TAMMIMAMMAT ja MUKULAT MA 31.3-

Voi ei. Nyt pääsi tällä mammalla ensimmäistä kertaa jotain tärkeää unohtumaan. Oli se kiva muistaa siinä aamulla Siljan kakkapyllyä pestessä, juuri kun puhelin soi, että meillähän olisi ollut tänäaamuna se 2kk neuvola! No neuvolan tätihän se sieltä soitti ja kyseli että ollaanko tulossa... höh!! Saatiin uusi aika ensi tiistaille. Tyttö onkin sitten 2kk ja 5 päivää ;) että ei se nyt niin mahdottoman kauas heitä. Mutta kyllä hävetti :(



Me käytiin eilen Siljan kanssa 10 km kävelylenkillä (vaunuilemassa), ja kyllä oli mukavaa. Tytsy on nyt nukkunut reilun tunnin ulkona, ajattelinkin kohta lähteä taas vaunuja lykkimään. Kyllä mä luulen että nämä minunkin ylimääräiset kilot tästä alkaa häviämään jos vain en noitten kilometrien edestä syö taas sitten kaikkea hyvää. Vähän tuntuu olevan hankala olla syömättäkään, meillä jäi ristiäisistä pakastin täyteen tarjottavaa. Sieltä on niin helppo hakea kahvin/teen seuraksi " kastettavaa" ... :)



Niin ja karstasta piti kysyä vielä täältäkin. Meidän tytöllä on ihan mahdottoman paksu ja pitkä tukka, ja karsta on vaikea saada pois sieltä välistä. Toissapäivänä oljysin päänahan oikein kunnolla - no tukkahan siinä öljyttiin väkiselläkin samassa. Öljypä ei sitten kylvyssä lähtenytkään enää tukasta pois, vaan meillä on nyt sellainen pikku rasvapää täällä. Eikä se karstakaan tahtonut lähteä. Jos sen saa päänahasta irtoamaan niin sitten se jää hiuksiin kiinni, sinne sekaan. Meillä ei ole kyllä kuin sellaista kuivaa valkoista irtoilevaa, ei mitään paksua keltaista karstaa. Onko vinkkejä karvapäitten äideiltä, mitä olette tehneet?



Noniin, ei kait täältä taas muuta. Oikein aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!



Tolleroinen ja Silja 3.2.

Moi Tammimammat!



Paljon on juttuja, kapasiteeti ei riitä kommentoimaan kaikkia.



Tolleroinen: Unohdin myös ensimmäisen lapsen kohdalla neuvolan, en vaan muistanut, oli niin kiire. Nyt olen esim. luono-ohjelmaa katsoessamme sanonut, etto onpa tuolla norsulla komeat sarvet :).



Pajunkukka: Missäs Pajunkukka luuraa? En keksinyt hesarista ristiäisilmoitusta. Mikähän tuli tytölle nimeksi.



Muuten päivät menee tätä huushollia ja lapsi hoitaessa. Olavi on kyllä järjettömän suloinen. Hymyilee, jokeltelee ja yrittää laulaa mukana. Olen niin onnellinen hänestä, että mulla suotiin tuollainen nyytti vielä. Masu ei vaivaa enää Olavia, hän kakkaa noin joka toinen päivä. Olen kestojen ohella käyttänyt Liiterin Toujours-vaippoja, ovat olleet parhaat, muut ovat vuotaneet. Pukluja tulee edelleen. Sängynpääty ja kehdonpääty on koholla, imetän niin että Olavin pää on koholla, yleensä maidon jälkeen tulee noin yksi iso röyhtäisy.



Esikoinen on tänään ollut vaihteeksi ihminen. Ehkä ne keskustelut ovat auttaneet ja posittivinen palaute.



Lymfa auttaa polveen ja muutenkin tähän turvotukseen. Ihana käydä tunti makaamassa ja hoidettavana.



Huomenna lähdemme Lahteen sukulaissynttäreille. Hauskaa lähteä yhdessä reissuun, ei kotitöitä. Mummo siivosi huushollin tänään.



Hyvää aurinkoista viikonloppua!



Ametisti ja Olavi 2kk ja 3vk

Ja ihan hyvä huomata, etten ole ainoa tällaisten tunteiden kanssa painiva.



Esikoinen on siis 4-vuotias, kotihoidossa ja käy seurakunnan kerhossa 2 kertaa viikossa (2 tuntia kerrallaan). Se on tosi vähän, mutta onpa nyt joku kontakti ikätovereihinsa.



Ametistilla vanhempi lapsi on päiväkodissa, toisaalta toivoisin samaa omalle kohdalle. Mutta kun tämä meidän lapsi oli vuoropäiväkodissa, niin sieltä lensi pihalle heti kun äitiysloma alkoi. Ja mullahan oli tosi rankka loppuraskaus, joten silloinkin oli tosi haasteellista aikaa. Jos olisin halunnut hakea päivähoitopaikkaa, se olisi tarkoittanut jotakin toista, normaalia päiväkotia. Ja silloinhan tutut ympyrät ja kaverit olisi lapselta kadonnut kumminkin. Kurjaa, koska poika tuntuu tuonne vuoropäiväkotiin edelleen ikävöivän.



Emem kertoi että heillä on uhman kanssa melkein sama tilanne. Meillä pojan käytös ei sanottavammin muutu jos on muita tuttuja aikuisia paikalla. Toki jos vieraita on, niin ei silloin möykkää.



Mantelihammas miettii asioita " vaiheina" . Niin oikeastaan minäkin. Tämä on nyt tätä pikkuvauva-aikaa ja uutta kaikille, myös esikoiselle. Se kai menee ohi ennen seuraavaa haasteellista vaihetta ;) Olisin jo hyvin kiitollinen vaiheesta, jossa saisin nukkua öisin ja esikoinen olisi tyytyväinen...



Allujapupu ehdotti Magda_leenan tyylistä hotellilomaa. Kotoa poistuminen olisi kyllä tervetullutta. Mutta minä täysimetän ja siksikin se olisi hankalaa. Okei, saahan maitoa pulloon, mutta ensin pitäisi ostaa pumppu. Ja pitää se hotellissa, koska tuota maitoa tuntuu kertyvän ihan riittämiin. Minä en mielelläni hotelliin mene, koska työni puolesta jouduin matkustelemaan valtavan paljon ja hotelliyöpymiset olivat välttämätön paha. Inhoan hotelleja. Ja muiden nurkkiin en mene. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta.



Meillä pieni mies ei huoli tuttia, ei minkään muotoista eikä näköistä. Peukalo on suussa aina ajoittain. Esikoinenkaan ei syönyt tuttia mutta ei kyllä imenyt sormiaankaan. Saa nähdä millainen riippuvuusongelma tuosta peukusta tulee.



Minä olen taas viikonlopun yksin näiden kääpiöiden kanssa. Mies on töissä pe-su siten että käy vain muutaman tunnin kotona aina nukkumassa. Eli yh-elämää taas. Nyt pistin pienen terassille nukkumaan vaunulenkin päätteeksi ja isomman huoneeseensa leikkimään. Ja iso ukaasi että ÄIDIN KAHVI- JA NETTIHETKEÄ EI NYT HÄIRITÄ. Vain jos tulipalo syttyy tai sormi katkeaa.



No joo, eli paremmilla fiiliksillä täällä. Ehkä tämä tästä. Illalla otan ison lasillisen proseccoa ja katson Biisikärpäsen.



Mutta ettei jäisi väärää kuvaa, olen minäkin aivan sekaisin tuosta vauvasta. Se on niin ihana " pieni" hymypoika. Lainausmerkeissä, koska äijä kasvaa ihan mieletöntä vauhtia ja 62 cm vaatteet ei enää mahdu päälle. Se hampaaton hymy ja nauru on kauneinta mitä elämä voi ihmiselle tarjota. Ja kun isompi poika halaa ja pussaa pienempää ja pieni hymyilee autuaasti, on se näky, joka saa tipan silmäkulmaan.



Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä äitiys. Toisaalta niin rankkaa joskus ja kuitenkin elämän parasta aikaa.



Mukavaa lauantai-iltaa kaikille, meille onnellisille äideille.



ipu ja iso ukko 2kk 2vko

Kirjoitinkin jo oman aloituksen aiheesta. Eilen tutkin rintoja, ja löysin rinnoistani pahkuroita, etenkin vasemmassa rinnassas tuntuu alapuolella sellainen möllykkä. Rinnoista tihkuu vielä puristamalla kirkasta eritettä, välillä hieman ihan valkoista maitopisaraakin, vaikka imetyksen lopetuksesta alkaa kohta olla 1kk aikaa. Täytyy varmaan huomenna soitella lääkärille ihan oman mielenterveyden vuoksi, että saa selvyyden, onko normaalia. Tuskin rintasyöpä on kauhean yleistä alle 3-kymppisillä? Netistä lueskelin myös paljon aiheesta, ja n. 90% rinnan pahkuroista on hyvänlaatuisia, mutta niitäkin voi hoitaa. Omat rinnat on vaan vielä niin " tuntemattomat" , kun ne on muuttunut raskauden ja imetyksen aikana ja sen loputtua, niin ei oikein tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei.

t:vikli80

Moi!



Frimmy, meillä esikoinen myös hurmasi tuolla tavalla imetyksen aikana, kun ei ollut vielä ihan hirveä nälkä ja rintamaito oli loppumassa. Rintaraivareita hän ei juurikaan saanut rintamaidon vähyyden vuoksi, vaan sen loppuminen ilmeni juuri tuolla tavalla kuin miten teillä reagoidaan. Eli voisin veikata, että teillä vauva vain enää naatiskelee äidin läheisyydestä.



Vikli. Mulla tuli myös jopa reilu kuukausi imetyksen loppumisen jälkeen kirkasta nestettä ja maitoakin rinnasta. Ja pahkuroitakin tuntui. Molemmat " oireet" loppuivat - muistaakseni - kun imetyksen loppumisesta tuli 6vk.



Justus ja poju 14.1.

Huh, viikonloppu alkaa olla takana. Meillä oli taas vaihteeksi vieraita koko viikonlopun. tai siis ei vieraita, ihan miehen vanhemmat vaan. Asuvat liki 300km päässä, mutta joku kumma niitä nyt tänne meille vetää kyläilemään entistä useammin ;)

Jotenkin tosi väsynyt olo nyt kun ne lähti, vaikka koko ajan ne hoitivat poikaa kaiken minkä voivat. Ja ne ei myöskään ole sellaisia vieraita että niitä passata pitäisi, ihan nekin osallistui ruuanlaittoon jne.. Silti, joku siinä vaan väsyttää kun ei saa olla ihan vaan oman perheen kesken omalla tyylillä.. Kai siinä on se, kun on kuitenkin koko ajan ääntä ja hulinaa ympärillä, muutenhan pidän aika hiljaisesta elosta ja olosta, tarvitsen aika paljon aikaa olla yksin ja rauhoittua. (tai siis yksin pojan kanssa, eli kaksin... tai ei se mieskään mun yksinoloa kovin haittaa vaikka olisikin kotona..)

Noh, nyt saadaan vissiin ainakin kaksi viikkoa olla taas sitten oman perheen kesken, ei ole ainakaan tiedossa vieraita. Parin viikon päästä sitten ehkä sisko ja sen mies tulee, sitä kyllä odotan kovin.

Onhan vieraat kivoja, kunhan niitä ei enimmän aikaa ole!



Vitsi ohto on kyllä ihan mahtava seurustelija nykyään, saa kaikki hurmattua niin täysin hymyillä ja ääntelyillään! Mä jotenkin ennen kuvittelin että alle puolivuotiaat on tylsiä, ne vaan nukkuu ja.....ne vaan on! Mutta nyt olen kyllä aivan eri mieltä! En oo vissiin ennen viettänyt tarpeeksi aikaa vauvojen kanssa, että olisin kenenkään muun lapsissa nähnyt tämän vaiheen vauva-iästä.



Frimmy ja Ohto

Taas on viikko hurahtanut. Eilen päivittelinkin kaverille kun mua alkaa JO NYT ressaamaan töihinpaluu! Onhan siihen aikaa vielä melkoisesti ;) vaikka kyllä se aika tuntuu vain livahtavan jostain sormien välistä, viikot menee tuosta vaan. Siks kai jo varaudunkin siihen että kohta pitää ilmoittaa pomolle, milloin olis tarkoitus palailla...



Kävin taas päivällä Siljan kanssa vaunuilemassa tunnin verran. Mulla on sellanen Polarin sykemittari, joka näyttää matkan ja vauhdinkin, ja tälle viikolle kilometrejä on kertynyt mukavat 47. Uskomatonta! On ollutkin ihan mukavia kävelyilmoja. Tänäänkin aurinko paistoi ihan täydeltä terältä. Kyllä mä odotan sitten kesän tuloa.



Saatteko te paljon itsellenne sitä paljon puhuttua " omaa aikaa" , siis kokonaan ilman lapsia? Mä mainitsin vasta eilen miehelleni, että hän voisi joskus sitä mullekin antaa, vaikka että pääsisin 1/2 tunnin lenkille ihan yksin. Ilme näytti siltä, kuin että hän olisi vasta hoksannut että totta tosiaan. Eihän se äippä taida paljon yksin ehtiä olemaan.



Ja sitten kysymys liittyen tuonne sänkykamariin; kun touhuatte, touhuiletteko rintaliivit päällä vai ilman? Mua meinaa alkaa naurattamaan kun kesken huuman alkaa maitoa tippua tisseistä :D



Juu nyt vois palata vaikka taas tuonne perheen pariin. Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja voimia uuteen viikkoon!!



Tolleroinen

Saan omaa aikaa, ihan niin paljon kuin haluan. Koska en pääravinnoksi enää imetä, mies voi hoitaa poikaa vapaalla ollessaan hyvin ilman mua. Ja usein jopa patistelee mua jonnekin. Niillä on kuulemma oikein kivaa pojan kaa kun mä en oo siinä häsläämässä! Yleensä kerran tai pari kertaa viikossa käyn kaupungilla yksin/kaverin kanssa ostoksilla (toki en aina osta mitään, kalliiksi kävisi muuten!) Perjantaina olin jopa 5tuntia kaverin ja sen lapsen kans shoppailemassa, tänään kävin anopin kans kirpparilla..

Mulla melkein isoin ongelma on etten tiedä mitä sillä omalla ajalla tekisin.. (ei mulla ole juuri muuta elämää kuin tää vauva-arki!) Varmasti voisin vaikka jonnekin iltamenoihinkin miehen puolesta mennä, mut ei mulla oo oikein seuraa sinne...menisin mieluiten yhdessä miehen kaa. Ja se taas ei oikein vielä onnistu, lähellä ei oo ketään joka vois tai vielä haluis ottaa pojan hoitoon. Mut ei mulla tosiaan oman ajan suhteen ole puutteita, kiitos mieheni. Mutta siitä yhteisestä ajasta meillä sit miehen kans on tosiaan pula. Vappuna mun mutsi lupasi ottaa ekan kerran pojan hoitoon, mentäis kaverin tupareihin. Aiemmin se ei oo vielä kokenut pärjäävänsä (enkä kyllä minäkään ole kokenut pärjääväni ilman poikaa!). mut nyt mutsi on mun läsnäollessa harjoitellut, muutenkin tutustunut poikaan paremmin. Ja mulla alkaa tosiaan olla niin suuri kaipuu viettää aikaa miehen kanssa yhdessä, että enköhän mäkin pysty muutamaksi tunniksi (ehkä jopa yöksi) pojan muulle kuin miehelle jättämään. Jotenkin vaan vaikee luottaa että muut osais...mut nyt on nähnyt omin silmin et hyvin ne mutsin kaa jo tuntee ja tulee toimeen..



Ja tuohon seksi/liivit kysymykseen... Kovin moninkertaista kokemusta ei asiasta vieläkään ole, mutta alussa on menty liivit päällä, mut viime kerta jo ilman, kun en mä ees tartte muutenkaan mitään liivinsuojia enää kun ei maitoa juuri enää tule. Huomasin vaan että en vielä halua miehen koskevan mun rintoja siinä tilanteessa, kun ne nyt on tällä hetkellä vielä mun vauvanhoitovälineet...



Huh, onneksi mun ei tarvii miettiä työhönpaluuta vielä. Kun mulla ei oikeastaan ole minne palata...tein vain pätkätöitä ennen äippälomaa. Paitsi rahatilanteen takia tiedän kyllä että valitettavasti en voi olla kotona ainakaan kovin pitkään kotihoidontuella... Mun alalla töitä siis kyllä saan sitten (siis pätkä-sijaisuuksia, kuten tähänkin asti) heti kun tarviin. Että silleen toisaalta kiva kun ei tarvii vielä miettiä että milloin se töihinmeno sitten on.. Vaikka toisihan se vakipaikka tietty turvallisuutta elämään...mut joku hyvä puoli sentään pätkätöissäkin!



Frimmy

Tässähän hurahti pitkä aika ennen kuin taas ehdin kirjoituspuuhiin. Olen käynyt välillä lukemassa, en kyllä oo joka päivä ehtinyt. Tänäänkin meni hyvä tovi, että sain luettua kaikki lukematta jääneet kirjoitukset.



Lauantainahan meillä oli ne ristiäiset, maanantaina lähti viimeinen yövieras, tiistaina meillä oli taas vieraita, keskiviikkona oltiin itse kylässä, torstaina käytiin kaverin kanssa niin pitkällä vaunukävelyllä, että illalla oli kauhea väsy ja rakko molemmissa jaloissa, perjantaina tuli taas yövieras joka lähti eilen... ja tää päivä on sitten mennytkin vaan jotenkin haahuillessa, makasin keskellä päivää vaikka kuinka kauan sängyssäkin, vaikken ees nukkunut. Oli vaan niin uupunut olo. Tänään on miehen hoitovuoro, ja mä vaan välillä käyn vähän seurustelemassa vauvan kanssa, ja tietenkin imetän.



Nyt kyllä alkaa olokin olla jo ihan virkeä, kun on koko päivän saanut rentoutua :) Tosin kohta varmaan alkaa " työnteko" , oikoluen miehen gradua. Koska se on aiheeltaan mulle yhtä hepreaa, homma ei ole kovin helppo...



Kiitos Strutsille ja Ametistille hyvien ristiäisten toivotteluista, hyvinhän ne sitten menikin :) Magdalena ihmetteli mun jaksamista sen yövieraslauman kanssa, hyvin jaksoin kun oli niin kivoja vieraita :) Miehen äiti oli oikeasti ihan mieletön apu, mun ei tarvinnut itse tehdä juuri mitään, se suunnitteli kaiken, järjesti kaiken, teki melkein kaiken ja siivosikin suurimman osan jäljistä. Mulla on kyllä unelma(tuleva)anoppi. Kokki-siskoni auttoi myös paljon. Meitä oli yhteensä 33 ihmistä (+vauva) juhlissa, eli aika isot pippalot oli, ja tarjottavia tietenkin piti olla tosi paljon. Jäi kyllä sitten pakkaseenkin ihan kiitettävästi pullaa ja kuivakakkua...



Ametisti, olit hienosti koittanut johdatella mun nimimerkistä vauvan nimeä, mutta ei mennyt kuitenkaan oikein ;) En tiedä mikset löytänyt syntymäilmoitusta lehdestä, kyllä se siellä oli :) Nimimerkkini, siis Pajunkukka, ei kuitenkaan liittynyt vauvan nimeen, vaan ilmoituksessa esiintyvään sukunimeeni :)



Rakkaasta Tiitiäistytöstämme tuli Inna Liisa Sinikka. Etunimi tulee hieman muunneltuna parhaalta ystävältäni, Innan sylikummilta, toinen nimi on Innan mummon toinen nimi ja kolmas nimi tulee sekä Innan isomummilta, Innan mammalta (eli minun äidiltäni) sekä vähän muunneltuna myös minulta. Meille oli tärkeää, että nimillä on kaikilla jotkin " juuret" - jo niiden takia nimet ovat meille rakkaita :)



Ametisti kyseli että missä Pajunkukka luuraa (siihen kai jo annoinkin hyväksyttävän selityksen :), luuraamisesta minulle tuli taas kerran mieleen Pikkukakkonen. Pakko nyt on mainita hänestä, joku muukin jo kerran kyseli. Hän kirjoitteli niin aktiivisesti silloin odottajiin, varsinkin lopussa, jolloin minäkin kunnolla aktivoiduin. Ihan tuntuu pahalta se, että hän sitten katosi kokonaan eikä tullutkaan kirjoittamaan vauvoihin, toivottavasti kaikki on hänellä kuitenkin hyvin...



Pakko kertoa kuinka ilkeä olen... tajusin maanantain ja tiistain välisenä yönä heti puolenyön jälkeen, että hitto, nythän on aprillipäivä. Menin ilkeänä herättämään miehen ja ilmoitin, että olen muuten taas raskaana. Olisittepa nähneet miten vauhdilla mies ponkaisi ylös sängystä " MITÄ!!!" -huudon säestämänä... ;) Ei sais varmaan tehdä noin, mutta en mahtanut itselleni mitään... ;)



Pitää ruveta oikolukuhommiin. Kaikkea kivaa kaikille ensi viikkoon!



Pajunkukka ja Inna s. 29.1.