Tuleeko teille ikinä olo, että olette alisuorittaneet työn/koulutuksen suhteen?

Käytännössä ihan joka ikinen päivä. 

Ei kun kouluttauduin hyvin

Tiedän, että olen alisuorittaja. Ei ole kunnianhimoa, eikä pitkäjänteisyyttä, älyä on, mutta ei kiinnosta. Olen tyytynyt tähän, enkä syytä ketään, en edes itseäni.

Juu, usein ja tiedän että potentiaalia olisi enempään. Mutta sitten taas toisaalta nykyinen työ on helppoa eikä tartte stressata pahemmin. Olen vähän kahden vaiheilla lähteäkö vielä opiskelemaan ja hakemaan parempaa työtä ja palkkaa, vai jäädäkö tähän aika simppeliltä tuntuvaan työhön, josta jää kyllä voimia sitten muuhunkin. 

Samat ajatukset täällä. Yritän olla miettimättä asiaa liikaa, kun juuri nyt en kuitenkaan jaksa tehdä asialle mitään. AMK-tason koulutuksella ja tällä työhistorialla ei kovin ihmeellistä urapolkua ole luvassa ilman että hankkisi lisäkoulutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kun kouluttauduin hyvin

Äidinkielen tunnit ainakin unohtuivat.

Olen alisuorittaja. Se ei haitannut aiemmin, kun pärjäsin silti ihan hyvin. Mutta nyt asiat ovat muuttuneet ja tilanne harmittaa suurin piirtein joka päivä. Sama ongelma, mikä aikanaan johti alisuoriutumiseen tyytymiseen johti nyt sitten tähän alisuoriutumisenkin romahtamiseen.  

En koe että minulta olisi puuttunut itseluottamusta, olen vain aina ollut hirvittävän mukavuuden haluinen ja laiska. Lukiossa ihmettelin aina miten ihmisten piti tehdä niin hirveästi töitä päästäkseen samaan kuin minä lähinnä lusmuilemalla. Sitten olin 23v pomona viidelletoista ja aikuiset ihmiset käyttäytyivät kuin 3v, ajattelin pitäkää leikkikenttänne. Lähdin yksin yrittäjäksi  tyhmyyttä oli se, koska se mukavuudenhalu ja laiskuus ja oikeasti pidän ihmisistä ja yhdessä ideoiden kehittelystä. Meni palkkatöihin. 

Nyt alkaa eläkeikä lähestyä ja ihmettelen miten ihmisille raha on niin tärkeää, onneksi sitä on myös laiska tuhlaamaan niin eiköhän sitä pienellä eläkkeelläkin toimeen tule. 

Ei älyllä ja tienaamisella ole mitään yhteyttä. Yleensä niillä on rahaa jotka ovat kiinnostuneet rahasta. Sitten on myös täysin ylipalkattuja duuneja esim. hyvinvointialuehemmot.

Mä olen lähes nelikymppinen yo-merkonomi. Takana työuraa 17v samalla työnantajalla. Olen edennyt  esihenkilöksi ja keskituloinen. Työnantaja ja työ itsessään ovat tehneet minusta alani ammattilaisen. Mutta silti välillä kaihertaa, miksi en opiskellut enempää. 

Koulutukselta ins ja DI. Teen alaani liittyviä kokoonpanotöitä, joissa ehkä välillä insinöörin koulutukseen liittyviä piirteitä. Kaikenlaisia duunarihommiakin tehnyt. Vain kolmisen vuotta koulutustasoon liittyvää joskus 20 vuotta sitten.

Eipä siinä, palkka on ok ja työkaverit myös. Töitä ei tarvitse tuoda kotiin. Sijoitan palkasta muutaman satasen joka kk rahastoihin, unelmana päästä 60v eläkkeelle omien säästöjen turvin. 

Olen alisuorituva introvertti ja passiivinen pessimisti jota harva asia jaksaa kiinnostaa.

Mukavasti olen kuitenkin kokonaisuutena elämässä luovinut.

Täysin saman olen huomannut, että itseäni huomattavasti tyhmemmät tienaa paljon paremmin. Olen toisaalta pohtinut asiaa eri kanteilta. Heillä taas on jotain taitoja mitä minulla ei ole. He eivät osaa laskea ensimmäisen asteen yhtälöä, mutta osaavat korjata rikkinäisen auton, tai tehdä putkihommia. Osaavat myös esim röyhkeästi myydä tuotteitaan ja tienaavat sitä kautta mukavasti. Minulla ei ole noita taitoja. Älykkyys ei ole ainoa olemassa oleva kyky, joka voi olla tienaamisen peruste.

Joskus vähän saattaa tulla semmoinen olo, mutta sitten taas huomaa ettei oikein jaksa välittää, eikä ne saavutuksetkaan olisi niin kummoisilta tuntuneet.

On samoja tuntemuksia ja tottahan se on. Harmittaa. Jokin perustavanlaatuinen virhekoodaus on kohdallani tapahtunut.