Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen apua jaksamiseen 3,5-vuotiaani kanssa.
31.03.2008 |
Poikamme on villi, pieni jukuripää, joka täyttää neljä vuotta syksyllä. Ongelmana on aggressiivinen käytös kotiamme kohtaan. Suuttuessaan hän heittää kaikki tavarat rappusista alas (asumme omakotitalossa). Hän myös sanallisesti uhkailee, jos en saa sitä tai tätä heitän ja rikotan tavarat. Varsinkin iltaisin alkaa hullunralli eli juokseminen ympäri asuntoa, johon kuuluu kohta 2-vuotiaan pikkuveljen tönimistä jne. Mielestäni hän on kahden kesken, mitä valloittavin ja jaksaa kuunnella mm. satuja iltaisin vaikka kuinka paljon ja totteleekin. Ongelma on tietysti myös pikkuveljen kohdalla se, että tämä jäljittelee isonveljen käytöstä ja me vanhemmat tulemme hulluksi...
Olemme yrittäneet istumista, lelun poisvientiä ja vaikka mitä. Mistään ei tunnu olevan apua. Päivähoidossa poikamme ovat yhdessä neljänä päivänä viikossa ja en ole kuullut mitään erityistä ongelmaa sieltä suunnalta- ihan kivasti on mennyt, vastaavat yleensä... Miten saada jämäkkyyttä vanhemmuuteen, mikä on normaalia? Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa avun hakeminen saa aikaan leimautumisen. Mitähän perheneuvola maksaisi yksityisesti lähikaupungissa ja onko sellainen mahdollista? Apua! Saamme apua isovanhemmilta ja pojat käyttäytyvät sielläkin erittäin vilkkaasti...
Kommentit (26)
Vierailija:
jolloin lapsi käynyt juoksemaan hulluna tai alettu vahingoittaa paikkoja tai ihmisiä, olen käyttänyt holdingia. Joo, lapsi riuhtoo hulluna, joo voi tulla potkuja ja sun muuta. Mutta kyllä se lopulta rauhoittuu siihen, vaikka menisi kaksi tuntia, sitten keskustellaan asia halki ja poikki ja koetetaan uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole ainut lapsi, ei todellakaan. Kuopus kylläkin. Mutta jos on useampia lapsia ja yksi on vaikeassa uhmassa, en kuitenkaan koskaan sijoittaisi perheen ulkopuolelle. Rajat ja rakkaus, kyllä näin saadaan jukureista ihmisiä.
ja siitä tiedän sen että meillä se rauhoittuminen syliotteessa saattaa viedä puolituntia, jopa tunnin, ja sinä aikana jos on yksin niin pienempikin tarttee jo hoivaa... Mutta hae rohkeasti apua, se on lapsesi parhaaksi! Ja tuo yksi on vaan lukenut mun ketjua, jossa on puhuttu sijoituksesta viimeisenä vaihtoehtona, joka alkaa vähitellen häämöttää, mutta meillä on paljon muutakin ongelmatiikkaa. Eli älä sitä säikähdä. Soita neuvolaan ja lähde sitä kautta selvittämään asiaa. VOIMIA VOIMIA!!
ei ole holdingia. Se on varmasti paljon traumaattisempaa kuin tukkapöllyt sun muut.
Meillä ollut käytössä mukautettu tekniikka. Eli kun lapsi sylissä pistää vastaan, olen yrittänyt harhauttaa hänen huomionsa vastaanpanemisesta johonkin muuhun. Tyyliin katson ulos ikkunasta oksalla istuvaa lintua ja sanon, että " onpa hassunnäköinen apina puussa istumassa" . Lapsi yleensä vilkaisee myös ja sitten sanoo vastaan " ei se ole apina" tms. Sitten hän unohtaa kiukkunsa ja päästään purkamaan sitä riehumistilannetta.
Lapsille kannattaa myös antaa mahdollisuuksia purkaa kiukkuaan. Siis opettaa heitä suuttumaan oikein. Minä sanon heille, että he saavat olla vihaisia, mutta siihenkin on säännöt. Voi olla esim. tietty tyyny, jota saa potkia ja hakata, kun oikein ketuttaa. Tai että vessaan saa mennä vihaisena ja ladella kirosanoja, kunhan ei muitten aikana eikä edessä.
Lapsi ei hallitse itseään. Anna hänelle työkalut, joilla hän oppii sen miten ihmisenä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa voisi kysyä aikaa psykologille ja jutella siitä, millaisista syistä aggressiivisuus voi johtua ja miten siihen kannattaa puuttua. Hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus ja joka tapauksessa avun hakeminen on merkki HYVÄSTÄ vanhemmuudesta, se pitää aina muistaa!
Sinänsä en ota kantaa, miten normaalia tuo lapsenne käytös on. Diagnosointi on tyystin mahdotonta lyhyen nettikuvauksen perusteella... Mutta jos itse koette tilanteen mahdottomaksi, siihen kannattaa hakea apua.
Osa lapsista on temperamenttisempia kuin toiset, tästä voi lukea esim. Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjasta Temperamentti. Joskus aggressioherkkyys liittyy neurologisiin ongelmiin, kuten adhd:hen tai aspergerin syndroomaan. Mutta silloin lapsella on myös muita oireita, esim. viimeksi mainitussa vaikeuksia ymmärtää sosiaalisia tilanteita sekä sietää muutoksia omissa rutiineissa.
Holdingia kannattaa kokeilla. Samoin kuulostaa siltä, että teidän kannattaa yrittää rauhoittaa iltaa, jotta " iltavilli" vähenee. Tv kiinni, alkuiltaan ulkoilua. Erillistä puuhailua kahdenkesken toisen vanhemman kanssa (siis erillään pikkuveljestä), mikäli mahdollista. Ei riehumisleikkejä - jos lapset aloittelevat painimatseja tai juoksemista, keskeyttäkää se heti alkuunsa ja innostakaa muunlaiseen leikkiin.
Yksityispuolella on olemassa sekä psykologi- että neurologivastaanottoja, luultavasti ihan myös neuvolatyyppistä palvelua. Missä päin Suomea asutte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsille kannattaa myös antaa mahdollisuuksia purkaa kiukkuaan. Siis opettaa heitä suuttumaan oikein. Minä sanon heille, että he saavat olla vihaisia, mutta siihenkin on säännöt. Voi olla esim. tietty tyyny, jota saa potkia ja hakata, kun oikein ketuttaa. Tai että vessaan saa mennä vihaisena ja ladella kirosanoja, kunhan ei muitten aikana eikä edessä.
Lapsi ei hallitse itseään. Anna hänelle työkalut, joilla hän oppii sen miten ihmisenä ollaan.
AINA pitäisi lasta kiellettäessä osoittaa, miten hän voi toimia oikein. Aggressiivisilla lapsilla fyysinen kiukunpurkutapa voisi olla hyvä ajatus, juuri esim. tuollainen tyyny, jota saa muksia.
Siksi menisimme mieluiten lähikaupunkiin.
Ja ei siksi, että erityisesti häpeäisin ongelmaamme, vaan sitä, etten tahdo lasteni leimautuvan syyttä johonkin diagnoosin alle. Koska luulen, että ongelma johtuu meistä vanhemmista, jotka eivät pelaa samaan pussiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta aika harva ammattilainen lukisi vanhemmille miinukseksi sitä, että pyrkivät selvittämään ongelmakäytöksen syyn ja hakemaan apua.
Kannattaa muistaa, että varsinaiset diagnoositkin ovat lapsen parhaaksi, eikä kyse ole asiattomasta leimaamisesta. Teidän kohdallannehan tuskin edes on kyse neurologisista tai psykologisista ongelmista?
Mutta jos siis olette Lounais-Suomesta, voitte tulla vaikkapa Helsinkiin. Ruusulasta löytyy psykologista ja neurologista asiantuntemusta ja perheterapeuttejakin, kts.:
http: //www. mehilainen. fi/dynamic/fin/index. php?module=Location&function=show_one&id=50&diff_func=show_doctors
Ja vastaavaa apua saa varmasti muiltakin lastenlääkäriasemilta, mm. Pikkujätistä - tuo nyt sattui eteen ekana googlatessa.
Ja korostan, että enemmän perhettä leimaa, jos kriisiin ei puututa.
tarjotaan kasvispainoitteista lisäaineetonta ruokaa ja tarpeeksi nestettä (rasvaton maito tai vesi), ruoka-aikana kaikki istuvat samassa pöydässä kiireettömästi lasten kanssa. Karkit ja muut turhat pois ruokavaliosta.
Tarpeeksi ulkoilua, ainakin 1-3 tuntia päivittäin. Säännölliset nukkuma-ajat, ei valvomista. Päiväunet myöskin.
Illalla rauhoitutaan pelaten jotain rauhallista, lukemalla, sylittelemällä.
Paljon huomiota lapselle silloin kun hän tekee jotain oikein ja toimii kiltisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lienee toki jo toiminutkin noin. Mutta yllättävän moni äiti esim. luistaa tuossa päivärutiinissa ja huudattaa illat pitkät tv:tä - ja ihmettelee, miksi meidän Nico-Petteri on levoton eikä meinaa nukahtaa.
Eli monta kertaa konsti lapsen rauhoittamiseen on aika simppeli: päivärytmin tiukka noudattaminen ja ärsyketulvan raju karsiminen. Lapset ovat hurjan erilaisia: osa ei kärsi merkittävästi epäsäännöllisyydestä ja kahden tunnin Juniorin kyttäämissessiosta joka ilta - mutta osa lapsista tarvitsee tiukkuutta ja ärsykkeiden vähentämistä.
Mutta tosiaan, ap lienee kyllä jo noita kokeillut - vai onko?
syy-yhteyksiä. Esim. vanhemmista toinen sallii sängyllä hyppimisen, toinen ei. Lapsi kuitenkin hyppii sängyllä, eikä tottele vanhempaa, joka kieltää sen häneltä. Lapsen kanssa on oltava johdonmukainen. Ei voi olla mitään " no tämän kerran sitten" . Siinä lapsen kasvatus ei paljon eroa koiran kouluttamisesta. Tiedätte varmaan miten vaikeaa on saada oppimaan koira pois sohvalta, jos kerran on siinä lipsunut.
Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän ärsykkeitä. Harrastukset voivat olla periaatteessa hyvä tapa purkaa energiaa, mutta jos joka ilta on treenit alle kouluikäisellä, voi harrastuksesta olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Kerta viikossa voi taas olla jo ihan nautinnollinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun täyttää kohta neljä on lopettanut tavaroiden paiskomisen. Edelleen uhkailee kyllä mitä kaikkea kamalaa aikoo tehdä. Estämistä ja jäähyä vaan. Luin lastenhoito-oppaasta että ensin purraan ja lyödään, sitten heitellään tavaroita, sitten siirrytään kielelliseen kiukunpurkuun ja joku päivä ihminen sitten sanoo että nyt suututtaa niin että teksis mieli kiroilla.
1. säännöt selviksi: puhukaa ja kirjoittakaa tai mieluiten piirtäkää ne paperille. Mankumalla ja tavaroita heittelemällä ei saa KOSKAAN mitään.
2. kuvalliset päiväjärjestykset ja vaikemmista päivän kohdista omansa. (Esim jos aamut vaikeita, aamutoimet kuvallisee ohjelappuun ja seinälle) Järjestyksistä pidetään kiinni ja niitä voi näyttää lapselle kun on aika tehdä jotain. ETukäteen niin ei ehdi tulla raivaria.
3) palkkio aina kun menee hyvin. Voi sopia esim päivän jaosta viiteen kohtaan, joista jokaisesta saa hymynaaman. Tai jos aamut vaikeita, joka aamusta saa tarran. Tietystä määrästä hymynaamoja tai tarroja saa pikku palkkion: jotain hyvää tai ylimääräisen leikkihetken äidin kanssa tai esim viikkotasolla (viikkotaso voi olla vähän vaativaa 3,4 vuotiaalle) retken johonkin kivaa paikkaa, hampurilaiselle, uimahalliin, tavallista hienompaan leikkipuistoon tms.
4) älä huuda huonosta käytöksestä, sanot vain normaaliäänellä. Huutaminen voi saada lapsen entistä pahemmin raiteiltaan. Huonosta käytöksestä se hymynaama jää puuttumaan eikä lapsi saa edes lisähuomiota.
HUOM. yhdistelmä on tärkein.
Hukkuu vaan niihin pieniin korviin. Älä juokse on tehokkaampi muotuiltuna kävele-komennoksi. Älä lyö veljeä = Paijaa hellästi jne. Anna lapselle käsky miten hänen tulisi toimia, sitten hän saattaa sen toteuttaakin.
Pystyisittekö rakentamaan pihalle esim. temppuradan tms. ja sitten äiti/isä " ottaa aikaa" että kuinka kauan menee kun lapsi menee radan läpi.. Ja hirveä kannustus!!!
Tai jos olisi mahdollisuus tehdä oikeita " pihahommia" esim. kantaa puita, hakata halkoja yms. (kokee itsensä isoksi ja tärkeäksi, kun saa osallistua " miesten töihin" )
Meillä ainakin auttaa em. keinot. Lapset syövät ja nukkuvat hyvin. Jos ollaan koko päivä " television ääressä" kuulostavat ihan samalta kuin teidänkin lapset:(
Sen vuoksi kasvatus onkin niin epäjohdonmukaista, kun toinen ei kiellä mitään ja sallii kaiken...
jolloin lapsi käynyt juoksemaan hulluna tai alettu vahingoittaa paikkoja tai ihmisiä, olen käyttänyt holdingia. Joo, lapsi riuhtoo hulluna, joo voi tulla potkuja ja sun muuta. Mutta kyllä se lopulta rauhoittuu siihen, vaikka menisi kaksi tuntia, sitten keskustellaan asia halki ja poikki ja koetetaan uudestaan.