ELOKUISTEN 07 JOULUKUU
Kun tuohon joulukuuhun on enää reilu kaksi tuntia, ajattelin kerrankin aloittaa uuden pinon!
Oltiin eilen miehen kanssa viettämässä kahdenkeskistä iltaa! Meillä oli kivaa, minä vaan ajauduin juttuun jonkun herttoniemeläisten mammaryhmän kanssa ;D Mahtoi miehellä olla mukavaa... Noh, hän karkasi pelaamaan vähän pelejä. Illanistumisen päätti äitini soitto, että Luukas on huutanut jo yli tunnin ja he ei saa poikaa rauhottumaan millään. Luukas oli vaan kävelly ympäri asuntoa ja huutanut, ei ollut siis suostunut olemaan edes sylissä. Noh, ei kun taksiin ja kohti kotia, matkalla puhuin äitini kanssa puhelimessa ja sen puhelun aikana Luukas sitten oli nukahtanu isäni syliin. Yö oli ollu muutenki levoton ja kyllä poika juoksi suoraan syliin kun puolen päivän jälkeen menin mummolaan. Kamalan huono omatunto, toinen on ollu siellä ihan hädissään!
Äitini ilmoittikin heti, että seuraavan kerran hän tulee meille! En kyllä yhtään ihmettele. Mutta kyllä ilta oman rakkaan kanssa on ihanaa. Saa rauhassa jutella, syödä valmista ruokaa, juoda hyvää viiniä... Ne herttoniemeläiset vaan ihmetteli, että miksi me ollaan kahdestaan ja mistä me oikein jutellaan. Koetin siinä sitten selvittää, että hei lapset on lainaa vaan, tuon kanssa pitäisi puhua vielä samaa kieltä, kun lapset lentää pesästä, ja että on tosi tärkeää olla välillä mies ja nainen, eikä vaan äiti ja isä. Mutta tietenkin jokainen tavallaan, tämä malli vaan sopii meille.
Lapset on meillä edelleen räkäisiä ja miehelläkin todettiin perjantaina korvatulehdus( ja vielä ihmetellään, miksi Luukaksella on tulehduksia, jos isi 37 v ja edelleen on korvatulehduksia!) ja poskiontelontulehdus. Minä sitten ainoana olen täällä vielä terveenä.
Nyt mies kyttää koneelle pääsyä, takan sydän? etsinnässä ;) Joten ihanaa joulukuuta kaikille ja voikaa hyvin! emma ja Luukas
Kommentit (29)
Meillä on tänä viikonloppunakin sosiaalista. Onneksi tänään mennään kylään, joten ehtii siivoilla pitkin päivää, jos ei heti aamusta onnistu. On ollut ihanaa, kun hiekkaa ei ole tullut sisään joka ovenavauksella. Lumesta ollaan lasten kanssa nautittu ja ulkoiltu enemmän kuin kurasäillä.TOsin tuon pulkan vetäminen umpihangessa on voimanponnistus. Sitäkin tuli eräänän päivänä tehtyä ja päälle lumityöt, joten ihan kunnon kuntoilusta kävi. Meillä tuo esikoinen painaa jo kohta lähes 30 kiloa ja on kohta 130 senttiä pitkä ja on 5v.. Joten vedettävää riittää, kun pienimmän vauvapulkka ei kunnolla liu. No, nyt on vielä aikaa valoisan aikaan kävellä ulkona, joten otan siitä ilon irti. Tosin pikkumieskin pitää äidin kunnosta huolta. Pulkkamäessä juoksee täysillä alas ja äiti perässä. Ja kun kannan pojan takaisin ylös, niin sama laulu alusta. Huh.
Saa nähdä, miten arki rullaa sitten, kun työ alkaa viedä aikaa ja taatusti energiaa. Nyt jo paljon mietin sitä ja olen vähän kauhuissani.
Meillekin (tai lapsille) tupsahtaa leluvuoret. Itse olen ohjannut esikoisen lelutoiveita muiden lahjojen ostajien suuntaan, enkä itse osta leluja ollenkaan lapsille, en omille enkä muille. Kirjoja tms saavat lapset minulta tänä vuonna.
Vitanova: Ehkä vahingossa sohaisit jotain muurahaispesää kommentillasi facebookissa. Veljeni ei taas vaihdosta olisi millään halunnut palata, mutta pakko oli..
Västis
Jos tässä hetken sais kirjoitettua ennen ku tuo koneen akku loppuu...
Vautsivau!! Kiva kuulla teistä Mirris, gekkokolmonen ja vauveli! Tulkaahan vaan useammin sivuille pinoutumaan...
Meiltä löytyy ihan mieletön täystuho...mää en pysy sen perässä ollenkaan ku joka paikka kolutaan ja tyhjennetään...uusin aivan älytön juttu on käsien peseminen pytyssä...siis yök!! meillä siis joutuu olemaan kaikki ovet kiinni ku jos selkänsä käännät niin johan ollaan taas tekemässä jotain "Kivaa"..huoh...ja joka kerta se sitte keksii jonku toisen jutun ku olet sen edellisestä paikasta saanu pois ja sitte oot ruvennu siivoamaan niitä ed sotkuja...argh...hermot menee siis vähintään 100x päivässä
Meillä yöt menneet tosi hyvin eli aika oli otollinen vain jano vaivaa joskus kuuden jälestä ja nokkamukista annan vettä juoda jota hanakasti juoki...
Meillä innostuttiin maidosti nyt ihan kunnolla ku älysin sen laittaa lasiin...pikkusen kerrallaan siitä hienosti juo niin ku isommatki...ruokaa menee hyvin, nälkä tuntuu olevan koko ajan...mutta menuuhan on aika rajallinen...nyt ollaan ihottumassa aika lailla koko kropasta...kurjaa..
Potalle ei suostuta vielä lainkaa...saas nähä miten mun sen asian kanssa käy...
noh nyt se akku jo piiputtaa
Ihanaa lähestyvää joulunaikaa...palaan kyllä vielä astialle ennen sitä...
nani ja jooel1v4kk
Pikaisesti pinoudun minäkin.
Vitanovalle sen verran, että minkä sortin reumaa sinulla on epäilty? Sairastan selkärankareumaa ja sen oireistoon irriitit kuuluvat (kai) aika vahvastikin, itse olen niiltä ainakin toistaiseksi välttynyt. Muutoinkin vointini on ollut viimeiset neljä vuotta varsin hyvä, olen välttynyt suuremmilta kivuilta eikä lääkitystä ole tarvittu. Tautihan etenee vaiheittain, mutta nyt siis näin. Toivottavasti sinä saisit terveen paperit, ei tämä nyt niin kiva juttu kuitenkaan ole, että sitä kenellekkään suosittelemaan rupeaisi...
No mutta. Oikein hyvää joulun odotusta kaikille elokuisille! Huikeaa ajatella, että tämä joulu on jo Liljan toinen! Näin se menee...
Savon taivas ja Lilja
Hurjaa menoa kaikilla tuntuu olevan,sattuu ja tapahtuu =) niin myös meillä,joten en ole vain kertakaikkiaan ehtinyt tänne kirjoittelemaan.Jos päivässä kahvit ehtii rauhassa juoda toisen nukkuessa,ja netissä käydä,olen sitten tämän jättänyt sijalle 2 ja en ole sitten ehtinyt ollenkaan kun toinen on jo herännyt päikkäreiltä.
Ja viime viikko meni kokokaan ihan "plörinäksi".Meillä oli yöt tosi levottomia koko viikon,nukuin ihan kaksituntia joka yö ja senkin pätkissä.Taapero oli tosi levoton eikä saanut oikein nukuttua,ja vehtasin kokoajan...No torstaina sitten tuli ihan järkytön räkätauti (eli se sitten ehkäpä tehnyt tuloaan). Pe-la yö sitten ulvottiin kaikenmaailman kipulääkkeistä huolimatta.Ja lauantaina oli sitten ihan kaamea korvatulehdus päällä,melkein puhjennut!!!!
No se oli tämän syksyn/talven eka,joten toivottavasti se tästä taas.Mutta raukka oli kyllä NIIN kipeä.Oikeastaan tänään vasta ilmoittelee jaksavansa täysillä mennä.Vaikkei ole ollut kuumetta.Vaan tuo järkytön nuha mikä tulee AINA!
Joulua tässä ootellaan.Eilen vasta tuli jouluinen olo itselle kun pääsin esikon kerhon joulujuhlaan.Ihana mennä sinne ilman taaperoa,mies oli sen kanssa kotona,ja nauttia täysillä jostain esikonkin kanssa.
Miten te muut jaette aikaanne toisten lasten kesken,teettekö tai meettekö jonnekin ihan kahdestaan vai onko aina toiset myös mukana?
Mä olin vuosi sitten esikon kanssa kaksin uimassa.Nyt viikonloppuna oltiin kaksin uimassa (vuoden tauon jälkeen,on aina iskän kanssa käyny),ja alkusyksystä oltiin kaupoilla yhdessä. Eli kolme vaivaista kertaa olen esikolle antanut yksinomaan huomiota!!!
Mies sen sijaan menee useinkin esikon kanssa jonnekin,mä vaan vedän molempia aina mukanani.Tuli jotenkin itelle epis olo,Oli siis oikein luksusaikaa nytkin tämä uintireissu ja kerhon joulujuhla.
Meillä on edelleen kahdet päikyt reilu tunti molemmat.Ja nyt onkin todella ne vaatinut kun ollut kipeänä.
Potta: pissa tulee yleensä kun siihen istutaan,siis alkupissa =) mutta sitten menee muutama minuutti ja loput lorottaa lattialle =) mutta on niin ylpeä kun pottaan jotain saa,aina hurrataan ja taputetaan.Pari kertaa päivässä laitan potalle.
Joulunodotusta ja mukavia joulunpyhiä kaikille! (mua pikkasen stressaaa aina jokapaikassa juoksu,haluisin niin hipsutella kotosalla vaan,mutta velvollisuudet hoidettava edes kerran vuodessa) Me ollaan pari yötä mummulassa, miehen vanhemmilla.ja aina tuntuu kököstä lähteä sinne vaikka aina mukavaa onkin.
Mukavaa kyllä se ettei mitään jouluruokia tarvi kotona laittaa,vaan jotain pientä vien mukanani nyyttäriperiaatteella joulupöytään.
neitiniiskunen ja pojat 1v4kk kohta ja maaliskuussa 6v esikoinen
tarkoitti luonnollisesti neitiniiskusta!
Niiskuneidin pesue! Voimia äidille potilaan hoivaamiseen. Meillä Samuli on valitellut nyt viikon verran aina viidestä eteenpäin oloaan, sillä lienee tämä ihan sama kurkkukipuyskäkeuhkoputkihössäkkä, mikä miehellä on nyt menossa jo toistamiseen. Meikä on yskinyt nyt kolme viikkoa.
Savon_taivas, ei ollut vielä reumatekijä posahtanut positiiviseksi, mutta jokin tulehdus kropassani nyt on, ja sitten totesivat, että kudostyyppini on tuo iriittejä ja selkärankareumaa suosiva HLA B 27. Eli ehkei koskaan iske, ehkä oireilen vain iriitein, ehkä tulee itse selkärankareumakin jossain vaiheessa maallista vaellustani. Sinä siis olet pärjäillyt ilman lääkkeitä tähän asti? Kuinka se sinulla todettiin?
Samuli-ressu: kun tuossa paketteja kääriin papruun, totesin, että isommille on vaikka mitä, vaan Samuli-paralle, joka on ollut ehdottomasti kiltein ja sopuisin joukosta, vain yksi vaivainen autoessu!!! Ja pulkka. Meillä kun on jo niin paljon kaikkea, mistä yksivuotias voi kiinnostua. Noh, lopulta anoppi antoi meille lahjarahat, kun on niin huono polvistaan, ettei voi lähteä kiertelemään lahjaputiikkeja. HÄn määräsi, että ainakin uusi, ehjä leikki-imuri on pojan saatava. Se kun aina koluuttaa vanhalla rikkinäisellä, jonka suuttimet ja kaikki ovat vuosien varrella hajonneet. Noh, saamansa pitää. Imuri on jo paketoitu.
En tiedä, pitääkö mun kohta liittyä, NAni, teidän neliapiloihin: Kun laskeuduin silmäpolilta portaita pitkin alemmas sairaalassa, osuin tietty synnärikerrokseen. Mikä tunteiden kuohu ja yllättäen se hirmuinen fyysinen kaiho tuohon kaikkeen! Hulluko mä olen???! En kyllä yhtään tiedä, mitä tulevaisuudessa tehdä. Toisaalta työni on todella antoisaa, kiinnostavaa ja mielekästä. Nytkin haluaisin tehdä niin paljon enemmän eritoten orpojen maahanmuuttajalasten eteen, vaan samaan aikaan pähkäilen tätä omaa perheenlisäystäni. Nyt ovat hormonitoiminnotkin jälleen palanneet ruotuunsa. Ei enää syksyn kummallisia möyrintöjä, pitkittyneitä kiertoja ja kuvottavaa oloa, vaan ihan seesteinen fiilis, menkat ajallaan ja noin. Hmmm... Mitä tehdä isona, pohtii pieni, kohta 35v Vitanova! ?:|
Oikein kovasti paranemisia kaikille sairastuneille!! Tänään käytiin korvakontrollissa ja kuultiin pitkä litania, mitä kaikkea onkaan nyt liikkeellä: vesirokko, enteroa, pavrorokkoa, vatasatautia, kuumeita, flunssia, angiinaa, tulehduksia jne. Saa nähdä, ketkä ovat tänä vuonna meidän perheestämme jouluna päivystyksessä..
Meidän pikkuherra on myös ollut tosi kilttinä, vaikkakin hyvin lyhyt on hänen muistinsa mm. kiipeilyn ja päättömän juoksun ja kaiken koskemisen suhteen. Tulee saamaan vähemmän lahjoja kuin siskonsa, kun raukka ei vielä osaa juuri mitään toivoa ja kun tuota lelua on meilläkin ihan tuhottamasti.. Tuo pikkuinen ei montaa uutta lelua tarvitse, vaatteita onneksi taitaa olla tulossa. Isompikaan ei minun mielestäni uusia leluja tarvitsisi, mutta saa niitä, kun osaa toivoakin.
Päivähoito alkaa vuodenvaihteen jälkeen ja tajusin, että molemmat lapset taitavat saada tammialesta pinon perusvaatteita itselleen. Ellei joulupukki hoida moista aikaisemmin. Kerhotossut ovat hankintalistalla myös pienemmälle ja jotain muuta pientä myös. Maanantaina tutustumme uuteen hoitopaikkaan. Minua jännittää aika paljon, kuten isosiskoa myös. pikkumies ei vielä ymmärrä, mikä odottaa. Ja on itsellä tosi haikea olo suurimman osan ajasta. Ja varmasti pieni paniikki iskee minuunkin ennen hoidon alkua. Isompi varmasti myös reagoi hoitoon, mutta hänen kanssaan voi asiasta puhua aika paljon jo etukäteen. Pienemmälle kaikki tulee yllätyksenä vasta kun hoito alkaa. Onneksi lapset pääsivät sisarusryhmään. Taitaa olla meidän lapsille helpompi siten opetella taas kokopäivähoitoa.Oma paluu töihin myös on jännittävä, hui.
Itse olen tosi vähän kahdestaan esikoisen kanssa. Vähän liiankin vähän. Nyt suunnittelin, joko ennen joulua tai heti joulun jälkeen, yhteistä leffareissua tai sitten voitaisiin vähän shoppailla yhdessä tammialesta tytölle uusia vaatteita. Tai jotain vastaavaa. Tyttö oli kyllä mielissään jo siitä ajatuksesta, että koko perheenä lähdemme käymään syömässä tms. meidän vanhempien hääpäivän kunniaksia. (joka on sunnuntaina)
Kuulostaa siltä, että vauvakuumetta on ilmassa.. Se ei tänne ole tarttunut enää sen jälkeen, kun katosi. Mutta en silti ole satavarma, että miten tulee jatkossa käymään. Voi olla, että vauvakuume vielä hiipii myöhemmin.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!!
Västis
Vitanovalle jatkan tätä reuma-asiaa... Reuman toteaminen kävi minun kohdallani aika nopeasti. Alaselkä minulla oli kipeytynyt istumatyön tuloksena ja kun sietämättömiä kipuja oli ollut jonkin aikaa hakeuduin lääkäriin. Ensimmäisellä käynnillä sain "perusohjeet" kipeälle selälle, mutta kun ne eivät auttaneet, niin parin viikon päästä menin uudemman kerran. Lääkäri kyseli muutaman ratkaiseva kysymyksen ja passitti sitten reumapolille. Magneettikuvasta sairaus sitten lopulta todettiin.
Reumatekijää ei minullakaan näy veressä ja HLA B 27 on piru vieköön vielä negatiivinen, mutta reumaa on meillä suvussa, niin nivel kuin selkärankakin. No ei auta muuta kuin pitää itsestänsä huolta, liikunta ja hyvä lihaskunto auttavat jo paljon. (Ja kyllä, liian laiska olen!) Lääkitystä (salazopyrin) minulle tarjottiin heti kun sairaus todettiin, mutta olin silloin raskaana joten se jäi. Toistaiseksi en ole kokenut tarvetta aloittaa kun tarvittaessa olen pärjännyt reseptivapailla särkylääkkeillä.
Jouluvalmistelut ovat meillä aivan alkutekijöissään, lahjoja ostamatta ja kämppä aivan kaaoksessa. No sitä se kai on kahden pienen kanssa. Onneksi äitini on lupautunut lastenvahdiksi, että pääsemme kaupoille ja saamme siivottua.
Nanilta täytyy sen verran udella, että oletko jo plussannut vai yrittättekö? Tämö on mennyt minulta aivan ohi. Ihana juttu joka tapauksessa!
No mutta, voimia kaikille jouluvalmisteluihin!
Savon taivas
Todella hauska lukea harvemmin kirjoittelevienkin kuulumisia - ja tietty muidenkin! Tsempit Nanille kunnon öistä. Västiksellä oli symppiksen kuuloinen viikonloppu (ja taas uusi tulossa, tätä ajan kulua!). Emmalla taas kärhämää veliboyn kanssa - niin oli muuten juuri mullakin! Velipoika on vaihdossa ulkomailla, mutta palaakin nyt kesken vuoden Suomeen. ilmoitti tämän samassa yhteydessä Facebookissa, jossa puhui rakkaudestaan tyttöystäväänsä. No meikä sitten huumortyylillä pisti siihen pari kommenttia, ja aivan ihan oikeasti tosi sympaattisia, ilman mitään piikkejä, niin jo vain räpsähti personal message veljeltä, joka kielsi mua enää ikuna kirjoittelemasta moisia sivulleen! Syyllistän kuulemma hänen naistaan tästä hänen aivan omasta ja itsenäisestä päätöksestä palata oletettua aiemmin ja blablabla... Noh, loppujen lopuksi kaikki ok, mutta juu, suku on väliin se pahin. Joskin myös usein ihan paraskin.
Mä olen niin fyysisesti kuin henkisiltäkin voimavaroiltani totaalisen slut, kun tuli temmottua tuossa kaameassa lumisateessa suurirenkaiset tuplarattaat ja vedettyä samalla erästä pulkassa parin kilsan päähän kopulumme maahanmuuttajapuolen joulujuhliin. Olin aivan tärisevä, litimärkä raakki saapuessamme juhliin! JA karjuin kuin pieni eläin esikoiselle, joka valitti huuli pitkällä, kun en voinut loppumatkaa häntä enää vetää pulkassa. Mikä uhrimieli! Juhla oli hauska ja menevä. Alma oli itsepintaisesti halunnut pukeutua uutukaiseen, Lindexistä bongattuun prinsessa Ruusus-tyllihörhelöönsä ja sai ansaittua huomiota juhlijoilta. Hän keskusteli eri maalaisten nuorten kanssa, mutta aloitti sen jälkeen hiukan epäprinsessamaisen riehunnan ja oli lopulta helmat korvissa veljensä päällä painiasennossa kultatossut ilmassa saksaten. Samppu kiersi ihastuneiden tyttöjen syleissä melkoisena möykkynä. Kuunneltiin somalialais-suomalaista räppiä rakkaudesta ja muuta mukavaa. Lopulta mun oli kuitenkin hilattava trioni tilaisuudesta pois, kun meno alkoi mennä sietämättömäksi (siis ihan näiden omien lasteni). Taas vaatteet temppuilijoiden päälle, uudestaan tuplarattaisiin ja eräs uhrivalittaja pulkkaan. Paluumatka oli aivan yhtä raskas. Lumi tarttui joka sentillä renkaisiin, pulkka ei liukunut auraamattomilla pyöräteillä, klo neljän ruuhka oli pahimmillaan. Rillit sumenivat satavasta rännästä. Ja tietenkin tytär valitti koko matkan kimeällä äänellään, miten sen on ikävä isiä (... grrr! JA isi tarvitsi tietty autoa juuri tänään!) - ja nukahti 50 m ennen kotipihaa.
Pian taitaa peti kutsua. Jos Västiksen innoittamana hiukan glögiä lämmittäisi. Sitten uuden lukuihastukseni, Doris LEssingin, pariin peitojen alle. Mietteissäni olen kyllä Roomassa, missä on kauhea tulva, alueita suljettu ja Tiber-joki tulvimassa yli äyräidensä. Ystäväni ei päässyt keskustasta kotiin töiden jälken eilen illalla vaan joutui jäämään keskustaan. Tänään taitaa olla sama juttu. Ja hän työskentelee toimistossa, joka on kellarikerroksessa vain 100 m päässä Tiberistä. Ei mikään mukava paikka näinä päivinä!
Hyvää yötä, elokuiset ja tunnelmallista viikonloppua jouluun valmistautuen! Halaukset myös alakuloiselle Emmalle! Mua tässä kaikessa hirvittävät a. leluvuoret, joita inhoan ja taas sellaiset on luvassa, b. ajan sumean nopea kulku: ihan justhan oli viime joulu! Miten se voin taas tulla eteemme???
Pää pyörällä,
Vitanova