Miten tämän asian oikein ratkaisisi miehen kanssa?

välillä siivoatte miehen kanssa yhdessä ja välillä niin kuin nyt

niinhän elämä vain on. No, onhan perheitä missä nainen ei voi tehdä mitään ilman miestä, just ja just hengittää mutta näin ns normaali perheestä jos puhutaan. On paljon tekemistä kotona ja kyllä meilläkin mies ulkoilee kuopuksen kanssa ja minä seison keittiössä. Jos teillä vain yksi lapsi voisit ehkä jättää jotain myöhempään hetkeen ja mennä mukaan ulos esim mutta meillä kun on 6 lasta on aina jonkun vietävä tai haettava jne. Tämä on aika perheessä kun ei ole aikaa/mahdollisuutta olla kahdestaan ja yhdessä niin paljon ku haluaisi mutta muutama vuosi eteenpäin ja teidän aika tulee taas.

mitä mies tuolla kommentillaan tarkoitti? Mitä ja miten hän toivoisi käytännössä teidän tekevän enemmän yhdessä? Pyydä häntä ehdottamaan kuinka asia järjestetään.

kaksinoloa hän ei siis tarkoita, se meillä ei ole mahdollista. Hän on vain kyllästynyt siihen, että hän ulkoilee lasten kanssa viikonloppuisin tai että hän käy kaupassa, pitäisi minunkin olla kuulemma mukana. Tottahan se on, että kun on monta lasta, niin asioita tulee tehtyä vuorotellen, koska aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen tekemiseen. ap

Älä anna periksi, tarvitset todellakin ne pienet " lepo" hetket. Ja mitä siitä siivoamisestakaan tulisi kun koko katras pyörisi ympärillä!



Keskustelet tietysti asiallisesti miehesi kanssa, mutta tuskin hänellä on parempaakaan ehdottaa tilalle. Ihan kahdenkeskistä aikaa olisi kyllä hyvä järjestää joko sukulaisten tai sitten palkatun lastenhoitajan avustuksella.

Kun vielä mainitsit, että kahdenkeskeinen aika ei myöskään ole mahdollista, niin itseasiassa kuinka ihmeessä ajattelit, että suhteenne kestää ja kantaa? On toki niitäkin, joiden mielestäm perhe kun syntyy sitä ollaan kaiken aikaa yhdessä koko kuusi henkeä perhepedissä, kun eihän se pikkulapsiaika kestä kun 15 vuotta - mutta itse edustan erilaista näkökantaa. Emme juokse ulkomaanmatkoilla eikä elokuvissa kerran viikossa. Meille riittää yksi ilta kahden kesken kodin ulkopuolella silloin tällöin elokuviin ja syömään ja vähän kävellään kaupungilla tsm. Ja toimimme erilaisissa kokoonpanoissa kaiken aikaa, minä ja vanhin lapsi kauppaan, mies ja pienemmät puistoon tai kaikki muut uimaan paitsi vauva mummille, tehdään yhdessä ruokaa, lapset ja mies leffailta minä salille jne jne....

eikä hän taida ymmärtää, että minä taas kaipaisin enemmän aikaa itselleni. ap

jos siis et koskaan halua olla miehesi ja perheesi kanssa, vaan teet mielummin asioita yksin!

meillä 2 lasta ja he kyllä osallistuvat ihan hyvin siivoukseen, eivät ole tiellä vaan tosiaan auttavat, eli siivoillakin voi koko perheen voimin!

samoin kauppareissut ym. ulkoilut on kivaa viettää koko perheen kanssa...

toki meilläkin tehdään joskus jotain erilaisina tiimeinä, mutta me kyllä nautitaan tuosta yhdessä olosta ja luulen että sitä sinunkin miehesi haluaisi.

ja koittakaa järkätä sitä kahdenkeskeistäkin aikaa jotenkin, se on pitkällä tähtäimellä parasta suhteelle!



t. yhdessä 17v...

Eihän siinä olisi mitään järkeä, että ensin koko aamupäivä yhdessä siivottaisiin (lasten mukanaolo ei oikein edesauta sitä siivousta) ja sitten sen jälkeen yhdessä vielä lähdettäisiin kauppaan, jossa puolet ajasta menisi siihen että metsästää kadonneita kakaroita hyllyjeln väleistä. Luulisi, että kun nämä pakolliset menot ja asiat hoitaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, jäisi vähän enemmän aikaa sitten tehdä yhdessä perheenä jotain mukavaa ja rentouttavaa...

minusta kauhea ajatus, että ensin ulkoillaan koko porukalla ja sitten kun tullaan hirveässä nälässä sisälle, ruvetaan laittamaan sitä ruokaa koko porukalla. Meillä kyllä ruoan pitää olla siinä vaiheessa jo valmiina. Eikö jokaisella pitäisi olla oikeus olla joskus yksinkin?