää ja mustaa taas,että ihanaa kun sisällä on tunnelmallista!

taasen alkoi hyvät pyöräkelit kun luma ja jää suli,joten esikoisen kanssa ollaan tuolla pingottu. taapero pyörän kyydissä tai sitten rattailla juosten.



heippatirallaa ja hyviä viikonloppuja!

neitiniiskunen ja pojat 5,5v ja 1v3kk

Ei joku teistä tulis tekemään meille viikkosiivousta??? Yh, ei millään jaksaisi ryhtyä revittämään - vaan pakkohan se on.

Aamu oltiin juuri mammalomalle jääneen ystävän luona, ja ulkoilun jälkeen silmä jomotti ja sykki ikävästi. On tää! Tää on tosiaan aivan hullua, en ikuna tahtoisi mitään reumaa ilokseni, mutta toisaalta olisi helpotus, kun verikokeista tosiaan löytyisi jokin selitys vaivoilleni. Hmmm...

Äh, tää on hölmöä: aina, kun ryhdyn kirjoittamaan, unohdan, mitä mun piti kommentoida! Ja Samuli on ehtinyt jo palapelikaapille, voi ei! JA nyt kipitti vinkuen luoksnei, kun otin siskonsa syliin, on melkoinen omistushaluinen mustis mitä maammoon tulee. Tykkää myös laulamisesta: Koska tenavatuokio alkaa aina Jumalan kämmenellä, on se hänen ehdoton favoriittinsa. Osaa leikkiä koko laulun pulleilla kätösillään ja hymisee mukana - ja komentaa aloittamaan aina uudestaan alusta - mikä on osaltaan vähentänyt tämän äidin innostust lauluun. Vaan on se liikkis sitä leikkiessään.



Äh, pakko ruveta järjestelemään tätä roinaviidakkoa...



Tunnelmallista viikonloppua, hyvät ihmiset!



Vitanova

...mutta pakko tulla hehkuttaan....JOOEL NUKKU VIIME SYÖN EKA KERRAN MELKEIN KOKONAAN ja ihan kellon ympäri!!!!!!!!!!! Siis toissa yö päätin että nyt loppu tää tissuttelu ku ennen kahta oli jo kolmatta kertaa sitä vailla...noh annoin sen siinä miehen riemuksi ähistä ja puhista ja siitä taas desibelejä nostattaen ja äitin ja isin riemuun asti, jolloin nousin ylös ja aattelin että mentävä on laittaan ukkokullalleni peti tuonne vierashuoneeseen...niin sillä välin se sitte otti ja rauhottu...höh...mää siinä melkeen tunnin kuuntelin oven takana ku menin sitte ite sinne vierashuoneeseen...tässä vaiheessa kello oli jo ihanat 4:30...

Eilen en antanu sitte tissiä ennen ku nuo hirveen täynnä olevat silikonirintojen näköset pallokat piti tyhjentää ja imetin (siis päätin että en heti kuitenkaan lopeta tuota ennen nukkumaanmenoa olevaa imetyshetkeä)...mutta ku iltapuuro oli syöty niin rinnoista tuleva sapuska oliki määrältään ihan liikaa ja toinen oksensi jo ekan rinnan jälkeen..oksun jälkeen maistui tuo toinen ihan vaan hikiseen...



Vähä kyllä eilen illlalla pelotti että mitähän tästä yöstä tulee ku oli pohjalla ne vajaat 3h unta edellisestä. Neljän aikaan ähinä alkoki muuta sanoin vain hyssss niin se rauhottu siihen ja toisen kerran kasin jälkeen samaten ja hyss ja poika nukku kymmeneen!!! Oon aivan äimän käkenä mutta samalla kuitenki pelko taustalla ettei tätä jatku tuon enempää...katotaan nyt ja sormet ja varpaat ristissä...



Vitanovalle tsemppiä sairasteluun!! Mulla oli aikoinaan esikon syntymän jäälkeen nivelreuma-epäily ja söin ihan lääkkeitä olin sen verran kipeä mutta tuon keskimmäisen ootuksen ja syntymän myötä oireet ovat vähentyneet ja osittain kadonneet...Äitinihän sairastaa todella vaikeaa nivelreumaa joten kuten tiedämme se on periytyvää ja ku se on mulla oireillu jo aiemmin se luultavasti tekee hyökkäyksensä sitte taas uudelleen myöhemmin...veressähän tuota reumatekijää ei monesti näy, äitilläki se näkyi vasta ku oli jo sairastanu diagnosoituna toistakymmentä vuotta + monta vuotta ilman diagnoosia ku oireita oli ja pahenevia mutta ku ei löytyny verestä tekijää niin lekuri ei uskonu joten äitillä sen takia tuo tauti pääsi niin pitkälle...Mutta siis toivotaan että saat oireillesi syyn, se helpottaisi tuota päänupin ajatustyöskentelyä ainaki ja jos vaikka saisit lääkityksen siihen ja oireet vähenis... Täälläki ois toivetta siivousapuun!!!!



Eli siivoomaan...plääh..



nani

Terveisiä sateisesta Köpiksestä! Siitä on varmaan puoli vuotta kun viimeksi olen näillä sivuilla ollut...



Tänä viikoloppuna piti olla Suomen keikka, mutta jouduimme perumaan, kun Stella-neidillä näytti olevan korvatulehduksen poikasta. Ajattelimme, ettei ole ylimääräisen kivun väärti mikään lento. Turha pientä kiusata. Nyt sitten mies Suomessa ja minä lapsen kanssa kotona. Oli hyvä päätös - nyt neidillä yli 40 asteen kuume. Kävimme jo tuossa lääkärivahdillakin, kun en tiennyt mitä tehdä. Laitoin pelkille vaippasilleen ja silti kuume vaan nousi. Lääkäri totesi vain, että korvat puhtaat, keuhkot ja sydän kunnossa, taitaa olla virus. Mïtään sen kummempia lääkkeitä ei annettu. Neiti oli ihan hyvällä tuulella ja leikki. Syönyt ei mitään. Toivotaan huomisesta parempaa.



Muutenkin meillä on sairasteltu. Itse olin kipeänä suurinpiirtein koko lokakuun: joka ainoa viikko olin poissa töistä muutaman päivän. Sitten marraskuussa Stella tempaisi kuumeet ja oli syömättä _10_ päivää! Soittelin lääkärille jo aikaisemmin, mutta kun tyttö oli hyvällä tuulella ja joi, ei lääkäri sen kummempaa osannut sanoa. SItten kymmenentenä päivänä soitin ja sanoin, että nyt tullaan, ja korvatulehdushan sieltä löytyi kummastakin korvasta.



Muuten Stella on ihan pirteä tapaus. Viihtyy vuggestuessa eli tarhassa. Ei vieläkään kävele, vaan liikkuu pyllyllään paikasta toiseen (itse kuulemma en myöskään vauvana kontannut). Sanoja tulee kenkä ja lamppu. Kovasti hakee sanoja, mutta taitaa olla osa tanskankieltä, kun en ymmärrä ;) Vuggessa syö ja juo hyvin, kotona ei kelpaa kuin pasta. Ei juo maitoa sitten millään. Ei syö itse, eikä juo itse muuta kuin pillimehu-purkista. Eli taitaa vähän hidas tää meidän tyttö olla. Kai kukin taplaa tavallaan.



Minä? Töissä. Mies opiskelee työn ohessa, joten ei paljon aikaa meille jää. Joskus kaatuu seinät päälle. En ole niitä pullantuoksuisia lapsensa kanssa intohimoisesti leikkiviä äitejä. On meillä ihan Tellukan kanssa kivaa, mutta mulla mene myös kiitettävästi hermo. Mä tarvitsen harrastuksen.



Mirris Tanskanmaalta

Tänään on näköjään maanantai, vaikka olinkin jo hetken tiistaissa.. Viikonloppu oli meillä harvinaisen sosiaalinen ja oikein hauska siten.



Nanille tsemppiä öihin, kuulostaa kivalta, että olette saaneet nukkua!! Miten yöt ovat jatkuneet? Mirriksen kuulumisia oli mukava lukea. Kyllä äitien elämään pitää kuulua muutakin kuin vain lapsen hoitoa ja töitä, muuten hajoaa pää.. Itse olen taas viritellyt lempiharrastuksiani: lukemista ja neulomista,mitä on helppo harrastaa kotonakin.. Ja sitten tuo pullantuoksuisuus.. Pidän leipomisesta, mutta pullan leipominen on aika aikaa vievää hommaa, joten pitää leipoa niitä nopeita juttuja, kuten mikrossa tai jäädykkeitä tai muffinseja tms. ;) Voi syödä omia leipomuksia, mutta ei tarvitse kovin paljon nähdä vaivaa.. On kyllä päästävä ihan yksin kodin ulkopuolelle aina joskus, että tuntuu omalta ajalta. Joskus pelkkä lyhyt kaupunkireissu yksin on jo suuri hyppy omaan aikaan. Nyt kun minullakin tuo töihinmeno alkaa olla lähellä, niin taas arvostan tosi paljon tätä tavallista "kiireetöntä" kotona oloa. Voi ainakin vähän myöhempään valvoa. Mikä on kyllä vähän huono tapa minulla, kun sitten aamulla olen ihan poikki. Nyt olen tehnyt miehelle lapasia iltaisin ja jos vielä villasukkia ehtisin neulomaan, kun meidän perhe kuluttaa niitä aika paljon.



Ihana oli viikonloppuna levitellä jouluntuoksua, kun vieraita oli ja tarjollajoulupuuroa, torttuja, suklaakakkua ja glögiä. Sitten jouluna ei enää jaksakaan kamalasti glögiä enää juodakaan. Suklaaseen tuskin kamalan nopeasti kyllästyn.. Saisin kyllästyäkin, ettei kilot tule taas nopeasti takaisin, kun töihin menee ja samalla liikunta vähenee.



Västis

Roikuin listoilla odotusaikana ja vähän aikaa pojan synnyttyä, mutta pitkään aikaan en ole lueskellut. Kiva oli lukea tuttujen nikkien kuulumisia. Omia tässä lyhyesti: Urho on reipas pikkumies, jalkoja mahanalus täynnä ja ääni kova kuin palosireenillä jos äiti ei ymmärrä. Sanoja tulee jo paljon ja hauskaa huumoria piisaa, joskin oma tahto on tulta ja tappuraa kuten siskollaan. Tänään oli ekat lasten kutsut joihin tule 5 tytön parasta kaveria iältään 3-6v. Urho pyöri mukana ihan kuin iso poika, ei mitään kitinää tai äidin helmoihin juoksentelua.

Urho nauttii vielä imetyksestä ja niin minäkin, tisua aion antaa niin kauan kuin maistuu tai ainakin 2v. Meillä on nyt myös 2 kissaa joita Urho tykkää hoitaa ja leikittää:) Pikkukolmosesta ei ollla vielä päästy yhteisymmärrykseen ukon kanssa, mutta minä haluaisin sen komannen.



T:Gekko ja Urho 1v3kk

Meillä tänään pikkumies 1v4kk ja tosiaan vauhtia riittää. On JUOSSUT jo jonkin aikaa, ja jos omaa tahtoaan ei saa läpi, niin osaa jo tintata tasajalkaa. Menee kovaa vauhtia isompien sisarusten perässä ja sekoittaa heidän leikit. Pikkumies leikkii jo kovasti autoilla ja on kiinnostunut ulkona kaikista koneista, kuten traktorit, kaivurit, tiehöylät. Katselisi niitä vaikka kuinka paljon. Muutenkin tykkää yli kaiken olla pihalla, onneksi tuli nyt lunta, että on hieman valoisampaa.



Aamulla haimme influenssarokotteen tehosteannoksen, samalla katsottin mitat, jotka ovat 11950g ja 86,7cm. Pitkä ja tosi hoikka poika!



Vauveli03 ja pikkumies tänään 1v4kk

Ja kiva kuulla pitkästä aikaa ainaki mirris ja gekkokolmonen! Kirjotelkaa ihmeessä, on niin kiva vaihdella kuulumisia!



Mulla on joku matalapaine päällä, enkä itekään tiedä, mikä vaivaa. Suvussa vähän kärhämää, se varmaan tuolla takaraivossa jyskyttää. En tiedä pitäisikö alkaa asiaa selvittään, ei oikeastaan mulle kuulu, tai en ole suoraan osallisena. Meillä on tälläinen sisarkateus, minä perheineni saan kuulemma enemmän kuin veljeni perhe. Noh, minä kyllä soittelen äidin kanssa parin-kolmen päivän välein, veljeni ei juuri koskaan soita. Ja sitten ihmetellään, kun meillä enempi sovittu juttuja. Eikä äitiäni pyydetä hoitamaan veljenlapsia, ja jos pyydetään, ei luoteta. Inhottavia asioita. Hankala sitten olla veljen perheen kanssa tekemisissä, kun tiedän että kitisevät meistä vanhemmilleni. Ja me ollaan oltu viime vuosina tosi paljon tekemisissä, tulen veljen vaimonkin kanssa hyvin toimeen, pidän häntä ihan ystävänä. Ei kovin kivaa, ja joulukin tulossa.



Luukaksella on naama ruvella, tuli liukumäestä naama edellä hiekkaan, ku ei ehitty väliin. Ja huuli sisältä auki, ku kompuroi rapussa. Ja ruokapöydän tuoleille kiikutaan 100x päivässä, ja tullut pöydän reunalta alas jo kolme kertaa tänään. HUH! Onneksi ei oo mitään pahempaa, kyllä vaan aina pelottaa ku toinen on joka paikkaa kiikkumassa. Oltiin tänään Hoplopissa, tuli muuten mammallekin hiki, kun Luukaksen perässä laukoin ympäriinsä. Onneksi ei kiikkunu sinne ylös asti. Mutta saipahan touhottaa sydämensä kyllyydestä! Ei ehkä ihan niinkuin olin kuvitellut, mutta kuitenkin.



Huomenna taas pikkujouluja; kahet aamulla ja kavereille illalla, maanantaina esikon kerhon joulujuhla, ja sitten on kerho ura ohi. Tammikuussa kutsuu päiväkoti. Jouluasiat ihan hyvällä mallilla, mulla iskee vaan aina joulun lähestyessä depressio, olen hukannut viime vuosina joulun taian... Olen jouluihminen, mutta petyn aina joulunviettoon.



Nyt lähden synkistelemästä joumaan kahvia. Ihanaa joulunodotusta! emma ja Luukas