Lue keskustelun säännöt.
Miksi normaalipainoiset laihduttaa.
31.03.2008 |
Olkaa onnellisia, että olette normaalipainossa. Niin minunkin oiisi pitänyt silloin kun olin vielä normaalipainoinen.
Ikävää todeta jälkeenpäin, että koskaan ei ole ollut tyytyväinen itseensä, vaikka olisi voinut olla.
Niin turhaa, niin turhaa.
Kommentit (7)
Jos painan vähän enemmän, niin olen pullean näköinen, kaikki kilot iskee mahaan. Ja kun sitä vyötäröä ei ole juuri ollenkan muutenkaan, niin heti peilistä katsoo tasapaksun näköinen tönkkö tankki. Minustakin olisi hienoa, jos ne kilot menisi vaikka peppuun ja rintoihin, silloinhan vyötärö edes näyttäis kapeammalta ;) Mutta ei niin ei.
Mulla BMI 19 ja sen on pakko pysyä tässä. Jos tulee kilo tai kaksi niin äkkiä ne pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse laihdutan, jotta mahtuisin vaatteisiini paremmin ja haluan kiinteämmän kropan. Näytän nyt ihan erilaiselta kuin 5 kg sitten. Liikuntaa takana 5-6 kertaa viikossa kohta puoli vuotta.
vatsanympärys saattaa olla liian iso ollakseen terveellistä...
helpompihan se on 5 kiloa pudottaa kuin 15. Kroppa tuntuu taas omalta ja mieli on parempi. Kilot pysyneet poissa jo monta vuotta, kun muistan miten ikäväksi oloni tunsin kun vartalo tuntui jonkun muun omalta niin en ole päästänyt itseäni lihomaan.
Ja tosiaan, normaalipainon kilomäärät vaihtelee _paljon_. Esim 168 cm pitkällä normaalipaino on noin 52-70 kg, ja kyllä siinä on pienimmän ja isoimman välillä melkoinen ulkonäköerokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kaksi kiloa on helpompi karistaa kuin kaksikymmentä.
olen omenavartaloinen, eli kaikki vähätkin kilot mitä tulee kertyy sinne mahaan. Lantio tai reidet ei juuri levene ei, ainoastaan masu palloontuu (ja rinnat vähän). Se ei näytä kivalta, eikä ole ollenkaan terveellistä.
Jos olisin tiimalasityyppiä tai vaikka lanteikas päärynävartaloinen, niin olisin varmaan surutta 10 kiloa painavampi kuin nyt olen. Naiskauneusihanteeni kun ei ole ihan tällainen poikamaisen kapea kuin itse olen, mutta eipä tässä ole paljon parempiakaan vaihtoehtoja. Syön monipuolisesti ja terveellisesti, harrastan liikuntaa ja pidän BMI:n siinä 18:ssa. Ei pitäisi olla kenenkään muun ongelma.
Esikoisen ja kuopuksen välissä olin siellä normaalipainossa, BMI 21-22, enkä viihtynyt vartalossani ollenkaan. Se sitten heijastui muuhunkin, muun muassa seksielämääni.