Lue keskustelun säännöt.
Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...
Kommentit (707)
Mutta tähän ketjuun,joka on jo surkuhupaisia piirteitä saanut,täytyy sanoa että ihmeesti vaan pysyy pinnalla,vaik mitään ei tapahdu. lienee av-historian pisimpiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varma että tämä ketju on provo. Ei kukaan ole noin tyhmä kuin ap, että tekee liudan lapsia tuollaisen miehen kanssa.
Hyvänen aika, minusta ap kuullostaa suhteellisen terväjärkisellä tällaisessa tilanteessa. Itse voisin kuvitella tekeväni paljon hullumpia ylilyöntejä ja mielestäni se on tuollaisessa tilanteessa ymmärrettävää.
Ja ymmärrän täysin miksi ap kirjoittaa asioita ylös, tuollaisina aikoina kaikki menee helposti " puuroksi" ja tuollainen ylöskirjaaminen voi selventää ajatuksia.
t. yksi ketjua seurannut, ensi kertaa kommentoinut ja ap:lle tsemppiä lähettävä ei-hullu ;)
Tää on jotenkin niin " falski"
Mut jos nyt olisikin totta,niin ihmettelen sitä,että täällä kukaan ei syytä,hauku eikä panettele ap:ta. ihme on tapahtunut. 201
Mutta uskon tähän. Tuo " ei kukaan ole noin tyhmä" on typerää huutelua. Tässä taitaa olla taustalla myös miehen masennus eikä kukaan näitä asioita voi etukäteen ennustaa. Kyllä teidän " ei kukaan ole noin tyhmä" huutelijoiden tielle tulee varmasti asioita, mitä toiset päivittelevät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta että laittaa miehensä allekirjoittamaan ne mietteensä(!!!), niin se menee jo vähintäänkin yli.
Luepa koko pino, ja huomaat, miten ap ei tosiaankaan keiku enää maan tasalla. =(
Olet ap. rohkea nainen, mutta toivon, että asianne vielä järjestyvät tai ainakin saatte sovituksi asiat. Ero on niin kamala asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle pari kysymystä: Miten monen lapsen äitinä ja aviokriisin keskellä viitsit/jaksat kirjoitella jonnekin av:lle? Eikö sinulla ole ystäviä tai tuttavia? Luotatko todella näihin av-ihmisiin ja pidätkö heitä tosiaankin " rakkaina ystävinäsi" , niinkuin olet sanonut?
Minusta on säälittävää, että joku aavee-palsta on jonkun viimeinen oljenkorsi, varsinkin noin vakavassa jutussa.
Anteeksi nyt ap, älä vedä itseäsi hirteen tämän takia, mutta ihan oikeasti, hanki apua, päästä irti miehestäsi. Miksi roikkua jossain, joka ei sinua halua (en yhtään ihmettele)?
Tai jos ei oliskaan niin kuka jaksaa enää?Säälikin on jo käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin tämän ketjun tänään ja kahlasin läpi. Oletko sinä vierailija kahlannut läpi avioeroa? Minä olen.
Avioero oli minulle valtava pettymys, epäonnistuminen ja häpeä. Minä en oikeassa elämässä halunnut kertoa asiasta edes vanhemmilleni saati ystävilleni, ennen kuin tilanne oli selvä. Liityin heti yksinhuoltajien postituslistalle, sinne purin tunteitani, ja otin selvää asioista. Kaikki sieltä saamani tuki oli minulle valtavan tärkeää, ja auttoi ottamaan askelia eteenpäin.
Elämä oli valtavaa tunnemyllerrystä muutaman kuukauden ajan. Ensin toivoin koko sydämestäni meidän voivan jatkaa yhdessä perheenä yhteisen lapsemme kanssa. Mies oli pettänyt minua jo vuoden ajan, ja me olimme siis olleet yhdessä jo miltei 15 vuotta. Lapsemme oli 3-vuotias, ja asuimme suomalaista unelmaa, uutta perheelle rakennettua omakotitaloa.
Kun sitten tuntui siltä, että ero tästä tulee, että mies on niin päättänyt ja tilanne ei muuksi muutu, ryhdyin selvittelemään taloudellisia asioita.
Rakkaus ja pitkä historia ei hetkessä kuole. Mutta tuon yhteiselomme aikana viha jo voitti. Ennen niin rakas ihminen tuntui oksettavalta. Ja lopulta, kun muutin pois lapsen kanssa en voinut enää sietää exää silmissäni. Tuo prosessi tilanteen vaistoamisesta, minä siis pistin exäni seinää vasten, muuttooni kesti 6 kk. Nopeasti ei pitkästä rakkaussuhteesta pääse eroon.
Ap:lle rutkasti voimia. Olet saanut paljon hyviä neuvoja täältä. Minä olen ihan samaa mieltä elatusmaksusta, kirjatkaa kaikki paperille myös tapaamisajat ihan siitä lähtien koska lapsi lähtee isälleen ja koska palaa. Näistä voi tulla riitoja. Myös juhlapyhät sopimukseen, siis esim. että vuorojouluin, juhannuksin ja pääsiäisin, ja näiden yhteyteen myös tieto siitä kenen luona ovat tänä vuonna nuo pyhät, että asiaa voi myöhemmin seurata. Ja sopimuksien teossa kannattaa käyttää asiantuntija apua.
30-vuotiaana olet myös todella nuori, elämällä on varmasti sinulle vielä paljon ihanaakin tarjottavaa. Itse olen avioitunut uudestaan, ja minulla on uuden mieheni kanssa 2 yhteistä lasta. Ja näin nelikymppisenäkin elämällä on vielä paljon tarjottavaa.
Vierailija:
Ap:lle pari kysymystä: Miten monen lapsen äitinä ja aviokriisin keskellä viitsit/jaksat kirjoitella jonnekin av:lle? Eikö sinulla ole ystäviä tai tuttavia? Luotatko todella näihin av-ihmisiin ja pidätkö heitä tosiaankin " rakkaina ystävinäsi" , niinkuin olet sanonut?
Minusta on säälittävää, että joku aavee-palsta on jonkun viimeinen oljenkorsi, varsinkin noin vakavassa jutussa.
Anteeksi nyt ap, älä vedä itseäsi hirteen tämän takia, mutta ihan oikeasti, hanki apua, päästä irti miehestäsi. Miksi roikkua jossain, joka ei sinua halua (en yhtään ihmettele)?
Kun hän on paikalla toivot että kaikki voisi palata taas hyväksi. Yrität saada häneltä vastakaikua. Ja kaikki hänen tekemiset ja sanomiset satuttaa sinua uudestaan ja uudestaan.
Siinä et saa olla kiltti. Mies ulos. Tavarat kasaan jonnekin pois. Miehen vaatteet kaikki jätesäkkeihin ja ulos, hammasharjat, partakoneet, kaikki. Älä murehdi pakkaamisesta, se ei ole sinun huoli jos ei itse pakkaa. Jätesäkkeihin vaan, silittäköön äiti. Avain pois, ehdottomasti, että hänen on pakko hankkia majoitus. Motivoi kummasti.
Nyt hän vedättää sinua että hänellä itsellään on helpompaa. Hän imee sinusta voimia kun sinun pitäisi säästää kaikki voimat itselle ja lapsille. Kiltteys pois mieheltä, sinulla ei nyt ole siihen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun mies oli masennuksessa juuri tuollainen. Ero oli tosi tipalla, mutta en vaan saanut häntä ulos. Pahinta oli tosiaan se että hän ei lähtenyt kulumallakaan vaikka samalla sanoi ettei tunne enää mitään. Tosi kuluttavaa.
No hän loputta väsytti minut takaisin ja yhdessä ollaan edelleen, siitä on nyt muutama vuosi. Ja asiat vähitellen palaa samoihin uomiin :(
ei ne sun sukulaisia tai ystäviä tai terapeutteja ole
saattavat alkaa painostamaan sua adoptioon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
saattavat alkaa painostamaan sua adoptioon
Ja 201, olet ilkeämielinen, empatiakyvytön ja tod. näk. elämässäsi KAIKELTA vähänkin vaikeammaltakin asialta säästynyt. Olisit tyytyväinen!
Pappa betalar? Aina vaan?
Kuka tahansa voi jossakin vaiheessa elämäänsä joutua tuollaiseen ap:n kaltaiseen tilanteeseen, ihan kuka tahansa. Ap:n tapauksessa miehen työ taitaa olla turhan tärkeässä asemassa ja mies on vetänyt itsensä piippuun. Harmillista näissä tapauksissa on, että useimmiten ne lähimmät kärsivät masentuneen tai loppuunpalaneen tekemisistä eniten.
Voimia ap:lle!
30/202 (ja mitä lie muita)
ette vain tunne sossutanttojen tai neuvolatätien toimintaa
nuori, ilman tukiverkostoa, ilman miestä
on heille hyvä uhri.
mene itse heidän syliin itkemään niin saat nähdä minkälaista se toiminta on
Ja minä en ole mitään epäempaattista ap:lle sanonut. Olen vain sanonut et kannattaa varoa sossuja. He tekevät huostaanottojakin peräättomin perustein
Vierailija:
Minusta on säälittävää, että joku aavee-palsta on jonkun viimeinen oljenkorsi, varsinkin noin vakavassa jutussa.
....
Miksi roikkua jossain, joka ei sinua halua (en yhtään ihmettele)?
[u]Minä[/u] taas ihmettelen, voiko sinunlaisellasi olla ylipäätään miestä/ystäviä (ja jos on, kuinka tunnevammaisia he ovat).
t. toinen surujaan anonyymisti vuodattava
lasten tapaamiseen, elatukseen jne liittyviä asioita. Kannattaa varmaan tota luetunymmärtämistä harjotella!
minulla on kokemusta erosta jossa minä lähdin ja mies kävi surutyötä ja se oli hänelle rankkaa.
Toisesta liitosta erosin miehen uskottomuuden vuoksi ja se ero oli rankka, prosessoin sitä kolme vuotta.
Me ihmiset olemme yksilöitä ja toimintatapamme eri tilanteissa vaihtelee tapauskohtaisesti. Etenkin jos on tunteita ihmiseen jäljellä josta joutuu eroamaan eroprosessi on rankka.
Ensimmäistä eroa työstin vuoden pari ennen lopullista lähtemistä, asian piti olla varma etten katuisi jälkikäteen, tein surutyöni liiton aikana ja mies lähtöni jälkeen.
En voi arvostella ap:n ajatuksenkulkua ja toimintatapoja olihan ero kahdesta liitosta itsellänikin kovin erilainen.
Uskon että ap selviät sillä sinun on pakko, hammasta purren alkuun ja sitten se menee omalla painollaan.
Uskon että ap:n miehellä on henkisiä ongelmia tai hänellä on toinen nainen tai hän on vuosien kuluessa kypsynyt liittoon ja ehkä ajatellut eroa jo aiemminkin ja nyt vihdoin oli hänen henkilökohtainen prosessinsa valmis rohjetakseen kertoa mitä haluaa elämältään.
Ensimmäisestä liitosta itse prosessoin asiaa ja kun olin siitä ehdottaman vakuuttunut tein ratkaisuni ja ei ole sitä jälkeenpäin tarvinnut katua.
Täältä minäkin sain tukea muutama vuosi sitten. Vaikkenkaan tässä mittakaavassa. Tärkeää oli, että sain tukea yöaikaan, kun ei voinut soittaa ystäville (kaikilla pieniä lapsia).