TAMMIMAMMAT ja MUKULAT MA 31.3-

ja kiitos kaikille pukemisvinkeistä! Uskaltauduin itsekin vaihtamaan toppapuvun vanupukuun kun Siljan tunti sitten vein ulos päikkäreille. Kohta jatketaan päikkäreitä vaunujen liikkuessa..



Tolleroinen

minun mielestäni EHDOTTOMASTI kannattaa opettaa tutille vaikka se voi joittenkin lasten kohdalla olla työlästä.Tutista on mielettömästi apua arejn pyörityksessä.Nukahtamisessa, lohduttamisessa, muuten vain rauhoittamisessa... Mutta tästä voi vapaasti olla eri mieltä, oma kokemus on tämä=)



Meidän 1v on myös ollut tuollainen hiki-iisakki kuin Justuksella. Hän nukkui talvella vastasyntyneenä ilman peittoa ja yöpukua, muuten oli aivan litimärkä hiestä.Talvella ulkoiltiinkin suht kevyellä varustuksella.Vieno onkin sitten eri maata ja hänet pitää pukea paljon lämpöisemmin.



Kesäaikaan siirtyminen koitui mun pelastukseksi, sillä 1v oli alkanut siirtyä tuntia aikaisemmaksi jo viikkoja sitten ja se sotki meidän rytmiä, joka siis nyt korjaantui kellojen siirtämisen myötä.



sammermanni ja vieno 3kk 5pvää

Meillä alkaa nuhaisuus olla vauvalla helpottamassa. Huh, onneksi se nyt ei kovin pahaksi mennytkään.



Tolleroinen: rohkeasti vaan kestovaippaviidakkoon sukeltamaan, mustakin tuntui vielä pari viikkoa sitten ihan ylitsepääsemättömän vaikealta ja käsittämättömältä kaikki, mutta nyt ahkeran " opiskelun" jälkeen olen jo paljon viisampi. Netistä saa paljon tietoa ja kuten Justus mua opasti niin eri paikkakunnilla on kaikenlaisia kestovaippaopastajia ja -tapahtumia jne..

Nyt innolla odotan että tulis nyt jo tämän päivän posti, kun siellä pitäisi olla mulle pari vaippaa tulossa. ärsyttää kun tulee niin myöhään aina posti..! Mut nyt on ihan menestykkäästi vaippoja odotellessa päivä-kestoiltu äp.n harsoilla ja sillä imsevimse kuorella pari päivää. Toimii yllättävän hyvin! Paitsi se kuori alkaa olla jo pieni meille, siksi hoppu saada uusia.



Meilläkin on aikamoinen kuuma-kalle. Aika harvoin laitoin talvemmallakaan makuupussia kiinni, nyt on ollut vain fleecepeitto vaunuissa. Ja välillä haalarin alla villapuku (joka esim tänään osoittautui aamulla olevan liikaa), välillä vain ohkaisen bodyn ja potkareiden päällä semmonen pehmeä collegepuku, ja sit haalari.. Ja töppösiä ja käsineitä säästä riippuen yhdet tai kahdet, pipoja kyllä aina kaksi, tai siis kypärähuppu ja villamyssy.

Ja nyt ku aurinko paistaa niin kovasti ikkunoista ja lämmittää taloa, meidän oli tänäänkin aamupäivällä pakko olla ihan vaan body ja vaippa päällä sisällä, ihan oli lämpimät jalat. Housut päällä kun oli liian kuuma, ohto itkee herkästi kuumuutta, heti helpotti kun heitti housut pois. nyt on kyllä taas housut jalassa, kun aurinko on siirtynyt talon ylle eikä enää porota ikkunoista.



Nyt pitää lähteä käymään postilaatikolla, voipi olla että posti on vihdoin tullut..!

Frimmy ja Ohto

Huhtityttö kertoi, että Milla kääntyilisi jo. Joko muiden vauvat kääntyilee?

Meidän poika kääntyi viime viikolla ekaa kertaa (2,5kk iässä) selältä kyljelleen ja yritti samalla saada vauhtia, että menis mahalleen asti. Toissa yönä mahalleenkin kääntyminen onnistui. Olikin varsin vauhdikas yö: kaksi kertaa kääntyi selältä mahalleen ja kerran oli jalat jumissa pinnojen välissä :).



Oon pitäny kyllä tarkkaan huolta siitä, että laitan aina eri kyljelle, kuin millä oli ed. kerralla. Esikoisen aikaan sain synnytyssairaalassa aiheesta luennon ja se on jäänyt hyvin mieleen.



Justus

Nopsasti kysäisen, olisko jollakulla hyviä vinkkejä tuttiin... Kun meillä sitä ei syödä, tai siis puolväkisin meni ehkä max kerran pvässä vielä 2 vkoa sitten, mutta enää ei kelpaa. Parku alkaa jos tutin tunkee suuhun tai sit suu ei aukea ollenkaan vaan laittaapi neiti sen piukkaan kiinni ja huiskii kädellään pois.... Kahta eri tuttia oon kokeillu, jotain ihan tavallista muistaakseni Ainun ja sit sellaista ensituttia, jossa pää on sellainen lituskampi. Nimittäin menee sit meillä se peukku jo suuhun......... Tosin vielä vähän vahingossa, mutta osuu kuitenkin!



T: Miukkis ja Milla huomenna 3 kk

Mulla on nyt alkanut ajoittain hirttää kiinni tuon esikoisen kanssa. En siis hänelle ole räyhännyt, mutta kyllä saa pinnaa venyttää. Se on nyt pari viikkoa ollut ihan kamala. Raivoaa, uhmaa, itkee, kiukuttelee joka (siis JOKA) asiasta. Ei syö, ei mene pesulle, ei mene nukkumaan, ja tuota jatkuu koko ajan.



Edelleenkään en siis nuku riittävästi, vaikkakin pieni mies on jo parantanut tilannetta, joten aika rankkaa tuo uhma nyt on minulle. Pari tuntia sitten oli taas taistelut ruuan kanssa ja ilmoitin että nyt tuo kiukuttelu riittää. Kyse ei ole siitä ettei se saisi riittävästi huomiota. Tuntuu että tuota kakaraa on hemmoteltu isoveljeksi tulon jälkeen jo liikaakin. Saa yksityistä huomiota sekä minulta että isältä, saa hellyyttä ja omia juttuja. Mutta kun mikään ei riitä.



Mä olen noiden kääpiöiden kanssa 24/7 ja jos toinen raivoaa ja uhmaa koko ajan niin ei tule mitään. Äsken sanoin miehelle että pidä ne, minä menen koneelle enkä tule vaikka olisi mikä. Kamala huuto tuolta taas kuuluu.



Kamalaa huomata että ei kestä omaa lastaan. Hirveitä tunteita. Totta kai mä sitä rakastan valtavasti, mutta nyt en kerta kaikkiaan kestä. Nyt se tuli pyytämään iltasatua, mutta en pysty menemään, olen niin täynnä kaikkea. OLEN IHAN HIRVEÄ ÄITI.



Olen ollut täällä nyt vartin ja tuolla kulman takana on jo kaoottista. Vauva huutaa ja isompi itkee. Siistiä. Mies selittää vauvalle tuolla että ei se saa kiukutella, eikä hän aio kävelyttää sitä. Niin kuin vauva pahuuttaan itkisi. Mutta olisihan se miehelle rasittavaa keskeyttää jääkiekon katselu.



Aloin jo miettiä että pitäisikö mun hakea tuolle isommalle päivähoitopaikkaa ensi syksylle. Ei tämä näin voi jatkua.



No joo, tänään siis huono päivä. Ehkä huomenna on paremmin. Toivottavasti muut paremmilla fiiliksillä.



ipu ja mies 2kk + 2 vko

Miukkis, vaikuttaa siltä että olet saanut erityisen tutti-vastaisen vauvelin=) Meillä ei kelvannut kuin vasta kolmas tuttimerkki, muita ei huolinut kirveelläkään.Piti mennä lastentarvikeliikkeestä hankkimaan, onneksi viimeisin kokeilu onnistui. Paras aika antaa vauvalle tuttia on tisisn jälkeen kun hän on vaipumassa unille.Myös vaunulenkillä Vieno joskus huolii tutin, kun häntä alkaa siellä harmittaa. Sitkeästi vain tarjottava uudelleen ja uudelleen, jos haluaa tutille opettaa.



Ipu, tunteesi ovat ihan normaaleja.Joskus sitä on ammentanut itsestään KAIKEN ja sit vaan loppuu happi! Itsellä oli joitain viikkoja sitten voimat loppu.Itkin hysteerisenä kotona ja lapset itki kaikki neljä. Soitin miehelle töihin että tule sinä vittu saatana sieltä heti kotiin tai lappaan koko lastin parvekkeelta alas! En tietenkään olisi tehnyt mitään pahaa lapsille, mutta olin vain niin väsynyt ja oli paha olla.Mies sitten soitti mun parhaalle ystävälle, joka oli töistä vapaapäivällä ja tämä ystävä tuli meille karkkipussin kanssa.Jutelttin ja hän hoiteli mun lapsia siinä.Sitten kun mies tuli, menimme kävelylle ystävättäreni kanssa.Seuraava päivä oli jo parempi ja sitä rataa. Mullahan on tuo 1v niin mustis siskostaan, etten voi hetkeksikään laittaa Vienoa lattialle tai sitteriin jos 1v on paikalla/hereillä.Poika menee heti repimään ja lyömään vauvaa. Mutta on se niin ihana poika kuitenkin! Hän kun ei osaa vielä puhua, niin ilmaisu on tuollaista fyysistä. Onneksi useinmiten äitiys on parasta maailmassa=) Voimia sulle Ipu ja kaikille muillekin, jotka kohtaavat raadollista puoltaan äitiyden ihanuuden keskellä.



Olin maalaamassa tämän illan taulua ja kylläpä se taas teki hyvää! Käyn eräällä gallerialla keskiviikkoisin maalaamassa. On hyvin tärkeää huolehtia omasta voinnista että jaksaa taas ammentaa itsestään rakkautta ja huolenpitoa.Päivällä olin vauvojen ja 11v esikoisen kans pitkällä vaunulenkillä. Nyt menen vielä saunaan ja sit on päivä pulkassa=)



sammermanni ja vieno

Miukkis07: Olen opettamalla opettanut Olaville tutin syöntiä. Olen käyttänyt niitä isoja Ainun ensitutteja. Pienet eivät kelvanneet ja pari muuta merkkiä myös " oksetti" . Tutti kelpaa lähinnä nukahtamisvaiheessa ja vaunuissa nukkuessa. Toiset vauvat eivät vaan huoli tuttia, imevät sitten peukaloa. Peukun imemisestä on vain vaikeampi päästä sitten myöhemmin eroon.



Ipu: Olen kirjoitanut myös muutamaan otteeseen tuosta meidän esikoisesta 5,5v. tytöstä. Minkä ikäinen teidän esikoinen on? Tyttö on ollut flunssassa ja todella kamalaa on ollut. Tänään sitten puhuin hänen kanssaan siitä, että miten huono tunnelma täällä kotona on, kun hän on jatkuvasti oppositiossa. Selitin ja selitin, hän ymmärsi. Joten tässä joutuu ilmeisesti ihan kasvatuspuuhiin. Tuollainen pieni ihminen ei ymmärrä vaan suoltaa vaan kaikkea ulos.

Hän korjasi käytöstään ja oli ihan normaalisti ruokapöydässä. Siitä sitten annoin hyvää palautatta. Täytyy vaan kiinnittää käyttäytymiseen asiallista huomiota.



Tyttö on päiväkodissa 3,5 pv. / viikko. Hän jatkaa syksyllä samassa paikassa eskaria, joten en halua ottaa häntä sieltä pois. Tuskin edes jaksaisinkaan. Hän on erittäin aktiivinen, suulas, verbaalinen ja liikunnallinen, huh.

Voimia vaan sinne teille, kerro jos keksit jotain konstia esikoisen altuttamiseen.



Nyt sitten Olavin kanssa nukkumaan, öitä!



Ametisti ja Olavi

Olen ehtinyt käydä lukemassa viestejä, mutta aikaa kirjoittamiseen ei tunnu löytyvän. Onneksi sattui nyt rauhaisa hetki!

Heti alkuun Ipulle: Älä välitä, et ole huono äiti, mä olen välillä ollut myös tuon tytön uhmaamisen kanssa aivan loppu ja miettinyt että laitanko tarhaan. Olen ajatellut vain sitten hammasta purren kuitenkin että selviän kyllä oman lapseni kanssa, oli mikä oli!

Kukka kaipaa kyllä hirveästi lasten seuraa ja yritänkin järjestää aktiviteettejä, jos tekemistä ei ole tarjolla niin se kiukku sieltä helpommin ponnahtaa esiin. Mun mielestä on kyllä kokoajan helpottanut taas, ja käytän vaikeina aikoina aina itselläni mantraa: tämä on vain vaihe....

Koska niinhän se on, näitten pienten kanssa on kokoajan jonkinlainen vaihe menossa: kun mahdolliset mahavaivat loppuu niin kohta tulee hampaat, eroahdistus, tms. Ja tilanteet muuttuu kokoajan, vauva voikin jostain syystä vaihtaa rytmiä ykskaks. Itseasiassa nyt kun mietin niin tänhän voi laajentaa koko elämäänkin, aina on joku vaihe... Okei nyt mä lopetan ennekuin menee liian filosofiseksi ;). Mutta siis pointtini : tsemppiä, koeta jaksaa, kyllä se siitä. Muista että kaikki tunteet on sallittuja. Minkäs ikäinen se teidän poika oli ja onko lähellä kerhoja? Kukka ainakin menee kerhoon ensi syksynä kunhan on täyttänyt sen 3.v, ihanaa kun voi mennä kauppaan vain vauvan kanssa....



Tolleroinen kyseli tutista. Meillä ei ole ollut kummallakaan enkä koe että sitä niin hirveästi olisi tarvittu. Aika vähäisiä on olleet ne itkut mitä tutilla olisi saanut pois, meillä kaikkeen on tarjottu syliä/tissiä. Kantoliinaan on aina helppo " heittää" jos on pyykkien ripustus tms. kesken. Mutta varmasti tutti olisi hyvä rauhoite, ja jos saisin esim. kaksoset yrittäisin aivan varmasti saada syömään tuttia. En siis mitenkään paheksu sen käyttöä mutta en ihannoikaan. Peukun syömistä voi estää laittamalla tumput käteen.



Niin ja Miukkikselle tutista: se Tommyy Tippee tutti on tosiaan kuulemma hyvä, sitä myy lastentarvike.



Meillä alkaa oikeasti olla jo rytminpoikasta. Kosmo menee aikalailla kymmenen aikaan nukkumaan, syö kerran neljän-viiden maissa ja hyvällä tuurilla nukkuu vielä seitsemään. Ihanaa! Huudotkin on rauhoittuneet todella paljon, ja illalla huutokeskittymän aika vain lyhenee ja lyhenee :)

Magda_Lenalle mun on pitänytkin jo monta kertaa kirjoittaa, ymmärrän sinua niin hyvin, senverran lähellä on tuo esikoisen koliikki.

Kumpa voisit jotenkin saada kurkistaa tulevaisuuteen! Kärsivällisyytesi palkitaan kyllä aikanaan, usko pois! Nauti jokaisesta päivästä mikä sujuu hyvin, äläkä mieti liikaa. En osaa sanoa onko lapsellasi koliikkia vai allergiaa kun en ole lääkäri, mutta veikkaan kyllä koliikkia. Allergiset lapset huutavat yleensä ympäri vuorokauden, ja ainoastaan suolisto-oireilla reagoivia allergikkoja on todella, todella vähän. Allergiaan liittyy yleensä iho-oireita, haisevia ja löysiä ulosteita, sekä monesti se on periytyvää.

Luota itseesi äitinä, ja koita jaksaa!!!! Muista että itku on vauvan kieli, ainoa tapa reagoida mihin tahansa ikävään olotilaan. Voihan olla että vauvasi on myös tavallista vaativampi vauva, meillä näin oli esikoisen kohdalla. Koliikin loputtuakin hän oli kovin vaatelias ja vastalauseet tulivat viipymättä ja meikäläinen hikoili niitä täyttäessään.

Hän ei hyväksynyt tuttipulloa ikinä eikä mitään muutakaan äidinkorviketta, yritin omaan sänkyyn äidiltä tuoksuvien harsojen tms. kera, ei kelvannut. Kääntöpuoli tällä asialla on se että tyttö on todella älykäs ja lahjakas. Piirtää, puhuu, laulaa sekä laskee todella taivavasti, ja muisti on hämmästyttävä. En tiedä yhtäkään muuta lasta joka olisi aloittanut puhumisen viisikuisena!

Minulle lääkäri silloin aikaisemmin totesikin että koliikkilapset selviäisivät hyvin " luonnossa" eli heimoaikoina ;). Ovat kuin linnunpoikaset, aina suu auki!



Mutta,mutta nyt tulee taas sellainen romaani jotta lopetettava on tältä erää, pakko vaan painosta mainita vielä että ihanaa ettei sentään kaikilla ole alkupainossa. Mulla on vielä 10 kiloa lanteilla, ja sen kyllä huomaa. Maha on pömpöllään kuin alkuraskaudessa! Mulla on vaan kahdet mammahousut ( ne H&M trikoiset) jotka mulle mahtuu, sekä yhdet farkut.

En aio ostella lisää vaan toivon selviäväni kesä yli legginseillä/hameilla ja mahtuvani vanhoihin housuihin sitten syksyllä. Jos en mahdu, niin katsotaan tilannetta sitten.

Laihduttamaan en ala kun se ei tee maidontuotannolle yhtään hyvää ja saanpahan vielä vähän herkutella! Ällöttävää, ja ärsyttää se kyllä aika-ajoin on, mutta kun mies niin ihanasti valehtelee että olen mukamas niin valloittava niin kestän ja kannan nämä kilot kunnialla ;).



Kaikille ihania kevätpäiviä toivottelee



Mantelihammas ja Kosmo kohta 3kuukautta!

VOIMIA! Tiedän tunteen...



Meillä on siis kesällä 5v täyttävä esikoispoika, jolla on tullut aivan mahdoton uhma! Sen lisäksi, että raivoaa huutamalla ja polkemalla jalkaa ja murisemalla on myös lyönyt, töninyt, potkinut, repinyt vaatteista yms.



Juuri viime viikolla aioin kirjoittaa tänne ja kysyä neuvoja uhman taltuttamiseen, mutta aikaa ei siihen sitten ollut. Silloin poika käyttäytyi kuin teini, eli kun kielsin häntä tekemästä jotain hän katsoi minua ja teki kielletyn asian uudelleen ja nauroi siihen päälle! Nyt olen selittänyt pojalle, että äitistä tuntuu todella pahalta kun hän kiukuttelee. Tuntuu, ettei poika halua olla kotona äitin kanssa ja jos näin on niin täytyy hakea tarhapaikkaa. Tämä ehkä on hieman ilkeästi tehty minulta, koska poika INHOSI tarhassa oloa (häntä myös kiusattiin tarhassa). Nyt nämä puheet auttaa rauhoittamaan poikaa kun tilanne äityy oikein pahaksi.



En tiedä mikä tilanne teillä on, mutta meillä pojan käytös myös muuttuu välittömästi kun on muita aikuisia paikalla. Silloin hän käyttäytyy kuin enkeli ja siitä käytöksestä myös kehutaan. Esim. viime viikolla käytös parani kun uhattiin, ettei lähdetäkään vkonlopuksi tädin luo kylään jos ei käytös parane. Koko viikonlopun poika olikin mallikaasti, mutta heti kotiin päästyämme alkoi kiukku ja uhma. Sen jälkeen tajusin puhua pojalle omista tunteista ja tarhaan menosta. Toivottavasti tämä aika kuitenkin pian menee ohi ja osaan opettaa poikaa ilmaisemaan tunteitaan hieman hillitymmin.



Saa nähdä miten pärjään pojan kanssa kun mies lähtee nk. " työmatkalle" pitkäksi viikonlopuksi viikon päästä...Toivon kovasti, ettei uhma-/kiukkukohtaukset silloin ole kovin pahoja.



Toivottavasti teillä tilanne on taas parempi.



Emem ja Mikael 21.12.2007

Moi taas.



3 kk neuvolassa oltiin ma ja Mikael on taas mukavasti pulskistunut (painoa oli 6320 g). Pituudeksi neuvolakorttiin merkattiin vain 58,5 cm, mutta th totesi itsekin, että taisi tulla mittavirhe. Reilun parin viikon päästä päätettiin jo aloittaa kiinteisiin totuttelu.

Koska Mikael kakkaa vain kerran viikossa (vaikka kakka silloin on ihan normaalin löysää sinappia) ajattelin aloittaa luumusoseesta ja sen jälkeen vasta maistattaa perunaa.



Miten te muut? Onko kukaan muu harkinnut kiinteiden aloitusta jo 4 kk:n ikäisestä? Minullahan kyllä maitoa riittää, mutta Mikael on kovin kiinnostunut ruokailusta, kuten esikoinenkin 3 kk:n iässä oli.



Joku muuten kysyikin miten korvikevauva tottuu uusiin makuihin. Meillä esikoinen ei koskaan rintamaitoa saanut ja on ollut todella hyvä syömään ja innolla maistaa uusia makuja. Lempiherkut hänelle on feta-juusto ja oliivit (joita söin myös raskausaikana). Raskausaikana en paljon makeaa suuhuni pistänyt, eikä tuntunut vauva-aikana makeat hedelmäsoseet kovasti maistuvankaan. Sen sijaan hän piti aika kirpeästä, punaposki soseesta, joka sisälsi ainakin puolukkaa.. Myöskään jugurtti ei maistunut, mutta viili kylläkin. Eli meidän esikoisella taisi enemmänkin minun raskausaikana syödyt ruoat vaikuttaa makuaistiin.



Nyt kaipaa Mikael maitoa, täytt rientää!



Emem ja Mikael 211207

Tsemppiä kaikille esikoisen kiukun sietämiseen! Onhan se lapselle todella iso mullistus tunnetasolla joutua luopumaan asemastaan perheen pienimpänä, vaikka kuinka antaisi lapselle aikaa, on se silti iso juttu. Ja vielä kun ottaa huomioon, että lapsen kyky käsitellä näitä tunteita on vielä aika primitiivisellä tasolla, kysyy se kärsivällisyyttä aikuiselta. Siksipä tämä onkin tosi otollista aikaa kasvattaa isompaa lasta vaikeiden tunteiden kohtaamisessa ja käsittelyssä. Meillä on myös nyt keskitytty tuohon sanalliseen ilmaisuun, Eevert kyllä käyttäytyy hyvin kun muistaa antaa palautetta toivotusta käyttäytymisestä, tosin pahan mielen saa ja se pitääkin ilmaista. Tärkeintä on, miten tunteensa saa ilmaistua hyväksyttävällä tavalla. Esikoinen on taas Ememin esikoisen tapaan vieraskorea, eli käyttäytyy tosi hyvin kun paikalla on muita aikuisia, niinpä monen on vaikea uskoakaan, että hän osaa käyttäytyä todella haastavasti. Siihen kun vielä lisätään impulssikontrollin heikkous, niin välillä saa pinnaansa venyttää oikein tosissaan! Mutta on ne niin ihania nuo lapset kuitenkin, kamalan ihania =)



Meillä neiti on omaksunut aivan oikeaoppisen peukunimemistyylin... Eli peukku suuhun, etusormi nenän päälle ja vasemmalla kädellä nyprää peukkukäden hihaa =) En ole tuosta peukuttamisesta niin huolissani, en sitä todellakaan ala kieltämään. Kahta erilaista tuttia olen kokeillut, mutta ne sylkee suustaan ja ottaa peukalon tilalle, joten olkoon. Kakkonenkin imi peukkua, mutta vierottautui itse siitä 8kk:n ikäisenä kun alkoi nousta puuta vasten. Tuli muita mielenkiinnon kohteita. Minä olen itse imenyt 6-vuotiaaksi, joten sillä taidan ymmärtääkin noita peukuttavia lapsosia niin hyvin...



Aprillipäivänä saatiin kuulla eka nauru ja tänään neiti kiljaisi ekaa kertaa niin, että säikähti itsekin. Tämä kahden kuukauden ikä onkin sellainen aika, jolloin se pikkuvauva aivan yht' äkkiä häviää johonkin. Meillä ei vielä masulleen käännytä, kyljelleen kylläkin ja jalat kääntyisi vielä siitäkin eteenpäin, mutta yläkroppa jarruttaa vielä. Masulta selälleen kiepsahtaa kylläkin ja mahallaan ollessa nojaa jo kyynärvarsiin.



Käytiin eilen tuulettumassa tyttöjen illassa, kävin ystävieni kanssa syömässä ja Annu oli mukana (nukkui onneksi suurimman osan ajasta), joten sai rauhassa lätistä ja juoruta =) Kyllä teki hyvää! Näillä ystävilläkin on vauvat, joten elämäntilanne meillä on hyvin samanlainen. Harmi vaan että ollaan tosi harvoin kaikki kolme koolla, kun toinen heistä asuu Vantaalla.



Nyt lähdetään nauttimaan auringonpaisteesta, jos vain saan tuon legorakentelijan mukaani.

aksiina ja Annu 28.1

Paljon olitte kirjoitelleet, kaikkeen en kommentoi mutta joihinkin kuitenkin :)



Tutista, meilla neiti paattaa itse tasan tarkkaan milloin syo ja milloin ei! Kolmea erilaista tuttia on kokeiltu ja yksi sopii, sellainen missa on littana paa... Saan houkuteltua toisinaan niin, etta sivelen samalla sormella poskea joka laukaisee hamuamisrefleksin ja typy suopuu ottamaan tutin, kannattaa kokeilla jos ei ole jo tullut kokeiltua ;) Kolme ensimmaista eivat koskaan huolineet tuttia yrityksista huolimatta, mutta eivatpa kylla syoneet peukkuakaan, kaikki poikia siis...



Ipulle jattihalaus!!! Kannattaisko sun yrittaa tehda Magda_lenat ja haipya hotelliin nukkumaan edes yhdeksi yoksi...? Itsellani oli myos vakaa aikomus menna hotelliin miehen kotiuduttua kahden viikon reissulta, mutta en sitten raskinutkaan jattaa toista tanne jetlagin ja kahden vaaativan kanssa vaan jain kotiin. Sovittiin etta nukun tyohuoneessa ja mies huolehtii yosyotot ja aamuheraamiset molempien kanssa ja jo se rauhoitti itseani kummasti kun tiesi, ettei ne ole omalla vastuulla. Jos siis ei hotelliin asti paase, niin oisko mahiksia edes tommoiseen ' lomaan' ?



Ja totta, kaikki tunteet on sallittuja, kunhan ne jaa siihen tunteen asteelle eika ryhdy sanoista tekoihin! Meilla mina saatan joskus sanoa pahastikin kun on itsella niin paha olo ja mies ei tata aina ymmarra... =/ toki aina rauhoituttuani kayn asian ja sanomiset uudestaan lavitse, mutta kai mies pelastyy sita kun sanon niin suoraan... tieda hanta... Mutta kylla ne lapset antaakin niin paljon, toisinaan on itku mammalla lahella kun jompikumpi noista vanhemmista tulee ja antaa kunnon voimahalauksen aidille... ihanat pojut...



Sammermanni se tais olla joka sanoi niin osuvasti etta kun tuntuu silta etta on ammennettu tyhjiin... silta se tosiaan joskus tuntuu, ettei mitaan ole jaanyt itselle...



Kakkaa on taalla pantattu jalleen jo 11 paivaa ja nyt ei auta edes Duphalac!?! Laakari sanoi, etta vois kokeilla taalla jo monien mainitsemaa luumun keitinlienta, kai se on sita sitten yritettava seuraavaksi... =/



Magdalle voisin sanoa lohdutuksen sanan, etta ainakin tuo meidan typy on nyt ollut reilun viikon kuin enkeli entiseen verrattuna, jolloin saatettiin huutaa tayttakurkkua kuusikin tuntia illassa! En tieda oliko sitten se kuuluisa kolmen kuukauden koliikki, mutta kun tuo rajapyykki tuli tayteen niin huudot loppuivat melkein kuin seinaan... Ja mitat muuten 3kk olivat syntymamittoihin verrattuna seuraavat:



pituus +11cm

paino +3035g

pipo +5.5cm



eli hyvin neiti kasvaa huudoista huolimatta! =)



Rasmuksella on maanantaina magneettikuvaus ja mua pelottaa aivan sairaasti etta jos poika ei sitten nukutuksesta enaan heraakaan... ja toisaalta olen aivan sairaan vihainen pojan aiemmalle lastenlaakarille kun ei pitanyt pojun sacral dimplea (en tieda suomenkielista nimea) tarkemman tutkinnan arvoisena, silla olisimme selvinneet alle kolmikuisena tehdylla ultra-aanitutkimuksella tuon magneettikuvauksen sijaan... mutta maanantaina se siis tehdaan ja katsotaan minkalaisen leikkauksen poika tarvitsee. Itse toivon, etta ois lahinna kosmeettinen eli ettei mitaan yhteyksia selkaytimeen loytyisi... mies kehoitti olemaan murehtimatta, juu - onnistuu hyvin!



Mutta nyt paikkareille, mukavaa torstain jatkoa kaikille!



-Allu ja Neea 3kk 2vkoa

... jos vauva kakkaa jo muutoinkin harvakseltaan, niin kannattaa aloittaa perunan sijaan vaikka bataatilla, pottu kun ummettaa entisestaan!



-Allu

2kk-neuvolassa käytiin mekin. Mitat 4900g ja 56cm. Hyvin lähelle samat mitat kuin Aksiinan tytöllä, vaikka lähtöpainoa oli meidän tytöllä melkein kilon verran enemmän. :) Muutenkin oli kaikki hyvin neuvolassa.



Tutti kelpasi meidän tytölle vielä joku aika sitten, mutta nyt ei taas kelpaa millään. Pistää suuta kiinni ja tunkee kielellä tuttia pois tai raivostuu. Välillä myös yskii kuin tukehtuisi ja katsoo äitiä syyttävästi. ;) Nuk-merkkinen on se tutti, joka kelpasi ennen. Mam-tuttia en ikinä saanut kelpaamaan ja Tommee tippee oksetti kaikista pahimmin.



Tolleroinen: Nyrkin jyystäminen liittyy siihen, että kädet on löytyneet ja niihin pitää tutustua suulla. Sitten kun niillä käsillä saa leluista kiinni, niin nyrkin syöminen vähenee ja suuhun tungetaan mitä tahansa esinettä, mikä käsiin on saatu. Kieltämättä se peukkukin sitten saattaa eksyä suuhun ja jäädä sinne. Mutta siis, yritän sanoa, että nyrkin syöminen on ok ja asiaankuuluvaa, mutta peukku on hankalampi juttu. Peukun imeminenhän on hampaillekin haitallista.



Sammermanni: Ihana mies ja ystävä sulla! Juuri tuollaiset pienet asiat (karkkipussi ja jutustelu) tosiaan pelastavat kun on niitä pahoja päiviä. Meillä on viime aikoina ollut hankalin tuo 9v. Päällepäin on kovis, mutta kuitenkin on meidän herkin lapsi. Reagoi huonolla käytöksellä heti kun on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tällä viikolla olen ollut ihan valmis myymään koko pojan pois monta kertaa päivässä. :( Täytyy yrittää taas antaa HRH' ta (hellyyttä, rakkautta, huolenpitoa) sille kovasti, vaikka se onkin välillä pirun vaikeaa kun toinen käyttäytyy vähemmän rakastettavasti.



Mantelihammas: Samaa tyyliä tuon " tämä on vaihe" -lausahduksen kanssa on mun käyttämäni " tämäkin menee ohi" . :) Varsinkin kun lapsia on useampi on aina jollain joku hankala juttu. Kolmosella oli vuosi sitten paha uhma, sitten esikoinen esitteli murrosiän alkuoireita, sitten kakkonen oli tosi pahana loppuvuodesta. Kakkosen temppuilut helpottivat kuin taikaiskusta kun tyttö syntyi, mutta nyt siis taas pahempana. Silloin kun on itse väsynyt, niin kaikki lapset tuntuvat tosi hankalilta. :(



Kiinteitä meillä tuskin aloitetaan ainakaan ennen 5kk ikää, jos vaan kasvu jatkuu yhtä hyvänä. Toisaalta saatan hyvinkin aloittaa kiinteät kuitenkin ennen 6kk ikää, koska tytön 7kk iässä mä jo menen töihin ja mies jää kotiin. Haluaisin tuoda ruokavalioon kasvikset ennen lehmää.



Meillä on ensi viikon haasteena miehen työmatka. Mun täytyy selviytyä keskenäni koko lauman kanssa neljä päivää. Onneksi mun vanhemmat asuu lähellä ja saan sieltä apuja, jos kädet tai pinna käy liian vähiin. Sinänsä mun pitäisi pärjätä nuo päivät ihan ok, silloin ei ole mitään sellaisia harrastusmenoja, joihin mun olisi pakko päästä viemään poikia.



Strutsi ja neiti 31.1.

Elinalla oli eilen neuvola 5780g. ja 58.7cm. pipoa en nyt tässä muista. Kovasti kehui vauvaa lääkäri=)



Meidän vaavalla tuli viime perjantaina siis verta kakan mukana. Eiln tuosta mainittiin myös neuvolan lääkärille ja hän käski seurata tilannetta. Mulla oli viime viikolla kefekxin kuuri rintatuled. ja siitä tulee vissii helposti veri ulosteita!! Eli imettävän ei kannata kaikkia lääkkeitä syödä, nyt vie hiton kauan ennen ku Elinan suoisto palautuu ennalleen. Ostin DDR JUNIOR matohap.bak. mut tytöllä ne tökkii aika kovasti. Onneks gefilus pöpylät menee nätisti=) Relatippoja en anna ku niistä tytöllä vaa lisäänty masu kivut!



Mä en tajua ku Elina on alkanu saamaa kylvyn jälkee hirveän huuto kohtauksen, siis sillo ku ku lasketaa hoitopöydälle.Iskä yleensä kylvettää tytön ja mä joudun mennä rauhottelee ku huutaa niin kovasti?!



Mä en ymmärrä tätä miksi mulla iltaa kohti aina hiipuu maidon tulo, just ku vauva alkais tankkaa yötä varten. Tajusin alkaa antaa vauvalle korviketta ja kitinät on helpottanu heti. Sanoin tästä neuvolassa ja terkkari sano et hyvä että olen antanu korviketta, ei vauvaa pidäkää nälässä pitää. Kuulemma voi johtua siitä että mulla on koko päivän niin paljo touhua ku on jo mm. kolme lasta et energiat ei riitä. Ostin semmosen mam merkkisen pullon ja Elinalle se oli ku tehty=) Sitä ne suositteli käyttään neuvolassaki, varsinki jos imettää. Toivon että maitoa silti piisaa vielä tytölle pitkäksi aikaa ja imetän kyllä niin pitkää ku voin. Mutta annan aina korviketta jos vauva itkee nälkää kaikkien imetyksien jälkee! Korjaan, siis iltasin annan yhden lisämaidon ennen unia, enkä pitkin päivää=D



Jännää että meidän esikoinen joi korviketta 3kk:den iästä asti ku tottu liikaa pulloon. Mutta poika joiki sitte vuoden pelkkää rintamaitoa ja imetys luisti aina hyvin ja oli tosi helppoa! Tän kolmannen vauvan kohdalla on saanu tehdä töitä että imetys sujuisi jotenki. Mutta pääasiahan on että lapsi saa ruokaa, oli pullo tai tissi=)



Onpa hiljasta ku kaikki kolme nukkuu, huh! Taidanpa lähteä suihkuun.. öitä.



Minä ja elina 2kk.

Meillä on ilmennyt uusi " ongelma" imetyksessä! Tai siis eihän meillä enää aikoihin olla kovin suurissa ravinto-tarkoituksissa imeteltykään, pullosta saa suurimman osan kun mun maito ei vaan riitä ja pullottelu on sen vähentänyt jo aika vähiin. Silti imetän (lähes) aina ennen pulloa.



Nyt kuitenkin, kun tarjoan tissiä, Ohto avaa kyllä suunsa, ottaa tissin keskelle suuta...mutta ei juuri muuta tee kuin välillä hipoo huulillaan, ja hymyilee, naureskelee, kiljahtelee ja flirttailee silmät loistaen..! On tuo aika ihanaa tuokin (koska se on oikeesti ihan mahtavan iloinen mun tissistä, lopultakin!), mutta varsinaisen imetyksen kannalta, eihän tuo nyt toimi! Vain puoli-unisena saan sen imemään jonkun aikaa ilman flirttailuja.



Mitähän mun pitäisi tehdä asialle? Olen yrittänyt välttää katsekontaktia (koska se selvästi yllyttää flirttailuun) mutta sitten jos en katso niin ei tissi pysy suussa kuitenkaan. (tää on aina ollut meidän ogelma. ohto ei itse pidä huolta tissistä, mun pitää omilla liikkeillä pitää huolta että se pysyy tuon vilkkaan vipeltäjän mukana..)



En oikeesti tiedä itkeäkö vai nauraa tän asian kanssa, koska on tuo flirtti niin äärettömän ihanaa ja hassua...mutta sit ne vähäisetkin maidot jää saamatta.. Vai voikohan tää olla merkki siitä että mun maidontuotanto on tosiaan melkolailla finaalissa, imetys on nyt ihan vaan puhtaasti pelkkää läheisyyttä..? Vai onko mun tissi vaan maailman hassuin asia..?



Noh, tissin tarjoamista aion jatkaa edelleen (koska vaikkei maitoa sais niin iloa ainakin!), katsotaan nyt että onko tää vaan joku vaihe vai mitä... Vähän kyllä epäilen omaa maidontuotantoanikin, koska nyt oon jokunen päivää sitten luopunut imetysliiveistä ja liivinsuojuksista sun muista öisin, eipä kyllä paita yhtään kastu..(vaikka ennen toinen tissi vuoti aina toista imettäessä, ja muutenkin.) Voiko tää " vaihe" nyt sit liittyä siihen että mulla ei oo niitä liivejä?? Kun aina ennen mulla on ollut, öisinkin.. Koska aika samaan aikaan ajoittuu liivien poisjättö ja tän ongelman alku (paitsi on mulla päivällä yhä liivit, silloin flirtti on pahimmillaan..) Joo ei...ei se siihen voi liittyä..

Ihme homma kyllä, kun yleensä itkee ihan raivona kun on nälkä, nyt kun tissiä vilauttaa niin nauraa vaan ja nälkä unohtuu..! :D



Frimmy ja Ohto s.250108 (mä en enää pysy kärryillä monta viikkoa se on..)

Ensiksi tuohon kränäilyyn isompien lasten kanssa... Vaikka alkuviikosta kirjoitinkin oikein ylistyskertomuksen, kuinka lapset on niin ihania, niin kyllä niitä hermojakin koetellaan tässäkin perheessä... 2-vuotiaan kanssa ei niinkään ole ongelmia, eikä vauvan. Jotenkin ajattelen, että he ovat just " siinä iässä" , että heille kuuluukin tuollainen käyttäytyminen, ja että " tää on just se vaihe" , mikä menee ohitse. Mutta... ymmärrys isoimman 9-vuotiaan kanssa on aika usein kortilla! Tyttö on tosi kiltti ja hänen kanssaan ei sinällään mitään ongelmia ole, mutta yksi asia, mikä saa mun hermot kireelle todella usein, on vetkuttelu jokapäiväisissä asioissa, etenkin pukeminen ja syöminen. Niistä on saanut taistella tytön kanssa suurinpiirtein siitä asti, kun tyttö oppi niistä itse suoriutumaan. Tänä aamunakin nousin itse sängystä 7.30, ja tyttö oli herännyt 6.30. Tuon tunnin aikana tyttö oli saanut jopa vaatteet päälleen! Siis oikeesti, pukemisessa meni tunti! Mua ottaa niin päähän tuollainen tavallisissa asioissa vetkuttelu. Joskus kysyin tytöltä, että kuinka hän oikein koulussa edes ehtii välitunnille, kun kotona ulkovaatteidenkin pukemisessa menee vähintään se 15 minuuttia, eikös välitunnit kestä just sen vartin?! Tyttö vaan siihen, että kun silloin on pakko... Tiettyjä asioita vaadin jo 9-vuotiaalta, eikä nuo reippaasti pukemiset ja syömiset ole varmasti aivan ylitse pääsemättömiä tai liian vaativia asioita... No, tällaisista asioista täällä taistellaan päivittäin. Palataan nyt taas tähän vauvapuolen asioihin...



Frimmyllä on aika " huvittava" ongelma. En kyllä osaa auttaa. Itsekään en tiedä varsinaista syytä siihen, että miksi maitoni loppui siinä 2kk iän paikkeilla. Vauva ei vaan tainnut imeä riittävän tehokkaasti, raivosi rinnalla, ja jo ensimmäisinä viikkoina nukahti äkkiä rinnalle, eikä imenyt sitä pitkään. Eli kaikenkaikkiaan syynä oli varmaan se, että vauva ei malttanut imeä tarpeeksi tehokkaasti, mikä olisi pitänyt maidontuotantoa yllä.



Tuteista on myös ollut keskustelua. Aada ei ole myöskään mikään paras tutin imijä. Tuttia pitää hereillä ollessa aina pitää omalla kädellä paikoillaan, muuten tippuu heti. Ainun tutit aiheutti yökki-refleksin, mutta Nukin luonnonkumiset tutit on toiminut kuitenkin ihan ok. Kauppa reissuilla tutti on aina suussa kypärämyssyn reunan alla, ja siihen vauva nukahtaakin. Nukkumaan mennessä laitan tutin heti pullon jälkeen suuhun ja asetan vauvan nukkumaan niin, että peitto pitää tuttia paikoillaan. Vauva ei herää, vaikka tutti tippuisikin. Eli meillä tutti on lähinnä nukkuessa suussa. Tuttipulloista taas olen huomannut parhaimmiksi sellaiset isommat tuttipullot, joissa tuttiosakin on iso. Esim. Aventin rintapumpun mukana on tuollaiset isommat pullotutit, ja olen ostanut lisäksi Emman ja Nukin isoja pulloja ja pullotutteja. Ne pienemmät pullotutit saa aikaan vain huutokohtauksen, kun ne on niin pieniä, eikä Aada hoksaa ottaa sellaisesta kiinni ollenkaan.



Meillä tuo 2v3kk ikäinen poika on päiväkodissa 3x viikossa. Tykkää olla kovasti siellä, enkä antanut paikkaa pois, koska palaan töihin jo heti lokakuun alkupuolella, kun vanhempainloma loppuu. Aadallekin laitoin jo hakemuksen päiväkotiin. Toivottavasti saadaan samasta päiväkodista paikka!



Ja Aada heräs itkemään ja pojalla on kakka vaipassa... Täytyy siis mennä! Ehdinpä edes jotain raapustaa...



T:vikli80 ja Aada 4.1.08 tänään 3kk!!!

On taas tää ihanuus kun 1v on hoidossa sen muutaman tunnin eli perjantaisin on 8-9 alkaen 11 asti. Sitten haen kotiin, syödään ja poika nukkumaan.Vieno nukkuu tässä aamulla parvekkeella kuin tukki.



9-vuotiaspa se on meilläkin ja hänen kanssaan on myös ihan omat ongelmat. Vetkuttelua esiintyy ja lisäksi hän on sen sorttinen ettei kestä yhtään mittän kritiikkiä. On myös meidän perheen tosikko, toisin kuin muu jengi.



11v on murrosiän kynnyksellä ja se näkyy kans.



Että on moneen lähtöön haastetta=)



Olin illalla eräässä levynjulkistamistilaisuudessa kutsuvieraana.Oli mukavaa nauttia ruuasta ja musiikista ja nähdä aikuisia ilman lapsia=) Kotona olin jo kymmeneltä että ehdin nukkuakin oikein mainiosti.Herätin Vienon siinä uniltaan syömmän tissit tyhjemmiksi ja hän jatkoi uniaan aamuseitsemään asti.



Vieno myös joskus hymyilee ja seurustelee tissillä, mutta jatkaa sitten syömistä.Jos katson häntä silmiin, alkaa mieletön hymyily heti.



Täällä tuoksuu papusoppa ja kahvi=) Onkin jo nälkä. Meillä on perjantaisin kasvisruokapäivä. Torstaisin kalaruokapäivä ja viikonloppuisin toiveruokia.Tiistaisin on keittopäivä.Tällä tavalla rytmittelemällä ruoka-ideointi helpottuu.Vinkiksi niille, joilla on vaikea keksiä joka päivälle ruoka;)



Nyt lähden poikaa hakemaan, aurinkoa sydämiin!



sammermanni ja vieno 281207

Sammermannilla olikin tosi hyvä vinkki ruokajuttuihin. Taidan ottaa sen meillekin käyttöön :) Tulisi vähän selkeyttä ruoanvalmistukseen ja helpottais keksimään mitä laittaa ruuaksi. Ärsyttää välillä koko ruuanlaitto, tuntuu että tekee aina vaan samoja ruokia.



Meillä kans samoja vetkuttelu ja vitkuttelu ongelmia 6 ja 7 vuotiailla pojilla. Ja sellaista että saa saman asian sanoa sata kertaa ennenkuin menee kunnolla jakeluun. Välillä niin kiahuttaa kun tuntuu että seinille puhuis!



Meillä alkaa karsta-ongelma helpottaan. Olen ottanut oikein jokapäiväiseksi operaatioksi öljyämisen ja kammalla rapsuttelun. Onneksi on auttanut ja toivotaan ettei tule enään takaisin.



Meilläkin mies on lähdössä ensiviikolla Saksaan kolmeksi päiväksi työmatkalle. Meillä kans mun vanhemmat asuu onneksi aika lähellä jos tuntuu että apua tarvii.



Nyt tarvii lähteä lämmittään mulle ja 6 vuotiaalle eilistä ruokaa. Käytiin jo pitkällä lenkillä aamulla. Poika ajoi pyörällä ja minä työnsin vaunuja lujaa perässä. Kilot saa kyytiä!



anjuskan ja tyttö 7.1.